Miehen sukua tapaamaan, vaatimukset ahdistaa

Minkä maalanen mies?

Turkkilainen

Huolestunut kirjoitti:

Olen menossa tapaamaan erimaalaisen mieheni laajempaa sukua ja appivanhemmat neuvoivat että tulee olla sitten hienosti pukeutunut, koruja ja hieno meikki... Pienten lasten kotiäitinä en ole laittautunut nyt vuosiin ja ahdistaa miten selviän muutenkaan niin erilaisessa kulttuurissa jossa minulta sitten odotetaan ties mitä. Kukaan ei kuitenkaan ymmärrä miksi olen tästä niin stressaantunut :(

Miten te reagoisitte? Olenko ainoa jota tällainen stressaa?

Mikä tai kuka on erimaalainen?

Mitä ne nyt sua muka neuvoo? Jo pelkästään että appivanhemmat antais tollasia pöllöjä "neuvoja" sais mut pukeutumaan risafarkkuihin ja takkutukkaan. Menet just sellasena kun tunnet olosi mukavaksi, niinku tapaisit omaa sukuasi vaikka kesäjuhlassa.

Toivottavasti tämä aloitus oli vitsi.

Mikä kulttuuri nyt sitten on kyseessä? Eivätköhän kaikki järkevät sukulaiset ymmärrä, ettei sinulta toisesta kulttuurista tulevana voi odottaa täydellistä heidän tapojensa tuntemista, ja tuskin sinulta mitään ihmeellistä odotetaan. Laittaudut vaan hyvillä mielin kauniiksi ja menet tapaamiseen omana itsenäsi.

Ehkä menisin vaan omana itsenäni, semmoisena kuin menisin muutenkin juhliin. Kai toi jonkinlainen juhlava juttu sitten on, kun tavataan sukulaisia joita ei ole ennen tavattu.

Toinen vaihtoehto on, että pyytäisin appivanhemmilta apua. Kertoisin että kulttuurinne on minulle vieras, joten pukekaa minut! Ja menisin sitten heidän pukemanaan.

Kolmas vaihtoehto (ehkä itselleni olisi kyllä ensisijainen) olisi keskustella puolisoni kanssa tuntemuksistani ja miten mennä tästä elämän kohdasta eteenpäin. Mitä mieheni ajattelee ja toivoo minulta. mitä hän ajattelee siitä miten paljon minun pitää miellyttää hänen kaukaisempia sukulaisiaan. Ja mitä hän ajattelee siitä miltä minusta tuntuu.

Miksi et kelpaisi oman taustasi ja kulttuurisi edustajana vaan odottavat sinun omaksuvan heidän tyylinsä?

Luultavasti itse jättäisin tapaamisen väliin jos en kelpaisi oman käsitykseni mukaan siististi/juhlavastikin valmistautunena. En ole näyttelijä enkä tahdo teeskennellä tosielämässäkään jotain mitä en ole, enkä odota sitä muiltakaan.

Hyvin alkaa.

Seuraavaksi voitkin alkaa kysellä lupaa, mitä saat ajatella ja tehdä.

Huolestunut kirjoitti:

Olen menossa tapaamaan erimaalaisen mieheni laajempaa sukua ja appivanhemmat neuvoivat että tulee olla sitten hienosti pukeutunut, koruja ja hieno meikki... Pienten lasten kotiäitinä en ole laittautunut nyt vuosiin ja ahdistaa miten selviän muutenkaan niin erilaisessa kulttuurissa jossa minulta sitten odotetaan ties mitä. Kukaan ei kuitenkaan ymmärrä miksi olen tästä niin stressaantunut :(

Miten te reagoisitte? Olenko ainoa jota tällainen stressaa?

Kyllä he ymmärtävät että olet erilaisesta maasta, älä yritä liikaa, ole oma itsesi. Varo turkkilaisia makeisia, vievät hampaat mennessään.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä menisin vaan omana itsenäni, semmoisena kuin menisin muutenkin juhliin. Kai toi jonkinlainen juhlava juttu sitten on, kun tavataan sukulaisia joita ei ole ennen tavattu.

Toinen vaihtoehto on, että pyytäisin appivanhemmilta apua. Kertoisin että kulttuurinne on minulle vieras, joten pukekaa minut! Ja menisin sitten heidän pukemanaan.

Kolmas vaihtoehto (ehkä itselleni olisi kyllä ensisijainen) olisi keskustella puolisoni kanssa tuntemuksistani ja miten mennä tästä elämän kohdasta eteenpäin. Mitä mieheni ajattelee ja toivoo minulta. mitä hän ajattelee siitä miten paljon minun pitää miellyttää hänen kaukaisempia sukulaisiaan. Ja mitä hän ajattelee siitä miltä minusta tuntuu.

Appivanhemmat tosiaan jo neuvoivat että pitää olla hienot vaatteet, koruja ja hieno meikki. Kun kuitenkin ollaan sukuloimassa useampi viikko niin joudun kuitenkin olemaan sitten omillani eli itse pitäisi pärjätä näiden vaatimusten kanssa. Vieraita tulee todennäköisesti jatkuvasti viikkojen aikana eli heti aamusta pitää aina olla laittautunut hienoksi ja osata käyttäytyä... Tämä ahdistaa kun en ole edes vuosiin laittautunut, en tiedä osaanko meikata enää ollenkaan! Ja mistä tiedän mitkä vaatteet milloinkin pitää laittaa...

Voi ahdistus

-Ap

Jotenkin niin suomalaista. Ahdistutaan jos pitää pukea päälle muuta kuin ne pieruverkkarit.

Vierailija kirjoitti:

Menet sellaisena kuin olet.

Jos ollaan Suomessa, täällä mukaudutaan suomalaiseen kulttuuriin.

Miksi seurustelet turkkil@isen miehen kanssa?

Kaipaatko ikävyyksiä?

He ovat kyllä mukautuneet suomalaiseen kulttuuriin kun ovat täällä vuosikymmenet asuneetkin. Mutta nyt siis olemme menossa miehen laajemman suvun luo Turkkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä menisin vaan omana itsenäni, semmoisena kuin menisin muutenkin juhliin. Kai toi jonkinlainen juhlava juttu sitten on, kun tavataan sukulaisia joita ei ole ennen tavattu.

Toinen vaihtoehto on, että pyytäisin appivanhemmilta apua. Kertoisin että kulttuurinne on minulle vieras, joten pukekaa minut! Ja menisin sitten heidän pukemanaan.

Kolmas vaihtoehto (ehkä itselleni olisi kyllä ensisijainen) olisi keskustella puolisoni kanssa tuntemuksistani ja miten mennä tästä elämän kohdasta eteenpäin. Mitä mieheni ajattelee ja toivoo minulta. mitä hän ajattelee siitä miten paljon minun pitää miellyttää hänen kaukaisempia sukulaisiaan. Ja mitä hän ajattelee siitä miltä minusta tuntuu.

Appivanhemmat tosiaan jo neuvoivat että pitää olla hienot vaatteet, koruja ja hieno meikki. Kun kuitenkin ollaan sukuloimassa useampi viikko niin joudun kuitenkin olemaan sitten omillani eli itse pitäisi pärjätä näiden vaatimusten kanssa. Vieraita tulee todennäköisesti jatkuvasti viikkojen aikana eli heti aamusta pitää aina olla laittautunut hienoksi ja osata käyttäytyä... Tämä ahdistaa kun en ole edes vuosiin laittautunut, en tiedä osaanko meikata enää ollenkaan! Ja mistä tiedän mitkä vaatteet milloinkin pitää laittaa...

Voi ahdistus

-Ap

Ammut kirkkaasti yli.

En usko!

Unohdit muuten lapsesi. Pitääkö heidätkin pukea mallinukeiksi vai esitätkö neitsyttä.

Trolli joka kompuroi heti alkuunsa.

Vai "hieno meikki" , juu juu.

🙄

Entä jos appivanhemmat neuvoivat ihan  hyvää hyvyyttään? Heidän kulttuuurissaapukeudutaan kauniisti, laitetaan hiukset ja meikki, kun sukuloidaan. He halusivat, että ap ei tunne oloaan vieraaksi pieruverkkareissaan tilanteessa, jossa kaikki muut ovat erityisen kauniita.

Kyllä minäkin olen sanonut miniälle, että hautajaisiin ei tulla punaisessa mekossa. Sama se minulle, mitä ihmiset ajattelevat, mutta ei ole mukava antaa toisen mokata ihan vain tyhmyyttään.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin niin suomalaista. Ahdistutaan jos pitää pukea päälle muuta kuin ne pieruverkkarit.

Päälläni on tällä hetkellä kylläkin naisellinen pikku mekko, tykkään pukeutua naisellisesti. En kuitenkaan meikkaa tai laita hiuksia kun on nuo lapsetkin jotka vie huomiota.

Omasta mielestäni pukeudun hyvin, mutta mieheni perheen naiset ovat ihan eri tasoa. Siksi ahdistaa kun pitäisi monta viikkoa pukeutua 'hienosti'...

Tota, eikös tutustumisen tarkoitus ole tutustua?

Mitä ideaa sun on ruveta esittämään mitään?

Oletettavasti hekin ovat valmistautuneet tuloosi. Grillimakkaraa, sauna, olutta, suomalaisia kansantanhuja ja tangomusiikkia.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos appivanhemmat neuvoivat ihan  hyvää hyvyyttään? Heidän kulttuuurissaapukeudutaan kauniisti, laitetaan hiukset ja meikki, kun sukuloidaan. He halusivat, että ap ei tunne oloaan vieraaksi pieruverkkareissaan tilanteessa, jossa kaikki muut ovat erityisen kauniita.

Kyllä minäkin olen sanonut miniälle, että hautajaisiin ei tulla punaisessa mekossa. Sama se minulle, mitä ihmiset ajattelevat, mutta ei ole mukava antaa toisen mokata ihan vain tyhmyyttään.

Appivanhempani todellakin neuvovat hyvää hyvyyttään ja anoppi on minulle ja lapsille tosi rakas. Jos hän ei olisi minulle niin tärkeä niin en olisi tästä näin stressaantunutkaan. En halua nolata häntä.

Ap

Tietenkin kysyt apua ja lainavaatteita, meikkausapua jne miehesi naissukulaisilta etkä av.lta...

Trollolloo.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin kysyt apua ja lainavaatteita, meikkausapua jne miehesi naissukulaisilta etkä av.lta...

Trollolloo.

En ymmärrä pointtiasi. Minua ahdistaa tämä tilanne vaatimuksineen ja kysymykseni oli että

"Kukaan ei ymmärrä miksi olen tästä niin stressaantunut :( Miten te reagoisitte? Olenko ainoa jota tällainen stressaa?"

En ole AV mammoilta kysynyt apua käytännön asioihin, koska tosiaan sitä saan miehen perheeltä jossain määrin. Kysyin henkistä tukea mammoilta kun kukaan miehen

perheestä ei ymmärrä vaatimuslistan jälkeen että miksi ihmeessä olen nyt ahdistunut ja stressaantunut!

Ettekö tekin olisi stressaantuneita? Monta viikkoa vieraassa kulttuurissa appivanhempien kanssa edustamassa, olenko tosiaan AINOA mamma täällä joka olisi stressaantunut ja ahdistunut?

-ap

Miksi suomalaiset aina myötäilee

Olet vaan rennon suomalainen

Illalla alat grillaan makkaraa ja perunasalaatit pöytään

Hoilaat karaokea illat ja juot saunalämmintä kossua

Mukavat löhöhousut jalkaan ja oot kuin kotonasi

Sillain Suomessa sukuloidaan

Selitä tämä heille ja pyydä kunnioittamaan suomalaisia tapoja

Vai ovatko miehesi sukulaiset suvaitsemattomia?