Miehen sukua tapaamaan, vaatimukset ahdistaa

Osta mekkoja ja parit korkkarit,ballerinat, koruiksi pari rannekorua ja kaulakoru ja korvikset (mielellään miehen antamia), riippuu minkä luokan porukkaa on se suku? Jos on niitä rikkaita niin kannattaa ehkä joki jakkutakki olla 🤔🤔🤔 miten miehesi ajatteli pukeutua?

Kunhan on siistit/ehjät vaatteet(ei verkkareita) ja tukka hyvin ja pari helyä ni välttää ja jos on yhtään läheisempi suku niin eiköhän joku auta paikan päällä pukeutumaan oikein jos on niin tarkkaa 👍

Mitä rikkaampi suku turkista, sitä lineraalimpia sukulaisia on odotettavissa.

Itse jännitin kamalasti mieheni suvun tapaamista, aivan turhaan. Jos teinkin jonkun etikettivirheen, kukaan ei sitä ainakaan ollut huomaavinaan.

Pukeutumisesta sen verran että kulttuuriin kuuluu kunnioittaa toisia ihmisiä, ja ulkonäkö on yksi niistä tavoista. Ei kuitenkaan kannata ottaa paineita, pikkumusta, suuret korut ja kauniit avokkaat toimii myös turkissa.

Vierailija kirjoitti:

Osta mekkoja ja parit korkkarit,ballerinat, koruiksi pari rannekorua ja kaulakoru ja korvikset (mielellään miehen antamia), riippuu minkä luokan porukkaa on se suku? Jos on niitä rikkaita niin kannattaa ehkä joki jakkutakki olla 🤔🤔🤔 miten miehesi ajatteli pukeutua?

Kunhan on siistit/ehjät vaatteet(ei verkkareita) ja tukka hyvin ja pari helyä ni välttää ja jos on yhtään läheisempi suku niin eiköhän joku auta paikan päällä pukeutumaan oikein jos on niin tarkkaa 👍

Kaikilla on sellainen business casual tyyli, eli niinkuin minullakin on aina ammatin takia ollut. Jos voisin laittautua sen mukaan miten edustaisin töissä niin ei olisi ongelmaa. Mutta sekään ei käy. Pitää olla ns. hienot vaatteet.

Aika monen suomalaisen mielestä olisin nyt pukeutumisen mukaan tyylikäs, minulla on nytkin aivan ihana Gantin musta mekko päällä. En tiedä mikä heille sitten kelpaisi. Nykyiset ei käy vaan uutta pitää ostaa.

Sama ongelma on ollut jo monta vuotta että pitää olla hienommat vaatteet. Kun mikään ei kelpaa niin pyysin suvun mukaan shoppailemaan viime vuonna. Saatiin lapset hoitoon ja vietettiin yksi päivä kiertäen kaikki vaatekaupat. Tuloksena löytyi yksi ainoa mekko kun mikään ei ollut tarpeeksi hieno. Nyt niitä mekkoja pitäisi ostaa noin kymmenen, paitoja, farkut, sandaalit, korut jne ja standardit on vieläkin kovemmat. En ymmärrä mistä näitä hienoja vaatteita edes ostetaan ja miten me lasten kanssa saadaan nämä asiat hoidettua... Olen varannut nyt aikoja pukeutumisneuvojalle mutta tuskin kelpuuttavat juuri mitään sieltäkään.

Sut laitetaan valmiiksi juhliin? Hui kamala, mä varmaan kuolisin. :D Tosin kertakokemuksena voisi olla mielenkiintoinen...

No mutta mitäs, ole vain oma itsesi toisten kulttuuria kunnioittaen. En osaa täysin samaistua tilanteeseesi, mutta itse varmaan pyrkisin olemaan mahdollisimman pitkälti oma itseni. Siistit vaatteet, tukka jollakin simppelillä mutta nätillä nutturalla, ja joku ns. Nordic chic -tyylinen vaatimaton meikki (siis itsehän en osaa edes luomiväriä saati rajauskynää käyttää, ja huulipunakin osuu lähinnä poskeen...). Tämä olen minä, tykkäätte tai ette. Toivottavasti tykkäätte. Mutta mitään turkkilaista prinsessaa musta tai susta ei saa tekemälläkään, ja se on täysin ok. :) Joten vedä syvään henkeä pari kertaa ja muista, että sussa ei oo mitään vikaa. :)

Ja jos ei asut sukulaisille kelpaa, istut vain alas sohvalle ja sanot, että käykää hakemassa jotakin mikä passaa, maksan kyllä takaisin. Ei kenellekään tarvitse noin paljon nöyristellä oman hyvinvoinnin kustannuksella. Tsemppiä! :)

Etsi valmiiksi muutamia asuja, jotka ovat nättejä ja tyylikkäitä ja joissa viihdyt. Pari mekkoa, pari hametta, pari puseroa (valkoinen kauluspaita aina hyvä, joku röyhelöinen siihen lisäksi), kevyet suorat housut.

Harjoittele nopeaa meikkiä. Sun ei tarvitse meikata kuin turkkilainen nainen. Hiuksiin voi laittaa nopean nutturan tai ponnarin.

Sinina kyllä miettisin asiaa myös niin, että ei sinun tarvitse mennä noin täysillä mukaan tuohon yhteisölliseen kulttuuriin, kun se ei ole omasi. Anna anopillesi vähän kredittiä: sinun asusi ei tuhoa hänen mainettaan, jos hän on yhtään fiksu. Voit arvostaa anoppiasi ja silti pitää kiinni siitä, että olet suomalainen.

Sivuhuomautuksena: tästä tuli mieleen Beauty by Boman blogi, jonka pitäjä on naimisissa kurdin kanssa, ja hän kirjoittaa paljon kaunistautumisesta ja vaimon velvollisuuksista miehensä kotimaassa ollessaan. Ehkä sieltä löytyisi vinkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Sut laitetaan valmiiksi juhliin? Hui kamala, mä varmaan kuolisin. :D Tosin kertakokemuksena voisi olla mielenkiintoinen...

No mutta mitäs, ole vain oma itsesi toisten kulttuuria kunnioittaen. En osaa täysin samaistua tilanteeseesi, mutta itse varmaan pyrkisin olemaan mahdollisimman pitkälti oma itseni. Siistit vaatteet, tukka jollakin simppelillä mutta nätillä nutturalla, ja joku ns. Nordic chic -tyylinen vaatimaton meikki (siis itsehän en osaa edes luomiväriä saati rajauskynää käyttää, ja huulipunakin osuu lähinnä poskeen...). Tämä olen minä, tykkäätte tai ette. Toivottavasti tykkäätte. Mutta mitään turkkilaista prinsessaa musta tai susta ei saa tekemälläkään, ja se on täysin ok. :) Joten vedä syvään henkeä pari kertaa ja muista, että sussa ei oo mitään vikaa. :)

Just sanoinkin miehelle että jos joudun nyt yhtäkkiä meikkaamaan kovin paljon niin musta tulee varmasti ihan kauhean näköinen. En varmasti osaa enää tehdä edustusmeikkiä. Katsoin YouTubesta opastuksia ja näytti tosi vaikealta. Joku luonnollinen ja kevyt meikki mistä puhuit voisi onnistua ja menenkin meikkiopastukseen jossa opettavat

Vierailija kirjoitti:

Mitä rikkaampi suku turkista, sitä lineraalimpia sukulaisia on odotettavissa.

Itse jännitin kamalasti mieheni suvun tapaamista, aivan turhaan. Jos teinkin jonkun etikettivirheen, kukaan ei sitä ainakaan ollut huomaavinaan.

Pukeutumisesta sen verran että kulttuuriin kuuluu kunnioittaa toisia ihmisiä, ja ulkonäkö on yksi niistä tavoista. Ei kuitenkaan kannata ottaa paineita, pikkumusta, suuret korut ja kauniit avokkaat toimii myös turkissa.

Mutta jos hoitaa pieniä lapsia, täytyykö tavallisena arkipäivänä olla pikkumustassa ja suurissa koruissa? Mulle toi olisi kyllä vaikeaa.

-ei ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä rikkaampi suku turkista, sitä lineraalimpia sukulaisia on odotettavissa.

Itse jännitin kamalasti mieheni suvun tapaamista, aivan turhaan. Jos teinkin jonkun etikettivirheen, kukaan ei sitä ainakaan ollut huomaavinaan.

Pukeutumisesta sen verran että kulttuuriin kuuluu kunnioittaa toisia ihmisiä, ja ulkonäkö on yksi niistä tavoista. Ei kuitenkaan kannata ottaa paineita, pikkumusta, suuret korut ja kauniit avokkaat toimii myös turkissa.

Mutta jos hoitaa pieniä lapsia, täytyykö tavallisena arkipäivänä olla pikkumustassa ja suurissa koruissa? Mulle toi olisi kyllä vaikeaa.

-ei ap

Vaikeampaa mulle on se että miten ehdin aamulla laittautua niin hienoksi kun lapsetkin vaativat huomiota, tosin tässä kohtaa varmasti suvun naiset ja mies auttavat. Sitten kun oon laittautunut niin lasten hoito onnistuu kyllä vaikka korkkareissa :) Tosin jos käy kuten pelkään ja jos tulee kritiikkiä tyyliin menetkö vaihtamaan vaatteet, laitatko hiukset, laitatko vähän lisää meikkiä jne (siis vaikka olisin omasta mielestä just laittautunut), sitten tulee hermoromahdus eikä mistään tule mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin niin suomalaista. Ahdistutaan jos pitää pukea päälle muuta kuin ne pieruverkkarit.

Päälläni on tällä hetkellä kylläkin naisellinen pikku mekko, tykkään pukeutua naisellisesti. En kuitenkaan meikkaa tai laita hiuksia kun on nuo lapsetkin jotka vie huomiota.

Omasta mielestäni pukeudun hyvin, mutta mieheni perheen naiset ovat ihan eri tasoa. Siksi ahdistaa kun pitäisi monta viikkoa pukeutua 'hienosti'...

Käy laitattamassa ripsienpidennykset, värjäytä kulmat, ota manikyyri ja lakkauta kynnet geelilakalla. Säästää huomattavasti aikaa valmistautumisessa! Sitten vaan näyttävät korvikset, saman setin kaula- tai rannekoru, vähän huulipunaa ja puuteria ja avot. Nutturan kietaiset hetkessä kun käytät kuivashampoota ja tupeeraat. Pikku nipsuilla ja/tai pinneillä niskasta kiinni. Ei kannata pestä hiuksia joka päivä. 

(Olen itse menossa sukuloimaan Marokkoon, vähän samaa settiä tulossa siis :D Mulla pitkiä, naisellisia, värikkäitä mekkoja valikoitunut asuksi, osa suvusta aika uskovaisia.) 

Vierailija kirjoitti:

Miksi et kelpaisi oman taustasi ja kulttuurisi edustajana vaan odottavat sinun omaksuvan heidän tyylinsä?

Luultavasti itse jättäisin tapaamisen väliin jos en kelpaisi oman käsitykseni mukaan siististi/juhlavastikin valmistautunena. En ole näyttelijä enkä tahdo teeskennellä tosielämässäkään jotain mitä en ole, enkä odota sitä muiltakaan.

Juuri näin. Sinä pukeudut tilaisuuteen sopivalla tavalla kuten pukeutuisit vastaavaan tilaisuuteen missä tahansa siten kuin haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä rikkaampi suku turkista, sitä lineraalimpia sukulaisia on odotettavissa.

Itse jännitin kamalasti mieheni suvun tapaamista, aivan turhaan. Jos teinkin jonkun etikettivirheen, kukaan ei sitä ainakaan ollut huomaavinaan.

Pukeutumisesta sen verran että kulttuuriin kuuluu kunnioittaa toisia ihmisiä, ja ulkonäkö on yksi niistä tavoista. Ei kuitenkaan kannata ottaa paineita, pikkumusta, suuret korut ja kauniit avokkaat toimii myös turkissa.

Mutta jos hoitaa pieniä lapsia, täytyykö tavallisena arkipäivänä olla pikkumustassa ja suurissa koruissa? Mulle toi olisi kyllä vaikeaa.

-ei ap

Vaikeampaa mulle on se että miten ehdin aamulla laittautua niin hienoksi kun lapsetkin vaativat huomiota, tosin tässä kohtaa varmasti suvun naiset ja mies auttavat. Sitten kun oon laittautunut niin lasten hoito onnistuu kyllä vaikka korkkareissa :) Tosin jos käy kuten pelkään ja jos tulee kritiikkiä tyyliin menetkö vaihtamaan vaatteet, laitatko hiukset, laitatko vähän lisää meikkiä jne (siis vaikka olisin omasta mielestä just laittautunut), sitten tulee hermoromahdus eikä mistään tule mitään.

Etkö voi vain sanoa, että en mene, tämä on minun tyylini? Ihan totta, rajansa myönnytyksillä toisen kulttuurille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et kelpaisi oman taustasi ja kulttuurisi edustajana vaan odottavat sinun omaksuvan heidän tyylinsä?

Luultavasti itse jättäisin tapaamisen väliin jos en kelpaisi oman käsitykseni mukaan siististi/juhlavastikin valmistautunena. En ole näyttelijä enkä tahdo teeskennellä tosielämässäkään jotain mitä en ole, enkä odota sitä muiltakaan.

Juuri näin. Sinä pukeudut tilaisuuteen sopivalla tavalla kuten pukeutuisit vastaavaan tilaisuuteen missä tahansa siten kuin haluat.

Tässä on kyse kunnioituksesta, ei niinkään oman persoonan korostamisesta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä rikkaampi suku turkista, sitä lineraalimpia sukulaisia on odotettavissa.

Itse jännitin kamalasti mieheni suvun tapaamista, aivan turhaan. Jos teinkin jonkun etikettivirheen, kukaan ei sitä ainakaan ollut huomaavinaan.

Pukeutumisesta sen verran että kulttuuriin kuuluu kunnioittaa toisia ihmisiä, ja ulkonäkö on yksi niistä tavoista. Ei kuitenkaan kannata ottaa paineita, pikkumusta, suuret korut ja kauniit avokkaat toimii myös turkissa.

Mutta jos hoitaa pieniä lapsia, täytyykö tavallisena arkipäivänä olla pikkumustassa ja suurissa koruissa? Mulle toi olisi kyllä vaikeaa.

-ei ap

Vaikeampaa mulle on se että miten ehdin aamulla laittautua niin hienoksi kun lapsetkin vaativat huomiota, tosin tässä kohtaa varmasti suvun naiset ja mies auttavat. Sitten kun oon laittautunut niin lasten hoito onnistuu kyllä vaikka korkkareissa :) Tosin jos käy kuten pelkään ja jos tulee kritiikkiä tyyliin menetkö vaihtamaan vaatteet, laitatko hiukset, laitatko vähän lisää meikkiä jne (siis vaikka olisin omasta mielestä just laittautunut), sitten tulee hermoromahdus eikä mistään tule mitään.

Etkö voi vain sanoa, että en mene, tämä on minun tyylini? Ihan totta, rajansa myönnytyksillä toisen kulttuurille.

Juuri näin. On kohteliasta ottaa huomioon heidän kulttuurinsa, mutta rajansa kaikella. Älä alistu näyttelyesineeksi, vaikka Turkissa naisen osa sellainen olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä rikkaampi suku turkista, sitä lineraalimpia sukulaisia on odotettavissa.

Itse jännitin kamalasti mieheni suvun tapaamista, aivan turhaan. Jos teinkin jonkun etikettivirheen, kukaan ei sitä ainakaan ollut huomaavinaan.

Pukeutumisesta sen verran että kulttuuriin kuuluu kunnioittaa toisia ihmisiä, ja ulkonäkö on yksi niistä tavoista. Ei kuitenkaan kannata ottaa paineita, pikkumusta, suuret korut ja kauniit avokkaat toimii myös turkissa.

Mutta jos hoitaa pieniä lapsia, täytyykö tavallisena arkipäivänä olla pikkumustassa ja suurissa koruissa? Mulle toi olisi kyllä vaikeaa.

-ei ap

Vaikeampaa mulle on se että miten ehdin aamulla laittautua niin hienoksi kun lapsetkin vaativat huomiota, tosin tässä kohtaa varmasti suvun naiset ja mies auttavat. Sitten kun oon laittautunut niin lasten hoito onnistuu kyllä vaikka korkkareissa :) Tosin jos käy kuten pelkään ja jos tulee kritiikkiä tyyliin menetkö vaihtamaan vaatteet, laitatko hiukset, laitatko vähän lisää meikkiä jne (siis vaikka olisin omasta mielestä just laittautunut), sitten tulee hermoromahdus eikä mistään tule mitään.

Etkö voi vain sanoa, että en mene, tämä on minun tyylini? Ihan totta, rajansa myönnytyksillä toisen kulttuurille.

Siellä on vähän pakko tehdä mitä he sanovat jotta ei tule riitaa ja ongelmia. Ja hyväähän anoppi tarkoittaa. Minulle tämä on vaan henkisesti raskasta. Monet muut miniät näköjään menevät ilman ongelmia ja stressiä. Olisi ihanaa jos pystyisin olemaan yhtä huoleton.

Jos on noin vaikeaa niin ehkä on parempi että jäät kotiin ja mies menee sinne Turkkiin lasten kanssa.

Noin voimakas ahdistuminen ei ole normaalia. Onko sinulla jotain ongelmia itsetunnon kanssa yleensäkin?

Ei tarvitse esittää mitään vaan olla oma itsensä, kohtelias ja asiallinen ja hymy tosiaan kaunistaa.

Tuskin menet Suomessakaan verkkareissa juhliin tukka hapsottaen? Montako minuuttia kestää muka laittaa ripsiväriä ja huulipunaa? Mitään naamaria ei kannata siellä kuumassa edes yrittää meikata ettei näytä sirkuspelleltä. Ostat sellaisia nättejä vaatteita mistä itse pidät ja missä viihdyt. Mies ostaa sinulla parit korut ja loput lainaat anopilta tai miehen siskoilta/serkuilta.

Ennen kaikkea ole ylpeä itsestäsi sellaisena kuin olet. 

Vierailija kirjoitti:

"Edustamassa"??

Voi herran tähden! Kuninkaallisiako ne muka ovat?

Turkki on köyhä ja kehittymätön maa Suomeen verrattuna. Eli etköhän sinä kelpaa.

Oman makusi mukaisissa kesävaatteissa.

Mikäli he ovat ylhäisöä, Suomeen saapuu tietenkin hyvissä ajoin kuninkaallinen neuvoja, joka hankkii sulle protokollan vaatimat vermeet ja opastaa sua miten niiataan oikeaoppisesti.

Mikä miehesi on ammatiltaan, kruununprinssikö?

Hohhoijaa. Tuon kirjoittaja ei ole tainut koskaan käydä ylempään keskiluokkaan kuuluvan turkkilaisperheen kaupunkiasunnossa Ankarassa ja kesätalolla Mustallamerellä. Viettänyt vain aikaansa turkkilaisen rattopojan kanssa Alanyassa.

Jätä se sika!

Onhan siellä Turkissakin kauppoja! Jos paikan päällä huomaat että suomalaiset juhlavaatteet ei ihan riitä ja olet jatkuvasti alipukeutunut niin shoppaile siellä Turkissa miehen sukulaisnaisten kanssa. Lähtivät varmasti mieleellään shoppailemaan kanssasi ja ovat vaan mielissään jos tykkäät ostaa sieltä vaatteita. Mies ja anoppi pärjää lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on noin vaikeaa niin ehkä on parempi että jäät kotiin ja mies menee sinne Turkkiin lasten kanssa.

Noin voimakas ahdistuminen ei ole normaalia. Onko sinulla jotain ongelmia itsetunnon kanssa yleensäkin?

Ei tarvitse esittää mitään vaan olla oma itsensä, kohtelias ja asiallinen ja hymy tosiaan kaunistaa.

Tuskin menet Suomessakaan verkkareissa juhliin tukka hapsottaen? Montako minuuttia kestää muka laittaa ripsiväriä ja huulipunaa? Mitään naamaria ei kannata siellä kuumassa edes yrittää meikata ettei näytä sirkuspelleltä. Ostat sellaisia nättejä vaatteita mistä itse pidät ja missä viihdyt. Mies ostaa sinulla parit korut ja loput lainaat anopilta tai miehen siskoilta/serkuilta.

Ennen kaikkea ole ylpeä itsestäsi sellaisena kuin olet. 

Itsekin mietin että ehkä tämä ahdistuminen ei ole normaalia. Mikään hyvä itsetunto minulla ei ole koskaan ollut mutta jotenkin se ei ole vuosiin tullut näin voimakkaasti esiin.

Mies on aina haukkunut vaatteitani ja joskus ihan rikkonutkin jonkin vaatteen josta ei ole tykännyt ja sanoo että näytän mummolta jos laitan vaikka villatakin päälle. Normi kotiäiti pukeutuminen olisi hänelle varmaan ihan kauhistus. Sen takia en shoppailekaan ikinä ilman häntä kun en halua että rahat menee hukkaan, kun mikään ei kuitenkaan kelpaa. Toisaalta kun shoppaillaan niin harvoin mitään löytyy kun mikään ei ole tarpeeksi hienoa.... Suurin osa vaatteista onkin sitten vuosia vanhoja edustusvaatteita... Ja nyt pitäisi yhtäkkiä löytyä kasapäin hyväksyttäviä paitoja mekkoja housuja koruja....

Voi hermoromahdus :( Musta ei vaan ole tähän :(