Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen sukua tapaamaan, vaatimukset ahdistaa
Huolestunut
16.05.2018 |
Olen menossa tapaamaan erimaalaisen mieheni laajempaa sukua ja appivanhemmat neuvoivat että tulee olla sitten hienosti pukeutunut, koruja ja hieno meikki... Pienten lasten kotiäitinä en ole laittautunut nyt vuosiin ja ahdistaa miten selviän muutenkaan niin erilaisessa kulttuurissa jossa minulta sitten odotetaan ties mitä. Kukaan ei kuitenkaan ymmärrä miksi olen tästä niin stressaantunut :(
Miten te reagoisitte? Olenko ainoa jota tällainen stressaa?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne nyt sua muka neuvoo? Jo pelkästään että appivanhemmat antais tollasia pöllöjä "neuvoja" sais mut pukeutumaan risafarkkuihin ja takkutukkaan. Menet just sellasena kun tunnet olosi mukavaksi, niinku tapaisit omaa sukuasi vaikka kesäjuhlassa.
Toivottavasti tämä aloitus oli vitsi.
Tama vastaus se vasta vitsi oli. Vahanko Suomessa haukutaan ja arvostellaan muiden kulttuurien pukeutumista. Tassa vaan suomalaisen pitaisi vahan joustaa ja sopeutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin niin suomalaista. Ahdistutaan jos pitää pukea päälle muuta kuin ne pieruverkkarit.
Päälläni on tällä hetkellä kylläkin naisellinen pikku mekko, tykkään pukeutua naisellisesti. En kuitenkaan meikkaa tai laita hiuksia kun on nuo lapsetkin jotka vie huomiota.
Omasta mielestäni pukeudun hyvin, mutta mieheni perheen naiset ovat ihan eri tasoa. Siksi ahdistaa kun pitäisi monta viikkoa pukeutua 'hienosti'...
Laitat sen kauniin mekon, laitat hiukset ja meikin. Ei ole sen vaikeampaa. Miksi tällaisesta pitää tehdä ongelma. Taitaa olla vain asenneongelma.
Olet googlannut tietysti 'Turkish ladies' dress'
Siitä näet, että juhlapuku on pitkä, peittävä ja pitkähihainen. Paikallisilla näkyy olevan huivi. Materiaali on värikäs, kiiltävä. Monesti on kirjontaa ja pääkoru.
Tosta mä soveltaisin sellaisen puvun, jossa itse viihdyn. Luonnonkuitua ja miellyttävä yllä. Liian kuristavaa kaula-aukkoa en kelpuuttaisi. Jos ihoa ei saa näkyä, käyttäisi pukuun kiinnitettävää huivia. Sähän käytät pukua myöhemminkin, ja jos se on liian outo, sille ei ole käyttöä.
Riisu nyt heti tuo anteeksipyytävä asenteesi.
On outoa, että sua vaivaa noin paha omanarvon puute. Kuka sinut on mahtanut nujertaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä menisin vaan omana itsenäni, semmoisena kuin menisin muutenkin juhliin. Kai toi jonkinlainen juhlava juttu sitten on, kun tavataan sukulaisia joita ei ole ennen tavattu.
Toinen vaihtoehto on, että pyytäisin appivanhemmilta apua. Kertoisin että kulttuurinne on minulle vieras, joten pukekaa minut! Ja menisin sitten heidän pukemanaan.
Kolmas vaihtoehto (ehkä itselleni olisi kyllä ensisijainen) olisi keskustella puolisoni kanssa tuntemuksistani ja miten mennä tästä elämän kohdasta eteenpäin. Mitä mieheni ajattelee ja toivoo minulta. mitä hän ajattelee siitä miten paljon minun pitää miellyttää hänen kaukaisempia sukulaisiaan. Ja mitä hän ajattelee siitä miltä minusta tuntuu.
hei ap, olen ollut turkkilaisen mieheni kanssa naimisissa jo parikymmentä vuotta, asuimmekin siellä yhdessä jonkin aikaa, kymmenisen vuotta sitten muutettiin sieltä pois. Suurin syy pois muuttamiseemme oli juuri tuo, että appivanhemmat ja miehen sisarukset olivst jatkuvasti neuvomassa miten meidän pitäisi elää. Se sekaantumisen määrä on jotain aivan uskomatonta siellä. Ja turkkilaisille on tyypillistä juuri tuo, että sinut yritetään sopeuttaa väkipakolla heidän näkemykseensä siitä, miltä miniän pitäisi näyttää ja miten käyttäytyä.
Itse valitsin sen, että tein ja pukeuduin juuri miten itse halusin enkä välittänyt heidän odotuksistaan. Toki olen aina ollut kaikille kohtelias ja ystävällinen, mutta olen pitäytynyt omassa tyylissäni. Esim. saadessani pukeutumis-ja meikkaus“vinkkejä“ totesin että kiitos, mutta viihdyn näin/ näissä vaatteissa tms.
Mieheni on onneksi aina pitänyt minun puoliani näissä asioissa. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin käymme turkissa harvakseltaan, ja meillä on hänen perheeseensä ihan hyvät välit. He ovat hyväksyneet minut tällaisena kuin olen.
Käyttäytymisessä riittää, kun olet ystävällinen ja kohtelias. Korujen ostaminen sinulle on turkkilaisessa kulttuurissa miehesi tehtävä, joten voit ihan hyvin kertoa hänelle, että hän saa sinlle koruja ostaa, jos siis niitä haluat käyttää. Vaatteisen suhteen kannattaa pysytellä omalla tutulla linjalla, on pitkän päälle tosi rasittavaa yrittää pukeutua jonkun toisen ihmisen sanelemaan tyyliin.
Älä yritä muuntautua muuksi kuin olet, se ei pitkän päälle ole sinulle hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makuasioita, mutta mun silmään turkkilaiset juhlapuvut eivät ole kauniita, pikemminkin prameita. Näyttää että pääsia on vaikuttaa kalliilta, ei siltä että vaate pukee kantajaansa.
Jos ei olisi rahasta kiinni ja aikaa olisi, teettäisi unelmieni juhlapuvun ompelijalla. Materiaali silkkiä. Siinä olisi irrotettavat pitkät hihat sekä huivi. Päiviä varten ottaisin pari tyylikkäämpää ja pari arkisempaa pukua.
Jos olet monta viikkoa, vaatteet hikoavat ja nuhraantuvat. Onko pesettäminen mahdollista? Ei mitään tekokuituja kuumaan ilmastoon. Ostaisin myös kauniin hatun.
Vierailija kirjoitti:
Olet googlannut tietysti 'Turkish ladies' dress'
Siitä näet, että juhlapuku on pitkä, peittävä ja pitkähihainen. Paikallisilla näkyy olevan huivi. Materiaali on värikäs, kiiltävä. Monesti on kirjontaa ja pääkoru.Tosta mä soveltaisin sellaisen puvun, jossa itse viihdyn. Luonnonkuitua ja miellyttävä yllä. Liian kuristavaa kaula-aukkoa en kelpuuttaisi. Jos ihoa ei saa näkyä, käyttäisi pukuun kiinnitettävää huivia. Sähän käytät pukua myöhemminkin, ja jos se on liian outo, sille ei ole käyttöä.
Riisu nyt heti tuo anteeksipyytävä asenteesi.
On outoa, että sua vaivaa noin paha omanarvon puute. Kuka sinut on mahtanut nujertaa?
hei apua, et varmaan koskaan ole käynyt turkissa! noin puolet naisista käyttää huivia ja peittäviä, pitkähelmaisia vaatteita, ja toinen puoli pukeutuukin sitten ihan samalla tavalla kuin naiset missä tahansa länsimaassa! Jos Ap: n miehen perhe on uskova, niin kannattaa laittaa pitkät hihat ja mekko/hame/housut polven alapuolelle asti. Jos perheen naiset pukeutuu länsimaalaisittain normaalisti, voi ap pukeutua täsmälleen niinkuin haluaa!
Googlettakaa vaikka türkiye kadin modasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä menisin vaan omana itsenäni, semmoisena kuin menisin muutenkin juhliin. Kai toi jonkinlainen juhlava juttu sitten on, kun tavataan sukulaisia joita ei ole ennen tavattu.
Toinen vaihtoehto on, että pyytäisin appivanhemmilta apua. Kertoisin että kulttuurinne on minulle vieras, joten pukekaa minut! Ja menisin sitten heidän pukemanaan.
Kolmas vaihtoehto (ehkä itselleni olisi kyllä ensisijainen) olisi keskustella puolisoni kanssa tuntemuksistani ja miten mennä tästä elämän kohdasta eteenpäin. Mitä mieheni ajattelee ja toivoo minulta. mitä hän ajattelee siitä miten paljon minun pitää miellyttää hänen kaukaisempia sukulaisiaan. Ja mitä hän ajattelee siitä miltä minusta tuntuu.
hei ap, olen ollut turkkilaisen mieheni kanssa naimisissa jo parikymmentä vuotta, asuimmekin siellä yhdessä jonkin aikaa, kymmenisen vuotta sitten muutettiin sieltä pois. Suurin syy pois muuttamiseemme oli juuri tuo, että appivanhemmat ja miehen sisarukset olivst jatkuvasti neuvomassa miten meidän pitäisi elää. Se sekaantumisen määrä on jotain aivan uskomatonta siellä. Ja turkkilaisille on tyypillistä juuri tuo, että sinut yritetään sopeuttaa väkipakolla heidän näkemykseensä siitä, miltä miniän pitäisi näyttää ja miten käyttäytyä.
Itse valitsin sen, että tein ja pukeuduin juuri miten itse halusin enkä välittänyt heidän odotuksistaan. Toki olen aina ollut kaikille kohtelias ja ystävällinen, mutta olen pitäytynyt omassa tyylissäni. Esim. saadessani pukeutumis-ja meikkaus“vinkkejä“ totesin että kiitos, mutta viihdyn näin/ näissä vaatteissa tms.
Mieheni on onneksi aina pitänyt minun puoliani näissä asioissa. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin käymme turkissa harvakseltaan, ja meillä on hänen perheeseensä ihan hyvät välit. He ovat hyväksyneet minut tällaisena kuin olen.
Käyttäytymisessä riittää, kun olet ystävällinen ja kohtelias. Korujen ostaminen sinulle on turkkilaisessa kulttuurissa miehesi tehtävä, joten voit ihan hyvin kertoa hänelle, että hän saa sinlle koruja ostaa, jos siis niitä haluat käyttää. Vaatteisen suhteen kannattaa pysytellä omalla tutulla linjalla, on pitkän päälle tosi rasittavaa yrittää pukeutua jonkun toisen ihmisen sanelemaan tyyliin.
Älä yritä muuntautua muuksi kuin olet, se ei pitkän päälle ole sinulle hyväksi.
Kiitos viisaista neuvoista :) Ihanaa kuulla sellaiselta joka on elänyt siinä kulttuurissa. Itse olen toki päässyt helpommalla kun perhe on yleensäottaen todella liberaali ja anoppi ei juurikaan puutu asioihimme. Tämä tilanne on muutenkin minulle uusi kun ensimmäistä kertaa mennään sukuloimaan.
Kristilliset kansakunnat ovat sotineet tuhat vuotta ottomaanien imperialismia vastaan ja tässä on tulos! Suomitar antautuu vapaaehtoisesti haaremiin. Itä euroopan kansat ovat käyneet tuhat vuotta kunniakasta sotaa ottomaaneja vastaan! Vielä pari sataa vuotta sitten sinä et olisi mitään muuta kuin orja heille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kohteliasta, jopa Suomen oloissa , pukeutua nätisti ja laittautua vähän kun ollaan kylässsä. Ei tarvi meikata näkyvästi, huulipunan laittoon menee 3 sek. ja hiukset kiinni tai ainakin kampaa ne. Ole oma itsesi muuten. Nätti hymy kaunistaa kaikki.
Ei pitäisi olla vaikeata!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin niin suomalaista. Ahdistutaan jos pitää pukea päälle muuta kuin ne pieruverkkarit.
Päälläni on tällä hetkellä kylläkin naisellinen pikku mekko, tykkään pukeutua naisellisesti. En kuitenkaan meikkaa tai laita hiuksia kun on nuo lapsetkin jotka vie huomiota.
Omasta mielestäni pukeudun hyvin, mutta mieheni perheen naiset ovat ihan eri tasoa. Siksi ahdistaa kun pitäisi monta viikkoa pukeutua 'hienosti'...
Et meikkaa tai laita hiuksia kun on lapset? Okei. Minä en meikkaa kun meillä kasvaa kukkia pihalla, tiedätkö, loogista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen naimisissa "erimaalaisen" miehen kanssa, ja ollut jo 12 vuotta.
Miehen laaja suku asuu miehen kotimaassa. Tutustuin heihin kun olimme olleet kaksi vuotta yhdessä.
En osanut koruja enkä hienoja vaatteita eikä niitä minulta odotettu. Viivyimme heidän luonaan kolme viikkoa yöpyen vaihdellen eri perheissä, ja kaikki olivat valtavan ystävällisiä ja ihania ihmisiä.
Kaikki paras yritettiin minun eteeni tehdä, ja kuljettaa nähtävyyksissä ja rannalla.
Ymmärrän kyllä, jos appivanhemmat toivoo sinun olevan siististi ja asiallisesti pukeutunut. Se kuuluu jo kohteliaisuuteen. Maassa maan tavalla - eikös se niin ole!!??
Itsekin seurustelen turkkilaisen miehen kanssa (perhe asunut myöskin Suomessa jo 25 vuotta) ja sanoisin, että kun kyläillään jne. on tapana pukeutua hyvin ja näyttää siltä, että menee hyvin. Sielläpäin on ihan eri merkitys sillä, miltä näyttää ulospäin - ettei tule sukulaisilla puhetta, että onpa nekin huonossa jamassa.
Mutta, en itse ottaisi stressiä meikeistä jne, laitat sellaiset siistit vaatteet päälle jotka laittaisit mihin tahansa juhliin. Meikkaat kevyesti ja laitat hiukset kiinni/kiharrat vaikka. Ei siihen mitään instagram-tutoriaalimeikkejä tarvita. Oletteko menossa häihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kohteliasta, jopa Suomen oloissa , pukeutua nätisti ja laittautua vähän kun ollaan kylässsä. Ei tarvi meikata näkyvästi, huulipunan laittoon menee 3 sek. ja hiukset kiinni tai ainakin kampaa ne. Ole oma itsesi muuten. Nätti hymy kaunistaa kaikki.
Ei pitäisi olla vaikeata!
Jos olisi suomalainen perhe kyseessä niin ei olisikaan vaikeaa, koska tietäisin odotukset. Ahdistaa kun joka päivä pitäisi olla laitettuna, eikä minulla ole mitään käsitystä mitä milloinkin odotetaan.
Suomessa miniä ei ole edustuskappale jonka ulkomuodon perusteella anoppi ja miehen perhe arvioidaan joten täällä suomessa se laittautuminen ei ole koskaan niin vakava asia kuin siellä.
Toimin edustus ammatissa ennen kuin jäin kotihoidontuelle ja ikinä nämä asiat eivät ole olleet ongelma, osaan kyllä pukeutua suomalaisten standardien mukaan. Ammatissani tyylikkyyttä ja edustavuutta odotetaan. Miehen perheelle vaan ei riitä tämä taso :(
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä, jos appivanhemmat toivoo sinun olevan siististi ja asiallisesti pukeutunut. Se kuuluu jo kohteliaisuuteen. Maassa maan tavalla - eikös se niin ole!!??
Just näin! Jos Suomessa pitää elää suomalaisesti, niin kyllä vastaavasti toista kulttuuria kuuluu kunnioittaa. Laitat siistit, juhlavat vaatteet, jos anoppisi osasi näin vinkata. Ei siitä stressata kannata.
Mä asun Keski-Euroopassa paikallisen miehen kanssa, eli kulttuuriero ei oo ihan noin iso sukuloidessa, mutta. Pitäisin itse aina prioriteettina sen, että itsellä on hyvä olla. En myöskään osaa meikata hienosti tai juhlakampauksia laittaa, ja onneksi sitä ei multa odotetakaan. Ekoina jouluina ja sukujuhlina olin tosi epävarma itsestäni ja siitä, että riittääkö panostus ulkonäköön jne., mutta loppuviimeksi ketään ei kiinnostanut sen enempää. :) Ihan turhaan stressasin. Oon kuitenkin se "eksoottinen" suomalainen sirkusfriikki seurueessa, ja sillä saa paljon anteeksi, kunhan on vain puhtaat, siistit ja edes suurinpiirtein tilaisuudenmukaiset vaatteet yllä. :D Ja oma olo helpottaa, kun itsestä tuntuu hyvältä valituissa vaatteissa, vaikkei ne mitään haute couturea olekaan. Mitään paikallista kansallispukua en vetäisi ylleni edes läpällä ihan puhtaasti kunnioituksesta kulttuuria kohtaan, koska omaa perintöäni se ei ole. Oon muualta, ja sen pitää olla kaikille ok. Onneksi toistaiseksi ainakin on ollutkin. :) On helppo sanoa, että älä stressaa turhaan--mutta oikeasti, älä stressaa turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä, jos appivanhemmat toivoo sinun olevan siististi ja asiallisesti pukeutunut. Se kuuluu jo kohteliaisuuteen. Maassa maan tavalla - eikös se niin ole!!??
Just näin! Jos Suomessa pitää elää suomalaisesti, niin kyllä vastaavasti toista kulttuuria kuuluu kunnioittaa. Laitat siistit, juhlavat vaatteet, jos anoppisi osasi näin vinkata. Ei siitä stressata kannata.
He ovat samaa mieltä että stressaan turhaan, mutta minulla on tosi iso ahdistus. En ole pystynyt syömään eilisestä asti, en juuri nukkumaankaan. Tuntuu etten pysty täyttämään odotuksia ja joudun ihan mahdottomaan tilanteeseen.
Siellä kuitenkin appivanhemmat voivat lähettää takaisin huoneeseen paremmin laittautumaan jos eivät ole tyytyväisiä. Heille se ei ole iso juttu, mutta olen aikuinen nainen enkä tiedä miten reagoisin kun olen varmaan aivan liian herkkä. Luultavasti itkisin silmät päästä.
Ja hei (oon tuo Keski-Euroopassa asuva), empatiaa. <3 Itse osaan myös olla naurettavan herkkä kaikelle, ja monet stressi-itkut olen itkenyt samanlaisten asioiden tiimoilta. Ja kaikki aivan turhaan. Oisko suvussa jotakuta appivanhempia nuorempaa naista, joka voisi jeesata vaatevalinnoissa ja meikkaamisessa? Ja syö nyt ihmeessä jotakin! :) Huono fyysinen olo ei paranna yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mä asun Keski-Euroopassa paikallisen miehen kanssa, eli kulttuuriero ei oo ihan noin iso sukuloidessa, mutta. Pitäisin itse aina prioriteettina sen, että itsellä on hyvä olla. En myöskään osaa meikata hienosti tai juhlakampauksia laittaa, ja onneksi sitä ei multa odotetakaan. Ekoina jouluina ja sukujuhlina olin tosi epävarma itsestäni ja siitä, että riittääkö panostus ulkonäköön jne., mutta loppuviimeksi ketään ei kiinnostanut sen enempää. :) Ihan turhaan stressasin. Oon kuitenkin se "eksoottinen" suomalainen sirkusfriikki seurueessa, ja sillä saa paljon anteeksi, kunhan on vain puhtaat, siistit ja edes suurinpiirtein tilaisuudenmukaiset vaatteet yllä. :D Ja oma olo helpottaa, kun itsestä tuntuu hyvältä valituissa vaatteissa, vaikkei ne mitään haute couturea olekaan. Mitään paikallista kansallispukua en vetäisi ylleni edes läpällä ihan puhtaasti kunnioituksesta kulttuuria kohtaan, koska omaa perintöäni se ei ole. Oon muualta, ja sen pitää olla kaikille ok. Onneksi toistaiseksi ainakin on ollutkin. :) On helppo sanoa, että älä stressaa turhaan--mutta oikeasti, älä stressaa turhaan.
Kiitos tsempistä, toivottavasti olet oikeassa ja kiva kuulla että ainakin sinulla on mennyt hyvin ja olet stressannut turhaan.
En tiedä olenko sitten liian herkkä kun otan tästä niin hirveät paineet. Ja paineet on siis siitä hienosta arkipukeutumisesta ja laittautumisesta joka aamu. Jos on juhlia niin minut viedään silloin aina ammattilaiselle laitettavaksi ja perhe valitsee juhlapuvun. Eli juhlista en stressaa yhtään, vaan siitä arjesta kun pitää joka aamu hienosti laittautua. Siinä kuitenkin miehen laajempi suku tulee pyörimään ympärillä monta viikkoa.
Alue: Aihe vapaa
Suomi ei ole anopin äidinkieli