Miehen sukua tapaamaan, vaatimukset ahdistaa

Vierailija kirjoitti:

Suomessa taidetaan paheksua jos nainen laittautuu miehen sukulaisille mennessä. Täällä taitaa olla vähä semmonen ole oma itsesi mikä siis tarkoittaa sitä että meikittömänä ja ei näteissä vaatteissa Exän perhe olivat maalta. Anoppi ihmetteli kerran miksi käytän pitsipaitaa arkena. Heittelivät vitsiä miten mulla on muita miehiä jne. Toinen oli hirveät utelut työasioistani ja olenko varmasti töissä..

Totta. Tuo on aivan kamalaa. Mulla anoppi kauhistui, kun kuuli, ettei mulla ole tavallista t-paitaa. Appi on pienikokoinen mies ja oli sotkenut paitansa jäätelöön ja anoppi kysyi, olisiko mulla lainata puhdasta paitaa. No ei ollut muita kuin "naisellisia" malleja.

Vierailija kirjoitti:

Itse jäisin menemättä moisiin sukuloimisiin jos mun oma tyyli ja vaatteet ei kelpaa herrasväelle. Tai sitten menisin varkain etuajassa Turkkiin ja ostaisin kuteet ja korut sieltä. Siis pistäisin mieheni ostamaan, koska sehän on turkkilainen tapa. Turkissa vaatteet ja korut on halvempia kuin Suomessa. Ehkä sieltä löytyy myös paikallinen stylisti/kampaaja/kauneudenhoitaja joka taikoo sinusta turkkilaisen prinsessan. Suomen hintoihin nähden kauneuspalvelut ovat varmasti reilusti edullisempia.

googeloin pikaisesti turkkilaisia muotikuvia, niin naiset tuntuvat meikkaavan siellä aika isolla kädellä. Koltut ovat pitkiä ja koristeellisia. niissä on pitkät hiat ja tietenkin huivi päähän. Joten suosittelisin sinua ottamaan ongelmasi rohkeasti haasteena ja seikkailuna ja menemään paikan päälle varkain hyvissä ajoin etukäteen ja turvautumaan paikallisen naistenpukimon asiantuntemukseen. Sitten hemmottelemaan itseäsi paikalliseen kampaamoon ja kauneushoitolaan. He varmasti mielellään opettavat sinulle Turkkilaisen meikkauksen ja kampauksen salat.

Totta on, että me suomalaiset naiset olemme varmaan aika arkisia harmaavarpusia turkkilaisiin naisiin nähden, mutta muistathan, että meidän luontaisiin väreihin sopii parhaiten murrettu, luonnollinen, hienostunut värimaailma, eli me helposti hukumme liian värikylläisiin ja räväköihin väreihin.

Turkkilaisen meikkauksen ja kampauksen salat?? No eipä nuo monet turkkilaiset naiset ole sen kummosempia. Kai jossain muotikuvissa. Ei missään nimessä huivia päähän jos sitä ei muutenkaan käytä. Normaalit siistit ei liian paljastavat vaatteet ja meikkiä jos sitä käyttää. Monet turkkilaiset naiset meikkaa ainoastaan juhliin.

Turha vähätellä suomalaista naista. Turkkilaiset naiset rupsahtaa nopesti.

Ehkä jotain kultakoruja voisit laittaa. Niillä ne koreilee :D

Vierailija kirjoitti:

Mulla on joskus ollut samantyyppinen tilanne.

Appivanhemmat asuu mieheni kotimaassa joka on kauempana kuin Turkki, mutta kulttuuriltaan lähempänä Suomea. Kuitenkin siellä on myös sellainen ”hienosti pukeutumisen kulttuuri”.

Kun ekaa kertaa menin sinne niin tunsin olevani oikea homsantuu farkkuineni ja tennareineni (vieläpä lippis, kun oli hirveä helle). Appivanhemmat suhtautuvat minuun mukavasti, mutta kyllä sitä välillä tuli kommenttia (ei ilkeämielistä), että ravintolaan ei mennä farkuilla, ostarille ei mennä olkapäät paljaina, kaupungille laitetaan tyylikkäämpi mekko (mulla oli farkkuhame jossa henkselit) ja viralliseen tilaisuuteen ei liian kirkkaan väristä kynsilakkaa... Appiukkoni jopa osti minulle pienen, kauniin merkkilaukun johon itselläni ei ollut varaa, koska ”sellaista tarvitsee joissain tilanteissa”. Ihmetytti kovasti.

Kyllä sitä ajan myötä oppi, nyt ollaan kymmenisen vuotta miehen kanssa reissattua siellä joka vuosi.

Paikallisten naisten tyyliä en koe omakseni, heillä on kovasti pitsiä, röyhelöitä, korkokenkiä ja supernaisellisia vaatteita. Olen kuitenkin alkanut hankkimaan kauniita ja siistejä omaan tyyliini sopivia vaatteita, osa on pohjoismaiden suunnittelijoiden työtä, esim. Malene Birger on mielestäni jees. Marimekon veska löytyy myös. Ja sitten ihan perus siistejä muttei prameita merkkejä (Diesel, Ralph Lauren ym). Vintagea ostan myös. Ja kyllähän miehen kotimaastakin sitten löytyi pari suosikkimerkkiä :). Tyylissäni on se idea että kaikki sopii yhteen ja sitten joku erikoinen/hauska yksityiskohta.

Sikäläiset naiset myös meikkaavat paljon, käytössä on tekoripset (lähes kaikilla nuoremmilla naisilla) ja hiukset ovat aina laitetut. Itse käytän meikkiä melko vähän, mutta kuitenkin niin etten ole ihan ”paleface”. Hiukset olen värjännyt ja hoitanut kiiltäviksi niin että menevät joko vapaana tai ponnarilla ilman sen kummempaa hässäkkää.

Vaikken ole ”pramea” kuten monet paikalliset, saan usein tyylistäsi kehuja. ”Wow, you look so European” kohteliaisuutena, tai ”you look very effotlessly chic”.

No kauhea sepustus tuli, mutta ehkä ap voisi pukea päälleen kauniita eurooppalaisten tai jopa skandi/suomalaisten suunnittelijoiden vaatteita ja koruja? Niissä olisi varmasti kotoisampi olo ja olisivat siistejä ja kauniita. Sukulaisia voisi jopa kiinnostaa täkäläinen muoti. Meikiksi riittää hyvin vaikka vain meikkivoide tai sävyttävä päivävoide, ripsiväri ja huulipuna tai -kiilto. Ei mitään sotamaalausta tarvitse tehdä. Kampaajalla vielä hiuksiin kiva malli ja väri niin hyvä tulee!

Jatkan... nyt vasta luin ketjun ja ap, hyvä ystävä, sun mieshän on se mikä sua stressaa! Ei haukkuminen ja vaatteiden repiminen ole mitenkään normaalia käytöstä! Ei ihme että on epävarma olo. Toivottavasti otat asian miehen kanssa puheeksi, voihan olla että mies on niin hölmö ettei tajua loukkaavansa sua, mutta jos tahallaan loukkaa niin ei hyvä! Tee ukollesi selväksi että sellainen ja kaikki muukin komentelu ja pomotus saa luvan loppua.

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan mun intialaiselta mieheltä. :D

Kun oltiin ekaa kertaa Intiassa, en tiennyt maasta mitään ja otin mukaan haaremihousuja... intialaiset naiset olivat tosi tyylikäitä ja oli pakko ostaa farkut ja pari mekkoa, jotta kehtasi kulkea heidän kanssa ostoskeskuksessa. Zara oli suosituin länkkärikauppa. Jotain suomalaisten juhliin sopivia vaatteita käytettiin siellä illalla kun mentii ulos syömään ja loungeen.

Häissä oli tosi hienot vaatteet (silkkiä, aitoa kultaa ja timantteja), ja meillä oli ammattikampaaja ja meikkaaja laittamassa kaikki naiset valmiiksi kolmen päivän ajan. Suomalaiset juhlat alkoivat tuntua vaatimattomilta siihen verrattuna.

Ehdotin ennen matkaa miehelle, että viedään sen sukulaisille Iittalaa tms tuliaisiksi. Mieheni sisko oli kuitenkin jo lähettänyt listan suvun naisten toivomista tuliaisista, vietiin niille Diorin hajuvesiä ja Chanelin ja Macin meikkejä. Miehet saivat viskiä, ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Älä suostu kynnysmatoksi! Me oltiin Intiassa ekalla kerralla kuukausi ja hermostuin välillä vähän kaikkiin niihin sukulaisiin ympärillä, oli pakko päästä pois. Sanoin mun miehellä ja hän oli samaa mieltä, olimme pari päivää matkoilla pois siitä hullunmyllystä. Yksityisyyden konsepti on aivan olematon. Tietysti puolisolle se kontakti maahan ja sukulaisiin on aivan erilainen ja on ihana nähdä perhettä pitkästä aikaa.

Kuulostaa hyvin samantyyppiseltä ja kiva kuulla että kaikki meni kuitenkin hyvin.

Meilläkään ei tule olemaan yksityisyyttä vaan sukua koko ajan ympärillä. On siinäkin tottumista, mutta pahin on nämä erilaiset odotukset ja jatkuva epäonnistumisen pelko. Ehkä tulen tänne sitten tekemään päivityksen että miten matka sujuu!

Olisipa kiva kuulla muidenkin kokemuksia. Varmasti tosi monet kuitenkin lähtevät etelän maihin tänä kesänä erilaisiin perheisiin sukuloimaan.

Milloin olet lähdössä? Mielelläni lukisin ennen kuin oma "koitos" on edessä... :) 

Lähden 2. heinäkuuta, miten muut?

Mä lähden kesäkuun lopussa, eli samaan aikaan "kärvistellään" sitten! :D

Kiitos tosi paljon hyvistä vinkeistä ja ajatuksista. Olenkin miehen kanssa puhunut koko asian läpi ja lisäksi olen noita käytännön asioita järjestellyt. Kauneuden ammattilaiset laittavat ulkonäön kuntoon ennen lähtöä + opettavat minua sillä kotiäitinä olen keskittynyt enemmän kodinhoitoon ja lapsihulinaan kuin vaatteisiin ja meikkaamiseen. Luulen että nuo asiat järjestyvät.

Joku neuvoi menemään terapiaan ja jotkut vinkkasivat että olen henkisesti epävakaa. Terapiaa en ole ehtinyt järjestämään ja epäilen myös että ennen lähtöä se olisi riski koska terapia voi nostaa pintaan hylkäämiskokemuksia lapsuudesta ja niitä en uskalla nyt käydä läpi. Luulin että ne jutut on käsitelty kaikin puolin mutta näköjään ei. Tein netissä sen tunnelukko testin ja tajusin että niinkuin sanoitte, vanhat asiat vainoavat minua yhä tänä päivänäkin. On olemassa joku tunnelukko kirja jossa on ilmeisesti käytännön harjoituksia miten voi muuttaa omaa käyttäytymistään. Yritän lukea sen kirjan jos saan sen jostain ennen lähtöä.

-Ap

Lupasin kertoa miten menee ja nyt muutaman päivän kokemuksella voin sanoa että on ahdistavaa ja suosittelen miniöille että harkitsette kahdesti ennenkuin lähdette miehen kotimaahan. Miehen suvun talossa pääsin tai jouduin heti emännän rooliin eli minä olen emäntänä ja saan kokata, siivota, laittaa ruoat, tarjoilla. Sama kuin asuisin täällä ihan omassa kodissani jossa muut ovat vieraana. Ja heti aamusta pitää olla tosiaan hienona, mekko, korut, meikit.

En tule enää uudestaan ja ihan aiheesta olin ahdistunut.

-Ap

Kammattu kotiorja.

Hoida hommat hyvin niin jäätte maahan. Tai ainakin lapsesi jäävät.

Mies tykkää kun olen nättinä ja keitän sekä siivoan. Sanoo että asiat ovat nyt kuten kuuluukin olla.

Vierailija kirjoitti:

Lupasin kertoa miten menee ja nyt muutaman päivän kokemuksella voin sanoa että on ahdistavaa ja suosittelen miniöille että harkitsette kahdesti ennenkuin lähdette miehen kotimaahan. Miehen suvun talossa pääsin tai jouduin heti emännän rooliin eli minä olen emäntänä ja saan kokata, siivota, laittaa ruoat, tarjoilla. Sama kuin asuisin täällä ihan omassa kodissani jossa muut ovat vieraana. Ja heti aamusta pitää olla tosiaan hienona, mekko, korut, meikit.

En tule enää uudestaan ja ihan aiheesta olin ahdistunut.

-Ap

Älä huoli. Olet nyt uudessa kotimaassasi.

Ympärileikkausjuhlaa tässä järjestelen.