Pelastaisitko kiusaajasi?
Saavut onnettomuuspaikalla, missä sinulle vakavia henkisiä traumoja aiheuttanut kiusaajasi makaa tai tarvitsee apuasi, autatko tätä ollenkaan tuossa tilanteessa?
Miksi autat tai miksi et auta?
Yläpeukku: autat
Alapeukku: et auta
Kommentit (138)
Jos oletetaan, että 100% kukaan ei saisi tietää sitä, että en auttanut niin sitten en auttaisi.
En ole mitenkään paha ihminen, mutta olisi hyvä jos paha saisi palkkansa.
Olen jo antanut anteeksi. En jaksa enää rypeä pohjattomassa vtutuksessa, se vei vaan enempi voimia.
Vierailija kirjoitti:
Jos oletetaan, että 100% kukaan ei saisi tietää sitä, että en auttanut niin sitten en auttaisi.
En ole mitenkään paha ihminen, mutta olisi hyvä jos paha saisi palkkansa.
Niin, tämä itselläkin. Jos kukaan ei ole todistamassa, niin jääkööt tienposkeen
t.ensimmäinen.
Auttaisin.
Googlatkaa Äiti Teresan viisas runo "do it anyway"
"...in the final analysis it is between you and God, it was never been between you and them anyway."
Auttaisin. En ole koskaan tuntenut vihaa kiusaajiani kohtaan, vaan kokemus on vaikuttanut ainoastaan omaan minäkuvaan, tehnyt araksi, epävarmaksi ja saanut tavoittelemaan täydellisyyttä kelvatakseen itselleen ja muille.
Vierailija kirjoitti:
Auttaisin.
Googlatkaa Äiti Teresan viisas runo "do it anyway"
"...in the final analysis it is between you and God, it was never been between you and them anyway."
Ei ollut kiusaajan raa-asti kiusatessa jumala paikalla.
Antaisin kiusaamisen anteeksi ja häipyisin vähin äänin paikalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisin.
Googlatkaa Äiti Teresan viisas runo "do it anyway"
"...in the final analysis it is between you and God, it was never been between you and them anyway."
Ei ollut kiusaajan raa-asti kiusatessa jumala paikalla.
Viimeisellä tuomiolla kaikki tekomme ja tekemättä jättämisemme punnitaan. Myös sen kiusaajan. Ja sinun.
Pelastaisin jo ihan ammatini vuoksi. Sen lisäksi jokainen on velvollinen auttamaan. Mikään ei edes muuttuisi paremmaksi, vaikka itse alkaisin toimimaan väärin. Ei sovi arvoihini.
T: Ensihoitaja
En auttaisi, kiusaaminen jätti niin pahat jäljet että ammattiapua ja lääkkeitä olen jo lähemmäs 20 vuotta tarvinnut ja yhä kärsin niiden teoista
Autan koska se on lain määräämä velvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisin.
Googlatkaa Äiti Teresan viisas runo "do it anyway"
"...in the final analysis it is between you and God, it was never been between you and them anyway."
Ei ollut kiusaajan raa-asti kiusatessa jumala paikalla.
Viimeisellä tuomiolla kaikki tekomme ja tekemättä jättämisemme punnitaan. Myös sen kiusaajan. Ja sinun.
Selevä homma!
t.kiinnostaakuinkilojänistä.
Nyt kun tässä istun ja mietin niin ainakin haluaisin auttaa. Jos tosi tilanteessa kuitenkin jättäisin auttamatta niin syy ei olisi viha vaan epävarmuus ja pelko, joka palutuisi mieleeni. Uskon ehkä kuitenkin enemmän siihen että voittaisin pelkoni ja auttaisin. Mutta koskaan ei voi tietää, aika kamalaa kyllä jos jättäisin auttamatta pelkoni takia.
Minua on kiusattu, mutta loppujen lopuksi koen silti, etten ole kenenkään kiusattavissa. En tiedä mistä näitä viattomia uhreja oikein putkahtelee, mutta itse en viitsi näillä eväillä olla ylimielinen kenellekään, vaikka en samaa pahaa tekisikään. Itse kantavat tekojensa seuraukset (myös toki esim. sen että katkerat ihmiset eivät auta).
En siis sinänsä syyttäisi sitä, joka jättää auttamatta. Minusta kostaminen on hyvin luonnollista.
Se olisi karma is a bitch -tilanne.
Auttaisin, mutta vaan sen takia etten muuten vois elää omantuntoni kanssa. Toisaalta parempi paikka tää maailma olis ilman sitä...
Auttaisin, tietysti. Täytyyhän kansalaisvelvollisuus suorittaa!
Auttamisen jälkeen lähettelisin kahdesti päivässä kiusaajalleni sairaalaan isoja ruusukimppuja ja parane pian -tervehdyksiä omalla nimelläni ja kaikkein viimeisimmät sanat joka helvatan kortissa olisivat "elämäsi pelastaja". Koko huone olisi myös täynnä pehmoleluja.
Kirjoittaisin kiusaajalleni koskettavan kirjeen, jossa selostaisin tarkkaan, kuinka olin toiminut, kun saavuin onnettomuuspaikalle ja nähnyt hänet niin kurjassa kunnossa. Kun kiusaajani piristyisi, tulisin itse tervehtimään häntä osastolle niin usein kuin mahdollista ja istuisin hänen seurassaan koko vierailuajan lauleskellen hänelle lempparibiisejäni nuotin vierestä ja kertoillen älyttömän huonoja vitsejä ynnä muuta. Varautuisin irtokarkkipussilla ja herkuttelisin hänen vieressään harmitellen sitä, kun hän ei hampaattomuutensa vuoksi pysty syömään irtokarkkejakaan. Kiusaajani hampaiden totaalimenetys olisi muuten täysi mysteeri kaikille – unohtui melkein mainita.
En auttaisi. Menisin "sokkiin" enkä saisi aikaiseksi edes soitettua puhelua.
Auttaisin, jos olisi loukkaantunut. Mutta mikäli olisi kyseessä pelkkä ulosajo ilman henkilövahinkoja, niin en auttaisi, jos tarvitsisi esim hinausapua tms.
En, koska he ansaitsisivat kohtalonsa.