Pelastaisitko kiusaajasi?
Saavut onnettomuuspaikalla, missä sinulle vakavia henkisiä traumoja aiheuttanut kiusaajasi makaa tai tarvitsee apuasi, autatko tätä ollenkaan tuossa tilanteessa?
Miksi autat tai miksi et auta?
Yläpeukku: autat
Alapeukku: et auta
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Itse en mielestäni kyllä ole mikään empatiakyvytön jos kiusaajan pelastaminen olisi vaikeaa. Kohtelen kyllä yleensä kaikkia ihmisiä hyvin ja olen liiankin empaattinen.
Hätätilanteessa empatiaa ja sympatiat kuten muutkin tunteet kannattaa jättää syrjään ja toimia vain järkevästi. Tunteellinen ihmiset ei ainakaan hätätilanteissa ole ollenkaan hyviä auttajia.
Minua ei ole koskaan kiusattu, ainakaan mitenkään systemaattisesti. Kyllä joskus jotkut ovat jotain huudelleet, mutta kyseessä on aina ollut joku tuntematon, eikä sellaista oikein voi laskea kiusaamiseksi.
Vaikka ei ole omakohtaista kokemusta, mua raivostuttaa silti kiusaaminen. Jos kiusaajalla itsellään ei ole mitään henkoht ongelmia, jonka takia kiusaa, pidän häntä terroristien ynnä muiden vastaavien kanssa ihmiskunnan syöpänä.
Kuitenkin, vaikka siinä maassa makaisi massamurhaaja hengenvaarallisessa tilassa, pelastaisin hänet (opiskelen lääkäriksi).
öö no josse kiusas mua ni tietty en auta sitä sit??!!
Ei kannata kiusata ketään, jotta tällaisen tilanteen sattuessa ei olisi vihamiehiä.
En auttaisi vaikka laki velvoittaisi! Laki ei suojellut kiusaajilta silloin kun piti!
Tuskinpa mitään empatiaa pystyisin kokemaan mutta auttaisin siksi, etten halua elää kuolemantuottamus omallatunnollani.
Laki velvoittaa auttamaan, jos saapuu onnettomuuspaikalle ensimmäisenä. Jos näin ei olisi, en auttaisi. Minkäänlaista riskiä oman turvallisuuteni kustannuksella en kuitenkaan ottaisi. Soittaisin hätänumeroon, kokeilisin pulssin, veisin varoituskolmion. Siinä kaikki.
En. Mutta hän kuolikin kolarissa 22-vee kännissä ajaessaan.
- Good riddance!
Auttaisin tietenkin. Tuskin hätätilanteessa ehtisin edes ajatella menneisyyden tapahtumia.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Auttaisin - en myötätunnosta vaan velvollisuudentunnosta. En halua heitteillejättösyytettä varsinkaan jonkun k*sipään takia.
Eikö auttaminen olisi juuri paras tapa osoittaa miten paljon korkeammalla tasolla kiusattu on kiusaajaansa verrattuna. En haluaisi itse vajota samalle tasolle tai vieläkin alemmaksi kuin kiusaajani.
Totta kai auttaisin tuollaisessa tilanteessa. Jos kiusaaja olisi jonkinlaisissa lievemmissä vaikeuksissa, en luultavasti auttaisi.
En auttaisi pahoinpitelijöitä, raiskaajia tai murhaajia olivatpa missä ojassa lie.
Kävisin potkaisemassa sitä selkään.
Vierailija kirjoitti:
Jos oletetaan, että 100% kukaan ei saisi tietää sitä, että en auttanut niin sitten en auttaisi.
En ole mitenkään paha ihminen...
Kyllä olet. Vieläpä pahinta laatua.
Auttaisiko, koska olen hyvä ihminen enkä katkera ja ilkeä.
Jos saapuisi onnettomuuspaikalle ensimmäisenä, niin varmaankin lopulta auttaisin. Mutta sitä miettiessä saattaisi mennä kriittiset sekunnit hukkaan ja kiusaaja ehtisi kuolla. Olkaa ihmisiksi siellä!
En auttaisi, nauttisin siitä, että se kärsii, tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai auttaisin tuollaisessa tilanteessa. Jos kiusaaja olisi jonkinlaisissa lievemmissä vaikeuksissa, en luultavasti auttaisi.
Hienoa, pahan aiheuttaminen sinulle ei sitten olekaan väärin.
Itse en mielestäni kyllä ole mikään empatiakyvytön jos kiusaajan pelastaminen olisi vaikeaa. Kohtelen kyllä yleensä kaikkia ihmisiä hyvin ja olen liiankin empaattinen.