Lue keskustelun säännöt.
Pelastaisitko kiusaajasi?
28.03.2018 |
Saavut onnettomuuspaikalla, missä sinulle vakavia henkisiä traumoja aiheuttanut kiusaajasi makaa tai tarvitsee apuasi, autatko tätä ollenkaan tuossa tilanteessa?
Miksi autat tai miksi et auta?
Yläpeukku: autat
Alapeukku: et auta
Kommentit (138)
Anonyymi ohikulkija kirjoitti:
Auttaisin, tietysti. Täytyyhän kansalaisvelvollisuus suorittaa!
Auttamisen jälkeen lähettelisin kahdesti päivässä kiusaajalleni sairaalaan isoja ruusukimppuja ja parane pian -tervehdyksiä omalla nimelläni ja kaikkein viimeisimmät sanat joka helvatan kortissa olisivat "elämäsi pelastaja". Koko huone olisi myös täynnä pehmoleluja.
Kirjoittaisin kiusaajalleni koskettavan kirjeen, jossa selostaisin tarkkaan, kuinka olin toiminut, kun saavuin onnettomuuspaikalle ja nähnyt hänet niin kurjassa kunnossa. Kun kiusaajani piristyisi, tulisin itse tervehtimään häntä osastolle niin usein kuin mahdollista ja istuisin hänen seurassaan koko vierailuajan lauleskellen hänelle lempparibiisejäni nuotin vierestä ja kertoillen älyttömän huonoja vitsejä ynnä muuta. Varautuisin irtokarkkipussilla ja herkuttelisin hänen vieressään harmitellen sitä, kun hän ei hampaattomuutensa vuoksi pysty syömään irtokarkkejakaan. Kiusaajani hampaiden totaalimenetys olisi muuten täysi mysteeri kaikille – unohtui melkein mainita.
Mene terapiaan. Ei tällaiset fantasiat ole normaalia touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anonyymi ohikulkija kirjoitti:
Auttaisin, tietysti. Täytyyhän kansalaisvelvollisuus suorittaa!
Auttamisen jälkeen lähettelisin kahdesti päivässä kiusaajalleni sairaalaan isoja ruusukimppuja ja parane pian -tervehdyksiä omalla nimelläni ja kaikkein viimeisimmät sanat joka helvatan kortissa olisivat "elämäsi pelastaja". Koko huone olisi myös täynnä pehmoleluja.
Kirjoittaisin kiusaajalleni koskettavan kirjeen, jossa selostaisin tarkkaan, kuinka olin toiminut, kun saavuin onnettomuuspaikalle ja nähnyt hänet niin kurjassa kunnossa. Kun kiusaajani piristyisi, tulisin itse tervehtimään häntä osastolle niin usein kuin mahdollista ja istuisin hänen seurassaan koko vierailuajan lauleskellen hänelle lempparibiisejäni nuotin vierestä ja kertoillen älyttömän huonoja vitsejä ynnä muuta. Varautuisin irtokarkkipussilla ja herkuttelisin hänen vieressään harmitellen sitä, kun hän ei hampaattomuutensa vuoksi pysty syömään irtokarkkejakaan. Kiusaajani hampaiden totaalimenetys olisi muuten täysi mysteeri kaikille – unohtui melkein mainita.
Mielenvikaisen tarinointia.
Vierailija kirjoitti:
Moni on valmis elämään toisen ihmisen kuolema taakkanaan. Onkohan teissä ollut jotain vialla jo syntymästä lähtien ja siksi olettekin joutuneet "kiusatuiksi". Muut ovat havainneet julmuutenne.
Ei se olisi minkäänlainen "taakka" jos näkisin kiusaajani jossain ojanpohjalla möllöttämässä ja siihen kuolevana. Se olisi ihan sattumankauppaa. Mitä jos olisin jäänyt solmimaan kenkiäni pidemmäksi aikaa, ja joku toinen olisi nähnyt kyseisen henkilön, ja täten auttanut tai ollut auttamatta.
Enkä myöskään ole julma. Ei vain kiinnostaisi. En myöskään tuntisi mitään euforiaa, jos kiusaajani kuolisi.
Tokaisisin vain että "jaaha."
Auttaisin kyllä, mutta en tuntisi syyllisyyttä jos en auttaisi, olivat sen luokan porukkaa.
En ole vihainen muille kuin itselleni, koska olin liian pelokas pistämään vastaan. Unelmoin välillä että voisin mennä ajassa taaksepäin ja sanoa itselleni että taistele vastaan vaikka köniin tulisikin ettei tule traumoja. Ainakin olisi sellainen olo että teki jotain. Tyypit vain sattuivat olemaan niitä jotka mätkivät vaikka kuolemaan asti joten niin siinä olisi käynyt jos niille pistää vastaan, järven jääkin oli lähettyvillä mikä pelotti silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on valmis elämään toisen ihmisen kuolema taakkanaan. Onkohan teissä ollut jotain vialla jo syntymästä lähtien ja siksi olettekin joutuneet "kiusatuiksi". Muut ovat havainneet julmuutenne.
Ei se olisi minkäänlainen "taakka" jos näkisin kiusaajani jossain ojanpohjalla möllöttämässä ja siihen kuolevana. Se olisi ihan sattumankauppaa. Mitä jos olisin jäänyt solmimaan kenkiäni pidemmäksi aikaa, ja joku toinen olisi nähnyt kyseisen henkilön, ja täten auttanut tai ollut auttamatta.
Enkä myöskään ole julma. Ei vain kiinnostaisi. En myöskään tuntisi mitään euforiaa, jos kiusaajani kuolisi.
Tokaisisin vain että "jaaha."
Ei tuollainen ole mitenkään normaalia. Muut lapset ovat aikoinaan havainneet sadistisuutesi, eivätkä ole sitä hyväksyneet ja sinä olet ollut "kiusattu".
Okkei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on sellainen kysymys johon ei saa vastausta ennen kuin todellisessa tilanteessa. Mielessäni kyllä voin hyvin ajatella että eräitten ihmisten antaisi vuotaa kuiviin tai katselisi jäihin putoamista ja soittaisi pelastuslaitokselle sitten kun on liian myöhäistä, tai vain hiippailisi pois.
Miten te, jotka ette pelastaisi, suhtautuisitte esim rattijuoppoon? Kiusaaja = ollut ilkeä lapsena; rattijuoppo = toisten hengen vaarantava aikuinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelastaisiko kukaan raiskaajaa ja/tai narsistia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tahdo olla samanlainen paskiainen jollainen hän oli minulle aikoinaan. En vajoaisi hänen tasolleen.
Pelastaisin. Ihmiset voivat muuttua. En koe, että minulla olisi oikeutta tuomita ketään kuolemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne lällättelee ja jeesustelee joille itselle ei ole tapahtunut mitään pahaa tai että tekijä on tuomittu ja muutkin uskoo pahan tapahtuneen. Ne hetket jolloin Jumala katsoi muualle.
Tietysti ammattietiikan takia pitäisi auttaa, mutta jos ei pysty niin ei pysty.
Typerä kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sellainen kysymys johon ei saa vastausta ennen kuin todellisessa tilanteessa. Mielessäni kyllä voin hyvin ajatella että eräitten ihmisten antaisi vuotaa kuiviin tai katselisi jäihin putoamista ja soittaisi pelastuslaitokselle sitten kun on liian myöhäistä, tai vain hiippailisi pois.
Tää on kyllä totta. Voi olla että monet jotka täälläkin uhoavat etteivät auttaisi, tekisivät toisin tosipaikan tullen. Ja ehkä joku joka nyt sanoo auttavansa, kävelisikin ohi. Vasta tositilanteessa punnitaan, mitä kukakin tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En auta. Minun pahin kiusaajani pahoinpiteli henkisesti ja fyysisesti. Hän yritti myös raiskata minut koulussa. En todellakaan auttaisi häntä.
Oon liian laupias samarialainen, mutta kyllä varmaan auttaisin.
En, sillä vain tyhmä puloustaisi.
Saisin luultavasti syytteen jos en auttaisi. Traumojen käsittelyä se tuskin helpottaisi ja syyte aiheuttaisi niitä todennäköisesti vain lisää.
Auttaisin, mutta kyllä siinä olisi enemmän mukana sitä "jos joku saa tietää, etten auttanut, menetän työni" kuin aitoa moraalia. (työhöni liittyy mahdollisuus erottaa ns siviilikäytöksen perusteella)
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju vahvistaa voimakkaasti käsitystä siitä, että jotkut ovat täysin pahoja ja itsekkäitä. En ihmettele, että normaalit lapset ovat aikoinaan karttaneet näitä ja jopa halunneet puuttua näiden julmuuteen ja epäinhimillisyyteen.
Sulla on jäänyt levy päälle.
En ymmärrä!? Miten se on mahdollista? Minä luikin aina kotiin turvaan, jos maailma kaltoinkohteli. Oletko jonkun rikoksen uhri?