Lue keskustelun säännöt.
Pelastaisitko kiusaajasi?
28.03.2018 |
Saavut onnettomuuspaikalla, missä sinulle vakavia henkisiä traumoja aiheuttanut kiusaajasi makaa tai tarvitsee apuasi, autatko tätä ollenkaan tuossa tilanteessa?
Miksi autat tai miksi et auta?
Yläpeukku: autat
Alapeukku: et auta
Kommentit (138)
Pelastaisin. En ole muuttunut pahaksi ihmiseksi siksi että minua kiusattiin. I´ve moved beyond that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En auttais. En koe minkäänlaista halua auttaa henkilöä, joka on näin hienosti sanomatta mitään tarkasti, yrittänyt asioita.
Tietysti auttaisin, jos en auttaisi olisin yhtä paha tai jopa pahempi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö auttaminen olisi juuri paras tapa osoittaa miten paljon korkeammalla tasolla kiusattu on kiusaajaansa verrattuna. En haluaisi itse vajota samalle tasolle tai vieläkin alemmaksi kuin kiusaajani.
Aivan kuin se kiusaajaa jotenkin haittaisi.
Nyt onkin kyse minusta ja siitä, että haluan toimia oikein. Se tekee minusta onnellisimman. Pitkällä tähtäimellä tiedän, että näin teen omasta elämästäni parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En auttaisi mikäli pääsisin paikalta jäämättä kiinni.
Pahin kiusaajani onneksi onnistui ajamaan hirveä päin sillä seurauksella, että istuu pyörätuolissa lopun ikäänsä. Se saa aina hyvälle tuulelle, kun ajattelen hänen kohtaloaan. Kerrankin meni oikeaan osoitteeseen epäonni.
Kiusaaminen on kriminalisoitava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisin, koska en itse ole sellainen ihminen että voisin nauttia toisen kärsimyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, se olisi ikäänkuin karman isku kusipäälle. Vähän rankalla kädellä tosin, mutta mitä sitten.
Auttaisin. Jos jättäisin auttamatta, se vaan todistaisi että olisin yhtä huono ihminen kuin kiusaajani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki. Parempihan se on, että ehtii tajuta virheensä ennen kuin kuolee pois.
Ensimmäinen ajatus on auttaa onnettomuuden uhria, oli kuka hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En auttaisi. Niin jalo ihminen en ole ollenkaan. Vuosien masennus, terapiat ja lääkkeet päälle tekevät kyllä sen että ei todellakaan kiinnostaisi vaikka kituisi edessäni kuoliaaksi.
Se on täysin inhimillistä auttaa tai olla auttamatta tuossa tilanteessa.
Itse en rupeaisi potkimaan ja sylkemään päälle mutta ainakin fantasioissani kävelisin pois. Kärsin vieläkin sosiaalisten tilanteiden pelosta, ahdistuksesta ja täysin olemattomasta itsetunnosta.
Kyllä, olen vieläkin erittäin katkera vaikka tästä on jo vuosia. Oikeastaan vain yhdelle henkilölle vaikka kiusaamista harrasti moni muukin, vieläkin ihmettelen joskus että miten joku lapsi pystyi olemaan niin kylmä kuin hän.