Tyttären meikkaustyyli
Aluksi... ymmärrän, että nuoruuteen kuuluu itsensä ja tyylinsä etsiminen ja hakeminen. Erilaiset överitkin kokeilut kuuluvat ikään ja yleensä asettuvat. Mutta...
Olen silti hieman huolissani tyttäreni tavasta meikata. Hän laittaa vapaapäivinäkin aivan överin bilemeikin. Ihon meikkaa aivan tukkoon, mustat rajaukset ja kulmat, todella räikeitä huulipunia, överit tekoripset jne. Kun tapaa hänen kavereitaan, he ovat kyllä laitettuja, mutta kauniilla ja nuoruutta korostavalla tavalla. Valokuvissakin ero on todella räikeä, omani on kuin vieraalta planeetalta maalattuine kasvoineen. Muutoin hänellä on hyvinkin sievät piirteet, ei kyse ole siitä, että pitäisi erityisemmin korjailla.
Hän täyttää pian 18 ja tätä on jatkunut jo vuosia, pahenee oikeastaan vaan. Kun hän kiinnostui meikeistä, ostimme yhdessä laadukkaita tuotteita ja opastin häntä kevyen meikin kanssa alkuun. Itse meikkaan kyllä, mutta ihan hillitysti ja vain joskus juhliin vahvemmin (nykyään harvoin niihinkään). Kumpikin isosiskonsakin on kokeillut hetkellisesti vaikka mitä, mutta löytänyt nopeasti luonnollisen, parhaita puolia korostavan tyylin.
En tiedä, pelkään ettei häntä vaikka kesätyöhakujen yhteydessä oteta tuolla naamalla kovin vakavasti. Tai poikien keskuudessa. Tai ylipäätään. Jotenkin vaikea ymmärtää, mistä moinen kumpuaa ja pitäisikö siihen puuttua, melkein aikuinen ihminen kuitenkin. Oma äitini puuttui minun vaatevalintoihini jne nuorena hyvinkin kärkkäästi ja kieltämättä se vieläkin tuntuu ilkeänä pistona, vaikka hän osittain oikeassa jälkikäteen ajateltuna olikin. Välillä olen yleisemmin yrittänyt tyttären kanssa meikkaamisesta puhua, korostaa kuinka kaunis hän on ihan itsenään, kuinka iholle olisi tärkeää olla ihan puhtaanakin jne mutta herkästi hän tuntuu sen arvosteluna ottavan.
Antaako olla vai mitä?
Kommentit (98)
Anna olla. Ensinnäkin, hän tosiaan on jo aikuinen. Mutta vaikka hän olisi alaikäinenkin teini, niin sittenkään et oikeastaan voisi tehdä mitään muuta kuin kertoa oman mielipiteesi, ilman että asia vaan pahenee. Toki sitä yrittää voi. Itselläni on fundamentalistiuskovaiset vanhemmat, ja he tosiaan esim. heittivät meikkejä roskiin, pakottivat naamapesulle jne. Lopputulos: värjäsin tukan mustaksi ja leikkautin irokeesin, otin lävistykset kulmakarva-alueelle ja nenään, ihan kiusallani. Jos olisivat jättäneet puuttumatta, olisin varmaan vaan tyytynyt siihen tavanomaiseen white trash / pissismeikkiin ja tyyliin.
Ei kaikkien tyyli vaan koskaan ole se keskiluokkainen siisti tyyli. Eikä tarvikaan olla. Kyllä ihminen nykyään otetaan vakavasti, jos sen käytöksellään ja osaamisellaan työelämässä ansaitsee, vaikka olisi esim. tatuointeja, goottityyli, hippityyli, luonnottoman pitkät tekoripset ja pinkit töröhuulet. Itse olen it-alalla, minua pidetään huippuasiantuntijana, vaikka harrastan päivittäin voimakasta meikkiä, pidän tukkani "luonnottoman" mustana ja pukeudun lähinnä mustaan korostettuna jollain vahvalla värillä kuten kirkkaankeltainen tai punainen.
Anna olla. Loukkaisit vain lastasi. Epävarmuus ja sen kompensoiminen kuuluu nuoruuteen
Anna olla. Varsinkin jos isommat sisarukset vittuilee aiheesta niin voit olla varma että tekee sitä osittain vaan ärsyttääkseen. Jos annat olla niin menee itsestään ohi, jos vastustat niin saattaa jäädä kapina päälle.
Jos hän kokee tuollaisen tyylin omakseen, viihtyy siinä ja ilmeisesti kaveritkin hyväksyvät tyttösi sellaisena kuin on, niin ei sinulla oikein muuta vaihtoehtoa ole kuin antaa tytön ilmaista itseään haluamallaan tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Ensinnäkin, hän tosiaan on jo aikuinen. Mutta vaikka hän olisi alaikäinenkin teini, niin sittenkään et oikeastaan voisi tehdä mitään muuta kuin kertoa oman mielipiteesi, ilman että asia vaan pahenee. Toki sitä yrittää voi. Itselläni on fundamentalistiuskovaiset vanhemmat, ja he tosiaan esim. heittivät meikkejä roskiin, pakottivat naamapesulle jne. Lopputulos: värjäsin tukan mustaksi ja leikkautin irokeesin, otin lävistykset kulmakarva-alueelle ja nenään, ihan kiusallani. Jos olisivat jättäneet puuttumatta, olisin varmaan vaan tyytynyt siihen tavanomaiseen white trash / pissismeikkiin ja tyyliin.
Ei kaikkien tyyli vaan koskaan ole se keskiluokkainen siisti tyyli. Eikä tarvikaan olla. Kyllä ihminen nykyään otetaan vakavasti, jos sen käytöksellään ja osaamisellaan työelämässä ansaitsee, vaikka olisi esim. tatuointeja, goottityyli, hippityyli, luonnottoman pitkät tekoripset ja pinkit töröhuulet. Itse olen it-alalla, minua pidetään huippuasiantuntijana, vaikka harrastan päivittäin voimakasta meikkiä, pidän tukkani "luonnottoman" mustana ja pukeudun lähinnä mustaan korostettuna jollain vahvalla värillä kuten kirkkaankeltainen tai punainen.
Niin no, meillä ei koskaan ole sinänsä rajoitettu tyylikokeiluja, nuoret ovat saaneet värjätä hiuksiaan, lävistyksetkin olisivat olleet ok, jos olisivat halunneet jne. Eikä ketään ole pakotettu tiettyyn muottiin.
En tiedä sinusta, mutta tottahan se on, että työelämässä asiantuntijuus ratkaisee siinä kohdassa, kun sen on päässyt todistamaan. Mutta mitäpä ne ensimmäiset työpaikat, etenkin kun en ainakaan usko tyttäreni suuntautuvan mihinkään rentoon it-työhön, vaan itse puhuu olevansa kaupallisesta alasta innostunut. Siellä jos missä ollaan konservatiivisia.
Mutta kiitos, annoit miettimisen aihetta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Loukkaisit vain lastasi. Epävarmuus ja sen kompensoiminen kuuluu nuoruuteen
Ymmärrän sen, mutta toisaalta vanhempana on jonkinlainen velvollisuus ohjata järkeviä valintoja kohti, vaikka nuori itse päättääkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Varsinkin jos isommat sisarukset vittuilee aiheesta niin voit olla varma että tekee sitä osittain vaan ärsyttääkseen. Jos annat olla niin menee itsestään ohi, jos vastustat niin saattaa jäädä kapina päälle.
Meneekö se ohi? Hän on meikannut 12-vuotiaasta ja ehkä sieltä 13-14v alkaen koko ajan vain lisännyt meikin määrää. Yritän muistella omia tyylikokeilujani ja vanhempien tytärteni, niin kyllä lukioon mennessä ne pahimmat överit on meillä kaikilla ollut kokeiltu.
Ap
Entä jos muotoilisi asian näin "olet niin kaunis ettet tarvitsi noin isoja tekoripsiä, olisit kaunis vähemmässäkin meikissä, jos haet kauppaan kesätöihin niin sinne täytyy meikkiä hillitä.."
Kaupan alalla vaaditaan kyllä hillittyä ulkonäköä.... :( tällainen on ihan ohjeistus työnantajalta: kevyt, hillitty meikki, puhtaat hiukset (jos pitkät niin kiinni,) olkapäät ja polvet peitossa.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän kokee tuollaisen tyylin omakseen, viihtyy siinä ja ilmeisesti kaveritkin hyväksyvät tyttösi sellaisena kuin on, niin ei sinulla oikein muuta vaihtoehtoa ole kuin antaa tytön ilmaista itseään haluamallaan tavalla.
Kyllä, olen erittäin samaa mieltä siitä, että jokaiselle kuuluu vapaus ilmaista itseään haluamallaan tyylillä. Silti koen tietyssä mielessä epäonnistuneeni kasvattajana tässä asiassa. Ei siksi, että hänen pitäisi näyttää tietynlaiselta, vaan siksi että jollain tasolla ajattelen hänen hakevan huomiota ja hyväksyntää, vaikken ymmärrä oikein miksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Entä jos muotoilisi asian näin "olet niin kaunis ettet tarvitsi noin isoja tekoripsiä, olisit kaunis vähemmässäkin meikissä, jos haet kauppaan kesätöihin niin sinne täytyy meikkiä hillitä.."
Kaupan alalla vaaditaan kyllä hillittyä ulkonäköä.... :( tällainen on ihan ohjeistus työnantajalta: kevyt, hillitty meikki, puhtaat hiukset (jos pitkät niin kiinni,) olkapäät ja polvet peitossa.
Jep. Hän haki muutamaa kesätyötä kauppaan, vielä ei ole kuulunut mitään niistä. Täytyy ainakin siinä vaiheessa, jos haastatteluun tulee kutsua, ottaa asia puheeksi juuri noin myötäillen. Kiitos.
Ap
Juu, älä arvostele. Oma äitini puuttui ulkonäössäni kaikkeen. Siitä jäi ylikriittinen suhtautuminen omaan ulkonäkööni.
Toki työelämän suhteen voit antaa neuvoja, ettei sitten tule ikävänä yllätyksenä. Mutta joidenkin poikien miellyttämiseksi en kyllä neuvoisi meikkityyliään muuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän kokee tuollaisen tyylin omakseen, viihtyy siinä ja ilmeisesti kaveritkin hyväksyvät tyttösi sellaisena kuin on, niin ei sinulla oikein muuta vaihtoehtoa ole kuin antaa tytön ilmaista itseään haluamallaan tavalla.
Oman kokemuksen mukaan ei ne kaveritkaan ihan kauhean hyvällä katso näitä, jotka ylikorostavat itseään. On se sitten meikeillä, pukeutumisessa tai missä kullakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Ensinnäkin, hän tosiaan on jo aikuinen. Mutta vaikka hän olisi alaikäinenkin teini, niin sittenkään et oikeastaan voisi tehdä mitään muuta kuin kertoa oman mielipiteesi, ilman että asia vaan pahenee. Toki sitä yrittää voi. Itselläni on fundamentalistiuskovaiset vanhemmat, ja he tosiaan esim. heittivät meikkejä roskiin, pakottivat naamapesulle jne. Lopputulos: värjäsin tukan mustaksi ja leikkautin irokeesin, otin lävistykset kulmakarva-alueelle ja nenään, ihan kiusallani. Jos olisivat jättäneet puuttumatta, olisin varmaan vaan tyytynyt siihen tavanomaiseen white trash / pissismeikkiin ja tyyliin.
Ei kaikkien tyyli vaan koskaan ole se keskiluokkainen siisti tyyli. Eikä tarvikaan olla. Kyllä ihminen nykyään otetaan vakavasti, jos sen käytöksellään ja osaamisellaan työelämässä ansaitsee, vaikka olisi esim. tatuointeja, goottityyli, hippityyli, luonnottoman pitkät tekoripset ja pinkit töröhuulet. Itse olen it-alalla, minua pidetään huippuasiantuntijana, vaikka harrastan päivittäin voimakasta meikkiä, pidän tukkani "luonnottoman" mustana ja pukeudun lähinnä mustaan korostettuna jollain vahvalla värillä kuten kirkkaankeltainen tai punainen.
Niin no, meillä ei koskaan ole sinänsä rajoitettu tyylikokeiluja, nuoret ovat saaneet värjätä hiuksiaan, lävistyksetkin olisivat olleet ok, jos olisivat halunneet jne. Eikä ketään ole pakotettu tiettyyn muottiin.
En tiedä sinusta, mutta tottahan se on, että työelämässä asiantuntijuus ratkaisee siinä kohdassa, kun sen on päässyt todistamaan. Mutta mitäpä ne ensimmäiset työpaikat, etenkin kun en ainakaan usko tyttäreni suuntautuvan mihinkään rentoon it-työhön, vaan itse puhuu olevansa kaupallisesta alasta innostunut. Siellä jos missä ollaan konservatiivisia.
Mutta kiitos, annoit miettimisen aihetta.
Ap
Jos hänen työnsä tosiaan tulee vaatimaan konservatiivisempaa tyyliä, niin eiköhän sen sitten hyväksy hintana muuten mieleisestä työstä, että täytyy jättää vapaa-ajalle omaan estetiikan tajuun paremmin sopiva yksilöllisyyden ilmentäminen ja olla töissä "tylsässä virkanaislookissa". Opiskeluaikana voi kuitenkin ihan hyvin olla vapaasti mitä on.
Me keskustellaan 13 vee. teinini kanssa ulkonäköasioista mm. ohjelmia katsoessa jossa stailataan ja meikataan. Siinä sivussa olen yrittänyt ujuttaa less is more-ajattelua;
"Todella kaunis ja raikas meikki tuolla. Sopii hyvin noin nuorelle kun teillä nuorilla on muutenkin niin kaunis ja rypytön iho, jne."
Saa nähdä onko äidin aivopesuyrityksillä vaikutusta :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos muotoilisi asian näin "olet niin kaunis ettet tarvitsi noin isoja tekoripsiä, olisit kaunis vähemmässäkin meikissä, jos haet kauppaan kesätöihin niin sinne täytyy meikkiä hillitä.."
Kaupan alalla vaaditaan kyllä hillittyä ulkonäköä.... :( tällainen on ihan ohjeistus työnantajalta: kevyt, hillitty meikki, puhtaat hiukset (jos pitkät niin kiinni,) olkapäät ja polvet peitossa.
Jep. Hän haki muutamaa kesätyötä kauppaan, vielä ei ole kuulunut mitään niistä. Täytyy ainakin siinä vaiheessa, jos haastatteluun tulee kutsua, ottaa asia puheeksi juuri noin myötäillen. Kiitos.
Ap
En tiedä missä päin asutte, mutta täällä Helsingissä minua on oikein huomiota kiinnittänyt että tavattoman usein kaupan kassoilla on näitä tekorusketus/luonnottomat tekoripset/pinkki huulipuna tyyppejä, joten eipä tunnu töihin pääsemistä mitenkään estävän. Joskus olen oikein ajatellut, että täytyykö olla nuori ja näyttää siltä päästäkseen edes esim. Alepaan, kun ainakin mun lähi-Alepassa on vain näitä kovasti meikattuja tyttösiä.
Vierailija kirjoitti:
Juu, älä arvostele. Oma äitini puuttui ulkonäössäni kaikkeen. Siitä jäi ylikriittinen suhtautuminen omaan ulkonäkööni.
Toki työelämän suhteen voit antaa neuvoja, ettei sitten tule ikävänä yllätyksenä. Mutta joidenkin poikien miellyttämiseksi en kyllä neuvoisi meikkityyliään muuttamaan.
Se on hirveän vaikeaa löytää kyllä tasapainoa kannustamisen, opastamisen ja arvostelun välillä. Kun nuori niin herkästi kaiken arvosteluna ottaa.
Tuo poika-asia vaan tuli sillä mieleen, että häntä ei pidettäisi halpana tai tyrkkynä, jos tällaisia termejä käyttää saa. Koska arvoiltaan hän on hyvinkin perinteinen ja konservatiivinen. Ehkä siinäkin ristiriidassa oleva ulkomuoto jotenkin itseä hämää.
Ap
Jos teinisi on yhtään ns. normaaliälyllä varustettu, hän ymmärtää kyllä ettei työhaastatteluihin jne kannata mennä tuollaisessa Instagram-sotamaalauksessa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Varsinkin jos isommat sisarukset vittuilee aiheesta niin voit olla varma että tekee sitä osittain vaan ärsyttääkseen. Jos annat olla niin menee itsestään ohi, jos vastustat niin saattaa jäädä kapina päälle.
Meneekö se ohi? Hän on meikannut 12-vuotiaasta ja ehkä sieltä 13-14v alkaen koko ajan vain lisännyt meikin määrää. Yritän muistella omia tyylikokeilujani ja vanhempien tytärteni, niin kyllä lukioon mennessä ne pahimmat överit on meillä kaikilla ollut kokeiltu.
Ap
Ei se välttämättä mene ohi. Itse ikäisekseni melko yksilöllisen tyylin harrastajana jotenkin aina loukkaannun näistä "kyllä se menee ohi" kommenteista. Ihan kuin ihminen ei saisi teini-iän jälkeen ilmentää tyylillä ja meikillä yksilöllisyyttään, muuten paitsi jos se oma yksilöllisyys luonnostaan ilmenee konservatiivisen keskiluokan hillittynä tyylinä, sellaisena "espoo-lookina".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän kokee tuollaisen tyylin omakseen, viihtyy siinä ja ilmeisesti kaveritkin hyväksyvät tyttösi sellaisena kuin on, niin ei sinulla oikein muuta vaihtoehtoa ole kuin antaa tytön ilmaista itseään haluamallaan tavalla.
Oman kokemuksen mukaan ei ne kaveritkaan ihan kauhean hyvällä katso näitä, jotka ylikorostavat itseään. On se sitten meikeillä, pukeutumisessa tai missä kullakin.
Tuohon on vaikea mitään sanoa. Kyllä hänellä kavereita tuntuu olevan ja ulkonäköasioista selkeästi paljon keskenään puhuvat.
Ap
Lisään vielä, isosiskot ovat nuoremmalle aika napakastikin meikeistä kommentoineet. En tiedä, kuinka hän sen ottaa.
Ap