Lue keskustelun säännöt.
Tyttären meikkaustyyli
28.03.2018 |
Aluksi... ymmärrän, että nuoruuteen kuuluu itsensä ja tyylinsä etsiminen ja hakeminen. Erilaiset överitkin kokeilut kuuluvat ikään ja yleensä asettuvat. Mutta...
Olen silti hieman huolissani tyttäreni tavasta meikata. Hän laittaa vapaapäivinäkin aivan överin bilemeikin. Ihon meikkaa aivan tukkoon, mustat rajaukset ja kulmat, todella räikeitä huulipunia, överit tekoripset jne. Kun tapaa hänen kavereitaan, he ovat kyllä laitettuja, mutta kauniilla ja nuoruutta korostavalla tavalla. Valokuvissakin ero on todella räikeä, omani on kuin vieraalta planeetalta maalattuine kasvoineen. Muutoin hänellä on hyvinkin sievät piirteet, ei kyse ole siitä, että pitäisi erityisemmin korjailla.
Hän täyttää pian 18 ja tätä on jatkunut jo vuosia, pahenee oikeastaan vaan. Kun hän kiinnostui meikeistä, ostimme yhdessä laadukkaita tuotteita ja opastin häntä kevyen meikin kanssa alkuun. Itse meikkaan kyllä, mutta ihan hillitysti ja vain joskus juhliin vahvemmin (nykyään harvoin niihinkään). Kumpikin isosiskonsakin on kokeillut hetkellisesti vaikka mitä, mutta löytänyt nopeasti luonnollisen, parhaita puolia korostavan tyylin.
En tiedä, pelkään ettei häntä vaikka kesätyöhakujen yhteydessä oteta tuolla naamalla kovin vakavasti. Tai poikien keskuudessa. Tai ylipäätään. Jotenkin vaikea ymmärtää, mistä moinen kumpuaa ja pitäisikö siihen puuttua, melkein aikuinen ihminen kuitenkin. Oma äitini puuttui minun vaatevalintoihini jne nuorena hyvinkin kärkkäästi ja kieltämättä se vieläkin tuntuu ilkeänä pistona, vaikka hän osittain oikeassa jälkikäteen ajateltuna olikin. Välillä olen yleisemmin yrittänyt tyttären kanssa meikkaamisesta puhua, korostaa kuinka kaunis hän on ihan itsenään, kuinka iholle olisi tärkeää olla ihan puhtaanakin jne mutta herkästi hän tuntuu sen arvosteluna ottavan.
Antaako olla vai mitä?
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
On taas nykyajan lapsivanhempien ongelmia. Sano sille, että se överimeikkaaminen loppuu niin pitkäksi aikaa kun asuu samojen seinien sisällä. Huvittavaa, että keskenkasvuisten idioottimaisuuksiin pitää suhtautua jotenkin neuvottelemalla ja sallimalla. Todennäköisesti nuori myöhemmin vain on tyytyväinen kun joku lopetti sen pelleilyn.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun näkemykseni mukaan ei vanhemmalla ole syytä puuttua lähes täysi-ikäisen lapsensa ulkonäköön. Kehu, kun hän on kaunis, mielellään joka päivä. Löydä kauneus lapsestasi meikistä riippumatta. Kerro se hänelle. Lopputuloksen saat vuoden-parin päästä, luultavasti. Se on itsevarma, ei ulkonäköönsä fiksautunut nuori nainen.
Älä kommentoi rumasti meikkiä (mitä et ilmeisesti teekään), mutta jätä väliin myös ne sokeriin kuorrutetut "olisit nätimpi vähän vähemmällä meikillä" jankutukset. Kyllä teinisi tajuaa, mistä on kyse.
Omista nuoruuden kavereistani pahimmin omaan ulkonäköönsä ovat fiksoituneet juuri tämmöisten tosi kivojen äitien tyttäret. Joille aina muistettiin sanoa, miten vähän luonnollisempi meikki olisi sopivampi, jos pukeutuisi vähän pidempään mekkoon niin voisi löytyä kiva poikaystäväkin, hiukset kannattaa pitää luonnollisen värisenä niin pysyvät vahvoina ja se on kauniin näköistä. Eli toisin sanoen kaikkia muita tyylejä ja tyylikokeiluja on mitätöity, paitsi äidin silmään kaunista. Siis keskivertoa nättiä tyyliä. Jossa ei ole mitään vikaa. Mutta ei ole muissakaan tyyleissä. Tyyli on makuasia, niinkuin taide. Ei ole olemassa "hyvää" ja "huonoa" tyyliä, vaikka monet niin ajattelevatkin. Tietenkin tilaisuuteen sopiva pukeutuminen on olemassa, mutta ei mikään tilaisuus vaadi omasta tyylistä luopumista.
Sanoit, että olet huolissasi, onko tämä normaalia (on), vai onko kyseessä liiallinen epävarmuus (voi olla, sekin on normaalia). Minä sanoisin, että se on normaalia ja se voi olla epävarmuutta. Mitään muuta et voi, eikä kannata, asialle tehdä, kuin kehua tyttöäsi kauniiksi joka päivä. Kehu myös taitavaksi, reippaaksi, lempeäksi, mitä kaikkea hän onkaan. Ei sillä lailla teennäisesti "tulepas kulta halaukseen, äidin mielestä olet niiin kaunis", vaan tavallisena arkena. Kun tyttösi tulee koulusta kotiin, kehu hänen ulkoilusta punaisia poskiaan. Kun hän tekee läksyjä illalla, kehu että hän on hyvä keskittymään ja ahkera. Kun hän menee illalla sänkyyn, sano, että hänellä on niin kaunis nuoren naisen vartalo. Kun hän tulee aamupalalle meikattuna, kehu, että hän on tosi taitava laittamaan kulmakarvat (tai mikä vaan). Kun hän lähtee kouluun, kehu, että sinusta on ihanaa kun hän hymyilee niin kauniisti.
Luomivärii, ripsarii, rajauskynää ja kajaalia. Meikivoiteita en suosittele jos on, esim akne.
Vierailija kirjoitti:
. Kun hän menee illalla sänkyyn, sano, että hänellä on niin kaunis nuoren naisen vartalo.
Ei.
Kuulostaa liian insesti-ihailulta, ja saisi ainakin itseni epäilemään mistä on kyse.
Ja toinen kysymys, että olenko sitten ruma vartaloinen ei niin nuorena.
Joka tapauksessa todella sairasta sanoa noin omalle lapselleen, onneksi omat vanhempani kehuvat vain toistensa vartaloita, eikä lastensa "kauniita nuoren naisen vartaloita", vomit ja hyi.
Vierailija kirjoitti:
Kun hän menee illalla sänkyyn, sano, että hänellä on niin kaunis nuoren naisen vartalo.
Äitihän voi vaikka sitten peitellä sänkyyn ja samalla sormettaa vaikka sen kauniin nuoren naisen pillun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te oikeasti lässytätte jollekin parikympiselle kuin viisivuotiaalle? "voi että näytät kauniilta kun hymyleilet, sinulla on todella kaunis vartalo" Täysi-ikäinen tai vähän nuorempi ei enää ole mikään lapsi jolle lässytetään, vaan häntä puhutellaan kuin aikuista.
Ei ihme, että vanhempia ei kunnioiteta kun käyttäydytte vähättelevästi.
Vierailija kirjoitti:
Minä aloin meikkaamaan noin 12 vuotiaana ja parin vuoden sisällä meikkityylini oli todella tummanpuhuva gootti/rock/punk tyylinen. Sisarukseni ja serkkuni meikkasivat/meikkaavat todella luonollisesti ja äitinikin yritti minulle monesti puhua, että olisin luonnollisempi. Minähän siitä suutuin ja loukkaannuin tietysti ja vihoittelin äidilleni. Asuttiin siis vielä pienellä paikkakunnalla, missä muilla farkut ja hupparit, minä kuljin revityissä farkuissa, ketjuissa, niittinahkatakissa ja bändipaidoissa kirkkaan punasella tukalla. Ja tietysti olin myös se kiusattu koulussa. Äite tietysti ajatteli, että se on vaan vaihe.
Mutta kun aloin olemaan jo noin täysi-ikäinen, juttelin vakavasti äitini kanssa asiasta ja hän vihdoin ymmärsi, että viihdyn ja tunnen olevani oma itseni tässä ulkonäössä ja hänen käytös ja suhtautuminen muuttui minun ulkonäkööni täysin. Hän maksoi minulle ensimmäisen ison tatuointini 18.v syntymäpäivälahjaksi ja otti itsekkin tatuoinnin! ( oli siis ennen täysin niitä vastaan). Nykyään olen tatuoija ja edelleen meikkaan näytän samalta ja äitini tukee täysin minun ulkonäköä ja arvostaa aidosti sitä, että uskallan olla "erillainen". Niin ja sain minäkin aviomiehen joka on tyyliltään vielä täysin päinvastainen kuin minä.
Eli suosittelen todella tukemaan tytärtäsi kaikin keinoin ja hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on.
Ap:n tytär on siideripissis joka juoksentelee trikoot persvaossa.
Meikit tyyliin kim kardashian/transu....
Ei siis ole gootti ym...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä sen meikin ja muun tyylin pitäisi jotenkin kulkea käsi kädessä. Jos olet huppariteini, meikkaat suht luonnollisesti, vaikka huolitellen. Goottina voit vetää ihon valkoiseksi ja huulet mustaksi. Johonkin selfieen voi kokeilla vahvoja meikkejä, samoin juhliin. Pastellinvärisen vanhojen mekon kanssa kevyitä ja kuulaita värejä meikkiin. Jne.
Muuten on enemmän tai vähemmän riski päätyä naurunalaiseksi. Eikä siinä mitään, jos sen kestää, mutta aika harvalla teinillä on niin hyvä itsetunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Varsinkin jos isommat sisarukset vittuilee aiheesta niin voit olla varma että tekee sitä osittain vaan ärsyttääkseen. Jos annat olla niin menee itsestään ohi, jos vastustat niin saattaa jäädä kapina päälle.
Meneekö se ohi? Hän on meikannut 12-vuotiaasta ja ehkä sieltä 13-14v alkaen koko ajan vain lisännyt meikin määrää. Yritän muistella omia tyylikokeilujani ja vanhempien tytärteni, niin kyllä lukioon mennessä ne pahimmat överit on meillä kaikilla ollut kokeiltu.
ApEi se välttämättä mene ohi. Itse ikäisekseni melko yksilöllisen tyylin harrastajana jotenkin aina loukkaannun näistä "kyllä se menee ohi" kommenteista. Ihan kuin ihminen ei saisi teini-iän jälkeen ilmentää tyylillä ja meikillä yksilöllisyyttään, muuten paitsi jos se oma yksilöllisyys luonnostaan ilmenee konservatiivisen keskiluokan hillittynä tyylinä, sellaisena "espoo-lookina".
Minusta tuo on nyt sitten toiseen ääripäähän vetämistä. Ei tässä arvostella sinänsä yksilöllisyyden ilmaisua. Jos joku haluaa räikeät hiukset tai käyttää shokeeraavaa luomiväriä, niin siitä vaan. Kyse on enemmänkin siitä, että maalaa itsensä peittoon, luonnottomaksi ja kuitenkin selkeästi samalla on tarve näyttää perinteisessä mielessä kauniilta.
ApSe on vaan niin kovin yksilöllistä mikä kellekin on ok ja mikä esim. itsensä peittoon ja luonnottomaksi maalaamista. Itse olen yli nelikymppinen nainen, joka pidän mustaa kleopatra-mallista tukkaa, meikkaan arkisinkin vahvasti, pukeudun aika erikoisesti. Joidenkin mielestä se on hienoa ja rohkeaa, joidenkin mielestä ihan ok, mutta tiedän ja joskus minulle on sanottukin että pitäisi pitää luonnollisemman väristä tukkaa tai jättää meikkaamatta niin paljon kun olen kuulemma nätti ilmankin.
Mutta joo, tiedän että olisin ihan ok näköinen myös maantienvärisessä tukassa ja meikittömänä, mutta kun minä vaan tykkään tehdä itsestäni eksoottisen taideteoksen myös arkisin.
Eikä siinä ole mitään pahaa. Ihan varmasti olet ihana juuri tuollaisena. Teet kuitenkin tuon valinnan ja tyylin tietoisena valintana, että se jakaa mielipiteitä. Minusta tuntuu, että tytärtäni hämmentää se, että hän yrittää ja haluaa olla perinteisessä mielessä kaunis, mutta hän korostaa itseään aivan väärillä tavoilla ollakseen sitä. Hän peittää luonnollisen kauneutensa yrittäessään tavoitella kauneutta.
Vaikea selittää, mutta kun hän ei persoonana ole ollenkaan sellainen, jonka voisi ajatella tekevän itsestään sellaisen, mitä sinä kuvaat itsestäsi. Tai sitten en tunne häntä ollenkaan.
Ap
Niin no siis ei ulkonäkö tai visuaalinen silmä välttämättä korreloi luonteen kanssa vaan on yksi osa persoonaa. Hiljainen ja introvertti saattaa hyvinkin pukeutua näyttävästi tai rempseä mamma näyttää hissukalta hiirellä. Kampaaja ja ulkonäön ammattilainen voi olla viimeisen päälle laitettu tai todella rönttönen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh. Nuoret haluavat näyttää hyvältä. Hyvältä voi näyttää monella tapaa, mutta yleensä teineillä kaveriporukka aika pitkälle määrittelee, mitä siinä porukassa arvostetaan. Jos tilanne nyt on niin, että kaverit meikkaavat olennaisesti hillitymmin kuin apn tyttö, oletettavasti he katsovat tätä yhtä hieman kummastellen, vaikka ehkä kavereina eivät mitään halua sanoa. Etenkin, jos pukeutumistyylit ovat samankaltaisia.
Minusta tämä realiteetti on hyvä tiedostaa. Jos poikkeaa porukasta, se on ihan okei, mutta sitten kannattaa olla itsetunto kunnossa. Ylimeikkaaminen ei yleensä kerro siitä, päinvastoin.
Se mikä näyttää vahvassa valossa kuvissa hyvältä, voi olla aika kauhean näköistä luonnossa. Tämä on hyvä tiedostaa, nuorenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, onhan se tosi yleistä, että kehut esim vartalosta pitää nähdä jotenkin vinksahtaneina. Teillä itsellänne on aivan mielisairas ajatusmaailma, jos ei äiti voisi tyttärensä vartaloa kehua. Sen sijaan monet äidit kyllä sanovat, että tyttö on vähän pulskistunut, vaatteet on liian kireitä nyt jne. Kaikenmaailman puheet insestistä ovat oikeasti sekopäisiä. Minkälaisissa perheissä elätte? Eikö vartaloa saa sanoa kauniiksi? Kaikkien nuorten vartalo on kaunis, koska se on elinvoimainen ja nuori, itse teette asiasta mielessänne noin seksuaalisen. Todella ikävää ja huolestuttavaa.
Miksi kenenkään (ulkonäön) kehuminen on "lässyttämistä"?
En voi muuta sanoa, kuin että sääliksi käy teitä, jotka kehumisessa vikaa näkevät, eivät pysty ottamaan sellaista todesta, te joille sellainen kaunis ja kehuva puhetapa ei kuulu arkeen. Vielä enemmä säälittää ne, joille lapsensa ulkonäön kehuminen, esim vartalon sanominen kauniiksi, on jotain sopimatonta. Tuskin lapsenne oppii itsekään ajattelemaan vartaloaan kauniina, jos äiti ei hänelle sitä sano. Varsinkin, jos tässä tapauksessa esimerkiksi aloittajan lapsella saattaa olla epävarmuutta tms, mitä hän yrittää peittää
Vierailija kirjoitti:
Äh. Nuoret haluavat näyttää hyvältä. Hyvältä voi näyttää monella tapaa, mutta yleensä teineillä kaveriporukka aika pitkälle määrittelee, mitä siinä porukassa arvostetaan. Jos tilanne nyt on niin, että kaverit meikkaavat olennaisesti hillitymmin kuin apn tyttö, oletettavasti he katsovat tätä yhtä hieman kummastellen, vaikka ehkä kavereina eivät mitään halua sanoa. Etenkin, jos pukeutumistyylit ovat samankaltaisia.
Minusta tämä realiteetti on hyvä tiedostaa. Jos poikkeaa porukasta, se on ihan okei, mutta sitten kannattaa olla itsetunto kunnossa. Ylimeikkaaminen ei yleensä kerro siitä, päinvastoin.
Kaverit kuitenkin ovat vielä hänen kanssaan. Ja jos eivät ole, se tuskin johtuu väärästä meikkityylistä.
"Kannattaa olla itsetunto kunnossa", kenelläpä ei, mutta vaikka ei olisikaan, niin kannattaa kokeille eri tyylejä, niinhän se oma tyyli löytyy ja itsetunto kasvaa. Ei suinkaan niin, että yritetään oikein kovasti olla keskivertoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos muotoilisi asian näin "olet niin kaunis ettet tarvitsi noin isoja tekoripsiä, olisit kaunis vähemmässäkin meikissä, jos haet kauppaan kesätöihin niin sinne täytyy meikkiä hillitä.."
Kaupan alalla vaaditaan kyllä hillittyä ulkonäköä.... :( tällainen on ihan ohjeistus työnantajalta: kevyt, hillitty meikki, puhtaat hiukset (jos pitkät niin kiinni,) olkapäät ja polvet peitossa.
Paitsi Turun keskustan Lidlissä. Siellä ei tarvitse hillitä. Isolla osalla työntekijöistä isoja tatuointeja, kirjavia tukkia ja paljon lävistyksiä. Vissiin joku oman tiensä kulkija rekrytoimassa. (Tämä siis on ihan hyväntahtoinen huomio. Mulle on se ja sama, miltä kaupan työntekijät näyttävät.)
Ap vielä täällä, olittekin jatkaneet keskustelua, kiitos. Olen lukenut kaikki kommentit ja miettinyt niitä.
En missään nimessä halua antaa kuvaa, etten hyväksyisi tytärtäni sellaisena kuin hän on, koska niin ei ole. Minun puolestani näyttäkööt miltä vaan, minä tiedän, että hän on mukava, empaattinen ja fiksu nuori nainen. Kyse on ihan aidosti peloista, mitä kuitenkin aika moni liittää tietyn tyyppiseen käytökseen. Että osaako nuori kontrolloida niitä mielikuvia, mitä hänen (tässä tapauksessa) meikkaamisensa voi ihmisissä herättää? Kyse voisi olla jostain muustakin, pukeutumisesta, puhetyylistä jne.
On ihan turha lähteä sille linjalle, että ihminen voi pukeutua miten vaan, näyttää miltä vaan, käyttäytyä miten vaan ja saada aitoa arvostusta, koska näinhän ei asia todellakaan ole. Ihmiset ovat lähtökohtaisesti hyvin tuomitsevia, näkyyhän se näissä keskusteluissakin. Jokainen luo uuden ihmisen nähdessään hänestä ennakkokäsityksen jo ennenkuin tämä edes sanoo mitään. Siksi mietin pitäisikö hänelle tätä näkökulmaa tuoda esiin vai antaa vain itse tajuta se, ja joko hyväksyä asia tai muuttaa sitten itseään, jos aiheelliseksi kokee.
Vierailija kirjoitti:
Se mikä näyttää vahvassa valossa kuvissa hyvältä, voi olla aika kauhean näköistä luonnossa. Tämä on hyvä tiedostaa, nuorenkin.
Tämä pätee tosiaan 99% tapauksista :)
Itse entisenä tomboyna kiinnostuin kauneudenhoidosta suht myöhään, vasta joskus 20-vuotiaana. Meikkaustaidot olivatkin sitten sen mukaiset, kasvoilla todella vaalea meikkivoide ja puuterikerros, ei yhtään aurinkopuuteria, poskipunaa, korostuksia tai varjostuksia, jonka vuoksi naama oli luonnottoman näköinen, tasainen kakku. Kulmakarvat tummat ja terävät madot . Silmänmuodolle epäimarteleva, kova ja musta sisänurkkaan asti ulottuva rajaus, huulissa Lumenen Nylon Beat -sävy. Jälkeenpäin on harmittanut, että hukkasin ehkä ne kauneimmat vuoteni näyttämällä aivan kaamealta tuon ruman meikin ansiosta. Tuo oli aikaa ennen youtuben meikkivideoiden, opin meikkaamaan kunnolla ja korostamaan piirteitä oikein vasta paljon myöhemmin.
On taas nykyajan lapsivanhempien ongelmia. Sano sille, että se överimeikkaaminen loppuu niin pitkäksi aikaa kun asuu samojen seinien sisällä. Huvittavaa, että keskenkasvuisten idioottimaisuuksiin pitää suhtautua jotenkin neuvottelemalla ja sallimalla. Todennäköisesti nuori myöhemmin vain on tyytyväinen kun joku lopetti sen pelleilyn.