Lue keskustelun säännöt.
Tyttären meikkaustyyli
28.03.2018 |
Aluksi... ymmärrän, että nuoruuteen kuuluu itsensä ja tyylinsä etsiminen ja hakeminen. Erilaiset överitkin kokeilut kuuluvat ikään ja yleensä asettuvat. Mutta...
Olen silti hieman huolissani tyttäreni tavasta meikata. Hän laittaa vapaapäivinäkin aivan överin bilemeikin. Ihon meikkaa aivan tukkoon, mustat rajaukset ja kulmat, todella räikeitä huulipunia, överit tekoripset jne. Kun tapaa hänen kavereitaan, he ovat kyllä laitettuja, mutta kauniilla ja nuoruutta korostavalla tavalla. Valokuvissakin ero on todella räikeä, omani on kuin vieraalta planeetalta maalattuine kasvoineen. Muutoin hänellä on hyvinkin sievät piirteet, ei kyse ole siitä, että pitäisi erityisemmin korjailla.
Hän täyttää pian 18 ja tätä on jatkunut jo vuosia, pahenee oikeastaan vaan. Kun hän kiinnostui meikeistä, ostimme yhdessä laadukkaita tuotteita ja opastin häntä kevyen meikin kanssa alkuun. Itse meikkaan kyllä, mutta ihan hillitysti ja vain joskus juhliin vahvemmin (nykyään harvoin niihinkään). Kumpikin isosiskonsakin on kokeillut hetkellisesti vaikka mitä, mutta löytänyt nopeasti luonnollisen, parhaita puolia korostavan tyylin.
En tiedä, pelkään ettei häntä vaikka kesätyöhakujen yhteydessä oteta tuolla naamalla kovin vakavasti. Tai poikien keskuudessa. Tai ylipäätään. Jotenkin vaikea ymmärtää, mistä moinen kumpuaa ja pitäisikö siihen puuttua, melkein aikuinen ihminen kuitenkin. Oma äitini puuttui minun vaatevalintoihini jne nuorena hyvinkin kärkkäästi ja kieltämättä se vieläkin tuntuu ilkeänä pistona, vaikka hän osittain oikeassa jälkikäteen ajateltuna olikin. Välillä olen yleisemmin yrittänyt tyttären kanssa meikkaamisesta puhua, korostaa kuinka kaunis hän on ihan itsenään, kuinka iholle olisi tärkeää olla ihan puhtaanakin jne mutta herkästi hän tuntuu sen arvosteluna ottavan.
Antaako olla vai mitä?
Kommentit (98)
Minä olen kyllä hieman eri linjoilla, kuin muut vastaajat. On joo jokaisen oma asia, kuinka pukeutuu tai meikkaa, mutta samaan aikaan on vanhemman tehtävä opettaa kohtuullisuutta. Ei siinä mitään vielä, jos kaikki tyttäresi kaverit olisivat samaan tyyliin meikattuja, silloin se olisi näiden nuorten "juttu". Tai jos tytöllä selkeästi olisi jokin aate (gootti, hippi...) ja ottaisi vaikutteita sieltä. Mutta pelkästään ns normaalisti meikkaaminen, mutta aivan yli, on yleensä vaan sitä, ettei nuori tajua mikä on kaunista ja mikä ei. Hyvin harva nuori on vielä niin varma itsestään ja tyylistään, että haluaa meikata kauneusihanteiden vastaisesti.
Hillitty, luonnollinen tyyli, vaikkakin selkeästi laitettu, on tällä hetkellä se tyyli, mitä ns tavisnuoret suosivat ja se on ehdottomasti hyvä suunta, jonne vanhemman kannattaa nuorta ohjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Ensinnäkin, hän tosiaan on jo aikuinen. Mutta vaikka hän olisi alaikäinenkin teini, niin sittenkään et oikeastaan voisi tehdä mitään muuta kuin kertoa oman mielipiteesi, ilman että asia vaan pahenee. Toki sitä yrittää voi. Itselläni on fundamentalistiuskovaiset vanhemmat, ja he tosiaan esim. heittivät meikkejä roskiin, pakottivat naamapesulle jne. Lopputulos: värjäsin tukan mustaksi ja leikkautin irokeesin, otin lävistykset kulmakarva-alueelle ja nenään, ihan kiusallani. Jos olisivat jättäneet puuttumatta, olisin varmaan vaan tyytynyt siihen tavanomaiseen white trash / pissismeikkiin ja tyyliin.
Ei kaikkien tyyli vaan koskaan ole se keskiluokkainen siisti tyyli. Eikä tarvikaan olla. Kyllä ihminen nykyään otetaan vakavasti, jos sen käytöksellään ja osaamisellaan työelämässä ansaitsee, vaikka olisi esim. tatuointeja, goottityyli, hippityyli, luonnottoman pitkät tekoripset ja pinkit töröhuulet. Itse olen it-alalla, minua pidetään huippuasiantuntijana, vaikka harrastan päivittäin voimakasta meikkiä, pidän tukkani "luonnottoman" mustana ja pukeudun lähinnä mustaan korostettuna jollain vahvalla värillä kuten kirkkaankeltainen tai punainen.
Siis ihan huviksesi vain lävistit ja tatuoit itsesi?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä hieman eri linjoilla, kuin muut vastaajat. On joo jokaisen oma asia, kuinka pukeutuu tai meikkaa, mutta samaan aikaan on vanhemman tehtävä opettaa kohtuullisuutta. Ei siinä mitään vielä, jos kaikki tyttäresi kaverit olisivat samaan tyyliin meikattuja, silloin se olisi näiden nuorten "juttu". Tai jos tytöllä selkeästi olisi jokin aate (gootti, hippi...) ja ottaisi vaikutteita sieltä. Mutta pelkästään ns normaalisti meikkaaminen, mutta aivan yli, on yleensä vaan sitä, ettei nuori tajua mikä on kaunista ja mikä ei. Hyvin harva nuori on vielä niin varma itsestään ja tyylistään, että haluaa meikata kauneusihanteiden vastaisesti.
Hillitty, luonnollinen tyyli, vaikkakin selkeästi laitettu, on tällä hetkellä se tyyli, mitä ns tavisnuoret suosivat ja se on ehdottomasti hyvä suunta, jonne vanhemman kannattaa nuorta ohjata.
Maksa tyttö NUORTEN SUOSIMALLE/SEURAAMALLE meikkitaiteilijalle.
Pyydä etukäteen että tekee kauniin luonnollisen meikin.
Voi olla huikea vaikutus nuoreen
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä hieman eri linjoilla, kuin muut vastaajat. On joo jokaisen oma asia, kuinka pukeutuu tai meikkaa, mutta samaan aikaan on vanhemman tehtävä opettaa kohtuullisuutta. Ei siinä mitään vielä, jos kaikki tyttäresi kaverit olisivat samaan tyyliin meikattuja, silloin se olisi näiden nuorten "juttu". Tai jos tytöllä selkeästi olisi jokin aate (gootti, hippi...) ja ottaisi vaikutteita sieltä. Mutta pelkästään ns normaalisti meikkaaminen, mutta aivan yli, on yleensä vaan sitä, ettei nuori tajua mikä on kaunista ja mikä ei. Hyvin harva nuori on vielä niin varma itsestään ja tyylistään, että haluaa meikata kauneusihanteiden vastaisesti.
Hillitty, luonnollinen tyyli, vaikkakin selkeästi laitettu, on tällä hetkellä se tyyli, mitä ns tavisnuoret suosivat ja se on ehdottomasti hyvä suunta, jonne vanhemman kannattaa nuorta ohjata.
Juuri näin. Ihan sama kun niille teineillekin opetetaan vaikka mikä on sopivaa arkipukeutumista, juhlapukeutumista jne. Ei se teini siitä rikki mene, kun nätisti ohjaa, vaikka hetkellisesti joskus voikin pulttia ottaa. Kunhan ei mene arvostelun puolelle, vaan aina korostaen sitä, että nuori on arvokas, kaunis, mutta pukeutumisella, meikillä, hiusten laitolla jne pitää osata toimia tilaisuuteen sopivalla tavalla.
Karu totuus on, että kyllä nuoresta näkee päällepäin onko hän ns kunnollinen vaiko huomiotyrkky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna hänen meikata sillä tyylillä kun hän haluaa ja sano isommille sisaruksille että ulkonäön arvostelu ei ole ok. Jos hän pääsee kesätöihin/haastatteluun, silloin kannattaa sanoa että kevyt meikki töihin, vapaa-ajalla voi sitten laittaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Karu totuus on, että kyllä nuoresta näkee päällepäin onko hän ns kunnollinen vaiko huomiotyrkky.
Meikki ei vaikuta "kunnollisuuteen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä hieman eri linjoilla, kuin muut vastaajat. On joo jokaisen oma asia, kuinka pukeutuu tai meikkaa, mutta samaan aikaan on vanhemman tehtävä opettaa kohtuullisuutta. Ei siinä mitään vielä, jos kaikki tyttäresi kaverit olisivat samaan tyyliin meikattuja, silloin se olisi näiden nuorten "juttu". Tai jos tytöllä selkeästi olisi jokin aate (gootti, hippi...) ja ottaisi vaikutteita sieltä. Mutta pelkästään ns normaalisti meikkaaminen, mutta aivan yli, on yleensä vaan sitä, ettei nuori tajua mikä on kaunista ja mikä ei. Hyvin harva nuori on vielä niin varma itsestään ja tyylistään, että haluaa meikata kauneusihanteiden vastaisesti.
Hillitty, luonnollinen tyyli, vaikkakin selkeästi laitettu, on tällä hetkellä se tyyli, mitä ns tavisnuoret suosivat ja se on ehdottomasti hyvä suunta, jonne vanhemman kannattaa nuorta ohjata.
:DDD joopa joo
Minä aloin meikkaamaan noin 12 vuotiaana ja parin vuoden sisällä meikkityylini oli todella tummanpuhuva gootti/rock/punk tyylinen. Sisarukseni ja serkkuni meikkasivat/meikkaavat todella luonollisesti ja äitinikin yritti minulle monesti puhua, että olisin luonnollisempi. Minähän siitä suutuin ja loukkaannuin tietysti ja vihoittelin äidilleni. Asuttiin siis vielä pienellä paikkakunnalla, missä muilla farkut ja hupparit, minä kuljin revityissä farkuissa, ketjuissa, niittinahkatakissa ja bändipaidoissa kirkkaan punasella tukalla. Ja tietysti olin myös se kiusattu koulussa. Äite tietysti ajatteli, että se on vaan vaihe.
Mutta kun aloin olemaan jo noin täysi-ikäinen, juttelin vakavasti äitini kanssa asiasta ja hän vihdoin ymmärsi, että viihdyn ja tunnen olevani oma itseni tässä ulkonäössä ja hänen käytös ja suhtautuminen muuttui minun ulkonäkööni täysin. Hän maksoi minulle ensimmäisen ison tatuointini 18.v syntymäpäivälahjaksi ja otti itsekkin tatuoinnin! ( oli siis ennen täysin niitä vastaan). Nykyään olen tatuoija ja edelleen meikkaan näytän samalta ja äitini tukee täysin minun ulkonäköä ja arvostaa aidosti sitä, että uskallan olla "erillainen". Niin ja sain minäkin aviomiehen joka on tyyliltään vielä täysin päinvastainen kuin minä.
Eli suosittelen todella tukemaan tytärtäsi kaikin keinoin ja hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä hieman eri linjoilla, kuin muut vastaajat. On joo jokaisen oma asia, kuinka pukeutuu tai meikkaa, mutta samaan aikaan on vanhemman tehtävä opettaa kohtuullisuutta. Ei siinä mitään vielä, jos kaikki tyttäresi kaverit olisivat samaan tyyliin meikattuja, silloin se olisi näiden nuorten "juttu". Tai jos tytöllä selkeästi olisi jokin aate (gootti, hippi...) ja ottaisi vaikutteita sieltä. Mutta pelkästään ns normaalisti meikkaaminen, mutta aivan yli, on yleensä vaan sitä, ettei nuori tajua mikä on kaunista ja mikä ei. Hyvin harva nuori on vielä niin varma itsestään ja tyylistään, että haluaa meikata kauneusihanteiden vastaisesti.
Hillitty, luonnollinen tyyli, vaikkakin selkeästi laitettu, on tällä hetkellä se tyyli, mitä ns tavisnuoret suosivat ja se on ehdottomasti hyvä suunta, jonne vanhemman kannattaa nuorta ohjata.
:DDD joopa joo
No juurikin juu. Katseleppa vaikka lukioiden luokkakuvia ja vertaa niitä 2-3 vuoden takaisiin. Meikkityyli on ihan olennaisesti mennyt kuulaampaan ja luonnollisempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karu totuus on, että kyllä nuoresta näkee päällepäin onko hän ns kunnollinen vaiko huomiotyrkky.
Meikki ei vaikuta "kunnollisuuteen"
Ei tietenkään, mutta tavalliset, mukavat ja kunnolliset nuoret meikkaavat järkevissä määrin, kun puhutaan arkimeikistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika karua tekstiä täällä. Miksi tyttären ulkonäköön tai tyyliin tarvitsee puuttuua? Mitä väliä, jos kaveripiirissä on suuri kontrasti?
Itse meikkasin ihan kamalan paljon teininä, hiukset olivat kirkkaan punaiset ja tyyli nyt oli mitä oli. Olin sinut itseni kanssa.
Nykyisin meikkaan kevyesti, hiukset ovat omaa väriä jne. Sain kuulla isäni isältä vuosi sitten, kuinka rumalta näytin tuossa teiniajan lookissani, nyt olen kuulemma paljon salonkikelpoisempi. Tuollainen satuttaa. Jotkut hakevat omaa tyyliä virheiden kautta, se on täysin ok. Jotkut löytävät oman tavan korostaa omia hyviä puoliaan vasta myöhemmin. Tyttäresi on herranjumala 17, VASTA! Älä puutu hänen ulkonäköönsä, miksi edes haluat pakottaa häntä kevyemäpään muottiin? Oma muutokseni tapahtui vasta parikympin jälkeen.
En suoraan sanottuna ymmärrä tuollaisia vanhempia, jotka omaa lastaan noin arvostelevat. Jos hävettää kulkea tytön kanssa meikkien vuoksi, älä sitten kulje. Antakaa lasten itse löytää oma tiensä.
Ja ei, ulkonäkö ei korreloi käytöksen kanssa. Suuri meikkimäärä ei tee kenestäkään tyrkkyä tai hävemmän arvostettua. Hävetkää.
Vierailija kirjoitti:
Minä aloin meikkaamaan noin 12 vuotiaana ja parin vuoden sisällä meikkityylini oli todella tummanpuhuva gootti/rock/punk tyylinen. Sisarukseni ja serkkuni meikkasivat/meikkaavat todella luonollisesti ja äitinikin yritti minulle monesti puhua, että olisin luonnollisempi. Minähän siitä suutuin ja loukkaannuin tietysti ja vihoittelin äidilleni. Asuttiin siis vielä pienellä paikkakunnalla, missä muilla farkut ja hupparit, minä kuljin revityissä farkuissa, ketjuissa, niittinahkatakissa ja bändipaidoissa kirkkaan punasella tukalla. Ja tietysti olin myös se kiusattu koulussa. Äite tietysti ajatteli, että se on vaan vaihe.
Mutta kun aloin olemaan jo noin täysi-ikäinen, juttelin vakavasti äitini kanssa asiasta ja hän vihdoin ymmärsi, että viihdyn ja tunnen olevani oma itseni tässä ulkonäössä ja hänen käytös ja suhtautuminen muuttui minun ulkonäkööni täysin. Hän maksoi minulle ensimmäisen ison tatuointini 18.v syntymäpäivälahjaksi ja otti itsekkin tatuoinnin! ( oli siis ennen täysin niitä vastaan). Nykyään olen tatuoija ja edelleen meikkaan näytän samalta ja äitini tukee täysin minun ulkonäköä ja arvostaa aidosti sitä, että uskallan olla "erillainen". Niin ja sain minäkin aviomiehen joka on tyyliltään vielä täysin päinvastainen kuin minä.
Eli suosittelen todella tukemaan tytärtäsi kaikin keinoin ja hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on.
Tämä onkin ihan eri asia, sinulla oli ja on selkeä aate, jonka ympärille olet identiteettisi rakentanut. Ymmärsin jotenkin ap:n lapsesta, että hän on tavallinen hupparinuori, joka ei ihan ymmärrä kohtuutta meikin määrässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä innostuin vahvoista meikeistä lukion 2 vuoden aikana ja välillä koulussa oli tekoripset, sinistä huulipunaa, värikkäitä silmämeikkejä jne. Tykkään sellaisesta tyylistä ja vapaa-ajalla/juhlissa aion meikata miten tahdon. Koulussakin välillä, jos jaksan herätä ajoissa meikkaamaan.
Töihin sen sijaan en viitsi ihan niin paljon laittaa tavaraa naamaan, koska en halua koko ajan varoa naamaani. Tekoripset saattavat myös lähteä irtoamaan ja muutenkin tuntuu mukavammalta olla pelkässä ripsarissa ja kevyessä luomivärissä. Ja valitettavasti vieläkin osa ihmisistä tuomitsee ulkonäön perusteella, vaikka se typerää onkin.
Sano tytölle että vapaa-ajalla ja koulussa voi meikata miten haluaa, mutta töihin kannattaa laittaa kevyempi meikki. Jo pelkästään oman itsensä takia, ettei tarvitse koko ajan miettiä pysyykö meikki paikallaan, koska töissä sitä ei voi korjata milloin tahansa.
Anna olla.
Oma äitini arvosteli aika räiskyvää poikamaista ulkonäköäni ja meillä oli mennä välit sen takia. Ja itselläni äitini "hyvää tarkoittavat" arviot ulkonäöstäni ja tyylistäni vain lisäsivät vettä myllyyn ja saivat mut kapinoimaan lisää.
Olen edelleen aikuisenakin sitä mieltä, että vanhempana ulkonäön arvostelu on todella haitallista lapselle. Olin niin pettynyt äitiini, sillä en olisi uskonut, että hänellekin, kaikista ihmisistä, minun ulkonäköni on niin iso asia. Nuorelle tytölle ulkonäköpaineita on ihan tarpeeksi muutenkin, olisin todella toivonut että oma äitini edes hyväksyisi minut.
Koin, että hän koki minut oman persoonansa jatkeeksi, että minä jotenkin edustan häntä, ja jos en oikean tyylinen, nolaan hänet.
Kannattaa sanoa tuosta, että kun hakee työpaikkaa ja menee työhaastatteluun. niin meikin pitää olla hyvin kevyt ja vaalea huulipuna jos lainkaan yms. Saattaa muutoin sen takia jäädä ilman työtä kun työnantajat eivät ymmärrä tuollaista raskasta meikkaamista. Eivät halua työhön mitään maalattua ihmistä vaan luonnollinen on yleensä valttia. - Sen voit sanoa, on sitten oma asiansa jos ei noudata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karu totuus on, että kyllä nuoresta näkee päällepäin onko hän ns kunnollinen vaiko huomiotyrkky.
Meikki ei vaikuta "kunnollisuuteen"
Ei tietenkään, mutta tavalliset, mukavat ja kunnolliset nuoret meikkaavat järkevissä määrin, kun puhutaan arkimeikistä.
No oman kokemukseni perusteella ne "kunnolliset" ja kevyesti meikkaavat ovat niitä pahimpia kiusaajia ja muiden arvostelijoita. Mukavaa eivät ole nähneetkään.
Vierailija kirjoitti:
Anna olla.
Oma äitini arvosteli aika räiskyvää poikamaista ulkonäköäni ja meillä oli mennä välit sen takia. Ja itselläni äitini "hyvää tarkoittavat" arviot ulkonäöstäni ja tyylistäni vain lisäsivät vettä myllyyn ja saivat mut kapinoimaan lisää.Olen edelleen aikuisenakin sitä mieltä, että vanhempana ulkonäön arvostelu on todella haitallista lapselle. Olin niin pettynyt äitiini, sillä en olisi uskonut, että hänellekin, kaikista ihmisistä, minun ulkonäköni on niin iso asia. Nuorelle tytölle ulkonäköpaineita on ihan tarpeeksi muutenkin, olisin todella toivonut että oma äitini edes hyväksyisi minut.
Koin, että hän koki minut oman persoonansa jatkeeksi, että minä jotenkin edustan häntä, ja jos en oikean tyylinen, nolaan hänet.
Jotenkin ette nyt hahmota oleellista tässä. Ei ole sama asia arvostella kuin ohjata oikeaan suuntaan.
On ihan eri asia sanoa "Olet ruma, meikkaa vähemmän" tai "Olet niin kaunis ja ihana, että mielestäni on sääli peittää kaunis ihosi. Oletko miettinyt kevyempää meikkipohjaa arkimeikkiin, ihokin tykkäisi" (tai jotain vastaavaa). Nyt kun emme ole nähneet ap:n lasta, on tietenkin paha sanoa, onko kyseessä kuinka ylitseampuva tapaus, että onko oikeasti aihetta jotain sanoa.
Vähän sama kuin että hautajaisiin pukeudutaan eri tavalla kuin kouluun. Jonne taas pukeudutaan eri tavalla kuin teinibileisiin.
Joo, äidin ei kannattaisi arvostella tyttärensä ulkonäköä. Sovitin kerran yläasteella yhtä mekkoa joka oli vaatekaapissani ja äitini kysyi "Ooks sä lihonu?". En koskaan ole unohtanut sitä.
Serkkuni lapsi on jo useamman vuoden meikannut kuvaamallasi tavalla ja on nyt "jo" 19 ja vielä ainakin jatkuu. Itsekin tuossa kyllä ihmettelen sitä, että haluaa antaa itsestään tuolla ulkonäöllä niin teinimäisen kuvan... Mutta toisaalta oma asiansahan tuo on ja on se selvää, ettei tollasta loppuelämäänsä jaksa. Hänen kohdallaan työn saantiin tuo on ikävä kyllä saattanut vaikuttaa, kun on jo vuoden verran onnistumatta hakenut. Mut voi tietty yhtä hyvin johtua muustakin!