Lue keskustelun säännöt.
Mikä "vika" on tuntemissasi ikisinkuissa?
17.10.2017 |
Tuli mieleen tuosta Ensitreffit alttarilla -sarjasta ja Marista, joka näyttäytyy ainakin sarjan perusteella aika vaikeana tyyppinä, että millaisia "vikoja" on tuntemissanne pitkän aikaa sinkkuina olleissa ihmisissä? Ja nyt puhun siis sinkuista, jotka etsivät kuumeisesti parisuhdetta, en niistä, jotka itse haluavat olla sinkkuja.
Omat havaintoni:
-Sitoutumiskammo. Kiinnostutaan ainoastaan tyypeistä, jotka eivät ole todellisuudessa saatavilla, kuten varatuista.
-Vaativuus, epäluuloisuus, toisen testaaminen eli juurikin "vaikea luonne" esim. aiemmin parisuhteissa tulleiden haavojen takia.
-Yleinen kykenemättömyys joustaa, koska esim. 10 v. sinkkuvuoden aikana on tottunut tekemään asiat oman pään mukaan
-Heti-kaikki-tänne-nyt -tyypit. Eli parisuhteen kaipuu on niin kova, että toinen säikäytetään jo toisilla treffeillä pois, liika tarvitsevuus siis.
Nämä havainnot olen tehnyt lähipiirini ihmisistä, jotka usein surevat sitä etteivät löydä kumppania. Syitä on toki tsiljoonia ja uskon ettei moni vaan ole tavannut sitä sopivaa, mutta välillä tekisi mieli sanoa suoraan esim. yhdelle ystävälle, joka testaa miehiä ja on tosi vaativa persoona, että katsos vähän peiliin..
Enkä väitä olevani itse mikään täydellisyys, jokaisella on vikansa. Mutta kiinnostaisi vaan kuulla, onko muilla vastaavia havaintoja? Ja jos on, oletteko sanoneet niistä koskaan toiselle esim. kysyttäessä "mikä mussa on vikana, kun en koskaan löydä ketään ja taas yks aluksi kiinnostunut tyyppi vaan katosi jonnekin..."
Kommentit (243)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen itse ikisinkku, ja oma "vikani" on tämä
"-Yleinen kykenemättömyys joustaa, koska esim. 10 v. sinkkuvuoden aikana on tottunut tekemään asiat oman pään mukaan"
En ole ikinä seurustellut (nyt olen 40 v.) enkä aiokaan. Haluan elää itsekseni, niin kuin itse haluan ja tykkään, enkä tehdä mitään rasittavia kompromisseja tai joustaa toisen tahdon mukaan. Ei kiinnosta. Ei ole koskaan kiinnostanut (odotin jo 12-vuotiaana kieli pitkällä sitä, että pääsisin asumaan vihdoin yksin).
Tosin en kyllä ikinä lähtisi mihinkään tuollaiseen paritusohjelmaan edes mukaan, kun en "seuraa" hae mistään muualtakaan...
Juuri mietin, että mikä mussa on vikana, kun ei nää parisuhteet vaan onnistu. Ei edes pääse alkuun... :/ Oon ollut sinkkuna viimeset viis vuotta ja kolme parin kuukauden tapailua on ollut, mutta aina ne on kaatuneet siihen ettei mies ole ollut tarpeeksi kiinnostunut. Ehkä mussa tosiaan on jotain, mitä en ite näe tai sitten en vaan oo löytänyt vielä sitä sopivaa ja oikeaa... Jos jokin vika pitäis itsessä mainita, niin ehkä se on se, että oon tosiaan jo heti alusta asti aika vakavissani, en osaa tapailla mitenkään kevyesti. Ehkä se sit karkottaa joitain pois. Toisaalta samanlaista miestä etin itsekin, joten ehkäpä ne ei ole olleet sopivia tosiaan.
Ei mitään, molemmat vaikuttavat täydellisiltä ja ennen kaikkea tyytyväisiltä. Olen huutokateellinen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on sitoutumiskammo ja haluaisin todellakin tietää mistä se johtuu?
Epäluuloisuus kulkee mukana parista todella pahasta sydänsurusta.
N.35
Minuun ei ihastuta, koskaan. Tunnustan ihastukseni miehelle, mies katoaa vähin äänin enkä kuule hänestä koskaan. Nämä miehet EIVÄT ole mitään komistuksia, vaan aivan tavallisia miehiä. Ilmeisesti olen liian ruma suhteeseen, mutta seksinvonkaajia riittää. Mihinkään sellaiseen en suostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan näin päin: En tunne ainuttakaan sellaista vasten tahtoaan sinkkuna olevaa miestä tai naista, joka olisi sosiaalinen, aktiivinen, omaisi laajan ystäväpiirin (johon kuuluu myös vastakkaista sukupuolta) ja olisi aina valmis tutustumaan uusiin ihmisiin, harrastaisi monipuolisesti ja olisi mukana myös yhteisöllisessä toiminnassa, pukeutuisi tilanteen mukaan ja huolehtisi muutenkin hygieniastaan ja ulkonäöstään (hampaat, hiustenleikkaus).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen 32v., ei tietääkseni koskaan kunnolla seurustellut. Mielestäni hänen ongelmana on parisuhteen liika romantisointi (se että parisuhde joskus tulisi olemaan jotenkin täydellistä ja ihmeellistä) ja liika täydellisyyden tavoittelu toisen ihmisen suhteen. Ei oikein siedä virheitä toisessa ihmisessä. Lisäksi se, että kiinnostuu tavoittamattomista ihmisistä. Ei varatuista, vaan sellaisista, jotka eivät halua sitoutua.
Kaikkien naisten kuolaaminen kovaan ääneen. Vislaaminen ja huutelu perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaan näin päin: En tunne ainuttakaan sellaista vasten tahtoaan sinkkuna olevaa miestä tai naista, joka olisi sosiaalinen, aktiivinen, omaisi laajan ystäväpiirin (johon kuuluu myös vastakkaista sukupuolta) ja olisi aina valmis tutustumaan uusiin ihmisiin, harrastaisi monipuolisesti ja olisi mukana myös yhteisöllisessä toiminnassa, pukeutuisi tilanteen mukaan ja huolehtisi muutenkin hygieniastaan ja ulkonäöstään (hampaat, hiustenleikkaus).
Minäpä tunnen ja olenkin pähkäillyt onko vaan tiukasti kaapissa vai mikä lienee.
On uskonnollisesta perheestä vaikka ei kyllä hän ymmärtääkseni ole ollenkaan uskovainen.
En tiedä Kaipaako edes suhdetta.
Villikissan tempperamentti tuntemillani muutamalla ikisinkkunaisella.
Ikisinkkumiehet ovat yleensä narisevaäänisiä saamattomia nahjuksia, "vaarin vanhat" vaatteet päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaan yksinkertaisesti ole tavannut sellaista ihmistä jonka kanssa molemminpuolista rakkautta olisi ollut riittävästi parisuhteen muodostamiseksi. Myös sellaista on sattunut, että toinen onkin palannut entiseen suhteeseensa vaikka oli luullut haluavansa erota. Tai että toinen osoittautuikin alkoholistiksi. Liika ujous ja epävarmuus voi myös estää suhteita.
Joskus syiden ja omien vikojen pohtiminen voi mennä överiksi ja masentaa kohtuuttomasti. Itseään voi aina kehittää mutta jos alkaa teeskennellä olevansa joku muu kuin on, menee pahasti metsään. Kannattaa olla armollinen itseään kohtaan ja vähentää vikojen etsimistä.
yksi on kokenut aiemmin väkivaltaa ja siksi hyvin arka
yhdeltä kuoli ihan eka seurustelukumppani
Miehet: liika aitous ja rehellisyys. Eivät ymmärrä/osaa esittää naisille roolia, ja kun eivät saa naista, luulevat olevansa muka liian pinnallisia eli ovat entistäkin aidompia vaan. (Älä sano lempielokuvaksesi Terminator vaan Blade Runner/BR 2049 vaikka se ei olisikaan totta. Aitous = iso miinus massa/lammas = iso plussa)
Jännä juttu miten jotkut kuvittelevat olevansa elämässä kovastikin onnistuneita, kun ovat päätyneet (omasta mielestään ilmeisesti päässeet) parisuhteeseen ja ajattelevat, että heissä, jotka eivät samaan olotilaan halua/pääse on muka jotain vikaa!!!
Mussa ei ole mitään vikaa, olen hyväksynyt sen tosiasian, että en haluakaan mitään kompromissielämää vaan oman näköiseni kauniin ja ainutlaatuisen elämän. Ex miehestä on toki taloudellista etua ja ihana komea poikalapsi tehty yhdessä, mutta mun puolesta hän voi leikkiä kotileikkkiä nykyisessä liitossaan ja vaikka kaatua saappaat jalasssa työnarkomaniaan. Olen nauttinut vapaudestani ja kokenut elämässäni paljon rakkautta, mutta nyt rakastan vaan lastani ja itseäni sekä muutamaa läheistäni. En ole varma, että haluanko enää romanttista rakkautta, oma valintani, mutta en koe, että minussa olisi vikaa, ympäristössäni sitä vastoin monessa on, naiset on aina olleet minulle kateellisia: nykyään siitä, että uskallan olla yksin ja onnellinen täysillä!!! Keski-ikä on vapauttavaa, pitäköön muut seuraa tylsille insinöörimiehilleen ja työnarkomaani juristeilleen, jotka pettävät vaimojaan ylitöissä paremman näköisten ja iloisten assarityttösten kanssa. Ai niin on mussa yksi vika, miehet eivät voi vastustaa mua, joten koko kirjo iskuyrityksiään on kuultu ja tulee korvista...
Lyhyys ja eräs ulkonäköön vaikuttava sairaus, en keksi muita vikoja. Fiksu ja mukava DI-mies, joka on vieläpä hyvää seuraa ja ulospäin suuntautunut
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu miten jotkut kuvittelevat olevansa elämässä kovastikin onnistuneita, kun ovat päätyneet (omasta mielestään ilmeisesti päässeet) parisuhteeseen ja ajattelevat, että heissä, jotka eivät samaan olotilaan halua/pääse on muka jotain vikaa!!!
Mussa ei ole mitään vikaa, olen hyväksynyt sen tosiasian, että en haluakaan mitään kompromissielämää vaan oman näköiseni kauniin ja ainutlaatuisen elämän. Ex miehestä on toki taloudellista etua ja ihana komea poikalapsi tehty yhdessä, mutta mun puolesta hän voi leikkiä kotileikkkiä nykyisessä liitossaan ja vaikka kaatua saappaat jalasssa työnarkomaniaan. Olen nauttinut vapaudestani ja kokenut elämässäni paljon rakkautta, mutta nyt rakastan vaan lastani ja itseäni sekä muutamaa läheistäni. En ole varma, että haluanko enää romanttista rakkautta, oma valintani, mutta en koe, että minussa olisi vikaa, ympäristössäni sitä vastoin monessa on, naiset on aina olleet minulle kateellisia: nykyään siitä, että uskallan olla yksin ja onnellinen täysillä!!! Keski-ikä on vapauttavaa, pitäköön muut seuraa tylsille insinöörimiehilleen ja työnarkomaani juristeilleen, jotka pettävät vaimojaan ylitöissä paremman näköisten ja iloisten assarityttösten kanssa. Ai niin on mussa yksi vika, miehet eivät voi vastustaa mua, joten koko kirjo iskuyrityksiään on kuultu ja tulee korvista...
Etkö lukenut Ap:n aloitusta? Nyt olikin kyse ihmisistä, jotka ovat vuosikausia etsineet ja HALUAVAT parisuhteen. Ps. Kuulostat aika katkeralta ihmiseltä...
Nelikymppinen mies joka on sairaalloisen ujo kauniiden naisten seurassa.