Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä "vika" on tuntemissasi ikisinkuissa?
17.10.2017 |
Tuli mieleen tuosta Ensitreffit alttarilla -sarjasta ja Marista, joka näyttäytyy ainakin sarjan perusteella aika vaikeana tyyppinä, että millaisia "vikoja" on tuntemissanne pitkän aikaa sinkkuina olleissa ihmisissä? Ja nyt puhun siis sinkuista, jotka etsivät kuumeisesti parisuhdetta, en niistä, jotka itse haluavat olla sinkkuja.
Omat havaintoni:
-Sitoutumiskammo. Kiinnostutaan ainoastaan tyypeistä, jotka eivät ole todellisuudessa saatavilla, kuten varatuista.
-Vaativuus, epäluuloisuus, toisen testaaminen eli juurikin "vaikea luonne" esim. aiemmin parisuhteissa tulleiden haavojen takia.
-Yleinen kykenemättömyys joustaa, koska esim. 10 v. sinkkuvuoden aikana on tottunut tekemään asiat oman pään mukaan
-Heti-kaikki-tänne-nyt -tyypit. Eli parisuhteen kaipuu on niin kova, että toinen säikäytetään jo toisilla treffeillä pois, liika tarvitsevuus siis.
Nämä havainnot olen tehnyt lähipiirini ihmisistä, jotka usein surevat sitä etteivät löydä kumppania. Syitä on toki tsiljoonia ja uskon ettei moni vaan ole tavannut sitä sopivaa, mutta välillä tekisi mieli sanoa suoraan esim. yhdelle ystävälle, joka testaa miehiä ja on tosi vaativa persoona, että katsos vähän peiliin..
Enkä väitä olevani itse mikään täydellisyys, jokaisella on vikansa. Mutta kiinnostaisi vaan kuulla, onko muilla vastaavia havaintoja? Ja jos on, oletteko sanoneet niistä koskaan toiselle esim. kysyttäessä "mikä mussa on vikana, kun en koskaan löydä ketään ja taas yks aluksi kiinnostunut tyyppi vaan katosi jonnekin..."
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Olen ikisinkku, ja pidän yksinolosta. En kestä edes sitä, jos joku yhden yön juttu jää aamiaiselle, minusta ei ole kiva jakaa tilaani toisen kanssa, vaikka seksi olisi ollut hyvääkin. Minusta nämä eivät kuitenkaan ole vikoja, vaan muu maailma parisuhdefiksaatioineen on viallinen.
Ihmettelen, mikä vika ihmisissä on, kun haluavat parisuhteen ja lapsia. Voisiko joku selittää tämän?
Just näin. En ole koskaan asunut virallisesti yhdessä kenenkään kanssa, vaikka muutama viiden vuoden suhde on ollutkin. Nykyään sanon suoraan että en voisi kuvitellakaan asuvani kenenkään kanssa, tai sitten pitäisi olla poikkeuksellisen paljon lääniä.
Haluan pitää oman reviirini. Ne jotka eivät käsitä tätä puhuvat sitten villikissan temperamentista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin vain omasta puolestani vastata. Oon ihan tavallinen perus pullanaama, ihan kiva ja rauhallinen ja elämä rullaa tasaisen tappavaa tahtia töiden (naisvaltainen ala), kavereiden ja harrastusten (naisvaltaisia lajeja) parissa. Ongelma on se, että minunlaisia naisia on kolmetoista tusinassa. Aina löytyy joku sosiaalisempi, kauniimpi ja hoikempi. Miksi jokseenkin kunnollisen ja kivan miehen pitäisi tyytyä naiseen, joka suunnilleen hukkuu tapettiin?
No minä olen tuollainen ystäväsi keltainen vaativa luonne. Mutta tiedostan sen myös itse. En tiedä haluanko parisuhdetta vai en.
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino ja liikkumattomuus on ne suurimmat viat. Etenkin kun kiinnostus kohdistuu ainoastaan sporttisiin miehiin ja näille taas on hoikkiakin naisia jonoksi asti.
Monet miehet kammoavat ylipainoa. Olen deittaillut viime aikoina. Hämmästyttää, kun itseäni huomattavasti nuoremmat miehetkin ottavat kontaktia. Ovat kertoneet, että omanikäiset naiset ovat pulskia.
Minä olen ikisinkku eli sinkku ollut koko 28 v ikäni. Vikani on rumuus ja tissittömyys. Sänkyyn saan kyllä miehiä mutta nekin kaatuvat sitten siihen etten ota spermaa suuhuni/naamalleni enkä anna persettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on se, että liian moni mies alkaa alkuvaiheessa kertomaan minulle, että koirani hallitsee elämääni liikaa, olenko ajatellut siitä luopumista, miksi harrastan harrastuksia koiran kanssa enkä kahdestaan miehen kanssa, miksi minulla on avonaulakko eteisessä, miksi imuroin ti, to, la, kun parempi olisi ma, ke, pe, miksi minulla on Honda eikä Hyundai, jne.
En vaan jaksa vääntää. Sainpahan elää miten haluan. En minäkään alkaisi mieheltä vaatimaan lapsesta luopumista, harrastuksen lopettamista ja valittamaan autosta ja asioista jotka MINÄ teen eri tavalla.
Minä olen normaali painoinen ja ok näköinen. Haluan olla sinkku. Mikä tarve on miettiä ikisinkuissa vikoja. Monet tykkää olla itsenäisiä,pitää kodin oman näköisenä,ei kaipaa siihen toista höpöttämään. Ihan oikeasti. Inhottaa pakkonaittajat. Haluavat pilata elämän. Minä en huoli ketään . Panokaveria löytyy pahimpaan seksin himoon,jos sellainen iskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntemani ikisinkku on ihan mielettømän ihana ihminen, mutta kauhean ylipainoinen.
Minusta tuntuu, että reilusti ylipainoisey mihet etsivät hoikkaa missin näköistä naista, vaikka itse näyttävät rumilta.
On vapaaehtoisesti lapseton, kaunis ja nuorekas. Ei halua uusperhettä eikä bisnesmiehiä tms. tyyppejä joita ne ei-isukit tuntuvat olevan 35+ -iässä.
Otan osaa, onneksi itse olin onnekas ja tapasin lapsettoman miehen. Sekin on toki jonkinlainen vika että haluaa elää eri tavalla kuin muut, tai ainakin rajoittaa vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu miten jotkut kuvittelevat olevansa elämässä kovastikin onnistuneita, kun ovat päätyneet (omasta mielestään ilmeisesti päässeet) parisuhteeseen ja ajattelevat, että heissä, jotka eivät samaan olotilaan halua/pääse on muka jotain vikaa!!!
Mussa ei ole mitään vikaa, olen hyväksynyt sen tosiasian, että en haluakaan mitään kompromissielämää vaan oman näköiseni kauniin ja ainutlaatuisen elämän. Ex miehestä on toki taloudellista etua ja ihana komea poikalapsi tehty yhdessä, mutta mun puolesta hän voi leikkiä kotileikkkiä nykyisessä liitossaan ja vaikka kaatua saappaat jalasssa työnarkomaniaan. Olen nauttinut vapaudestani ja kokenut elämässäni paljon rakkautta, mutta nyt rakastan vaan lastani ja itseäni sekä muutamaa läheistäni. En ole varma, että haluanko enää romanttista rakkautta, oma valintani, mutta en koe, että minussa olisi vikaa, ympäristössäni sitä vastoin monessa on, naiset on aina olleet minulle kateellisia: nykyään siitä, että uskallan olla yksin ja onnellinen täysillä!!! Keski-ikä on vapauttavaa, pitäköön muut seuraa tylsille insinöörimiehilleen ja työnarkomaani juristeilleen, jotka pettävät vaimojaan ylitöissä paremman näköisten ja iloisten assarityttösten kanssa. Ai niin on mussa yksi vika, miehet eivät voi vastustaa mua, joten koko kirjo iskuyrityksiään on kuultu ja tulee korvista...
Ja sussa ei omasta mielestäsi ollu mitään muuta vikaa ku tuo viimeisenä lausuttu??
Ehkä se, etteivät he nyt ota vain jotakuta saadakseen seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 42v kaveri joka ollut sinkku koko ikänsä (nainen)...
Tässä muutamia juttuja mitä tulee mieleen:
-Naiivi
- Epärealistinen kuva omasta kropastaan/luonteestaan (pitää itseään hoikkana vaikkei ole)
- Tylsä (ei osaa heittäytyä vaan kaikki tapahtuu saman kaavan mukaan)
- Tietynlaiset miehet vaan kelpaa, tavalliset ei
- Ei harrasta mitään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino ja liikkumattomuus on ne suurimmat viat. Etenkin kun kiinnostus kohdistuu ainoastaan sporttisiin miehiin ja näille taas on hoikkiakin naisia jonoksi asti.
Monet miehet kammoavat ylipainoa. Olen deittaillut viime aikoina. Hämmästyttää, kun itseäni huomattavasti nuoremmat miehetkin ottavat kontaktia. Ovat kertoneet, että omanikäiset naiset ovat pulskia.
Tämä on tosi mielenkiintoista. Eikö hieman pullukat naiset ole yleensä luonteeltaan jotenkin rennompia? Mikä siinä hoikkuudessa juuri suomalaisia miehiä houkuttaa? Itse olen nainen, normaalipaino, mutta haluaisin olla hieman pyöreä! Ja minulla oli nuorena anoreksia. Siitä syystä en voi sietää laihuutta. Aion lihottaa 5 kiloa normaalin ylärajaan ihan tarkoituksella. Jos joku mies ei kiinnostu niin voivoi. Joissain muissa kulttuureissa pieni pyöreys (muodokkuus) kertoo hedelmällisyydestä ja on haluttua ja kaunista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu miten jotkut kuvittelevat olevansa elämässä kovastikin onnistuneita, kun ovat päätyneet (omasta mielestään ilmeisesti päässeet) parisuhteeseen ja ajattelevat, että heissä, jotka eivät samaan olotilaan halua/pääse on muka jotain vikaa!!!
Mussa ei ole mitään vikaa, olen hyväksynyt sen tosiasian, että en haluakaan mitään kompromissielämää vaan oman näköiseni kauniin ja ainutlaatuisen elämän. Ex miehestä on toki taloudellista etua ja ihana komea poikalapsi tehty yhdessä, mutta mun puolesta hän voi leikkiä kotileikkkiä nykyisessä liitossaan ja vaikka kaatua saappaat jalasssa työnarkomaniaan. Olen nauttinut vapaudestani ja kokenut elämässäni paljon rakkautta, mutta nyt rakastan vaan lastani ja itseäni sekä muutamaa läheistäni. En ole varma, että haluanko enää romanttista rakkautta, oma valintani, mutta en koe, että minussa olisi vikaa, ympäristössäni sitä vastoin monessa on, naiset on aina olleet minulle kateellisia: nykyään siitä, että uskallan olla yksin ja onnellinen täysillä!!! Keski-ikä on vapauttavaa, pitäköön muut seuraa tylsille insinöörimiehilleen ja työnarkomaani juristeilleen, jotka pettävät vaimojaan ylitöissä paremman näköisten ja iloisten assarityttösten kanssa. Ai niin on mussa yksi vika, miehet eivät voi vastustaa mua, joten koko kirjo iskuyrityksiään on kuultu ja tulee korvista...
Niin tämä! Vaikkei mies olisikaan pettäjä, niin tylsiä ovat tai monet täynnä puutteita, vikoja ja vajeita, joita eivät kompensoi mitenkään! Olettavat että ne hyväksytään, koska ahh, joku ihmisarvo vai??? :D Enkä mä väitä, että minäkään olisin täydellinen, mutta kun en itsekään kokenut tulevani rakastetuksi sellaisena kuin olen, niin miksiköhän katselisinnkenenkään vikoja?! Omani riittää mulle, miehet kusipäinä saa painua vittu sinne missä pippuri kasvaa! Hyysätkää te muut naisidiootit niitä miehiänme ja valittakaa miten on ikävää!
Vierailija kirjoitti:
Vastaan näin päin: En tunne ainuttakaan sellaista vasten tahtoaan sinkkuna olevaa miestä tai naista, joka olisi sosiaalinen, aktiivinen, omaisi laajan ystäväpiirin (johon kuuluu myös vastakkaista sukupuolta) ja olisi aina valmis tutustumaan uusiin ihmisiin, harrastaisi monipuolisesti ja olisi mukana myös yhteisöllisessä toiminnassa, pukeutuisi tilanteen mukaan ja huolehtisi muutenkin hygieniastaan ja ulkonäöstään (hampaat, hiustenleikkaus).
Teitä on erittäin paljon parisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 42v kaveri joka ollut sinkku koko ikänsä (nainen)...
Tässä muutamia juttuja mitä tulee mieleen:
-Naiivi
- Epärealistinen kuva omasta kropastaan/luonteestaan (pitää itseään hoikkana vaikkei ole)
- Tylsä (ei osaa heittäytyä vaan kaikki tapahtuu saman kaavan mukaan)
- Tietynlaiset miehet vaan kelpaa, tavalliset ei
- Ei harrasta mitään
Millainen sinä olet, kun kirjoitat "kaveristasi" noin kauniisti?
Vierailija kirjoitti:
yksi on kokenut aiemmin väkivaltaa ja siksi hyvin arka
yhdeltä kuoli ihan eka seurustelukumppani
Syytä onkin olla varovainen. Turhan moni "onnellisessa parisuhteessa" oleva hakataan säännöllisesti. Lapsikullat tietävät, että äitikulta pelkää isäkultaa - tai isäkulta äitikultaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun ei ihastuta, koskaan. Tunnustan ihastukseni miehelle, mies katoaa vähin äänin enkä kuule hänestä koskaan. Nämä miehet EIVÄT ole mitään komistuksia, vaan aivan tavallisia miehiä. Ilmeisesti olen liian ruma suhteeseen, mutta seksinvonkaajia riittää. Mihinkään sellaiseen en suostu.
Suostu nyt.
Pippeli on pippeli ja sormi kuitenki vaan sormi.
Älä aliarvioi sormea. Kyllä se huonon pippelin voittaa mennen tullen.
Alue: Aihe vapaa
Oma syy sinkkuuteeni on huono itsetunto. En uskalla tehdämiehille aloitetta. Jos joku mies kiinnostuu minusta niin muutun todella dramaattiseksi. Minusta tulee vaikea. Oikeasti haluaisin että mies vaan rakastaisi niin paljon että näkisi sen draamailun läpi. Mutta ei tietenkään...Miehet toteavat, että hitto mikä sekopää, morjes..