Mikä "vika" on tuntemissasi ikisinkuissa?
Tuli mieleen tuosta Ensitreffit alttarilla -sarjasta ja Marista, joka näyttäytyy ainakin sarjan perusteella aika vaikeana tyyppinä, että millaisia "vikoja" on tuntemissanne pitkän aikaa sinkkuina olleissa ihmisissä? Ja nyt puhun siis sinkuista, jotka etsivät kuumeisesti parisuhdetta, en niistä, jotka itse haluavat olla sinkkuja.
Omat havaintoni:
-Sitoutumiskammo. Kiinnostutaan ainoastaan tyypeistä, jotka eivät ole todellisuudessa saatavilla, kuten varatuista.
-Vaativuus, epäluuloisuus, toisen testaaminen eli juurikin "vaikea luonne" esim. aiemmin parisuhteissa tulleiden haavojen takia.
-Yleinen kykenemättömyys joustaa, koska esim. 10 v. sinkkuvuoden aikana on tottunut tekemään asiat oman pään mukaan
-Heti-kaikki-tänne-nyt -tyypit. Eli parisuhteen kaipuu on niin kova, että toinen säikäytetään jo toisilla treffeillä pois, liika tarvitsevuus siis.
Nämä havainnot olen tehnyt lähipiirini ihmisistä, jotka usein surevat sitä etteivät löydä kumppania. Syitä on toki tsiljoonia ja uskon ettei moni vaan ole tavannut sitä sopivaa, mutta välillä tekisi mieli sanoa suoraan esim. yhdelle ystävälle, joka testaa miehiä ja on tosi vaativa persoona, että katsos vähän peiliin..
Enkä väitä olevani itse mikään täydellisyys, jokaisella on vikansa. Mutta kiinnostaisi vaan kuulla, onko muilla vastaavia havaintoja? Ja jos on, oletteko sanoneet niistä koskaan toiselle esim. kysyttäessä "mikä mussa on vikana, kun en koskaan löydä ketään ja taas yks aluksi kiinnostunut tyyppi vaan katosi jonnekin..."
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Tosi monessa naisen deittiprofiilissa on mainittu se että on jotenkin "räväkkä" ja "sanavalmis", joka käytännössä tarkoittaa käytöstavatonta törppöä joka ei jousta missään eikä osaa mitään muuta kuin teilata toisia. Siinä on ainakin yksi iso syy monen sinkkuuteen.
Pitäisi ymmärtää että jos aikoo rakastaa niin sitten pitää osata olla herkkä.
Tuollainen jyräävä luonne on lähes poikkeuksetta päälle rakennettu kilpi, joka suojaa jotain sisällä olevaa haavoittuvuutta. Olet oikeassa siinä, että se hankaloittaa rakkauden löytymistä, koska se vaati herkkyyttä ja kykyä avata itseään, asettua alttiiksi haavoittumiselle. Pitää uskaltaa antaa itsestään sitä sisintä, vain sillä tavalla voi saada samaa takaisin.
Nyt kuulostan jo joltain Dunderfeltiltä :D
Vierailija kirjoitti:
heheh, voisin hyvin kuvitella, etta jotkut tuttuni (ystavaksi ei heita voi laskea), joille itselleen on julmetun tarkea olla jonkunlaisessa parisuhteessa, voisivat ladella taalla ilkeita arvioita nirsoudestani tai siita mita vaatimuslistoja minulla muka miehille on tai arvioin oman tasoni vaarin. Mistaan vaatimuksista en ole puhunut viimeiseen kahteenkymmeneen viiteen vuoteen (ja silloin parikymppisena niista puhui kaikki, lapsellisuuttaan ja itsekeskeisyyttaan kaiketi, mika nyt nuoruuteen kuuluu). Tykkaan suunnitella itekseen omia menojani enka kaiketi panosta enaa tarpeeksi suhteen loytamiseen, mitaan vanhoja suhteenpoikasia en muistele eparealistisella hehkutuksella myoskaan. Eras kiinnostuksenkohteeni kuoli yllattain juuri kun olimme paasemassa "vauhtiin" (tosin, jalkeenpain ajateltuna on ihan mahdollista ettei siitakaan mitaan olisi tullut), ja muiden kohdallakin tuli kaikkea ihmeellista estetta. En mina niita sen tarkemmin analysoi, loppujen lopuksi on mahdotonta varmasti tietaa mika rooli on ollut sattumalla. Ehka niista on kuitenkin jaanyt tietty varovaisuus siihen etta jaksaisi heittaytya mihinkaan.
Muista tuntemistani ikisinkuista pari puhuu aina vaatimuksistaan, mutta minusta siina on vahan sellaista faktojen jalkeista rationalisointia. Luultavasti heilla on lahinna ollut ikavia kokemuksia, plus sitten sattumaa ja ehka huonoja valintoja vaihtelevasti. Paallepain kylla sulautuvat massaan ihan taysin. Eika kenenkaan tarvitse kynnysmatoksi ryhtya jotta saisi ihmisarvon nailta itseaan ylentavilta parisuhdevouhottajilta.
Veikkaisin etta koskaan naimattomien naisten keskimaarin korkeampi alykkkyys voi olla ihan tilastollinen tosiasia. Koulutus ainakin on korkeampi. Mika se vaikutuskanava sitten on, miksi nain on, niin siihen en sen tarkemmin ota kantaa. Niitakin lienee useita.
Kyllähän se tiedetään, että hyvin älykkäillä ihmisillä on taipumusta siihen, että ei tahdo oikein natsata nuo sosiaaliset kuviot. He saattavat helposti vetäytyä omiin oloihinsa, etenkin tällaiset miehet.
Ei kannata oikeastaan missään asiassa olla ääripäätä, sellaisen keskimääräisen tallaajan elämä on kaikin puolin helpompaa. Vaikuttaa siltä, että kaikkein onnellisimpia ovat vähän yksinkertaisemmat tyypit, jotka vain roiskivat menemään sen kummemmin miettimättä asioita. Osataan nauttia yksinkertaisista asioista ja juuri sen hetken fiiliksestä, eikä analysoida kaikkea puhki.
Nuo ominaisuudet voivat löytyä seurustelevistakin, ja ulkonäkö esimerkiksi on sellainen ominaisuus, jolle ei voi mitään. Nyt puhun siis rakenteellisista piirteistä, en lihomisesta tai epäsiisteydestä.