Mikä "vika" on tuntemissasi ikisinkuissa?

Ne muutamat, joita tunnen, ovat hiukan sosiaalisesti eristäytyviä, erittäin sensitiivisiä, herkkiä ihmisiä. 

Tunnen kaksi tällaista miestä ja yhden naisen, kaikki jo yli 50-vuotiaita ikisinkkuja. Yksi on hyvä ystäväni (mies), yksi hyvän ystävättäreni isosisko ja kolmas on serkkupoikani. Yksi on alkoholisoitunut vuosien varrella, toinen kohtuukäyttäjä ja kolmas ei käytä alkoholia ollenkaan. 

Minä olen pitkään ollut sinkku, ja syy siihen oli kauan se, etten pystynyt kiinnostumaan kunnollisista miehistä. Olin oikeasti itse sitoutumiskammoinen, ja valitsin siksi aina miehiä, joista ei ole murhetta sen suhteen, miehiä joita ei voi sitoa.

Nyt olen totaalisen kyllästynyt olemaan tuolla tavalla vammainen ja jatkamaan traumaani. Minulla on oikeus kiintyä hyvään ihmiseen ja minulle olisi hyväksi, että antaisin toisen myös kiintyä itseeni.

Seuraava ratkaistava asennevamma on se, että oppisin näkemään hyvää ja arvostettavaa toisessa ihmisessä myös silloin, kun hänessä on puutteita. Koska ei vain ole todennäköistä, että minä olisin täydellinen. Joten jos minut kyetään hyväksymään, niin minäkin - jos olen terve ihminen - kykenen hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on.

Huono hygienia, laiskuus, yleinen välinpitämättömyys, seksittömyys, liian korkea käsitys omasta tasostaan, lapsellisuus, kyvyttömyys sitoutua, eriytymättömyys vanhemmista etenkin äidistä, alhainen äo, poikkeuksellisen epämiellyttävä olemus, katkeruus, viha vastakkaista sukupuolta kohtaan vaikka ei ole homo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan näin päin: En tunne ainuttakaan sellaista vasten tahtoaan sinkkuna olevaa miestä tai naista, joka olisi sosiaalinen, aktiivinen, omaisi laajan ystäväpiirin (johon kuuluu myös vastakkaista sukupuolta) ja olisi aina valmis tutustumaan uusiin ihmisiin, harrastaisi monipuolisesti ja olisi mukana myös yhteisöllisessä toiminnassa, pukeutuisi tilanteen mukaan ja huolehtisi muutenkin hygieniastaan ja ulkonäöstään (hampaat, hiustenleikkaus).

Mitääähhh!? Et tunne sinkkuja, jotka pitäisivät huolen hygieniastaan. No oho. :D :D :D

Fakta vain on, että moni sinkku ei käy päivittäin suihkussa ja viimeisestä parturikäynnistä on puoli vuotta. Ja sitten ihmetellään, kun ei prinsessa/prinssi tule valkoisella lamborghinilla hakemaan kotiovelta 1000 neliön linnaan.

Mä oon eri, mutta yhdyn kyllä tähän ihmettelijöiden joukkoon. Siis saisinko minä parisuhteen jos kävisin suihkussa joka päivä :D Enhän mä edes voi käydä joka päivä :D Mulla on atooppinen iho ja luonnonkiharat, jotka ei siedä päivittäistä suihkua. Toki kainalot ja kasvot ja alapään pesen joka päivä, mutta suihkussa pesen vartalon ja hiukset 2-3 päivän välein. Hikiliikuntaa harrastan silloin kun tiedän voivani mennä suihkuun.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pitkään ollut sinkku, ja syy siihen oli kauan se, etten pystynyt kiinnostumaan kunnollisista miehistä. Olin oikeasti itse sitoutumiskammoinen, ja valitsin siksi aina miehiä, joista ei ole murhetta sen suhteen, miehiä joita ei voi sitoa.

Nyt olen totaalisen kyllästynyt olemaan tuolla tavalla vammainen ja jatkamaan traumaani. Minulla on oikeus kiintyä hyvään ihmiseen ja minulle olisi hyväksi, että antaisin toisen myös kiintyä itseeni.

Seuraava ratkaistava asennevamma on se, että oppisin näkemään hyvää ja arvostettavaa toisessa ihmisessä myös silloin, kun hänessä on puutteita. Koska ei vain ole todennäköistä, että minä olisin täydellinen. Joten jos minut kyetään hyväksymään, niin minäkin - jos olen terve ihminen - kykenen hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on.

Ota jännä vain ;) Kyllästyt perusmiehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan näin päin: En tunne ainuttakaan sellaista vasten tahtoaan sinkkuna olevaa miestä tai naista, joka olisi sosiaalinen, aktiivinen, omaisi laajan ystäväpiirin (johon kuuluu myös vastakkaista sukupuolta) ja olisi aina valmis tutustumaan uusiin ihmisiin, harrastaisi monipuolisesti ja olisi mukana myös yhteisöllisessä toiminnassa, pukeutuisi tilanteen mukaan ja huolehtisi muutenkin hygieniastaan ja ulkonäöstään (hampaat, hiustenleikkaus).

Tunnen juuri tällaisen naisen - älykäs, sivistynyt ja hauskaa seuraa, pukeutuu tyylikkäästi.

Ei vaan ole miestä.

Ainoa vika hänessä on reipas ylipaino.

Ilmeisesti se karkoittaa miehet, koska en keksi mitään muuta syytä, miksei löytäisi miestä itselleen. Sääli jos on näin, että kaikki on kiinni kiloista.

Pullukkamiehet kyllä tuntuvat löytävän puolison. :(

No tulee mieleen tuttavani, 26-vuotias nuori nainen, deittailee aktiivisesti, ei ole koskaan ollut parisuhteessa, ja kovasti ihmettelee miksi näin on ja miksi ei vaan onnistu vaikka kaikki muut pariutuu mennen tullen. On itse huoliteltu ja ihan nätti kasvoiltaan, hiukan pullea, mutta ei siis mikään läskivuori vaan pikemminkin pyöreä. Varmasti saisi omantasoisensa miehen vaikka kuinka helposti, mutta sellainen ei tälle neidille kelpaakaan, vaan kuvittelee itsestäänselvästi maailman olevan hänelle jonkun Ryan Goslingin velkaa. Ihan kuin itse olisi joku Angelina Jolie.

Siis haluaa TÄYDELLISEN MIEHEN. Kropan pitää olla täydellinen ja lihaksikas, vähintäänkin 8-packi, kasvojen komeat, vaatteet just oikeanlaiset, työnkin puolesta varmaan pitäis olla joku neurokirurgi. Yksi ukko esim. ei kelvannut jatkoon, koska sillä oli silmälasit. Toinen pudotettiin pelistä, koska oli vain 175 cm. Voi jeesus.....

Vierailija kirjoitti:

yhdeltä kuoli ihan eka seurustelukumppani

Samaistuin tähän, sillä minunkin eka seurustelukumppanini kuoli (itsemurha). Rakkauden kaipuuni oli kuitenkin niin syvä, että se ylitti traumaattisen kokemuksen aiheuttamat pelot. Olen nykyään naimisissa. Toivon tälle tuttavallesi kaikkea hyvää.

Nyt kaikki sinkut täällä miettii et sopisko johonki kuvaukseen, onko kavereita linjoilla :D

Liian suora ja nopea on minun sinkkuystäväni, valitettavasti. Aika moni mies juoksee pakoon, kun lapsi vaatimukset tulee tokilla treffeillä ja suhteessa pitäisi edetä valonnopeudella.Eikä usko, vaikka olen sanonut.

Ylipaino.

Tosin kyllähän moni ylipainoinen on onnellisessa parisuhteessa. Mutta monen epätoivoisen sinkun tilanne kohenisi kyllä jos laihduttaisi. Eipä silti että se helppoa olisi, mutta luulisi motivaatiota löytyvän.

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissäni on kolme tapausta.

Yksi on tosi hissukka, ulkonäöltään ja sosiaalisilta taidoiltaan. On puhelias tutussa porukassa, mutta jos mukana on yksikin vieraampi niin suorastaan sulautuu seinään. Mieshaaveet ovat aika epärealistisia sekä ulkonäön että muiden ominaisuuksien suhteen, ulkonäöltään miehen pitäisi olla joku aussisurffari ja käytökseltään disney-prinssi, toki myös korkeasti koulutettu. On itse 25-vuotias, ei minkäänlaista pussailua suurempaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen.

Toinen on täysi vastakohta. Hyvin bilehenkinen ja melko tyrkkykin, lähtee herkästi miesten matkaan olipa kyseessä sitten vapaa tai varattu. Ihmettelee jälkikäteen ja ottaa tosi rankasti itseensä, kun näistä tyypeistä ei kuulukaan jälkeen päin vaikka hän antoi maailman parhaan suihinoton baarin vessassa. Baarisäätöjen lisäksi "rakastuu" aina mahdottomiin tapauksiin (varattu, lähdössä rauhanturvaajaksi, opiskelee toisella puolen maapalloa). Ihastus on lähes maanista siihen asti kunnes suhde olisikin mahdollinen, jolloin kiinnostus lopahtaa välittömästi. Muuten ihana ystävä, mutta jaksaa vatvoa näitä "elämänsä rakkauksia" tuntitolkulla vaikka päivittäin.

Kolmas on kaunis ja liikunnallinen, korkeasti koulutettu. Hänellä taitaa olla eniten kiinni siitä, että on omienkin sanojensa mukaan valikoiva eikä juuri käy missään "oman ympyrän ulkopuolella". Ei koe pakottavaa tarvetta parisuhteelle, joten ei tyydy "ihan ok"-tyyppeihin vaan viihtyy mieluummin sinkkuna. Miehiin tutustumista hankaloittaa, ettei juuri käy missään baareissa tai paikoissa joissa tutustuisi uusiin tyyppeihin, oma kaveripiirikin on jo aika vakiintunut ja kaverit ovat pitkissä parisuhteissa, joten sieltäkään kautta ei oikein tutustu uusiin ihmisiin.

Kuinka moni edes tutustuu baareissa uusiin tyyppeihin kun siellä yleensä ollaan omalla porukalla niin harva ottaa muihin kontaktia

Olen ikisinkku, ja pidän yksinolosta. En kestä edes sitä, jos joku yhden yön juttu jää aamiaiselle, minusta ei ole kiva jakaa tilaani toisen kanssa, vaikka seksi olisi ollut hyvääkin. Minusta nämä eivät kuitenkaan ole vikoja, vaan muu maailma parisuhdefiksaatioineen on viallinen. 

Ihmettelen, mikä vika ihmisissä on, kun haluavat parisuhteen ja lapsia. Voisiko joku selittää tämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monta uusiosinkkua, eli 40+ vuotiaita eronneita naisia. Nämä haluaisivat löytää uuden miehen, mutta vuodet vierivät eikä millään tunnu miestä löytyvän. Sivusta seuraavalle syy on ilmeinen: liian korkea käsitys omasta markkina-arvosta. Nuorina nämä ovat olleet meneviä kaunottaria, mutta nyt lasten saannin ja iän myötä eivät enää niinkään. Haikaillaan nuorten komistusten perään, vaikka mitään mahdollisuuksia ei ole. Oman ikäinen tai vanhempi tavismies ei kelpaa.

Eli syyt sinkkuudelle: nirsous ja liian korkea käsitys itsestä.

N49

Siis piriä käyttävä parhaat vuotensa nähnyt mieskö pitäisi kelvata?

Piriä? Mitä piriä? Mistä se tähän keskusteluun tupsahti?

Tunnustan rajoittuneisuuteni: tuttavapiiriin ei kuulu yhtään piripäätä. Mutta eipä tosiaan välttämättä kelpaisi mieheksi pirin käyttäjä, myönnän 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissäni on kolme tapausta.

Yksi on tosi hissukka, ulkonäöltään ja sosiaalisilta taidoiltaan. On puhelias tutussa porukassa, mutta jos mukana on yksikin vieraampi niin suorastaan sulautuu seinään. Mieshaaveet ovat aika epärealistisia sekä ulkonäön että muiden ominaisuuksien suhteen, ulkonäöltään miehen pitäisi olla joku aussisurffari ja käytökseltään disney-prinssi, toki myös korkeasti koulutettu. On itse 25-vuotias, ei minkäänlaista pussailua suurempaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen.

Toinen on täysi vastakohta. Hyvin bilehenkinen ja melko tyrkkykin, lähtee herkästi miesten matkaan olipa kyseessä sitten vapaa tai varattu. Ihmettelee jälkikäteen ja ottaa tosi rankasti itseensä, kun näistä tyypeistä ei kuulukaan jälkeen päin vaikka hän antoi maailman parhaan suihinoton baarin vessassa. Baarisäätöjen lisäksi "rakastuu" aina mahdottomiin tapauksiin (varattu, lähdössä rauhanturvaajaksi, opiskelee toisella puolen maapalloa). Ihastus on lähes maanista siihen asti kunnes suhde olisikin mahdollinen, jolloin kiinnostus lopahtaa välittömästi. Muuten ihana ystävä, mutta jaksaa vatvoa näitä "elämänsä rakkauksia" tuntitolkulla vaikka päivittäin.

Kolmas on kaunis ja liikunnallinen, korkeasti koulutettu. Hänellä taitaa olla eniten kiinni siitä, että on omienkin sanojensa mukaan valikoiva eikä juuri käy missään "oman ympyrän ulkopuolella". Ei koe pakottavaa tarvetta parisuhteelle, joten ei tyydy "ihan ok"-tyyppeihin vaan viihtyy mieluummin sinkkuna. Miehiin tutustumista hankaloittaa, ettei juuri käy missään baareissa tai paikoissa joissa tutustuisi uusiin tyyppeihin, oma kaveripiirikin on jo aika vakiintunut ja kaverit ovat pitkissä parisuhteissa, joten sieltäkään kautta ei oikein tutustu uusiin ihmisiin.

Kuinka moni edes tutustuu baareissa uusiin tyyppeihin kun siellä yleensä ollaan omalla porukalla niin harva ottaa muihin kontaktia

Olen huomannut saman. Ainoat uudet ihmiset, joihin baareissa olen tutustunut, ovat kavereideni mukanaan tuomia. Yleensä nämä ovat heidän tyttö- tai poikaystäviä, joten se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan näin päin: En tunne ainuttakaan sellaista vasten tahtoaan sinkkuna olevaa miestä tai naista, joka olisi sosiaalinen, aktiivinen, omaisi laajan ystäväpiirin (johon kuuluu myös vastakkaista sukupuolta) ja olisi aina valmis tutustumaan uusiin ihmisiin, harrastaisi monipuolisesti ja olisi mukana myös yhteisöllisessä toiminnassa, pukeutuisi tilanteen mukaan ja huolehtisi muutenkin hygieniastaan ja ulkonäöstään (hampaat, hiustenleikkaus).

Tunnen juuri tällaisen naisen - älykäs, sivistynyt ja hauskaa seuraa, pukeutuu tyylikkäästi.

Ei vaan ole miestä.

Ainoa vika hänessä on reipas ylipaino.

Ilmeisesti se karkoittaa miehet, koska en keksi mitään muuta syytä, miksei löytäisi miestä itselleen. Sääli jos on näin, että kaikki on kiinni kiloista.

Pullukkamiehet kyllä tuntuvat löytävän puolison. :(

Mulla taas on naiskaveri, joka on todella ylipainoinen eikä oikein hygieniastakaan osaa/jaksa aina pitää huolta ja silti on miehet kiinnostuneita. Ehkä mainitsemasi nainen on hauskaa seuraa vain sinun mielestäsi

Kuulun kai tuohon ikisinkkuluokkaan, mutta ikävä kyllä olen aivan liian hyvä jollekin lööppejä lukevalle baaripullukalle jota naiset pitävät tasonani. Siispä ollaan ilman. Omasta mielestäni ansaitsen sinkkuelämää-charlotten köyhemmän version.

Hän on omien sanojensa mukaan erityisherkkä. Vaikea luonteinen. Suuttuu helposti ja ottaa itseensä. Mieliala vaihtelee omituisesti. Tavoittelee komeita playeri miehiä ja jos joku tavallinen mies lähestyy niin on heille tyly.

Luonne on niin vaikea että se on vsrmasti suurin syy sinkkuuteen.

Tuntemani ikisinkut ovat neuro-psykologisesti erityisiä, asseja, erityisherkkiä, tai tunnekylmiä.

Ylipaino ja liikkumattomuus on ne suurimmat viat. Etenkin kun kiinnostus kohdistuu ainoastaan sporttisiin miehiin ja näille taas on hoikkiakin naisia jonoksi asti.