Mitä mieltä olette 40 v ensisynnyttäjistä?

Ajattelen, että jokainen tietää itse mikä on paras ikä tulla äidiksi.

Ajattelen myös, että monella voi asia lykkääntyä itsestä riippumattomista syistä. Siksi kukaan ei ole myöskään tilivelvollinen siitä, miksi lapsensa juuri tietyssä iässä saa.

T. 40 v, ja viimeistä kertaa raskaana.

En kyllä yhtään mitään erityistä. Muistaakseni tilastollisesti tarkasteltuna vanhempi äiti on vain hyvä juttu lapsille.

Ei kaikkea ulkopuolisille kerrota. Myöhiseen raskaaksi tulemiseen voi liittyä henkilökohtaisia asioita mistä ei haluta jokaiselle hyvän päivän tuttavalle avautua. Sama lapsettomuuden kanssa.

En mitään, minulle kun ei kuulu pirun vertaa missä iässä muut lapsia tekevät.

Mitä tuosta nyt osaisi olla mieltä. En mitään, kun en haluaisi lähteä yleistämään. Itse olsin ollut jo hyvän aikaa valmis ja halukas saamaan lapsia, mutta hieman rajoittaa niiden saantia se, että en ole kohdannut tai löytänyt kumppania, joka haluaisi jakaa yhteisen tulevaisuuden kanssani, joko lasen kanssa tai ilman heitä. - Olisi pelkästään kiva päästä yrittämään lapsien saamista, kun ei sekään ole sanottu, että lapsien saannissakaan aina onnistuu, vaikka apua ja tulea olisi tarjolla niin virallista kuin vaihtoehtoisempiakin hoitoja tai keinoja, eivätkä nekään ole kevyitä ja vaivattomia ratkaisuja. - Yht kaikki. Ei me kaikki vanhemmalla iällä  ehkä vielä joskus lapsen tai lapsia saavat olla itsekästä elämää viettäneitä uraihmisä, kyltymättömiä matkailijoita tai yletöntä bilettämistä viettäneitä, jotka yks kaks huomaamme, haluavamme saada lapsia tässä ja nyt, vaikka koskaan ennen edes tiennyt, mitä vastuu itsestä saati jostain muusta tarkoittaisi. Ja ellemme saa, niin katkeroituisimme loppuiäksemme.   

Minusta nuorempana sitä parempi, itse en nyt 53 v jaksaisi teini-ikäisen kanssa enää. Ihanaa elää vielä suht. nuorena vapaan naisen elämää. Lapset jo yli 10 vuotta sitten lähteneet omilleen.

Minä sain lapsen 39 vuotiaana. Ensin olin jo 30 v, kun tapasin mieheni ja pian hän jäi työttömäksi. Kun mies lopulta sai töitä, olin töissä toisessa kaupungissa. Sitten lasta tehtiinkin yli 3 vuotta. Mutta minusta se oli ihan hyvä ikä, vanhemmuus on ollut kivaa, ja nautin perhe- elämästä.

Minä olen 56 ja 16 v teinin äiti. Minusta tämä on edelleen kivaa, ja lähdetään lapsen knssa just ulkomaille lomalle. Hän on oikein kivaa matkaseuraa :-)

En mitään ihmeempää. Itse sain ensimmäiseni ja ainoani 43-vuotiaana. En minä kyllä yleensä lapsensaamisikää, enkä muitakaan elämänratkaisujani, muille selittele. Jokainen saa tehdä sitä mikä ei ole laitonta. 

Mutta jos nyt kysytään niin syy kohdallani oli ettei miestä löytynyt. Pitkään ajattelin, että jään sitten lapsettomaksikin ns. puolivapaaehtoisesti, mutta viimeisinä hedelmällisinä vuosina tuli todella vahva vauvakuume ja hankin lapsen keinohedelmöityksellä.

Ihmisten elämäntilanteita ei voi tietää, mutta itse sain ainoan lapseni 32 vuotiaana. Oma mielipiteeni on että mielummin nuorena kuin nelikymppisenä. Nyt 46 vuotiaana olisi kiva olla jo vapaa esim. matkustelemaan ilman lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten elämäntilanteita ei voi tietää, mutta itse sain ainoan lapseni 32 vuotiaana. Oma mielipiteeni on että mielummin nuorena kuin nelikymppisenä. Nyt 46 vuotiaana olisi kiva olla jo vapaa esim. matkustelemaan ilman lapsia. 

Minusta oli taas kiva matkustella ja asua ulkomailla nuorena. Ja miehenkin kanssa ehdittiin tehdä kaikkea kivaa, ennenkuin 40 v sain ainokaiseni. Olen nauttinut joka hetkestä ( okei, koliikkiaika alkuun oli kamalaa ) ja tosiaankin odotan innolla matkaa teinin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten elämäntilanteita ei voi tietää, mutta itse sain ainoan lapseni 32 vuotiaana. Oma mielipiteeni on että mielummin nuorena kuin nelikymppisenä. Nyt 46 vuotiaana olisi kiva olla jo vapaa esim. matkustelemaan ilman lapsia. 

Minusta oli taas kiva matkustella ja asua ulkomailla nuorena. Ja miehenkin kanssa ehdittiin tehdä kaikkea kivaa, ennenkuin 40 v sain ainokaiseni. Olen nauttinut joka hetkestä ( okei, koliikkiaika alkuun oli kamalaa ) ja tosiaankin odotan innolla matkaa teinin kanssa.

Tätä heppoisaa perustelua en ymmärrä. Itse sain lapset 30 +, ehdin matkustella ennen sitä ja olen voinut matkustaa sen jälkeen lasten kanssa. Mistään en koe jääneeni paitsi, vaikka lapset saimme alle 40 v. Päinvastoin, miehen kanssa ehdimme olla 5 v yhdessä ennen naimisiinmenoa, pitää hauskaa ja matkustaa, asua ulkomailla. Lasten kanssakin asuimme ulkomailla. Ennen puolisoanikin ehdin seurustella muiden kanssa, joten perspektiiviä miehistä oli ennenkuin menin naimisiin. Oli hienoa olla äiti pikkulapsille silloin, kun vielä oikeasti jaksoi. Nyt 46 v voin treffata murrosikäisiäni kaupungilla koulun jälkeen, käydä syömässä sushia. He ovat myös kivaa matkaseuraa ulkomailla. En kyllä enää moneen vuoteen olisi jaksanut miettiä tuttipulloja ja vaippoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten elämäntilanteita ei voi tietää, mutta itse sain ainoan lapseni 32 vuotiaana. Oma mielipiteeni on että mielummin nuorena kuin nelikymppisenä. Nyt 46 vuotiaana olisi kiva olla jo vapaa esim. matkustelemaan ilman lapsia. 

Minusta oli taas kiva matkustella ja asua ulkomailla nuorena. Ja miehenkin kanssa ehdittiin tehdä kaikkea kivaa, ennenkuin 40 v sain ainokaiseni. Olen nauttinut joka hetkestä ( okei, koliikkiaika alkuun oli kamalaa ) ja tosiaankin odotan innolla matkaa teinin kanssa.

Tätä heppoisaa perustelua en ymmärrä. Itse sain lapset 30 +, ehdin matkustella ennen sitä ja olen voinut matkustaa sen jälkeen lasten kanssa. Mistään en koe jääneeni paitsi, vaikka lapset saimme alle 40 v. Päinvastoin, miehen kanssa ehdimme olla 5 v yhdessä ennen naimisiinmenoa, pitää hauskaa ja matkustaa, asua ulkomailla. Lasten kanssakin asuimme ulkomailla. Ennen puolisoanikin ehdin seurustella muiden kanssa, joten perspektiiviä miehistä oli ennenkuin menin naimisiin. Oli hienoa olla äiti pikkulapsille silloin, kun vielä oikeasti jaksoi. Nyt 46 v voin treffata murrosikäisiäni kaupungilla koulun jälkeen, käydä syömässä sushia. He ovat myös kivaa matkaseuraa ulkomailla. En kyllä enää moneen vuoteen olisi jaksanut miettiä tuttipulloja ja vaippoja.

Edelleenkään mä en tajua tuota, miksi kenenkään pitäisi vakuuttaa toiset siitä, että hänen lapsensa on "tehty" sopivassa iässä. Vielä vaikeampaa on kuvitella ihmistä, joka netissä teilaa toisten ihmisten ratkaisujen syitä "heppoisiksi perusteluiksi". T. 1.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Ihan vapaasti jos itsekseen sujuu. Yleensä on niitä joilla on jo tykillä ammuttu siementä sisään.

Toisekseen näiden äitien ymmärrys siitä, että 25- 35 vuotiaiden " normaalissa" iässä lapsensa tekevien pitää hoitaa kaikki samaan aikaan, on yleensä torso. Työpaikalla ovat vittupäitä jotka kyllä vaativat ihmeitä kun itse rupeavat kantamaan vanhoina ämminä.

Ja eivät tajua niin miehet kuin naisetkaan mitään siitä, mihin " normaalit" perheet joutuu esim taloudellisesti venymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten elämäntilanteita ei voi tietää, mutta itse sain ainoan lapseni 32 vuotiaana. Oma mielipiteeni on että mielummin nuorena kuin nelikymppisenä. Nyt 46 vuotiaana olisi kiva olla jo vapaa esim. matkustelemaan ilman lapsia. 

Minusta oli taas kiva matkustella ja asua ulkomailla nuorena. Ja miehenkin kanssa ehdittiin tehdä kaikkea kivaa, ennenkuin 40 v sain ainokaiseni. Olen nauttinut joka hetkestä ( okei, koliikkiaika alkuun oli kamalaa ) ja tosiaankin odotan innolla matkaa teinin kanssa.

Tätä heppoisaa perustelua en ymmärrä. Itse sain lapset 30 +, ehdin matkustella ennen sitä ja olen voinut matkustaa sen jälkeen lasten kanssa. Mistään en koe jääneeni paitsi, vaikka lapset saimme alle 40 v. Päinvastoin, miehen kanssa ehdimme olla 5 v yhdessä ennen naimisiinmenoa, pitää hauskaa ja matkustaa, asua ulkomailla. Lasten kanssakin asuimme ulkomailla. Ennen puolisoanikin ehdin seurustella muiden kanssa, joten perspektiiviä miehistä oli ennenkuin menin naimisiin. Oli hienoa olla äiti pikkulapsille silloin, kun vielä oikeasti jaksoi. Nyt 46 v voin treffata murrosikäisiäni kaupungilla koulun jälkeen, käydä syömässä sushia. He ovat myös kivaa matkaseuraa ulkomailla. En kyllä enää moneen vuoteen olisi jaksanut miettiä tuttipulloja ja vaippoja.

Edelleenkään mä en tajua tuota, miksi kenenkään pitäisi vakuuttaa toiset siitä, että hänen lapsensa on "tehty" sopivassa iässä. Vielä vaikeampaa on kuvitella ihmistä, joka netissä teilaa toisten ihmisten ratkaisujen syitä "heppoisiksi perusteluiksi". T. 1.

Meillä ei lapsia ole "tehty" vaan "saatu" kuten useasti totesin. Kyllähän se varmasti ottaa koville kuulla, että joku on voinut saada kaiken jo paljon aikaisemmin kuin sinä. 40 v ensisynnyttäjäthän ne teilaavat muita tultuaan äideiksi muka "jalommin" perustein :D Salli minun nauraa. Ja hymyilen kyllä niille yli 40 v vauvan synnyttäneille, joiden silmäpusseista, tummista silmänalusista, nopeasti tulevista rypyistä ja väsähtäneestä olemuksesta näkyy yövalvomiset. Sekun nyt vaan on fakta, että nuoremmat jaksaa valvomisia paremmin.

Aina tuo matkustaminen. Miljoonat ihmiset matkustavat lasten kanssa. Lentokoneet on täynnä lapsiperheitä. Äitiys ei ole esteenä matkustamiselle.

Itse en ajattele 40-vuotiaana äidiksi tulevasta mitään (korkeintaan positiivista), mutta alle 20-vuotiaana äidiksi tuleminen on minusta liian aikaista.

Vierailija kirjoitti:

Aina tuo matkustaminen. Miljoonat ihmiset matkustavat lasten kanssa. Lentokoneet on täynnä lapsiperheitä. Äitiys ei ole esteenä matkustamiselle.

Itse en ajattele 40-vuotiaana äidiksi tulevasta mitään (korkeintaan positiivista), mutta alle 20-vuotiaana äidiksi tuleminen on minusta liian aikaista.

Ne on ne 40- veenä äidiksi tulevat jotka kitisee imettämisestä, vauvoista ja yleensäkin lapsista IHAN joka paikassa siihen asti, että ne itse HANKKII kakaroita pistoksin ja piikein.

Lentokoneessa pahimmat jetsetterit ulisee kun tissi vilahtaa tai vauva äännähtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tuo matkustaminen. Miljoonat ihmiset matkustavat lasten kanssa. Lentokoneet on täynnä lapsiperheitä. Äitiys ei ole esteenä matkustamiselle.

Itse en ajattele 40-vuotiaana äidiksi tulevasta mitään (korkeintaan positiivista), mutta alle 20-vuotiaana äidiksi tuleminen on minusta liian aikaista.

Ne on ne 40- veenä äidiksi tulevat jotka kitisee imettämisestä, vauvoista ja yleensäkin lapsista IHAN joka paikassa siihen asti, että ne itse HANKKII kakaroita pistoksin ja piikein.

Lentokoneessa pahimmat jetsetterit ulisee kun tissi vilahtaa tai vauva äännähtää.

Kyllä vaan, just näin. Juuri ne 40 v naiset eivät voi sietää, kun hyväkuntoiset naiset ja perheet matkustavat vauvoineen, mutta auta armias kun 40+ saa hedelmöityshoitojen päätteeksi vauvan niin kaikkien pitää kumartaa. Ja sit alkaa selitys miten olen ehtinyt elää ja toteuttaa itseäni, nyt on sopiva aika vauvalle.

Nelikymppisenä molemmat lapseni luomuna tehneenä suosittelen muillekin samaa. Kolmekymppisenä ei vielä ole riittävästi omaa elämää takana, ei riittävän vakaa talous ja parisuhteidenkin kanssa niin ja näin. Nuo asiat selviävät siinä kolmen- ja neljänkympin välissä, usein melko nopeastikin sitten kun asiat alkavat rullaamaan. Kannattaa käydä entiset koulu-, opiskelu- ja työkaverit lävitse. Monesti heistä löytyy niitä, joilla ei myöskään ole vielä vakaata parisuhdetta ja heidät tuntee paremmin kuin jonkun baarituttavuuden. Nelikymppisenä voi jo hellittää työelämässäkin rutinoitumisen vuoksi, kolmekymppisenä pitää vielä kiriä. Yövalvomisia jaksaa paremmin perhevapailla nelikymppisenä kuin työhön kiirehtivänä kolmekymppisenä. Kolmekymppisenä ei vielä ole varaa pitää perhevapaita.