Mitä mieltä olette 40 v ensisynnyttäjistä?
Mitä mieltä olette 40 + vuotiaina äidiksi tulleista naisista? He itse ilmoittavat ehtineensä matkustella ja toimeentulokin kunnossa ennen lapsen syntymää. Paljon tuntuu heillä olevan selittelyä ilmassa. Nämä ovat aina niitä seikkoja, joilla he perustelevat myöhäistä perheenperustamista. Vaatiiko se todella 40 v iän, että on ehtinyt matkustella ja "taloudellinen tilanne vakaa" tai kypsempi saamaan lapsen? Eikö siihen ole moni näillä kriteereillä jo kolmekymppisenäkin pystynyt?
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten elämäntilanteita ei voi tietää, mutta itse sain ainoan lapseni 32 vuotiaana. Oma mielipiteeni on että mielummin nuorena kuin nelikymppisenä. Nyt 46 vuotiaana olisi kiva olla jo vapaa esim. matkustelemaan ilman lapsia.
Minusta puolestaan olisi tylsää matkustella ilman lapsia, he näkevät kaiken tuorein, raikkain silmin ja itsekin näkee nähtävyydet siten ihan uudessa valossa. Lapsen ilo on äidin paras ilo, antaa lapselle elämyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei! Pitikö teidän "hankkia" lapsia? Meillä lapset saatiin ❤️❤️❤️ Kyllä elämä on ihanaa, kun on voinut saada lapsia, elää parissakin eri maassa ja matkustella. Ja kaikki tämä alle 40 v. Kohta voi puolison kanssa matkustella kaksin Euroopassa, ehkä jopa muuttaa etelään ja nähdä aikuisia lapsiaan ympäri Eurooppaa. 40 v synnyttäjille tällaiset ovat vain haave. Lapsenlapsia odotellessa ja golf clubeista nauttien.
Onko itserakkaassa pikku mielessäsi ikinä käynyt, että kaikki eivät halua elää samalla tavalla kuin sinä?
Onnea valitsemallesi polulle.
En ajatellut mitä muut ajattelevat kun halusin tulla raskaaksi. Olin tosin jo reippaasti yli 40 vee. En ollut tiennytkään kuinka antoisaa on olla äiti. Paljon olisin todella menettänyt jos en olisi saanut lasta. En tosin olisi edes tiennyt kuinka paljon. Suuresti kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten elämäntilanteita ei voi tietää, mutta itse sain ainoan lapseni 32 vuotiaana. Oma mielipiteeni on että mielummin nuorena kuin nelikymppisenä. Nyt 46 vuotiaana olisi kiva olla jo vapaa esim. matkustelemaan ilman lapsia.
Minusta puolestaan olisi tylsää matkustella ilman lapsia, he näkevät kaiken tuorein, raikkain silmin ja itsekin näkee nähtävyydet siten ihan uudessa valossa. Lapsen ilo on äidin paras ilo, antaa lapselle elämyksiä.
Voi pyhä yksinkertaisuus! Hienoa, että näet kaiken taaperoikäisen silmin! Tsemppiä! Kyllä se siitä vaikka pissa tuntuu valuvan housuihisi.
Vierailija kirjoitti:
Osa ei halua lapsia aiemmin, osa ei vain saa lapsia aiemmin. Mitä siitä sitten. Lapsen terveysriskit kasvaa kun vanhemmat on yli 40-vuotiaita joten en sitä ehdottomasti kenellekään suosittelisi, mutta eipä se minua haittaa jos joku lapsen sen ikäisenä saa. Terveitä lapsia toivotellen!
Oma tuttavani kertoi äitinsä saaneen uusperheestään kuopuksen päälle 50 v. Siis siihen aikaan kun ei vielä ollut mitään hedelmöityshoitojakaan. Tästä lapsesta tuli koko pesueen etevin, hän on lääkäri jolla on kaksi erikoistumisalaakin. Joten joskus ne "paremmat paukut" jäävät sinne viimeiselle lapselle, ainakin tässä tapauksessa. Joten terveysriskejä voi olla nuoremmallakin, riippuu myös äidin kunnosta ja miten elää raskausaikana ja tietysti geeneistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten elämäntilanteita ei voi tietää, mutta itse sain ainoan lapseni 32 vuotiaana. Oma mielipiteeni on että mielummin nuorena kuin nelikymppisenä. Nyt 46 vuotiaana olisi kiva olla jo vapaa esim. matkustelemaan ilman lapsia.
Minusta puolestaan olisi tylsää matkustella ilman lapsia, he näkevät kaiken tuorein, raikkain silmin ja itsekin näkee nähtävyydet siten ihan uudessa valossa. Lapsen ilo on äidin paras ilo, antaa lapselle elämyksiä.
Voi pyhä yksinkertaisuus! Hienoa, että näet kaiken taaperoikäisen silmin! Tsemppiä! Kyllä se siitä vaikka pissa tuntuu valuvan housuihisi.
reps :) No onneksi ei ole kuitenkaan noussut tuonne hiusten korkeudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsia ja golf-klubeja! Aika sähäköitä haaveita joillakuilla neljäkymppisillä. Älä unohda puudelipermanenttia ja kaihileikkausta!
Sinulla näyttää olevan ongelmia luetun ymmärtämisessä. Nelikymppiset eivät näitä jälkikasvun kanssa harrasta, kun ovat 40 v synnyttäneet :D D Ps. Rattoisaa iltaa imettäessä. Nimimerkillä 46 v ja lapset jokseenkin täysi-ikäisiä:D
Enpä ole kuullut vielä kenestäkään, jonka synnytys olisi kestänyt 40 v. Mutta kivaa iltaa myös sinne. Ajatella, että olisit vapaa tekemään ihan mitä vain, ja täällä av:lla pyörit perjantai-iltana kuten imettäjätkin.
Höpsö! :D Tästä ehtii oikein hyvin vielä puolison kanssa Kämp:iin. Olemme nauraneet kommenttejasi:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsia ja golf-klubeja! Aika sähäköitä haaveita joillakuilla neljäkymppisillä. Älä unohda puudelipermanenttia ja kaihileikkausta!
Sinulla näyttää olevan ongelmia luetun ymmärtämisessä. Nelikymppiset eivät näitä jälkikasvun kanssa harrasta, kun ovat 40 v synnyttäneet :D D Ps. Rattoisaa iltaa imettäessä. Nimimerkillä 46 v ja lapset jokseenkin täysi-ikäisiä:D
Enpä ole kuullut vielä kenestäkään, jonka synnytys olisi kestänyt 40 v. Mutta kivaa iltaa myös sinne. Ajatella, että olisit vapaa tekemään ihan mitä vain, ja täällä av:lla pyörit perjantai-iltana kuten imettäjätkin.
Höpsö! :D Tästä ehtii oikein hyvin vielä puolison kanssa Kämp:iin. Olemme nauraneet kommenttejasi:D
Anna kun arvaan: päivystätte täällä aika tasan 23:en. Aina av Kämpin voittaa!
Eipä se minulle kuulu, mutten kyllä itse odottelisi niin pitkään. Ainakaan minkään taloudellisten seikkojen tai työn vuoksi. Ainoastaan siinä tilanteessa, jos sopivaa kumppania ei olisi vielä löytynyt.
Haluaisin mahdollisimman terveen lapsen sekä raskausajan ja synnytyksen. Riskit kasvavat reilusti kun ikä lähenee neljääkymppiä (toki myös alaikäisillä on näitä riskejä). Uskon lukemieni tutkimusten perusteella ja muiden elämää seuranneena, että ikävuodet 25-35 näyttäisivät olevan parhaimpia lastenhankintaan nämä seikat huomioonottaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsia ja golf-klubeja! Aika sähäköitä haaveita joillakuilla neljäkymppisillä. Älä unohda puudelipermanenttia ja kaihileikkausta!
Sinulla näyttää olevan ongelmia luetun ymmärtämisessä. Nelikymppiset eivät näitä jälkikasvun kanssa harrasta, kun ovat 40 v synnyttäneet :D D Ps. Rattoisaa iltaa imettäessä. Nimimerkillä 46 v ja lapset jokseenkin täysi-ikäisiä:D
Enpä ole kuullut vielä kenestäkään, jonka synnytys olisi kestänyt 40 v. Mutta kivaa iltaa myös sinne. Ajatella, että olisit vapaa tekemään ihan mitä vain, ja täällä av:lla pyörit perjantai-iltana kuten imettäjätkin.
En tiedä mistä riitelette, mutta onko imettämisessä jotakin pahaa kun siitä tunnut ärsyyntyvän? Jäikö itsellesi jotain traumoja asiasta? Koita päästä yli.
Ihme sekoja tässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten elämäntilanteita ei voi tietää, mutta itse sain ainoan lapseni 32 vuotiaana. Oma mielipiteeni on että mielummin nuorena kuin nelikymppisenä. Nyt 46 vuotiaana olisi kiva olla jo vapaa esim. matkustelemaan ilman lapsia.
Minusta oli taas kiva matkustella ja asua ulkomailla nuorena. Ja miehenkin kanssa ehdittiin tehdä kaikkea kivaa, ennenkuin 40 v sain ainokaiseni. Olen nauttinut joka hetkestä ( okei, koliikkiaika alkuun oli kamalaa ) ja tosiaankin odotan innolla matkaa teinin kanssa.
Tätä heppoisaa perustelua en ymmärrä. Itse sain lapset 30 +, ehdin matkustella ennen sitä ja olen voinut matkustaa sen jälkeen lasten kanssa. Mistään en koe jääneeni paitsi, vaikka lapset saimme alle 40 v. Päinvastoin, miehen kanssa ehdimme olla 5 v yhdessä ennen naimisiinmenoa, pitää hauskaa ja matkustaa, asua ulkomailla. Lasten kanssakin asuimme ulkomailla. Ennen puolisoanikin ehdin seurustella muiden kanssa, joten perspektiiviä miehistä oli ennenkuin menin naimisiin. Oli hienoa olla äiti pikkulapsille silloin, kun vielä oikeasti jaksoi. Nyt 46 v voin treffata murrosikäisiäni kaupungilla koulun jälkeen, käydä syömässä sushia. He ovat myös kivaa matkaseuraa ulkomailla. En kyllä enää moneen vuoteen olisi jaksanut miettiä tuttipulloja ja vaippoja.
Sinä, sinä, sinä...
Suosittelen käymään lääkärillä kun noin väsyttää.
Asia ei kuulu minulle millään tavalla. Mielikuvat ovat positiivisia: todennäköisesti akateeminen äiti, talous kunnossa. Ja mielenterveys, toisin kuin niin monella kelagoldin varassa elävällä nuorella äidillä.
Itse en uskaltaisi 40-vuotiaana tehdä lasta ihan vaan siksi koska riski saada esim. down-lapsi on korkeampi. En myöskään haluaisi että lapsi joutuisi jotenkin "häpeämään" vanhaa äitiä jossain koulujen tapahtumissa tms. Ei muita syitä. Mulla on lähipiirissä monta jotka ovat saaneet esikoisensa 35+ ja onhan se jännää että he käyvät nyt vauva -ja taaperovaihetta kun omat ovat jo kouluikäisiä, (nuorin 11v). En kuitenkaan itsekään ollut mikään teiniäiti vaan sain ensimmäiseni 27-vuotiaana.
Normaalia akateemisissa piireissä.
Vierailija kirjoitti:
Itse en uskaltaisi 40-vuotiaana tehdä lasta ihan vaan siksi koska riski saada esim. down-lapsi on korkeampi. En myöskään haluaisi että lapsi joutuisi jotenkin "häpeämään" vanhaa äitiä jossain koulujen tapahtumissa tms. Ei muita syitä. Mulla on lähipiirissä monta jotka ovat saaneet esikoisensa 35+ ja onhan se jännää että he käyvät nyt vauva -ja taaperovaihetta kun omat ovat jo kouluikäisiä, (nuorin 11v). En kuitenkaan itsekään ollut mikään teiniäiti vaan sain ensimmäiseni 27-vuotiaana.
Hmm-hmm. Paremmilla alueilla on hävetty niitä nuoria äitejä. Koska alempi koulutustaso.
Ajatteletteko te, että matkustus = lentokoneessa istumista? Kai nyt kuka tahansa pystyisi istumaan vauvan/lapsen kanssa lentokoneessa mutta kuka muka oikeasti haluaisi siellä matkakohteessa matkustaa ja asua sylivauvan kanssa esim 3 viikkoa autossa? Pysähtyä 2 tunnin välein tunniksi imettämään ja vaihtamaan paskavaippaa? Seikkailu uudessa ympäristössä on ihan tarpeeksi jännittävää ilman lapsesta syntyvää lisävaivaa. Minä olin itse 28 vuotiaaksi asti koulussa, sitten piti löytää työ ja stabiloida elämä. Kerkesin myös tekemään muutaman ihan kunnon matkan (ei mikään viikonloppu Prahassa vaan matkustaminen toiselle puolelle maapalloa viikoiksi). Nyt olen 34 vee, on omakotitalo ja vakiduuni ja vauva syntyy vuodenvaihteessa. Reissut reissattu toistaiseksi mutta eipähän kaiherra mielessä jatkuvasti että miksi en mennyt silloin kun olin "vapaa".
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Vanha on nelikymppinen ensisynnyttäjäksi, paitsi jo on resistenttien puoliso, silloin hän on nuori.
Enpä ole kuullut vielä kenestäkään, jonka synnytys olisi kestänyt 40 v. Mutta kivaa iltaa myös sinne. Ajatella, että olisit vapaa tekemään ihan mitä vain, ja täällä av:lla pyörit perjantai-iltana kuten imettäjätkin.