Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä olette 40 v ensisynnyttäjistä?
Mitä mieltä olette 40 + vuotiaina äidiksi tulleista naisista? He itse ilmoittavat ehtineensä matkustella ja toimeentulokin kunnossa ennen lapsen syntymää. Paljon tuntuu heillä olevan selittelyä ilmassa. Nämä ovat aina niitä seikkoja, joilla he perustelevat myöhäistä perheenperustamista. Vaatiiko se todella 40 v iän, että on ehtinyt matkustella ja "taloudellinen tilanne vakaa" tai kypsempi saamaan lapsen? Eikö siihen ole moni näillä kriteereillä jo kolmekymppisenäkin pystynyt?
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tulleet ajatelleeksi, että tämä Saulin ja Jennin vauva saattaa olla jopa sopivasti ajoitettu? Jos heille olisi vauva ollut tulossa silloin kun Sauli ekaa kertaa valittiin presidentiksi niin tuskin ihmiset olisivat katsoneet sitä hyvällä. Jenni on nyt vuosien ajan luonut itsestään kuvaa hyvinpukeutuvana, melkein Ruotsin tyyliin. Onko niin ikävästi asiat, että nyt Sauli katsoo, että aika on sopiva vauvalle ja Jennin äitiydelle. Ja sopivasti pisteitä ropisee seuraaviin vaaleihin, kun osa suomalaisista näkee asian niin, että nyt meilläkin synnytetään presidenttipiireissä. Ja unohdetaan täysin, että Jenni poloinen on odotellut jo vuosia saavansa vauva ja Saulista tulee vanhuksena taas isä. Ainahan sitä voi hymistellä kuinka on yritetty ja nyt sopivasti vaalien alla onnistui :D Kuinkakohan paljon Saulin täysikäiset lapset häpeävät tilannetta.
No mulla ihan sama!! En viittinyt tehdä lapsia kolmekymppisenä kun mul oli noi pressajutut kans. Niiku useimmalla nelikymppisenä lapsensa tekevällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisenä molemmat lapseni luomuna tehneenä suosittelen muillekin samaa. Kolmekymppisenä ei vielä ole riittävästi omaa elämää takana, ei riittävän vakaa talous ja parisuhteidenkin kanssa niin ja näin. Nuo asiat selviävät siinä kolmen- ja neljänkympin välissä, usein melko nopeastikin sitten kun asiat alkavat rullaamaan. Kannattaa käydä entiset koulu-, opiskelu- ja työkaverit lävitse. Monesti heistä löytyy niitä, joilla ei myöskään ole vielä vakaata parisuhdetta ja heidät tuntee paremmin kuin jonkun baarituttavuuden. Nelikymppisenä voi jo hellittää työelämässäkin rutinoitumisen vuoksi, kolmekymppisenä pitää vielä kiriä. Yövalvomisia jaksaa paremmin perhevapailla nelikymppisenä kuin työhön kiirehtivänä kolmekymppisenä. Kolmekymppisenä ei vielä ole varaa pitää perhevapaita.
* tyrsk*
Mun matkustus huomautus oli vastaus sille 32 vuotiaana äidikdi tulleeksi, joka kaipasi matkustelua ilman lasta. Suurin osa elämäähän on tavallista arkea. Joillekin sopii aikainen vanhemmuus toisille myöhemmin. Ainakin minä en olisi voinut kuvitella äitiyttä alta 30-vuoden. Opiskelut, määräaikaiset työsuhteet, ja pitkä suhdekin kaatui. Olen sen verran vanhanaikainen, että itse pitää pystyä lapsensa elättämään. Ja tärkeintä oli löytää ihminen, jonka kanssa jakaa vanhemmuus, sillä lapsella on oikeus isään. Vanhemmuus on minusta ollut hienoa aikaa ja en ole kokenut sitä raskaana.
Musta on taas kiva kun itse olen vielä nuori 31-v, lapset koululaisia ja omatoimisia. Vaikka vanhenen en ole liian vanha vielä 40-v:nä. Mahdollisesti saatan nähdä lapsen lapsen lapsetkin vielä.
Vierailija kirjoitti:
Musta on taas kiva kun itse olen vielä nuori 31-v, lapset koululaisia ja omatoimisia. Vaikka vanhenen en ole liian vanha vielä 40-v:nä. Mahdollisesti saatan nähdä lapsen lapsen lapsetkin vielä.
Kyllä 24- veenä jaksoi paremmin kuin näin 33- veenä, selvästkin.
Toisekseen äitini sai mut nelikymppisenä ja itsekkäämpää ihmistä saa hakea.
Ja nyt on väsynyt vanhus eikä tod jaksa lapsenlapsiaan hetkeäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisenä molemmat lapseni luomuna tehneenä suosittelen muillekin samaa. Kolmekymppisenä ei vielä ole riittävästi omaa elämää takana, ei riittävän vakaa talous ja parisuhteidenkin kanssa niin ja näin. Nuo asiat selviävät siinä kolmen- ja neljänkympin välissä, usein melko nopeastikin sitten kun asiat alkavat rullaamaan. Kannattaa käydä entiset koulu-, opiskelu- ja työkaverit lävitse. Monesti heistä löytyy niitä, joilla ei myöskään ole vielä vakaata parisuhdetta ja heidät tuntee paremmin kuin jonkun baarituttavuuden. Nelikymppisenä voi jo hellittää työelämässäkin rutinoitumisen vuoksi, kolmekymppisenä pitää vielä kiriä. Yövalvomisia jaksaa paremmin perhevapailla nelikymppisenä kuin työhön kiirehtivänä kolmekymppisenä. Kolmekymppisenä ei vielä ole varaa pitää perhevapaita.
Tässä ei nyt nelikymppinen ole vielä henkisesti kypsä äidiksi:D Monilla kolmekymppisillä on riittävästi elämää takana ja talous vakaalla pohjalla. Sitä ei ymmärrä hän, jonka kehitys hieman taannehtivaa ja nelikymppisenä ajattelee tavallasi. Sinun tapauksessasi on mitä ilmeisemmin käynyt niin, että viime hetkillä tapasit suht koht "sopivan" isäehdokkaan. Ilmeisesti siellä silmäpusseja ja ryppyjä riittää, kiukkuisesta kirjoituksestasi päätellen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten elämäntilanteita ei voi tietää, mutta itse sain ainoan lapseni 32 vuotiaana. Oma mielipiteeni on että mielummin nuorena kuin nelikymppisenä. Nyt 46 vuotiaana olisi kiva olla jo vapaa esim. matkustelemaan ilman lapsia.
Minusta oli taas kiva matkustella ja asua ulkomailla nuorena. Ja miehenkin kanssa ehdittiin tehdä kaikkea kivaa, ennenkuin 40 v sain ainokaiseni. Olen nauttinut joka hetkestä ( okei, koliikkiaika alkuun oli kamalaa ) ja tosiaankin odotan innolla matkaa teinin kanssa.
Tätä heppoisaa perustelua en ymmärrä. Itse sain lapset 30 +, ehdin matkustella ennen sitä ja olen voinut matkustaa sen jälkeen lasten kanssa. Mistään en koe jääneeni paitsi, vaikka lapset saimme alle 40 v. Päinvastoin, miehen kanssa ehdimme olla 5 v yhdessä ennen naimisiinmenoa, pitää hauskaa ja matkustaa, asua ulkomailla. Lasten kanssakin asuimme ulkomailla. Ennen puolisoanikin ehdin seurustella muiden kanssa, joten perspektiiviä miehistä oli ennenkuin menin naimisiin. Oli hienoa olla äiti pikkulapsille silloin, kun vielä oikeasti jaksoi. Nyt 46 v voin treffata murrosikäisiäni kaupungilla koulun jälkeen, käydä syömässä sushia. He ovat myös kivaa matkaseuraa ulkomailla. En kyllä enää moneen vuoteen olisi jaksanut miettiä tuttipulloja ja vaippoja.
Edelleenkään mä en tajua tuota, miksi kenenkään pitäisi vakuuttaa toiset siitä, että hänen lapsensa on "tehty" sopivassa iässä. Vielä vaikeampaa on kuvitella ihmistä, joka netissä teilaa toisten ihmisten ratkaisujen syitä "heppoisiksi perusteluiksi". T. 1.
Meillä ei lapsia ole "tehty" vaan "saatu" kuten useasti totesin. Kyllähän se varmasti ottaa koville kuulla, että joku on voinut saada kaiken jo paljon aikaisemmin kuin sinä. 40 v ensisynnyttäjäthän ne teilaavat muita tultuaan äideiksi muka "jalommin" perustein :D Salli minun nauraa. Ja hymyilen kyllä niille yli 40 v vauvan synnyttäneille, joiden silmäpusseista, tummista silmänalusista, nopeasti tulevista rypyistä ja väsähtäneestä olemuksesta näkyy yövalvomiset. Sekun nyt vaan on fakta, että nuoremmat jaksaa valvomisia paremmin.
Ei ota koville, olen saanut lapsia nuorempana ja vanhempana. "Kaikkea" ei kukaan saa, tärkeintä on saada se, mitä eniten toivoo. Väitän, että itseensä ja valintoihinsa tyytyväinen ihminen ei teilaa toisia kuten sinä. T. 1.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäkö mieltä?
Tuosshan tuo vauvan kanssa häärää ja rakastan häntä suuresti. Aion elää loppuelämäni hänen kanssaan.
Matkustelemaan ei ole vielä keritty mutta eiköhän sitäkin tehdä kunha lapsi kasvaa sen verran että reissuista on enemmän iloa hänellekin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette 40 + vuotiaina äidiksi tulleista naisista? He itse ilmoittavat ehtineensä matkustella ja toimeentulokin kunnossa ennen lapsen syntymää. Paljon tuntuu heillä olevan selittelyä ilmassa. Nämä ovat aina niitä seikkoja, joilla he perustelevat myöhäistä perheenperustamista. Vaatiiko se todella 40 v iän, että on ehtinyt matkustella ja "taloudellinen tilanne vakaa" tai kypsempi saamaan lapsen? Eikö siihen ole moni näillä kriteereillä jo kolmekymppisenäkin pystynyt?
40-vuotiaana äidikdi tullut saattaa olla aloittanut lapsenteon 30-vuotiaana. Ei tullut mieleen? Joo, ei varmaan moni muukaan asia. Ehkä sitten ajan myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian vanha lapsentekoon, varsinkin jos isän ikä lähentelee seitsemää kymppiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vapaasti jos itsekseen sujuu. Yleensä on niitä joilla on jo tykillä ammuttu siementä sisään.
Toisekseen näiden äitien ymmärrys siitä, että 25- 35 vuotiaiden " normaalissa" iässä lapsensa tekevien pitää hoitaa kaikki samaan aikaan, on yleensä torso. Työpaikalla ovat vittupäitä jotka kyllä vaativat ihmeitä kun itse rupeavat kantamaan vanhoina ämminä.
Ja eivät tajua niin miehet kuin naisetkaan mitään siitä, mihin " normaalit" perheet joutuu esim taloudellisesti venymään.
Miksiköhän mä en ymmärrä tästä selityksestä juuri mitään..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että minun silmäpusseilleni ja rypyilleni saa ihan vapaasti nauraa. Ihan positiivista, jos joku saa huvia itselleen toisten eletystä elämästä.
Mutta kannattaa varautua siihen, että jälkiä tulee jokaiseen, joka saa kyllin kauan elää. Eli kannattaa opetella nauramaan myös omalle peilikuvalleen. T.1.
Mihin he minun ajatteluani tarvitsisivat ja mitä heidän synnytysikänsä minulle kuuluu. Lapsi on heille varmasti sitäkin odotetumpi ja rakkaampi. Onnea ja kaikkea hyvää vain toivotan tässä heille ja heidän pienokaisilleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette 40 + vuotiaina äidiksi tulleista naisista? He itse ilmoittavat ehtineensä matkustella ja toimeentulokin kunnossa ennen lapsen syntymää. Paljon tuntuu heillä olevan selittelyä ilmassa. Nämä ovat aina niitä seikkoja, joilla he perustelevat myöhäistä perheenperustamista. Vaatiiko se todella 40 v iän, että on ehtinyt matkustella ja "taloudellinen tilanne vakaa" tai kypsempi saamaan lapsen? Eikö siihen ole moni näillä kriteereillä jo kolmekymppisenäkin pystynyt?
En mitään koska asia ei mulle mitenkään kuulu.
Mitäkö mieltä olen itselleni täysin vieraiden ihmisten perheenperustamisasioista?
No sitä mieltä tietenkin, että asia ei kuulu minulle.
Ihminen saa lapsen 25-vuotiaana tai 45-vuotiaana tai saa monta lasta tai ei saa yhtään lasta tai saa kolme ja puoli lasta neljän eri miehen kanssa. Ei ole minun asiani ottaa siihen kantaa. Miksi minun pitäisi olla siitä yhtään mitään mieltä?
Suosittelen lämpimästä sinuakin AP keskittymään ihan siihen omaan elämääsi - vaikka se olisi miten pieni elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette 40 + vuotiaina äidiksi tulleista naisista? He itse ilmoittavat ehtineensä matkustella ja toimeentulokin kunnossa ennen lapsen syntymää. Paljon tuntuu heillä olevan selittelyä ilmassa. Nämä ovat aina niitä seikkoja, joilla he perustelevat myöhäistä perheenperustamista. Vaatiiko se todella 40 v iän, että on ehtinyt matkustella ja "taloudellinen tilanne vakaa" tai kypsempi saamaan lapsen? Eikö siihen ole moni näillä kriteereillä jo kolmekymppisenäkin pystynyt?
40-vuotiaana äidikdi tullut saattaa olla aloittanut lapsenteon 30-vuotiaana. Ei tullut mieleen? Joo, ei varmaan moni muukaan asia. Ehkä sitten ajan myötä.
Jos 30 v mielii äidiksi eikä mitään kuulu niin olisiko 35 v aika hakeutua tutkimuksiin, jotta asioihin saadaan vauhtia? Pitääkö teille lapsettomille rautalangasta vääntää? Ei ole minun syy eikä kenenkään muun syy. Olisit hakeutunut tutkimuksiin jo aikapäiviä sitten!!! Ihme ruikuttaja! Ja joo, itselläni on 3 lasta alle nelkyt, joten ei tarvitse ajan myötä ihmetellä missä meni pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette 40 + vuotiaina äidiksi tulleista naisista? He itse ilmoittavat ehtineensä matkustella ja toimeentulokin kunnossa ennen lapsen syntymää. Paljon tuntuu heillä olevan selittelyä ilmassa. Nämä ovat aina niitä seikkoja, joilla he perustelevat myöhäistä perheenperustamista. Vaatiiko se todella 40 v iän, että on ehtinyt matkustella ja "taloudellinen tilanne vakaa" tai kypsempi saamaan lapsen? Eikö siihen ole moni näillä kriteereillä jo kolmekymppisenäkin pystynyt?
40-vuotiaana äidikdi tullut saattaa olla aloittanut lapsenteon 30-vuotiaana. Ei tullut mieleen? Joo, ei varmaan moni muukaan asia. Ehkä sitten ajan myötä.
Jos 30 v mielii äidiksi eikä mitään kuulu niin olisiko 35 v aika hakeutua tutkimuksiin, jotta asioihin saadaan vauhtia? Pitääkö teille lapsettomille rautalangasta vääntää? Ei ole minun syy eikä kenenkään muun syy. Olisit hakeutunut tutkimuksiin jo aikapäiviä sitten!!! Ihme ruikuttaja! Ja joo, itselläni on 3 lasta alle nelkyt, joten ei tarvitse ajan myötä ihmetellä missä meni pieleen.
Onko sulla jotenkin hermo kireällä, kun pitää noin tuntemattomille tuittuilla? Liian pienet ikäerot lapsilla ehkä?
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että minun silmäpusseilleni ja rypyilleni saa ihan vapaasti nauraa. Ihan positiivista, jos joku saa huvia itselleen toisten eletystä elämästä.
Mutta kannattaa varautua siihen, että jälkiä tulee jokaiseen, joka saa kyllin kauan elää. Eli kannattaa opetella nauramaan myös omalle peilikuvalleen. T.1.
Joka kerran naurattaa, kun näen 40 + naisen vaunuja työntämässä. Näyttävät ihan haamuilta :D Kyllä eletty elämä tietysti näkyy. Toivottavasti jo naurunryppyinä :D
Kaipa se on sieltä ulos putkautettava jos se on sinne sisään saatu. Ihan iästä riippumatta.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko tulleet ajatelleeksi, että tämä Saulin ja Jennin vauva saattaa olla jopa sopivasti ajoitettu? Jos heille olisi vauva ollut tulossa silloin kun Sauli ekaa kertaa valittiin presidentiksi niin tuskin ihmiset olisivat katsoneet sitä hyvällä. Jenni on nyt vuosien ajan luonut itsestään kuvaa hyvinpukeutuvana, melkein Ruotsin tyyliin. Onko niin ikävästi asiat, että nyt Sauli katsoo, että aika on sopiva vauvalle ja Jennin äitiydelle. Ja sopivasti pisteitä ropisee seuraaviin vaaleihin, kun osa suomalaisista näkee asian niin, että nyt meilläkin synnytetään presidenttipiireissä. Ja unohdetaan täysin, että Jenni poloinen on odotellut jo vuosia saavansa vauva ja Saulista tulee vanhuksena taas isä. Ainahan sitä voi hymistellä kuinka on yritetty ja nyt sopivasti vaalien alla onnistui :D Kuinkakohan paljon Saulin täysikäiset lapset häpeävät tilannetta.