Lue keskustelun säännöt.
Onko narsistiäitinne (tai isänne) opettanut teille valheellisesti teidän haavoittaneen muita ihmisiä erittäin syvästi
05.10.2017 |
ja olettekin aikuisena alkaneet ymmärtää, että se oli valhe, jolla hän haki valtaa teihin?? Koska määräämälllä muut täysin haavoittuneiksi teidän hirveydestänne vaikka he ehkä olisivat hiukan harmistuneet tai peräti eivät lainkaan kokeneet teitä loukkaavina he saivat teidät syyllistymään omista mielipiteistänne ja epäilemään omaa harkintakykyänne olla ihmisten kanssa ja pääsivät näin manipuloimaan ja päättämään teidän käyttäytymisestänne ihmisten kanssa?
Ja tämä teki teistä aran ihmishiiren, vaikka ette sisäisesti sitä todellakaan ole? Mulla oli tälleen. Huhhuh.
Kommentit (98)
Eikö ole valehdellut teille teidän haavoittaneen muita ihmisiä milloin missäkin tilanteissa syvästi??!!! Millaisias "narsisteja" ne teidän vanhempanne sitten muka olivat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun tiedän, etten ole haavoittanut ketään syvästi, vaikka äiti niin väitti, niin pitäisikö soittaa äidille ja kertoa, että hän oli väärässä ja tuoda se päivänvaloon ja selkosuomelle, että hän itseasiassa väitti ylipäätään noin, koska hänhän ei ollenkaan tiedosta julmuuksiensa pahimpia puolia? Ja AIHEELLISESTI SYYTTÄÄ HÄNTÄ SIIITÄ, että HÄN haavoitti sillä minua erittäin syvästi ?
ap
Mitäs ootte mieltä, te oikeamieliset ihmiset?
ap
Ei minulle mitään valehdeltu. Minulle vain lakattiin puhumasta ja olemasta samassa huoneessa. Kohdeltiin kuin ilmaa puolikin vuotta.
Kaikki nämä, jotka täällä kehuvat selvinneensä lapsuutensa narsistivanhempien kynsistä eivät ole takuulla kokeneet mitään niin kamalaa sen vanhemman taholta, kuin minä oon. Kivat teille, toki. Ehkei kuitenkaan kannattaisi syyttää tai neuvoa muita, että eivät kanna vastuutaan, kuten te, koska teillä ei ollut mitään vastuuta, mitä kantaa, mitä minä en ois kantanut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle mitään valehdeltu. Minulle vain lakattiin puhumasta ja olemasta samassa huoneessa. Kohdeltiin kuin ilmaa puolikin vuotta.
Ok, että sellaiset kokemukset. Mulla oli vähän eri lailla.
ap
kyllä.
logiikka on siinä, että jos vanhempi ensin kohtelee omaa lasta huonosti, ja sitten tämä lapsi ei edes saa minkäänlaista muunlaista käytösmallia miten käyttäytyä toisten ihmisten kanssa, niin tottakai tämä lapsi on vähän ulalla kun pitää olla kavereiden kanssa, ja voi niitä loukkaamisia tullakkin. Mutta logiikka on juuri siinä, ettei silloin se vanhempi voi alkaa syyllistää, että miksi lapseni toimit noin, kun se vanhempi ei sen kummempia eväitä elämään ole antanut sille lapselle. Ja huom! lapsen jolla itsellä on paha olla, varmaan aika vaikea olla ystävällinen kaikille muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kyllä.
logiikka on siinä, että jos vanhempi ensin kohtelee omaa lasta huonosti, ja sitten tämä lapsi ei edes saa minkäänlaista muunlaista käytösmallia miten käyttäytyä toisten ihmisten kanssa, niin tottakai tämä lapsi on vähän ulalla kun pitää olla kavereiden kanssa, ja voi niitä loukkaamisia tullakkin. Mutta logiikka on juuri siinä, ettei silloin se vanhempi voi alkaa syyllistää, että miksi lapseni toimit noin, kun se vanhempi ei sen kummempia eväitä elämään ole antanut sille lapselle. Ja huom! lapsen jolla itsellä on paha olla, varmaan aika vaikea olla ystävällinen kaikille muille.
Niinpä. Sille lapselle on hirveää se, miten ympäristö suhtautuu, kun jo kotonakin ollaan vihollisia. Ei ihme, että syntyy väkivallan tekoja, niitä mitenkään puolustamatta oikeiksi tilanteeseen. Tuntuu, että ihmiskunnan kohtalo on aika ankeaksi menossa... :(
ap
Ei ole. Tänäpäivänä olen aika hyvin ymmärtänyt kuvion sellaiseksi että on aivan eriasia miten minä koen asiat ja se miten hän on ne tarkoittanut.
Narsistilla on oma kuplansa ja omat ongelmansa joille minä en voi mitään. Sillä ei ole väliä onko hän äitini, isäni, veljeni, siskoni tai aviopuolisoni. Sillä saralla en pysty olettamaan/ odottamaan häneltä mitään. Menen aallon mukana, kerran olen päättänyt tässä olla. Siinä suuhteessa esitän toisinaan hiirulaista, jota en todellisuudessa ole. Huom. minulla on voima olla se hiirulainen, ei niin että olisin alistettu olemaan. Se on hänen surunsa ettei koskaan voi oppia tuntemaan sitä mikä minä todellisuudessa olen.
Se miten mikäkin asia on minua hionut on minun ongelmani. En etsi syitä muista, en koe tarvetta alkaa kaivelemaan muiden tekemisiä tai vatvomaan liikaa. Toisinaan soppa on hämmennetty ympärilleni niin isoksi että se tuo väkisinkin stressiä. Silloin yritän keskittyä muihin asioihin ja antaa ajan kulua. Minulla on onneksi myös terveitä ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tänäpäivänä olen aika hyvin ymmärtänyt kuvion sellaiseksi että on aivan eriasia miten minä koen asiat ja se miten hän on ne tarkoittanut.
Narsistilla on oma kuplansa ja omat ongelmansa joille minä en voi mitään. Sillä ei ole väliä onko hän äitini, isäni, veljeni, siskoni tai aviopuolisoni. Sillä saralla en pysty olettamaan/ odottamaan häneltä mitään. Menen aallon mukana, kerran olen päättänyt tässä olla. Siinä suuhteessa esitän toisinaan hiirulaista, jota en todellisuudessa ole. Huom. minulla on voima olla se hiirulainen, ei niin että olisin alistettu olemaan. Se on hänen surunsa ettei koskaan voi oppia tuntemaan sitä mikä minä todellisuudessa olen.
Se miten mikäkin asia on minua hionut on minun ongelmani. En etsi syitä muista, en koe tarvetta alkaa kaivelemaan muiden tekemisiä tai vatvomaan liikaa. Toisinaan soppa on hämmennetty ympärilleni niin isoksi että se tuo väkisinkin stressiä. Silloin yritän keskittyä muihin asioihin ja antaa ajan kulua. Minulla on onneksi myös terveitä ihmissuhteita.
Eli jos hän ei ole tarkoittanut syvästi haavoittaa sinua, mutta teki niin kuitenkin, niin asia siinä on sulle täysin ok? Hyvä tietää. Voin siis paskantaa sinun naamallesi, ja sinä syytät siitä itseäsi, että annoit minun.
ap
On meidän muiden kannalta ihan hvetin epäreilua että sinä jankkaat näitä jorinoitasi täällä vuosikaupalla pääsemättä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tänäpäivänä olen aika hyvin ymmärtänyt kuvion sellaiseksi että on aivan eriasia miten minä koen asiat ja se miten hän on ne tarkoittanut.
Narsistilla on oma kuplansa ja omat ongelmansa joille minä en voi mitään. Sillä ei ole väliä onko hän äitini, isäni, veljeni, siskoni tai aviopuolisoni. Sillä saralla en pysty olettamaan/ odottamaan häneltä mitään. Menen aallon mukana, kerran olen päättänyt tässä olla. Siinä suuhteessa esitän toisinaan hiirulaista, jota en todellisuudessa ole. Huom. minulla on voima olla se hiirulainen, ei niin että olisin alistettu olemaan. Se on hänen surunsa ettei koskaan voi oppia tuntemaan sitä mikä minä todellisuudessa olen.
Se miten mikäkin asia on minua hionut on minun ongelmani. En etsi syitä muista, en koe tarvetta alkaa kaivelemaan muiden tekemisiä tai vatvomaan liikaa. Toisinaan soppa on hämmennetty ympärilleni niin isoksi että se tuo väkisinkin stressiä. Silloin yritän keskittyä muihin asioihin ja antaa ajan kulua. Minulla on onneksi myös terveitä ihmissuhteita.
Mulla on kyllä tosiaankin niin, että en pysty olemaan tilanteessa, jossa minun tarvitsisi puolustaa itseäni muuta kuin se hiirulainen. Se ei todellakaan ole valinta ja minun reippauttani.
Vaikka silleenhän se äiti sen nimenomaan halusi uskoa ja ajatella, että olisin 3-vuotiaana niin kypsä ja fiksu, ilmeisesti, koska olinhan siis HÄNEN LAPSENSA, että henkisillä voimavaroillani en suutu, en pahastu, en loukkaannu, enkä sano mitään, ihmisille, jotka suvereenisti koen olevan minun alapuolellani, eikä minun siis siksikään tarvitse sanoa mokomille raakileille yhtään mitään, koska tiedänhän minä että olen hyvä juuri sellaisena kuin olen. Vaikka minua koko ajan syyllistetäänkin, haukutaan ja vihataan. Toki tiedän, että äiti rakastaa minua, mmmmah!
ap
Vierailija kirjoitti:
On meidän muiden kannalta ihan hvetin epäreilua että sinä jankkaat näitä jorinoitasi täällä vuosikaupalla pääsemättä eteenpäin.
Mitä? Pääsen eteenpäin juuri ohituskaistaa, hirveästi asioita velkenee minulle juuri koko ajan!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mee ulos, siellä paistaa aurinko.
Palstan pahin provoilija on nostanut kierroksia ja jo näin ketjun alkuun uhkaa sontia naamalle. Yleensä näin käy 350 viestin paikkeilla.
Terapeuttini mukaan äitini kadehti minun vapauttani kun osasin kylässä sanoa, että "äiti, mua väsyttää, mä haluun jo kotiin". Siksi hänen piti pakottaa minut uskomaan, että kutsujen emäntä oli siitä hirvittävän haavoittunut. Korkeintaan voisin ymmärtää jonkun pikku mieliphan, mutta äitini uskoi tai ainakin halusi minun uskovan, että loukkasin sitä ihmistä pahasti. Lisäksi aivan kuin tuossa ei olisi ollut tarpeeksi pienelle lapselle valheineen, niin äiti haavoitti syvästi minua siitä, että olin ollut niin ilkeä.
En pienenä koskaan tajunnut sitä, että jos minä (äidin uskon mukaan) satutin syvästi jotakuta, niin miksi ratkaisu oli aina haavoittaa minua vähintään yhtä paljon?
Olipa sitten "kivaa" havaita, että ei se toinen kärsinyt yhtään seuraavalla tapaamisella, itse sen sijaan edelleen kärsin syyllisyydestä ja minulle aiheutetuista haavoista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mee ulos, siellä paistaa aurinko.
Ei paista.
ap
Häpeä ja syyllisyys iskostettiin minuun jo lapsena.
Olin muka syyllinen kaikkeen, jopa vanhempieni avio-ongelmiin ja eroon. Minua joutui "aina häpeämään", "kaikki häpeävät sinua" oli toistuva lause.
Olin röyhkeä, törkeä, kaikin puolin huono. Kaikki mitä sanoin oli väärin. Lapsihan on luonnostaan avoin ja rehellinen: se oli suuri virhe. Olisi pitänyt osata asetella sanansa oikein, että narsistin sädekehä kiillottuu muiden silmissä.
Ainoa hyvä puoli tässä nyt on se, että kun alkaa tajuta, ettei olekaan loukannut toisia syvästi. Että se olikin kaikki vain sairaan, luonnehäiriöisen äitinne päässä. Huh huh! Muuten on erittäin vaikea löytää hyvää tästä, ainakaan jos verrataan sen pahan määrään, jota siitä on itselle aiheutunut :( Mutta on siinäkin jotain ihan pientä hyvää. On tullut ihmiseksi, joka aina ajattelee, että loukkaanko muita ennemmin kuin itseään, vaikka ehkä olisikin oikeus ajatella itseään. Kun voimaantuu, niin alkaa ajatella itseäänkin, mutta ei koskaan muutu todella itsekeskeiseksi.
ap