Onko narsistiäitinne (tai isänne) opettanut teille valheellisesti teidän haavoittaneen muita ihmisiä erittäin syvästi

Minäminäminäminäminäminäminäminä. Minun äitini, minulle sanottiin väärin, minun tekemiseni, minun tekemättömyyteni, minun väärinkohteluni, minun narsistiäitini, minun kärsimykseni. Minäminäminä. Minä olen kokenut pahimman pahan ja jos joku muu on kokenut jotain pahaa minä olen kokenut silti aina pahempaa. Minäminäminäminäminä.

SINÄ olet narsisti, joka ei kykene ajattelemaan ketään muuta kuin itseäsi. Kaikki on vain minäminä ja minun itsesäälissä vellomiseni.

Ja ei kuule todellakaan ollut helppoa hajottaa oma elämänsä, mutta epäilen, että se oli pakko tehdä. Olin kuin riista-aidan sisällä vankina ja kun mieheni vaan kannusti sen laitamille etsimään jotain niin menin... ja sitten kun näin aukon siinä riista-aidassa, niin mikään ei pidätellyt mua ja mä vaan katosin siitä. Ihan hirveetä, mutta mun oli ihan pakko. Oisin kuollut sinne rajoittuneelle alueelle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ja traagista on se, että itselleni niistä haukuista meni toipua melkein 40 vuotta :( Aika vitun kohtuutonta.

ap

Joo, sä olet nyt selkeästi toipunut niistä. Buhahaa.

Vierailija kirjoitti:

Minäminäminäminäminäminäminäminä. Minun äitini, minulle sanottiin väärin, minun tekemiseni, minun tekemättömyyteni, minun väärinkohteluni, minun narsistiäitini, minun kärsimykseni. Minäminäminä. Minä olen kokenut pahimman pahan ja jos joku muu on kokenut jotain pahaa minä olen kokenut silti aina pahempaa. Minäminäminäminäminä.

SINÄ olet narsisti, joka ei kykene ajattelemaan ketään muuta kuin itseäsi. Kaikki on vain minäminä ja minun itsesäälissä vellomiseni.

No ihminen käsittelee asioita tuolleen. Jos sinä et sinä käsitä, niin istu kotelossa toukkana elämäsi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja traagista on se, että itselleni niistä haukuista meni toipua melkein 40 vuotta :( Aika vitun kohtuutonta.

ap

Joo, sä olet nyt selkeästi toipunut niistä. Buhahaa.

No siis se on aika paljon, että tajuaa, että on luullut tulleensa syyteyksi sen ihmisen täydellisen pahasta haavoittamisesta, eikä sitten asia olekaan niin, että olisi juuri yhtään häntä haavoittanutkaan. Se on iso askel eteenpäin. Ja kohti totuutta.

ap

Enkä ole tullut syytetyksi vain sen ihmisen pahasta haavoittamisesta, vaan kaikkien ystävienikin, joiden alnssa olen ollut eri mieltä jne. Ei siinä kuulkaa vapaudesta paljon nautita.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi sanoo, että olit kyläpaikassa epäkohtelias, kun vaadit kotiin lähtöä, se on normaalia kasvatusta, ja äidin tehtävä. Ei merkki narsismista. Jos sitten äidin ystävä jälkikäteen sanoo, ettei se häntä loukannut, se on normaalia kohteliaisuutta, eikä se tee tyhjäksi sitä, että äitisi oli oikeassa kasvattaessaan sinua.

Juu, tietenkin olisi, jos hän olisi vain sanonut. Mutta kun hän huusi minulle autossa matkalla kotiin täynnä vihaa minua kohtaan, niin, että siitä reaktiosta ei voinut muuta kuin päätellä, että olin loukannut sitä kutsujen emäntää syvästi, emmekä voisi tietää, miten hän toipuisi siitä ikinä.

ap

Sun toipumisen kannalta olisi hyvä että mahdollisimman pian, ehkä jo tänä iltana, hurauttaisit tuon emännän luokse selvittämään asiat.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa hyvä puoli tässä nyt on se, että kun alkaa tajuta, ettei olekaan loukannut toisia syvästi. Että se olikin kaikki vain sairaan, luonnehäiriöisen äitinne päässä. Huh huh! Muuten on erittäin vaikea löytää hyvää tästä, ainakaan jos verrataan sen pahan määrään, jota siitä on itselle aiheutunut :( Mutta on siinäkin jotain ihan pientä hyvää. On tullut ihmiseksi, joka aina ajattelee, että loukkaanko muita ennemmin kuin itseään, vaikka ehkä olisikin oikeus ajatella itseään. Kun voimaantuu, niin alkaa ajatella itseäänkin, mutta ei koskaan muutu todella itsekeskeiseksi.

ap

Miksi uskot noihin sepittämiisi tarinoihisi. Haluatko loukata ja haavoittaa äitiäsi vielä nytkin. Olisiko ollut liikaa pyydetty, että et olisi häpäissyt häntä ja koko sukua sairaalla käytökselläsi ja selän takana levittämällä valheillasi. Etkö osaa edes hävetä kaikkea sitä tuskaa jota olet levittänyt sinusta välittävien ihmisten elämään noilla puheillani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi sanoo, että olit kyläpaikassa epäkohtelias, kun vaadit kotiin lähtöä, se on normaalia kasvatusta, ja äidin tehtävä. Ei merkki narsismista. Jos sitten äidin ystävä jälkikäteen sanoo, ettei se häntä loukannut, se on normaalia kohteliaisuutta, eikä se tee tyhjäksi sitä, että äitisi oli oikeassa kasvattaessaan sinua.

Juu, tietenkin olisi, jos hän olisi vain sanonut. Mutta kun hän huusi minulle autossa matkalla kotiin täynnä vihaa minua kohtaan, niin, että siitä reaktiosta ei voinut muuta kuin päätellä, että olin loukannut sitä kutsujen emäntää syvästi, emmekä voisi tietää, miten hän toipuisi siitä ikinä.

ap

Sun toipumisen kannalta olisi hyvä että mahdollisimman pian, ehkä jo tänä iltana, hurauttaisit tuon emännän luokse selvittämään asiat.

En usko, että hän pystyisi vapauttamaan minut siitä, mitä olen tuon takia mukanani kantanut. Miten hän voisi sen ymmärtää?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa hyvä puoli tässä nyt on se, että kun alkaa tajuta, ettei olekaan loukannut toisia syvästi. Että se olikin kaikki vain sairaan, luonnehäiriöisen äitinne päässä. Huh huh! Muuten on erittäin vaikea löytää hyvää tästä, ainakaan jos verrataan sen pahan määrään, jota siitä on itselle aiheutunut :( Mutta on siinäkin jotain ihan pientä hyvää. On tullut ihmiseksi, joka aina ajattelee, että loukkaanko muita ennemmin kuin itseään, vaikka ehkä olisikin oikeus ajatella itseään. Kun voimaantuu, niin alkaa ajatella itseäänkin, mutta ei koskaan muutu todella itsekeskeiseksi.

ap

Miksi uskot noihin sepittämiisi tarinoihisi. Haluatko loukata ja haavoittaa äitiäsi vielä nytkin. Olisiko ollut liikaa pyydetty, että et olisi häpäissyt häntä ja koko sukua sairaalla käytökselläsi ja selän takana levittämällä valheillasi. Etkö osaa edes hävetä kaikkea sitä tuskaa jota olet levittänyt sinusta välittävien ihmisten elämään noilla puheillani?

Siis millä puheilla? Äidilleni vai? Verrataanko noitä siihen tuskaan, jota hän aiheutti minulle? Täysin turhaan. Ja kun mun puheet johtuvat siitä, miten hän mua kohteli. Mitä siitä häpeäisin, tai miksi?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa hyvä puoli tässä nyt on se, että kun alkaa tajuta, ettei olekaan loukannut toisia syvästi. Että se olikin kaikki vain sairaan, luonnehäiriöisen äitinne päässä. Huh huh! Muuten on erittäin vaikea löytää hyvää tästä, ainakaan jos verrataan sen pahan määrään, jota siitä on itselle aiheutunut :( Mutta on siinäkin jotain ihan pientä hyvää. On tullut ihmiseksi, joka aina ajattelee, että loukkaanko muita ennemmin kuin itseään, vaikka ehkä olisikin oikeus ajatella itseään. Kun voimaantuu, niin alkaa ajatella itseäänkin, mutta ei koskaan muutu todella itsekeskeiseksi.

ap

Miksi uskot noihin sepittämiisi tarinoihisi. Haluatko loukata ja haavoittaa äitiäsi vielä nytkin. Olisiko ollut liikaa pyydetty, että et olisi häpäissyt häntä ja koko sukua sairaalla käytökselläsi ja selän takana levittämällä valheillasi. Etkö osaa edes hävetä kaikkea sitä tuskaa jota olet levittänyt sinusta välittävien ihmisten elämään noilla puheillani?

Ja ihan ystävällisesti kysyn, että keitä tarkoitat minusta välittävillä ihmisillä? Palstalaisiako? Olenko levittänyt tuskaa minusta välittäville palstalaisille? Miten minusta välittäneille?

ap

Onko se, että vastailee minulle minusta välittämistä? Vaikka vastailee mitä sattuu, enkä nyt edes tarkoita todellakaan pahimpia kommentteja. Vaan näitä mene leikkimään lastesi kanssa, vaikkapa. Helppo sanoa. Missä siinä minusta vielä yhtään välitetään?

ap

Aivan kuin minä en tietäisi, että minun kuuluisi tai olisi syytä leikkiä lasteni kanssa.

ap

Kyllä on helppoa jos kuvittelit minusta välittäneesi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa hyvä puoli tässä nyt on se, että kun alkaa tajuta, ettei olekaan loukannut toisia syvästi. Että se olikin kaikki vain sairaan, luonnehäiriöisen äitinne päässä. Huh huh! Muuten on erittäin vaikea löytää hyvää tästä, ainakaan jos verrataan sen pahan määrään, jota siitä on itselle aiheutunut :( Mutta on siinäkin jotain ihan pientä hyvää. On tullut ihmiseksi, joka aina ajattelee, että loukkaanko muita ennemmin kuin itseään, vaikka ehkä olisikin oikeus ajatella itseään. Kun voimaantuu, niin alkaa ajatella itseäänkin, mutta ei koskaan muutu todella itsekeskeiseksi.

ap

Miksi uskot noihin sepittämiisi tarinoihisi. Haluatko loukata ja haavoittaa äitiäsi vielä nytkin. Olisiko ollut liikaa pyydetty, että et olisi häpäissyt häntä ja koko sukua sairaalla käytökselläsi ja selän takana levittämällä valheillasi. Etkö osaa edes hävetä kaikkea sitä tuskaa jota olet levittänyt sinusta välittävien ihmisten elämään noilla puheillani?

Siis millä puheilla? Äidilleni vai? Verrataanko noitä siihen tuskaan, jota hän aiheutti minulle? Täysin turhaan. Ja kun mun puheet johtuvat siitä, miten hän mua kohteli. Mitä siitä häpeäisin, tai miksi?

ap

Tiedät kyllä mitä puheita tarkoitan ja kenelle olet niitä puhunut. Olet jäänyt jo niin monesti kiinni noista sairasta valheistasi ja kuvittelet ettei kukaan ole huomannut yrityksiäsi mustamaalata ja vahingoittaa.

Kykenemättä lainkaan näkemään, missä mä menen, mikä on vakavaa, mikä on hätänä, miksi olen jättnyt omat lapseni välität minusta ja syyllistät sillä, että mene leikkimään lastesi kanssa. Aivan! Kyllä todella on hyvä mieli halvalla sulla. Et todellakaan välittänyt minusta.

ap

En ikinä väittäisi välittäneeni jostakusta, jolle sanon kahdenpennin lauseita tietämättä miksi hän itkee. Tai raivoaa. Jos moitin häntä.. kun mä niiiiiiin välitin!!! Hehheh. Et todellakaan.

ap

Hullu mikä hullu. Ei se muutu miksikään.