Lue keskustelun säännöt.
Onko narsistiäitinne (tai isänne) opettanut teille valheellisesti teidän haavoittaneen muita ihmisiä erittäin syvästi
05.10.2017 |
ja olettekin aikuisena alkaneet ymmärtää, että se oli valhe, jolla hän haki valtaa teihin?? Koska määräämälllä muut täysin haavoittuneiksi teidän hirveydestänne vaikka he ehkä olisivat hiukan harmistuneet tai peräti eivät lainkaan kokeneet teitä loukkaavina he saivat teidät syyllistymään omista mielipiteistänne ja epäilemään omaa harkintakykyänne olla ihmisten kanssa ja pääsivät näin manipuloimaan ja päättämään teidän käyttäytymisestänne ihmisten kanssa?
Ja tämä teki teistä aran ihmishiiren, vaikka ette sisäisesti sitä todellakaan ole? Mulla oli tälleen. Huhhuh.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tänäpäivänä olen aika hyvin ymmärtänyt kuvion sellaiseksi että on aivan eriasia miten minä koen asiat ja se miten hän on ne tarkoittanut.
Narsistilla on oma kuplansa ja omat ongelmansa joille minä en voi mitään. Sillä ei ole väliä onko hän äitini, isäni, veljeni, siskoni tai aviopuolisoni. Sillä saralla en pysty olettamaan/ odottamaan häneltä mitään. Menen aallon mukana, kerran olen päättänyt tässä olla. Siinä suuhteessa esitän toisinaan hiirulaista, jota en todellisuudessa ole. Huom. minulla on voima olla se hiirulainen, ei niin että olisin alistettu olemaan. Se on hänen surunsa ettei koskaan voi oppia tuntemaan sitä mikä minä todellisuudessa olen.
Se miten mikäkin asia on minua hionut on minun ongelmani. En etsi syitä muista, en koe tarvetta alkaa kaivelemaan muiden tekemisiä tai vatvomaan liikaa. Toisinaan soppa on hämmennetty ympärilleni niin isoksi että se tuo väkisinkin stressiä. Silloin yritän keskittyä muihin asioihin ja antaa ajan kulua. Minulla on onneksi myös terveitä ihmissuhteita.
Eli jos hän ei ole tarkoittanut syvästi haavoittaa sinua, mutta teki niin kuitenkin, niin asia siinä on sulle täysin ok? Hyvä tietää. Voin siis paskantaa sinun naamallesi, ja sinä syytät siitä itseäsi, että annoit minun.
apVittu sä oot sairas. Kuvottava ihmisperse, jonka paikka olis jossain lataamossa. Olen taipuvainen uskomaan että olet ansainnut kaiken paskan, mikä sinulle on suotu ja sitä paskaa riittää tuollaiselle tyypille jatkossakin, usko pois...
Mutta noinhan sinä sanoit. Ettei muiden sinulle antama paska liikuta sinua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tänäpäivänä olen aika hyvin ymmärtänyt kuvion sellaiseksi että on aivan eriasia miten minä koen asiat ja se miten hän on ne tarkoittanut.
Narsistilla on oma kuplansa ja omat ongelmansa joille minä en voi mitään. Sillä ei ole väliä onko hän äitini, isäni, veljeni, siskoni tai aviopuolisoni. Sillä saralla en pysty olettamaan/ odottamaan häneltä mitään. Menen aallon mukana, kerran olen päättänyt tässä olla. Siinä suuhteessa esitän toisinaan hiirulaista, jota en todellisuudessa ole. Huom. minulla on voima olla se hiirulainen, ei niin että olisin alistettu olemaan. Se on hänen surunsa ettei koskaan voi oppia tuntemaan sitä mikä minä todellisuudessa olen.
Se miten mikäkin asia on minua hionut on minun ongelmani. En etsi syitä muista, en koe tarvetta alkaa kaivelemaan muiden tekemisiä tai vatvomaan liikaa. Toisinaan soppa on hämmennetty ympärilleni niin isoksi että se tuo väkisinkin stressiä. Silloin yritän keskittyä muihin asioihin ja antaa ajan kulua. Minulla on onneksi myös terveitä ihmissuhteita.
Eli jos hän ei ole tarkoittanut syvästi haavoittaa sinua, mutta teki niin kuitenkin, niin asia siinä on sulle täysin ok? Hyvä tietää. Voin siis paskantaa sinun naamallesi, ja sinä syytät siitä itseäsi, että annoit minun.
apVittu sä oot sairas. Kuvottava ihmisperse, jonka paikka olis jossain lataamossa. Olen taipuvainen uskomaan että olet ansainnut kaiken paskan, mikä sinulle on suotu ja sitä paskaa riittää tuollaiselle tyypille jatkossakin, usko pois...
Vaikutat siltä heppatytön äidiltä. Että noin tasapainoinen säkin sitten oot...
ap
Vierailija kirjoitti:
Häpeä ja syyllisyys iskostettiin minuun jo lapsena.
Olin muka syyllinen kaikkeen, jopa vanhempieni avio-ongelmiin ja eroon. Minua joutui "aina häpeämään", "kaikki häpeävät sinua" oli toistuva lause.Olin röyhkeä, törkeä, kaikin puolin huono. Kaikki mitä sanoin oli väärin. Lapsihan on luonnostaan avoin ja rehellinen: se oli suuri virhe. Olisi pitänyt osata asetella sanansa oikein, että narsistin sädekehä kiillottuu muiden silmissä.
Mun "pelastus" lienee se, että tätä oli äidin luona, isän luona oli erilaista. Vanhempani olivat siis eronneet, kun olin aika pieni. Isä antoi muuta mallia, vaikka se jäikin äidin mallien jalkoihin aika pahasti. Eikä isäkään virheetön.
ap
Mietin että minkä ikäiset lapset sinulla on? Itsekin mietin samoja juttuja kuopuksen syntymän jälkeen, esikoisen kanssa meni hyvin.. Sitten kaikki alkoi heittää häränpyllyä enkä enään tiennyt mikä on oikein ja mikä ei, aloin kasvaa ihmisenä ja etsiä omia arvoja. Huomaan että sinäkin kasvat ja etsit omia. Itse olen ottanut lähinnä ihmettelevän asenteen elämää kohtaan. Tunnistan itsessäni opitun tavan katsoa maailmaa mutta myös uudenlaisen nimenomaan ihmettelevän että onpa maailma kummallinen paikka ja mitä kaikkea ihmeellistä täällä onkaan niin hyvää kuin pahaakin.
Äiti, sinä ja sun terapeuttisi olette kaikki yhtä sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin että minkä ikäiset lapset sinulla on? Itsekin mietin samoja juttuja kuopuksen syntymän jälkeen, esikoisen kanssa meni hyvin.. Sitten kaikki alkoi heittää häränpyllyä enkä enään tiennyt mikä on oikein ja mikä ei, aloin kasvaa ihmisenä ja etsiä omia arvoja. Huomaan että sinäkin kasvat ja etsit omia. Itse olen ottanut lähinnä ihmettelevän asenteen elämää kohtaan. Tunnistan itsessäni opitun tavan katsoa maailmaa mutta myös uudenlaisen nimenomaan ihmettelevän että onpa maailma kummallinen paikka ja mitä kaikkea ihmeellistä täällä onkaan niin hyvää kuin pahaakin.
Pikkukoululaisia ovat. Jos ei ois lapsia ei ois vaikeuksia koska ei olisi niin väliä, miten haavat minussa vaikuttavat.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tänäpäivänä olen aika hyvin ymmärtänyt kuvion sellaiseksi että on aivan eriasia miten minä koen asiat ja se miten hän on ne tarkoittanut.
Narsistilla on oma kuplansa ja omat ongelmansa joille minä en voi mitään. Sillä ei ole väliä onko hän äitini, isäni, veljeni, siskoni tai aviopuolisoni. Sillä saralla en pysty olettamaan/ odottamaan häneltä mitään. Menen aallon mukana, kerran olen päättänyt tässä olla. Siinä suuhteessa esitän toisinaan hiirulaista, jota en todellisuudessa ole. Huom. minulla on voima olla se hiirulainen, ei niin että olisin alistettu olemaan. Se on hänen surunsa ettei koskaan voi oppia tuntemaan sitä mikä minä todellisuudessa olen.
Se miten mikäkin asia on minua hionut on minun ongelmani. En etsi syitä muista, en koe tarvetta alkaa kaivelemaan muiden tekemisiä tai vatvomaan liikaa. Toisinaan soppa on hämmennetty ympärilleni niin isoksi että se tuo väkisinkin stressiä. Silloin yritän keskittyä muihin asioihin ja antaa ajan kulua. Minulla on onneksi myös terveitä ihmissuhteita.
Eli jos hän ei ole tarkoittanut syvästi haavoittaa sinua, mutta teki niin kuitenkin, niin asia siinä on sulle täysin ok? Hyvä tietää. Voin siis paskantaa sinun naamallesi, ja sinä syytät siitä itseäsi, että annoit minun.
ap
Jos sinä paskannat naamalleni, minkä minä sille asialle enää siinä vaiheessa voin? En todellakaan syytä siitä itseäni tai yritä ymmärtää sairasta mieltä ja etsiä syitä teolle. Teko vaikuttaa tietenkin minun suhtautumistani sinuun jatkossa. Luulenpa että ottaisin muutaman askeleen hajuraon ettei näin pääse käymään jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti, sinä ja sun terapeuttisi olette kaikki yhtä sekaisin.
Perustelepas nyt vähän tuota terapeutin muka sekaisin olemista, jos kykenet.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tänäpäivänä olen aika hyvin ymmärtänyt kuvion sellaiseksi että on aivan eriasia miten minä koen asiat ja se miten hän on ne tarkoittanut.
Narsistilla on oma kuplansa ja omat ongelmansa joille minä en voi mitään. Sillä ei ole väliä onko hän äitini, isäni, veljeni, siskoni tai aviopuolisoni. Sillä saralla en pysty olettamaan/ odottamaan häneltä mitään. Menen aallon mukana, kerran olen päättänyt tässä olla. Siinä suuhteessa esitän toisinaan hiirulaista, jota en todellisuudessa ole. Huom. minulla on voima olla se hiirulainen, ei niin että olisin alistettu olemaan. Se on hänen surunsa ettei koskaan voi oppia tuntemaan sitä mikä minä todellisuudessa olen.
Se miten mikäkin asia on minua hionut on minun ongelmani. En etsi syitä muista, en koe tarvetta alkaa kaivelemaan muiden tekemisiä tai vatvomaan liikaa. Toisinaan soppa on hämmennetty ympärilleni niin isoksi että se tuo väkisinkin stressiä. Silloin yritän keskittyä muihin asioihin ja antaa ajan kulua. Minulla on onneksi myös terveitä ihmissuhteita.
Eli jos hän ei ole tarkoittanut syvästi haavoittaa sinua, mutta teki niin kuitenkin, niin asia siinä on sulle täysin ok? Hyvä tietää. Voin siis paskantaa sinun naamallesi, ja sinä syytät siitä itseäsi, että annoit minun.
apJos sinä paskannat naamalleni, minkä minä sille asialle enää siinä vaiheessa voin? En todellakaan syytä siitä itseäni tai yritä ymmärtää sairasta mieltä ja etsiä syitä teolle. Teko vaikuttaa tietenkin minun suhtautumistani sinuun jatkossa. Luulenpa että ottaisin muutaman askeleen hajuraon ettei näin pääse käymään jatkossa.
No, minä olenkin sinulle vertainen ja lisäksi nobody. Koitapa suhteuttaa tilanne äiti-lapsisuhteeseen, jossa kyseessä ei ole vertainen eikä todellakaan kuka tahansa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tänäpäivänä olen aika hyvin ymmärtänyt kuvion sellaiseksi että on aivan eriasia miten minä koen asiat ja se miten hän on ne tarkoittanut.
Narsistilla on oma kuplansa ja omat ongelmansa joille minä en voi mitään. Sillä ei ole väliä onko hän äitini, isäni, veljeni, siskoni tai aviopuolisoni. Sillä saralla en pysty olettamaan/ odottamaan häneltä mitään. Menen aallon mukana, kerran olen päättänyt tässä olla. Siinä suuhteessa esitän toisinaan hiirulaista, jota en todellisuudessa ole. Huom. minulla on voima olla se hiirulainen, ei niin että olisin alistettu olemaan. Se on hänen surunsa ettei koskaan voi oppia tuntemaan sitä mikä minä todellisuudessa olen.
Se miten mikäkin asia on minua hionut on minun ongelmani. En etsi syitä muista, en koe tarvetta alkaa kaivelemaan muiden tekemisiä tai vatvomaan liikaa. Toisinaan soppa on hämmennetty ympärilleni niin isoksi että se tuo väkisinkin stressiä. Silloin yritän keskittyä muihin asioihin ja antaa ajan kulua. Minulla on onneksi myös terveitä ihmissuhteita.
Eli jos hän ei ole tarkoittanut syvästi haavoittaa sinua, mutta teki niin kuitenkin, niin asia siinä on sulle täysin ok? Hyvä tietää. Voin siis paskantaa sinun naamallesi, ja sinä syytät siitä itseäsi, että annoit minun.
apJos sinä paskannat naamalleni, minkä minä sille asialle enää siinä vaiheessa voin? En todellakaan syytä siitä itseäni tai yritä ymmärtää sairasta mieltä ja etsiä syitä teolle. Teko vaikuttaa tietenkin minun suhtautumistani sinuun jatkossa. Luulenpa että ottaisin muutaman askeleen hajuraon ettei näin pääse käymään jatkossa.
Ja siis sinänsä ihan hyvä asenne, mutta se ei ole hyvä, että vedät tuosta yhtäläisyysmerkit pienen lapsen henkiselle pahoinpitelylle, että "ei se mitään, ei siitä tarvitse välittää".
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tänäpäivänä olen aika hyvin ymmärtänyt kuvion sellaiseksi että on aivan eriasia miten minä koen asiat ja se miten hän on ne tarkoittanut.
Narsistilla on oma kuplansa ja omat ongelmansa joille minä en voi mitään. Sillä ei ole väliä onko hän äitini, isäni, veljeni, siskoni tai aviopuolisoni. Sillä saralla en pysty olettamaan/ odottamaan häneltä mitään. Menen aallon mukana, kerran olen päättänyt tässä olla. Siinä suuhteessa esitän toisinaan hiirulaista, jota en todellisuudessa ole. Huom. minulla on voima olla se hiirulainen, ei niin että olisin alistettu olemaan. Se on hänen surunsa ettei koskaan voi oppia tuntemaan sitä mikä minä todellisuudessa olen.
Se miten mikäkin asia on minua hionut on minun ongelmani. En etsi syitä muista, en koe tarvetta alkaa kaivelemaan muiden tekemisiä tai vatvomaan liikaa. Toisinaan soppa on hämmennetty ympärilleni niin isoksi että se tuo väkisinkin stressiä. Silloin yritän keskittyä muihin asioihin ja antaa ajan kulua. Minulla on onneksi myös terveitä ihmissuhteita.
Eli jos hän ei ole tarkoittanut syvästi haavoittaa sinua, mutta teki niin kuitenkin, niin asia siinä on sulle täysin ok? Hyvä tietää. Voin siis paskantaa sinun naamallesi, ja sinä syytät siitä itseäsi, että annoit minun.
apJos sinä paskannat naamalleni, minkä minä sille asialle enää siinä vaiheessa voin? En todellakaan syytä siitä itseäni tai yritä ymmärtää sairasta mieltä ja etsiä syitä teolle. Teko vaikuttaa tietenkin minun suhtautumistani sinuun jatkossa. Luulenpa että ottaisin muutaman askeleen hajuraon ettei näin pääse käymään jatkossa.
Ja lue noi mun kuvaukset äitini toiminnasta, väitätkö sä todellakin mulle, että pieni lapsi ei siinä tilanteessa syyttäisi itseään??? Jos olet sen heppatytön äiti, niin huhhuh vaan mitä lapsellesi annat tietämättä sitä edes itse. En tiedä mitä se on, mutta noin sokeana et voi olla antamatta jotain paskaa kyllä. Toivottavasti hän siitä selviytyy.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tänäpäivänä olen aika hyvin ymmärtänyt kuvion sellaiseksi että on aivan eriasia miten minä koen asiat ja se miten hän on ne tarkoittanut.
Narsistilla on oma kuplansa ja omat ongelmansa joille minä en voi mitään. Sillä ei ole väliä onko hän äitini, isäni, veljeni, siskoni tai aviopuolisoni. Sillä saralla en pysty olettamaan/ odottamaan häneltä mitään. Menen aallon mukana, kerran olen päättänyt tässä olla. Siinä suuhteessa esitän toisinaan hiirulaista, jota en todellisuudessa ole. Huom. minulla on voima olla se hiirulainen, ei niin että olisin alistettu olemaan. Se on hänen surunsa ettei koskaan voi oppia tuntemaan sitä mikä minä todellisuudessa olen.
Se miten mikäkin asia on minua hionut on minun ongelmani. En etsi syitä muista, en koe tarvetta alkaa kaivelemaan muiden tekemisiä tai vatvomaan liikaa. Toisinaan soppa on hämmennetty ympärilleni niin isoksi että se tuo väkisinkin stressiä. Silloin yritän keskittyä muihin asioihin ja antaa ajan kulua. Minulla on onneksi myös terveitä ihmissuhteita.
Eli jos hän ei ole tarkoittanut syvästi haavoittaa sinua, mutta teki niin kuitenkin, niin asia siinä on sulle täysin ok? Hyvä tietää. Voin siis paskantaa sinun naamallesi, ja sinä syytät siitä itseäsi, että annoit minun.
apJos sinä paskannat naamalleni, minkä minä sille asialle enää siinä vaiheessa voin? En todellakaan syytä siitä itseäni tai yritä ymmärtää sairasta mieltä ja etsiä syitä teolle. Teko vaikuttaa tietenkin minun suhtautumistani sinuun jatkossa. Luulenpa että ottaisin muutaman askeleen hajuraon ettei näin pääse käymään jatkossa.
Niin, näin sanoo ihminen, jolle kokemus tulee eteen, kun hän on iso aikuinen, ja tulee tänne avautumaan mulle, joka olin pieni lapsi, kun kaikkea tuota tapahtui, että minä siinä tein väärin, kun aloin syyllistää itseäni aha, ja siksi sinäKIN voit nyt syyttää tässä MINUA, koska sulle minä olen ihan itse syyllinen siihen, että mulla on paha olla, aha! No en todellakaan ole.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tänäpäivänä olen aika hyvin ymmärtänyt kuvion sellaiseksi että on aivan eriasia miten minä koen asiat ja se miten hän on ne tarkoittanut.
Narsistilla on oma kuplansa ja omat ongelmansa joille minä en voi mitään. Sillä ei ole väliä onko hän äitini, isäni, veljeni, siskoni tai aviopuolisoni. Sillä saralla en pysty olettamaan/ odottamaan häneltä mitään. Menen aallon mukana, kerran olen päättänyt tässä olla. Siinä suuhteessa esitän toisinaan hiirulaista, jota en todellisuudessa ole. Huom. minulla on voima olla se hiirulainen, ei niin että olisin alistettu olemaan. Se on hänen surunsa ettei koskaan voi oppia tuntemaan sitä mikä minä todellisuudessa olen.
Se miten mikäkin asia on minua hionut on minun ongelmani. En etsi syitä muista, en koe tarvetta alkaa kaivelemaan muiden tekemisiä tai vatvomaan liikaa. Toisinaan soppa on hämmennetty ympärilleni niin isoksi että se tuo väkisinkin stressiä. Silloin yritän keskittyä muihin asioihin ja antaa ajan kulua. Minulla on onneksi myös terveitä ihmissuhteita.
Eli jos hän ei ole tarkoittanut syvästi haavoittaa sinua, mutta teki niin kuitenkin, niin asia siinä on sulle täysin ok? Hyvä tietää. Voin siis paskantaa sinun naamallesi, ja sinä syytät siitä itseäsi, että annoit minun.
apJos sinä paskannat naamalleni, minkä minä sille asialle enää siinä vaiheessa voin? En todellakaan syytä siitä itseäni tai yritä ymmärtää sairasta mieltä ja etsiä syitä teolle. Teko vaikuttaa tietenkin minun suhtautumistani sinuun jatkossa. Luulenpa että ottaisin muutaman askeleen hajuraon ettei näin pääse käymään jatkossa.
No, minä olenkin sinulle vertainen ja lisäksi nobody. Koitapa suhteuttaa tilanne äiti-lapsisuhteeseen, jossa kyseessä ei ole vertainen eikä todellakaan kuka tahansa.
ap
On helppo suhteuttaa kun on kokemusta asiasta.
Mikä sulla sitten on tilanne? Onko sun pakko olla niin paljon tekemisissä äitisi kanssa? Millainen suhde teillä on nyt. Et ole enää 3-vuotias etkä niille asioille mahda enää mitään. Itselle vain teet palveluksen jos pystyt päästämään irti katkeruudesta ja uhriutumisesta. Onko sulla ystäviä ja puoliso? Tasavertaisia ihmissuhteita vastapainoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä olin aika herkkä ja vetäytyvä lapsena ja äiti ei osannut ihan suhtautua siihen. Antoi joskus minun ymmärtää, että käyttäydyin väärin ja minun pitäisi olla sosiaalisempi ja rohkeampi. Olen aikuisiällä sitten opetellut tunnistamaan aitoja tunteitani ja voimavarojani, ja käyttäytymään niiden mukaan ilman syyllisyyttä. Eihän se helppoa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tänäpäivänä olen aika hyvin ymmärtänyt kuvion sellaiseksi että on aivan eriasia miten minä koen asiat ja se miten hän on ne tarkoittanut.
Narsistilla on oma kuplansa ja omat ongelmansa joille minä en voi mitään. Sillä ei ole väliä onko hän äitini, isäni, veljeni, siskoni tai aviopuolisoni. Sillä saralla en pysty olettamaan/ odottamaan häneltä mitään. Menen aallon mukana, kerran olen päättänyt tässä olla. Siinä suuhteessa esitän toisinaan hiirulaista, jota en todellisuudessa ole. Huom. minulla on voima olla se hiirulainen, ei niin että olisin alistettu olemaan. Se on hänen surunsa ettei koskaan voi oppia tuntemaan sitä mikä minä todellisuudessa olen.
Se miten mikäkin asia on minua hionut on minun ongelmani. En etsi syitä muista, en koe tarvetta alkaa kaivelemaan muiden tekemisiä tai vatvomaan liikaa. Toisinaan soppa on hämmennetty ympärilleni niin isoksi että se tuo väkisinkin stressiä. Silloin yritän keskittyä muihin asioihin ja antaa ajan kulua. Minulla on onneksi myös terveitä ihmissuhteita.
Eli jos hän ei ole tarkoittanut syvästi haavoittaa sinua, mutta teki niin kuitenkin, niin asia siinä on sulle täysin ok? Hyvä tietää. Voin siis paskantaa sinun naamallesi, ja sinä syytät siitä itseäsi, että annoit minun.
apJos sinä paskannat naamalleni, minkä minä sille asialle enää siinä vaiheessa voin? En todellakaan syytä siitä itseäni tai yritä ymmärtää sairasta mieltä ja etsiä syitä teolle. Teko vaikuttaa tietenkin minun suhtautumistani sinuun jatkossa. Luulenpa että ottaisin muutaman askeleen hajuraon ettei näin pääse käymään jatkossa.
No, minä olenkin sinulle vertainen ja lisäksi nobody. Koitapa suhteuttaa tilanne äiti-lapsisuhteeseen, jossa kyseessä ei ole vertainen eikä todellakaan kuka tahansa.
apOn helppo suhteuttaa kun on kokemusta asiasta.
Mikä sulla sitten on tilanne? Onko sun pakko olla niin paljon tekemisissä äitisi kanssa? Millainen suhde teillä on nyt. Et ole enää 3-vuotias etkä niille asioille mahda enää mitään. Itselle vain teet palveluksen jos pystyt päästämään irti katkeruudesta ja uhriutumisesta. Onko sulla ystäviä ja puoliso? Tasavertaisia ihmissuhteita vastapainoksi?
Millaista kokemusta?
Kyllä asioille mahtaa.
Viha mun pitää purkaa, eikä "päästää irti" mistään, kun en edes pidä mistään kiinni. Jos olet eri mieltä, perustele.
On puoliso, on ystäviä, mitä sitten? Mutta en minä heitä vastapainoksi kutsuisi. Minullehan on opetettu, että olemalla oma itseni ja minä, minä haavoitan kaikkia syvästi. Olihan sullekin opetettu niin, kun on varaa näemmä neuvoa mua? Mutta siis selvisit siitä? Kerro lisää, miten!
ap
Kyllähän se terapeutti on aika outo, kun antaa sun vuodesta toiseen kaivella neljänkymmenen vuoden takaisia äitisi tekemisiä eikä ilmeisesti pyri ohjaamaan sua elämään tässä hetkessä. Kyseessä lienee psykoanalyysi eikä esim. kognitiivinen terapia...?Joku aika sitten sanoit hänen todenneen, että sussa on vihaa äitiäsi kohtaan ja koit sen jonain suurenakin viisautena. Me palstalaiset on nähty se viha jo sun ensimmäisistä ketjuistasi lähtien.
Vierailija kirjoitti:
No mä olin aika herkkä ja vetäytyvä lapsena ja äiti ei osannut ihan suhtautua siihen. Antoi joskus minun ymmärtää, että käyttäydyin väärin ja minun pitäisi olla sosiaalisempi ja rohkeampi. Olen aikuisiällä sitten opetellut tunnistamaan aitoja tunteitani ja voimavarojani, ja käyttäytymään niiden mukaan ilman syyllisyyttä. Eihän se helppoa ole.
Mutta sanoiko hän, että se on väärin muita kohtaan? Jos olisi sanonut, niin sitten aletaan puhua samankokisesta ongelmasta, kuin minulla.
Ja ei tartte lukea tätä hänen ongelmansa vähättelynä, tuokin on todella kurjaa. Ja hyvä, että sinä ilmeisesti pääset eteenpäin jopa ilman terapiaa. Tai jos siinä käyt, niin hyvä, että siitä on apua!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tänäpäivänä olen aika hyvin ymmärtänyt kuvion sellaiseksi että on aivan eriasia miten minä koen asiat ja se miten hän on ne tarkoittanut.
Narsistilla on oma kuplansa ja omat ongelmansa joille minä en voi mitään. Sillä ei ole väliä onko hän äitini, isäni, veljeni, siskoni tai aviopuolisoni. Sillä saralla en pysty olettamaan/ odottamaan häneltä mitään. Menen aallon mukana, kerran olen päättänyt tässä olla. Siinä suuhteessa esitän toisinaan hiirulaista, jota en todellisuudessa ole. Huom. minulla on voima olla se hiirulainen, ei niin että olisin alistettu olemaan. Se on hänen surunsa ettei koskaan voi oppia tuntemaan sitä mikä minä todellisuudessa olen.
Se miten mikäkin asia on minua hionut on minun ongelmani. En etsi syitä muista, en koe tarvetta alkaa kaivelemaan muiden tekemisiä tai vatvomaan liikaa. Toisinaan soppa on hämmennetty ympärilleni niin isoksi että se tuo väkisinkin stressiä. Silloin yritän keskittyä muihin asioihin ja antaa ajan kulua. Minulla on onneksi myös terveitä ihmissuhteita.
Eli jos hän ei ole tarkoittanut syvästi haavoittaa sinua, mutta teki niin kuitenkin, niin asia siinä on sulle täysin ok? Hyvä tietää. Voin siis paskantaa sinun naamallesi, ja sinä syytät siitä itseäsi, että annoit minun.
apJos sinä paskannat naamalleni, minkä minä sille asialle enää siinä vaiheessa voin? En todellakaan syytä siitä itseäni tai yritä ymmärtää sairasta mieltä ja etsiä syitä teolle. Teko vaikuttaa tietenkin minun suhtautumistani sinuun jatkossa. Luulenpa että ottaisin muutaman askeleen hajuraon ettei näin pääse käymään jatkossa.
Niin, näin sanoo ihminen, jolle kokemus tulee eteen, kun hän on iso aikuinen, ja tulee tänne avautumaan mulle, joka olin pieni lapsi, kun kaikkea tuota tapahtui, että minä siinä tein väärin, kun aloin syyllistää itseäni aha, ja siksi sinäKIN voit nyt syyttää tässä MINUA, koska sulle minä olen ihan itse syyllinen siihen, että mulla on paha olla, aha! No en todellakaan ole.
ap
Oletko sinä oikeasti tosissasi vai nauraenko siellä provoilet?
Mulla on itsellä ollut se aika myös kun nämä pyörii mielessä jatkuvasti ja asiaa punnitaan joka kantilta ja jauhetaan sen viimeisenkin kiven takaa. Hulluksihan tuossa itsensä tekee.
Aikuinenhan ei tosiaan ole iästä kiinni, itsellä asian käsittelyssä auttoi osakseen se että äitini alkaa tulla vanhaksi ja hänen ympäriltään ihmiset ovat kadonneet. Kyllä minä käyn siellä edelleen syljettävänä mutta se ei enää minua kuluta. Se on vain ja ainoastaan surullista hänen kannaltaan.
Se ei ollut uhkais, vaan logiikan penääminen hänen puheistaan.
ap