Onko narsistiäitinne (tai isänne) opettanut teille valheellisesti teidän haavoittaneen muita ihmisiä erittäin syvästi

Vierailija kirjoitti:

Ja on sanomattakin selvää että lapsillesi ja miehellesi tämä on kaikkein kohtuuttomin tilanne.

Sinulta on vain uhri karkaamasta käsistä, ja koitat uskoa nyt kaikin voimin, että olen sinulle uhri, johon projisoida mitä tahdot.

ap

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi sanoo, että olit kyläpaikassa epäkohtelias, kun vaadit kotiin lähtöä, se on normaalia kasvatusta, ja äidin tehtävä. Ei merkki narsismista. Jos sitten äidin ystävä jälkikäteen sanoo, ettei se häntä loukannut, se on normaalia kohteliaisuutta, eikä se tee tyhjäksi sitä, että äitisi oli oikeassa kasvattaessaan sinua.

Juu, tietenkin olisi, jos hän olisi vain sanonut. Mutta kun hän huusi minulle autossa matkalla kotiin täynnä vihaa minua kohtaan, niin, että siitä reaktiosta ei voinut muuta kuin päätellä, että olin loukannut sitä kutsujen emäntää syvästi, emmekä voisi tietää, miten hän toipuisi siitä ikinä.

ap

Ja siis äidin ystävän kanssa aiaa ei ikinä käsitelty.

ap

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi sanoo, että olit kyläpaikassa epäkohtelias, kun vaadit kotiin lähtöä, se on normaalia kasvatusta, ja äidin tehtävä. Ei merkki narsismista. Jos sitten äidin ystävä jälkikäteen sanoo, ettei se häntä loukannut, se on normaalia kohteliaisuutta, eikä se tee tyhjäksi sitä, että äitisi oli oikeassa kasvattaessaan sinua.

Miksi ihmeessä alapeukutat vastaustani? Kannattaa muistaa, että minä olin vain pieni lapsi noiden tilanteiden tapahtuessa, ei minulla ollut osaamista arvioida, mahtoiko se äidin ystävä todella vakavasti haavoittua vieraidensa käytöksestä, sillä siten äiti minulle asian ja sen, mitä,pahaa minä olin tehnyt, esitti.

Vaikka terapeuttini mukaan siihen sekoittui kateutta vapaudestani, ei suinkaan ongelmaa emännän tunteista. Tätähän minä en voinut hahmottaa. Kuka lapsi ei uskoisi äidin harkintakykyyn, kun äitini on ihan periaatteessa fiksu ihminen? Luonnehäiriö ei heijastu hulluudeksi välttämättä millään lailla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi sanoo, että olit kyläpaikassa epäkohtelias, kun vaadit kotiin lähtöä, se on normaalia kasvatusta, ja äidin tehtävä. Ei merkki narsismista. Jos sitten äidin ystävä jälkikäteen sanoo, ettei se häntä loukannut, se on normaalia kohteliaisuutta, eikä se tee tyhjäksi sitä, että äitisi oli oikeassa kasvattaessaan sinua.

Miksi ihmeessä alapeukutat vastaustani? Kannattaa muistaa, että minä olin vain pieni lapsi noiden tilanteiden tapahtuessa, ei minulla ollut osaamista arvioida, mahtoiko se äidin ystävä todella vakavasti haavoittua vieraidensa käytöksestä, sillä siten äiti minulle asian ja sen, mitä,pahaa minä olin tehnyt, esitti.

Vaikka terapeuttini mukaan siihen sekoittui kateutta vapaudestani, ei suinkaan ongelmaa emännän tunteista. Tätähän minä en voinut hahmottaa. Kuka lapsi ei uskoisi äidin harkintakykyyn, kun äitini on ihan periaatteessa fiksu ihminen? Luonnehäiriö ei heijastu hulluudeksi välttämättä millään lailla.

ap

Hulluksi sinä olet kyllä tullut, ei voi mitään. Kuka normaali ihminen keskustelee itsensä kanssa sivutolkulla jossain keskustelupalstalla, huutaa ja raivoaa paskantavansa ihmisten naamoille ja velloo jossain itsesäälissä vuosikaudet? Ei kukaan. Olet hullu. Piste.

Minulla on tietenkin hirveät haavat äidin ystävistä, ja äidin väitteistä ystäviini liittyen, että olisin kaikkia heitä haavoittanut syvästi. Eikä äidin ystävillä ole mitään tietoa siitä, että äitini on uskotellut minulle minun loukanneen heitä niin, että heillä kesti kauan toipua siitä. Ja että minä luulen heidän hymykensä minua kohtaan olevan pelkkää teeskentelyä, kun en voi tietenkään uskoa, että he tykkäisivät minusta.

Näin äidillä oli kiva mieli, ettei lapsi ollut oma itsensä, eikä vapaa, niin ei varmaan sattunut niin kovasti, kun ei itsekään kyennyt olemaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi sanoo, että olit kyläpaikassa epäkohtelias, kun vaadit kotiin lähtöä, se on normaalia kasvatusta, ja äidin tehtävä. Ei merkki narsismista. Jos sitten äidin ystävä jälkikäteen sanoo, ettei se häntä loukannut, se on normaalia kohteliaisuutta, eikä se tee tyhjäksi sitä, että äitisi oli oikeassa kasvattaessaan sinua.

Miksi ihmeessä alapeukutat vastaustani? Kannattaa muistaa, että minä olin vain pieni lapsi noiden tilanteiden tapahtuessa, ei minulla ollut osaamista arvioida, mahtoiko se äidin ystävä todella vakavasti haavoittua vieraidensa käytöksestä, sillä siten äiti minulle asian ja sen, mitä,pahaa minä olin tehnyt, esitti.

Vaikka terapeuttini mukaan siihen sekoittui kateutta vapaudestani, ei suinkaan ongelmaa emännän tunteista. Tätähän minä en voinut hahmottaa. Kuka lapsi ei uskoisi äidin harkintakykyyn, kun äitini on ihan periaatteessa fiksu ihminen? Luonnehäiriö ei heijastu hulluudeksi välttämättä millään lailla.

ap

Hulluksi sinä olet kyllä tullut, ei voi mitään. Kuka normaali ihminen keskustelee itsensä kanssa sivutolkulla jossain keskustelupalstalla, huutaa ja raivoaa paskantavansa ihmisten naamoille ja velloo jossain itsesäälissä vuosikaudet? Ei kukaan. Olet hullu. Piste.

Minä tarkoitin kylläkin, että äitini ei vaikuttanut varsinainsesti hullulta, vaikka oli täysin luonnehäiriöinen. Eli erittäin hankala kombinaatio, vaikea uhrin havaita.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi sanoo, että olit kyläpaikassa epäkohtelias, kun vaadit kotiin lähtöä, se on normaalia kasvatusta, ja äidin tehtävä. Ei merkki narsismista. Jos sitten äidin ystävä jälkikäteen sanoo, ettei se häntä loukannut, se on normaalia kohteliaisuutta, eikä se tee tyhjäksi sitä, että äitisi oli oikeassa kasvattaessaan sinua.

Miksi ihmeessä alapeukutat vastaustani? Kannattaa muistaa, että minä olin vain pieni lapsi noiden tilanteiden tapahtuessa, ei minulla ollut osaamista arvioida, mahtoiko se äidin ystävä todella vakavasti haavoittua vieraidensa käytöksestä, sillä siten äiti minulle asian ja sen, mitä,pahaa minä olin tehnyt, esitti.

Vaikka terapeuttini mukaan siihen sekoittui kateutta vapaudestani, ei suinkaan ongelmaa emännän tunteista. Tätähän minä en voinut hahmottaa. Kuka lapsi ei uskoisi äidin harkintakykyyn, kun äitini on ihan periaatteessa fiksu ihminen? Luonnehäiriö ei heijastu hulluudeksi välttämättä millään lailla.

ap

Hulluksi sinä olet kyllä tullut, ei voi mitään. Kuka normaali ihminen keskustelee itsensä kanssa sivutolkulla jossain keskustelupalstalla, huutaa ja raivoaa paskantavansa ihmisten naamoille ja velloo jossain itsesäälissä vuosikaudet? Ei kukaan. Olet hullu. Piste.

Kiva kun kuitenkin luet ja kommentoitkin mun tekstejä, kiitos.

ap

Minusta mä vedän tässä kyllä aika yliopistotasoista psykologiaa vailla ensimmäisiäkään opintoja aiheesta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi sanoo, että olit kyläpaikassa epäkohtelias, kun vaadit kotiin lähtöä, se on normaalia kasvatusta, ja äidin tehtävä. Ei merkki narsismista. Jos sitten äidin ystävä jälkikäteen sanoo, ettei se häntä loukannut, se on normaalia kohteliaisuutta, eikä se tee tyhjäksi sitä, että äitisi oli oikeassa kasvattaessaan sinua.

Miksi ihmeessä alapeukutat vastaustani? Kannattaa muistaa, että minä olin vain pieni lapsi noiden tilanteiden tapahtuessa, ei minulla ollut osaamista arvioida, mahtoiko se äidin ystävä todella vakavasti haavoittua vieraidensa käytöksestä, sillä siten äiti minulle asian ja sen, mitä,pahaa minä olin tehnyt, esitti.

Vaikka terapeuttini mukaan siihen sekoittui kateutta vapaudestani, ei suinkaan ongelmaa emännän tunteista. Tätähän minä en voinut hahmottaa. Kuka lapsi ei uskoisi äidin harkintakykyyn, kun äitini on ihan periaatteessa fiksu ihminen? Luonnehäiriö ei heijastu hulluudeksi välttämättä millään lailla.

ap

Hulluksi sinä olet kyllä tullut, ei voi mitään. Kuka normaali ihminen keskustelee itsensä kanssa sivutolkulla jossain keskustelupalstalla, huutaa ja raivoaa paskantavansa ihmisten naamoille ja velloo jossain itsesäälissä vuosikaudet? Ei kukaan. Olet hullu. Piste.

Kiva kun kuitenkin luet ja kommentoitkin mun tekstejä, kiitos.

ap

Luuletko oikeasti että jaksan lukea noita jaarituksiasi sen kummemmin ja sivutolkulla? Muutama rivi riittää, olet sen verran ahdistava tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi sanoo, että olit kyläpaikassa epäkohtelias, kun vaadit kotiin lähtöä, se on normaalia kasvatusta, ja äidin tehtävä. Ei merkki narsismista. Jos sitten äidin ystävä jälkikäteen sanoo, ettei se häntä loukannut, se on normaalia kohteliaisuutta, eikä se tee tyhjäksi sitä, että äitisi oli oikeassa kasvattaessaan sinua.

Miksi ihmeessä alapeukutat vastaustani? Kannattaa muistaa, että minä olin vain pieni lapsi noiden tilanteiden tapahtuessa, ei minulla ollut osaamista arvioida, mahtoiko se äidin ystävä todella vakavasti haavoittua vieraidensa käytöksestä, sillä siten äiti minulle asian ja sen, mitä,pahaa minä olin tehnyt, esitti.

Vaikka terapeuttini mukaan siihen sekoittui kateutta vapaudestani, ei suinkaan ongelmaa emännän tunteista. Tätähän minä en voinut hahmottaa. Kuka lapsi ei uskoisi äidin harkintakykyyn, kun äitini on ihan periaatteessa fiksu ihminen? Luonnehäiriö ei heijastu hulluudeksi välttämättä millään lailla.

ap

Hulluksi sinä olet kyllä tullut, ei voi mitään. Kuka normaali ihminen keskustelee itsensä kanssa sivutolkulla jossain keskustelupalstalla, huutaa ja raivoaa paskantavansa ihmisten naamoille ja velloo jossain itsesäälissä vuosikaudet? Ei kukaan. Olet hullu. Piste.

Kiva kun kuitenkin luet ja kommentoitkin mun tekstejä, kiitos.

ap

Luuletko oikeasti että jaksan lukea noita jaarituksiasi sen kummemmin ja sivutolkulla? Muutama rivi riittää, olet sen verran ahdistava tapaus.

Samapa tuo mulle, kommentoit kuitenkin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi sanoo, että olit kyläpaikassa epäkohtelias, kun vaadit kotiin lähtöä, se on normaalia kasvatusta, ja äidin tehtävä. Ei merkki narsismista. Jos sitten äidin ystävä jälkikäteen sanoo, ettei se häntä loukannut, se on normaalia kohteliaisuutta, eikä se tee tyhjäksi sitä, että äitisi oli oikeassa kasvattaessaan sinua.

Juu, tietenkin olisi, jos hän olisi vain sanonut. Mutta kun hän huusi minulle autossa matkalla kotiin täynnä vihaa minua kohtaan, niin, että siitä reaktiosta ei voinut muuta kuin päätellä, että olin loukannut sitä kutsujen emäntää syvästi, emmekä voisi tietää, miten hän toipuisi siitä ikinä.

ap

Siis tämä on tosi koomista, kun tätä lukee nyt, mutta ei se ole ollut minulle sitä tähän päivään saakka, koska en ole tunnistanut ajatelleeni noin hölmösti. Sen ajatteleminen ilman terapian tuomaa tukea oli minulle ehkä liikaa niin kauan kun olin sen kanssa vielä tuossa lapsen luulossa ja piilottanut sen jonnekin.

ap

Ja traagista on se, että itselleni niistä haukuista meni toipua melkein 40 vuotta :( Aika vitun kohtuutonta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua säälittää sun terapeutti ja sun äiti. Terapeutti sentään saa palkkaa tämän paskan kuuntelusta, mutta silti, kohtuuton taakka joutua kuuntelemaan tällaista vellomista vuodesta toiseen.

Ja mun terapeutti auttaa mua mielellään ja on tosi hyvä mulle. Tuskin hän olisi, jos tämä olisi jotenkin vastenmielistä.

ap

Minua myös säälittää sinun äitisi, lapsesi ja miehesi ap. Ja kyllä terapeuttisi varmaan auttaa sinua mielellään, olethan varma tulonlähde hamaan tulevaisuuteen. Tuskin pääkoppaasi saadaan koskaan kuntoon.

Olen huomannut, että olet itse aika aggressiivinen ja hyökkäävä luonne, jos joku täällä on sinua vähänkin arvostellut hyökkäät heti. Olet itsekin sanonut, että sinussa on paljon patoutunutta vihaa. Tulee mieleen nämä tositv sarjat jossa "supernanny" tulee auttamaan perhettä, että saadaan kiukuttelevat lapset kuriin. Olet tainnut olla itse lapsena tällainen raivoava kiukuttelija. Sorry, mutta sen kuvan sinusta saa.

Ehkä podetkin huonoa omaatuntoa lapsuutesi tapahtumista?

Siis sinun kirjoitustyylisi ja raivoamisesi täällä ovat antaneet sen kuvan sinusta, että sinulla ei ihan kaikki ole kohdallaan päässäsi. Ei ole millään tavalla normaalia, että ihminen juuttuu vuosikymmeniksi joihinkin lapsuusajan mitättömiin tapahtumiin ja kasvattaa kärpäsestä härkäsen.

Siksi saat niin paljon alapeukkuja. Tsemppiä läheisillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua säälittää sun terapeutti ja sun äiti. Terapeutti sentään saa palkkaa tämän paskan kuuntelusta, mutta silti, kohtuuton taakka joutua kuuntelemaan tällaista vellomista vuodesta toiseen.

Ja mun terapeutti auttaa mua mielellään ja on tosi hyvä mulle. Tuskin hän olisi, jos tämä olisi jotenkin vastenmielistä.

ap

Minua myös säälittää sinun äitisi, lapsesi ja miehesi ap. Ja kyllä terapeuttisi varmaan auttaa sinua mielellään, olethan varma tulonlähde hamaan tulevaisuuteen. Tuskin pääkoppaasi saadaan koskaan kuntoon.

Olen huomannut, että olet itse aika aggressiivinen ja hyökkäävä luonne, jos joku täällä on sinua vähänkin arvostellut hyökkäät heti. Olet itsekin sanonut, että sinussa on paljon patoutunutta vihaa. Tulee mieleen nämä tositv sarjat jossa "supernanny" tulee auttamaan perhettä, että saadaan kiukuttelevat lapset kuriin. Olet tainnut olla itse lapsena tällainen raivoava kiukuttelija. Sorry, mutta sen kuvan sinusta saa.

Ehkä podetkin huonoa omaatuntoa lapsuutesi tapahtumista?

Siis sinun kirjoitustyylisi ja raivoamisesi täällä ovat antaneet sen kuvan sinusta, että sinulla ei ihan kaikki ole kohdallaan päässäsi. Ei ole millään tavalla normaalia, että ihminen juuttuu vuosikymmeniksi joihinkin lapsuusajan mitättömiin tapahtumiin ja kasvattaa kärpäsestä härkäsen.

Siksi saat niin paljon alapeukkuja. Tsemppiä läheisillesi.

No siis oletko ollenkaan huomannut, että Supernanny-ohjelmissa ongelmana ovat vanhemmat, eivät lapset? Haloo.

Jos on huono omatunto, sekin on sillä lailla, ettei sille ihmiselle voinut kuin huutaa ja siitä huonosta omasta tunnosta onkin päästävä eroon, koska se on täysin väärää huonoa omaatuntoa. Hän siinä saisi minulta anteeksi pyytää ja omat virheensä myöntää. Siis äiti. Mutta en pidättele hengitystäni odotellessani sitä. Voin käsitellä asioita aivan siitä riippumattakin ja niin teenkin.

Ja terapeuttini tykkää auttaa minua, vaikka se onkin hänen työtään.

ap

Supernanny-ohjelmissa kun vanhemmat muuttuvat, muuttuvat lapsetkin. Vika on siis vanhemmissa, ei koskaan lapsissa. Mutta kaikki vanhemmat eivät ikinä hakisi mihinkään supernannyohjelmaan, koska tietävät tuon. Heitä siinä käskettäisiin olemaan lapsille johdonmukaisia, oikeamielisiä, reiluja jne. Mutta mites oot, kun ei ole eväitä siihen.

ap

Ja siis oon huomannut joo, että vastailen aggressiivisesti välillä. Sillä lailla purin vihaani. Koitan löytää joitain rakentavampia tapoja.

ap

Säälin sun lapsia, kun et ota vastuuta elämästi ja käyt haukkumassa äitiäsi. Oleellista on se, että olet itse äiti ja sun kuuluu huolehtia lapsistasi eikä roikkua vuosikaudet täällä haukkumassa. Turhaa energian hukkausta. Mene juttelemaan jonnekin livenä.

Vierailija kirjoitti:

Säälin sun lapsia, kun et ota vastuuta elämästi ja käyt haukkumassa äitiäsi. Oleellista on se, että olet itse äiti ja sun kuuluu huolehtia lapsistasi eikä roikkua vuosikaudet täällä haukkumassa. Turhaa energian hukkausta. Mene juttelemaan jonnekin livenä.

Sääli aivan rauhassa, siinähän säälit. Turhaa energian tuhlausta. Vai....mitä se on tehnyt heille nyt? Tai milloinkaan?

ap

Vierailija kirjoitti:

Säälin sun lapsia, kun et ota vastuuta elämästi ja käyt haukkumassa äitiäsi. Oleellista on se, että olet itse äiti ja sun kuuluu huolehtia lapsistasi eikä roikkua vuosikaudet täällä haukkumassa. Turhaa energian hukkausta. Mene juttelemaan jonnekin livenä.

Ja otanhan vastuuta, elämäni hajotin, kun entinen oli täysin toimimatonta paskaa.

ap