Onko opettajille jotenkin henkisesti mahdotonta myöntää tehneensä virheitä?

On. Samanlaisia kokemuksia täällä. Joka ammatissa on sellaisia, jotka ovat tavallaan väärällä alalla, siitä kannattaa varmaan lähteä.

Kai se on sitä, että useimmat opettajat oppivat jo koulutuksessa, että auktoriteetti on tärkeä. Jos tuon tulkitsee väärin, omaksuu asenteen, että virheitä ei pidä myöntää eikä kantaa muuttaa koskaan, ikinä.

Mutta jos mietin omia opettajiani, niin parhaimmat, arvostetuimmat ja ihanimmat opettajat olivat niitä, jotka olivat inhimillisiä, osasivat perustella mielipiteensä (sen sijaan, että olisivat asennoituneet, että asia on näin, koska MINÄ sanon näin), muuttaa kantaansa ja myös pahoitella, jos ovat kiireessä tms. mokanneet.

Auktoriteetti ei rakennu jääräpäisyydestä, vaan myötätunnosta, reiluudesta, paneutumisesta työhön ja välittämisestä.

Taidat olla tämä lukiolaisen kärkäs äiti. Tehtäviä ei löytynyt ja sinä päätit ottaa rehtoriin yhteyttä.

Ei ole omaa elämää? Ei kykyä elää sovussa?

Aika rankka yleistys kaikista opettajista. Eillei sitten lapsesi ole joku päätä aikova Jonne tai Pissa-Liisa.

Ehkä sun asiallinen palaute on opettajasta tuntunut epäasialliselta?

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla tämä lukiolaisen kärkäs äiti. Tehtäviä ei löytynyt ja sinä päätit ottaa rehtoriin yhteyttä.

Ei ole omaa elämää? Ei kykyä elää sovussa?

Mikä kärkäs äiti? Rehtoriin en ole ollut ikinä yhteydessä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Aika rankka yleistys kaikista opettajista. Eillei sitten lapsesi ole joku päätä aikova Jonne tai Pissa-Liisa.

No ei ole. Nyt on todellakin kyse opettajan mokista, ei lapsen.

Ja kysyinkin, onko tuo opettajilla jotenkin yleinen ilmiö.

Ykkönen esitti hyvän hypoteesin: tuo liittyy väärään tulkintaan auktoriteetista.

ap

Aika outo asetelma. Miksi jollain on kovasti tarvetta "antaa kielteistä palautetta"? Toiset ei joudu edes asiaa miettimään.

Olisikohan kyse oman persoonan eheydestä. Tämä tasapaino siirtyy myös lapsiin. Elämän voi elää myös ilman syyllisten etsimistä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sun asiallinen palaute on opettajasta tuntunut epäasialliselta?

No enpä tiedä, hyvin vähän olen antanut palautetta, mutta jos viidenteen viestiin, joka alkaa sanoin "ehkä viestini on päässyt hukkumaan, joten lähetän tämän nyt uudelleen jne.." ei vieläkään tule vastausta tai opettaja ei reagoi tietoon kiusaamisesta millään tavalla, niin...

ap

Olen usein kirjoitellut siitä miten oppilailla ei ole oikein minkäänlaista oikeusturvaa. Opettajan sana on ensimmäinen jumalasta ylöspäin. Vaikka annettu numero perstuisi selkeästi opettajan virheeseen, niin sitäpä ei oikeastaan voi mitenkään korjata. Olisi tosi hyvä että numerot esitettäisiin oppilaalle ja vanhemmille, ennen kuin lyödään toddistukseen, jotta niitä voisi korjata ennen kuin on myöhäistä. Jos menee antamaan kritiikkiä opettajalle, niin lapsellesihan hän sen kostaa.

Miksi nykyään niin monet vanhemmat syyttää opettajia? Sabotoi lapsen kykyä selvittää itse asiansa? Lähettelee kärkkäitä wilma-viestejä? Soittelee? On sitä mieltä että kullannuppua ei säännöt koske

Taitaa olla.... Näin opettajan tyttärenä ja opettajasukuun syntyneenä. Samasta syystä opettajaporukoiden vapaa-aikaa nähneenä, myös niiden oman kouluni opettajien, äiti kun opetti samassa koulussa jota itsekin kävin. 

Siihen eriävään mieleipiteeseen kun vielä lisätään pikku hiprakka... kukaan ei anna periksi, ei missään asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen usein kirjoitellut siitä miten oppilailla ei ole oikein minkäänlaista oikeusturvaa. Opettajan sana on ensimmäinen jumalasta ylöspäin. Vaikka annettu numero perstuisi selkeästi opettajan virheeseen, niin sitäpä ei oikeastaan voi mitenkään korjata. Olisi tosi hyvä että numerot esitettäisiin oppilaalle ja vanhemmille, ennen kuin lyödään toddistukseen, jotta niitä voisi korjata ennen kuin on myöhäistä. Jos menee antamaan kritiikkiä opettajalle, niin lapsellesihan hän sen kostaa.

Totta.

Jos opettaja on kännissä duunissa tai lyö oppilasta muiden nähden, siihen voi puuttua.

Laiskuuteen, epäpätevyyteen tai muihin tällaisiin ammatillisiin virheisiin ei.

Aika harvassa duunissa on näin.

1

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykyään niin monet vanhemmat syyttää opettajia? Sabotoi lapsen kykyä selvittää itse asiansa? Lähettelee kärkkäitä wilma-viestejä? Soittelee? On sitä mieltä että kullannuppua ei säännöt koske

Lapsen EI TARVITSE selvitä yksin opettajaa vastaan. Tajuatko ollenkaan, kuinka paljon normaalilapset kunnioittavat ja pelkäävät opettajiaan? Ihan kiva tietysti opettajan omaksua asenne, että kun jyrää lapsen, niin mitään ei tarvitse myöntää tai korjata.

Vierailija kirjoitti:

Aika outo asetelma. Miksi jollain on kovasti tarvetta "antaa kielteistä palautetta"? Toiset ei joudu edes asiaa miettimään.

Olisikohan kyse oman persoonan eheydestä. Tämä tasapaino siirtyy myös lapsiin. Elämän voi elää myös ilman syyllisten etsimistä.

'

Teet nyt juurikin sitä, mistä kirjoitin. Lähdet siitä, että opettajissa ei voisi olla kritiikin sijaa, vaan vika on aina lapsessa/vanhemmassa.

Minulla on lapsia ollut koulussa kymmenkunta vuotta, joten kokemuspohjaa on. Kuten sanoin, en kovastikaan ole kritisoinut, mutta jos virheitä ei oiota, viesteihin ei vastata jne., niin ehkä pitää ALKAA antaa sitä kielteistä palautetta ja kunnon tykillä, kun mitään omaehtoista korjaavaa toimintaa ei ole näkynyt.

ap

Onko sinulle vaikea myöntää tekeväsi virheitä omassa työssäsi? Minulle ainakin on, ja varmaan monelle muullekin. Kannattaa kehittää omia kommunikaatiotaitojaan ja -tyyliään. Harvaan vetoaa tyly mutta töykeä.

Hyväksi koettu metodi on ns. "p*skavoileipä": ensin sanotaan jotain positiivista ja kivaa palautetta, sitten se varsinainen kritiikki, sitten taas jotain kivaa ja positiivista, jotta jää hyvä mieli. Tosin skarpeimmat huomaa tuon, mutta ehkä opettajalle se ei ole tuttu. Ja jos jostain suunnalta tulee aina vaan pelkkää kuraa, niin kai se ope lakkaa välittämästä.

Kirjoita rehtorille.

Ei opettajien tarvitse vastata häirikköjen vanhempien viesteihin.

Rehtori  vastaa kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulle vaikea myöntää tekeväsi virheitä omassa työssäsi? Minulle ainakin on, ja varmaan monelle muullekin. Kannattaa kehittää omia kommunikaatiotaitojaan ja -tyyliään. Harvaan vetoaa tyly mutta töykeä.

Hyväksi koettu metodi on ns. "p*skavoileipä": ensin sanotaan jotain positiivista ja kivaa palautetta, sitten se varsinainen kritiikki, sitten taas jotain kivaa ja positiivista, jotta jää hyvä mieli. Tosin skarpeimmat huomaa tuon, mutta ehkä opettajalle se ei ole tuttu. Ja jos jostain suunnalta tulee aina vaan pelkkää kuraa, niin kai se ope lakkaa välittämästä.

Ei minulla ainakaan ole, itse asiassa. Koen, että kritiikin kohtaaminen kuuluu työhön. Vastaan aina saamaani palautteeseen, jos tiedän lähettäjän ja osoitteen. Ja aina kiitän palautteesta, myös negatiivisesta.

Toki, myös positiivista palautetta on hyvä antaa, ja annankin. Sitä paitsi, kuten sanoin, palautteeni on ollut hyvin mietoa ja asiallista, puhelimessa tai IRL en ole ketään ripittänyt.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita rehtorille.

Ei opettajien tarvitse vastata häirikköjen vanhempien viesteihin.

Rehtori  vastaa kaikesta.

Niin, tulkitset siis sinäkin, että palaute on "häiriköintiä". Kiitos, todistit juuri aloitukseni oikeaksi.

En kirjelmöi opettajan virheestä/unohduksesta tms. mielelläni hänen esimiehelleen, vaan katson, että reilumpaa on pyytää oikaisua/toimenpiteitä opettajalta itseltään. 

Sitä paitsi, koska opettajalla on monenlaisia keinoja kostaa oppilaalle, tämä lienee aika tyypillistä, että ehdoin tahdoin ei haluta haastaa riittaa opettajan kanssa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Aika outo asetelma. Miksi jollain on kovasti tarvetta "antaa kielteistä palautetta"? Toiset ei joudu edes asiaa miettimään.

Olisikohan kyse oman persoonan eheydestä. Tämä tasapaino siirtyy myös lapsiin. Elämän voi elää myös ilman syyllisten etsimistä.

Susta ei sen sijaan ole outoa vastata palautteeseen syyllistämällä palautteen antajaa mielisairaaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika outo asetelma. Miksi jollain on kovasti tarvetta "antaa kielteistä palautetta"? Toiset ei joudu edes asiaa miettimään.

Olisikohan kyse oman persoonan eheydestä. Tämä tasapaino siirtyy myös lapsiin. Elämän voi elää myös ilman syyllisten etsimistä.

'

Teet nyt juurikin sitä, mistä kirjoitin. Lähdet siitä, että opettajissa ei voisi olla kritiikin sijaa, vaan vika on aina lapsessa/vanhemmassa.

Minulla on lapsia ollut koulussa kymmenkunta vuotta, joten kokemuspohjaa on. Kuten sanoin, en kovastikaan ole kritisoinut, mutta jos virheitä ei oiota, viesteihin ei vastata jne., niin ehkä pitää ALKAA antaa sitä kielteistä palautetta ja kunnon tykillä, kun mitään omaehtoista korjaavaa toimintaa ei ole näkynyt.

ap

Minulla on myös 10 vuoden kokemus lapsien koulunkäynnistä. Ei ole tullut vielä kertaakaan mieleen alkaa antaa opettajille kielteistä palautetta saati tykittää.

Tosin en etsi syyllisiä vaan ratkaisuja. Esimerkiksi poikani sai musiikista 7. Mietimme mitä voisi tehdä. Poika meni itse rakentavasti kysymään opettajalta kuinka voisi nostaa numeroa.

En uhoa, en etsi syyllisiä muutenkaan. Pidän rajani, nousen asioiden yläpuolelle. Opetan myös lapsille millä tavalla asiat voi parhaiten hoitaa.

Usein kannattaa katsoa omaa roolia, miettiä miten voisi muuttaa omaa toimintaa. Jotkut asiat kannattaa vain ohittaa. Ihmisten kanssa toimii aina parhaiten rakentava toimintatapa.

Ei " miksi sinä et voi myöntää olevasi väärässä".

Ehkä tästä johtuu, ettei meillä ole tullut vastaan syitä alkaa opettajia tylyttämään