Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voinko aviopuolisolle kertoa syvimmistä tunteista, filosofioista, teorioista tai ajatuksista?
10.01.2017 |
Ajatuksia esim politiikasta, uskonnosta, koulutuksesta, seksistä, masturboinnin salaisuuksista, lempi ruuista, lempi juomista tai mitä tekisin jos olisin kultissa johtajana?
Yhdessä 6 vuotta, naimisissa 4. Hyvä pätkä avioliitto ollut, todennäköisesti kestää loppuelämän tai sitten vielä ainakin 5 vuotta.
Kommentit (79)
Usein tekisi mieleni puhua syvällisemmistä ja monimutkaisemmistakin asioista.
Mutta ei siitä tule mitään, kun vastaukseksi vaimo lukee ääneen sisustuslehteä tai kertoo työpaikkajuorujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tietenkään, kun sehän on vaan se aviopuoliso. Se kapistus, joka monilla on kotona.
Miten joku voi olla naimisissa kertomatta noista ajatuksista??? Mitä te yhdessä oikein teette iltaisin?
Ai taas sinä, voisitko nyt kertoa mikä tuo pätkä avioliitto on?
Tottakai voi. Ja pitääkin.
Maailma ei olisi ikinä kehittynyt mihinkään ilman keskusteluja ja varsinkin ilman kunnon väittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä virkaa avioliitolla on, jos siinä ei jaeta syvimpiä ajatuksia?
Onko teillä ihmisillä oikein omia filosofioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tajuaa pitää omana tietonaan kaikki akkojen ajatukset tuonpuoleisesta, hengistä, luontaistuotteista ja mutu- tuntemuksista. Ne aiheuttaa vain miesten osaaman " vittu sä olet tyhmä ja turha"- mulkaisun, joka saa kenet vain tuntemaan olonsa ääliöksi.
Ei puolisolle voi mitään yksityisasioita lörpötellä. Kaikki, minkä kerrot, voidaan käyttää sinua vastaan. Omista ajatuksista jutellaan kavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei puolisolle voi mitään yksityisasioita lörpötellä. Kaikki, minkä kerrot, voidaan käyttää sinua vastaan. Omista ajatuksista jutellaan kavereiden kanssa.
Huomannut ihan saman. Ei puolin eikä toisin. Jos tilanne on se, kuten mulla, et kavereita ei paljon ole, niin kuuntelet vain kun se mies puhuu autoista, härveleistä ja vempeleistä. Kun avaat suusi ja koitat puhua, mies kääntyy ja lähtee menemään.
Miten olette päätyneet naimisiin näiden kanssa, joiden kanssa ette voi keskustella?
Pystyittekö keskustelemaan seurusteluaikana?
Itse siis pidän omituisena tuota yhteenpäätymistä. Jos ei jonkun kanssa ola samalla aaltopituudella keskustelun kanssa, niin sehän loppuu automaattisesti siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ihmeestä te puhutte kumppaneidenne kanssa jos ette noista? Säästä?
Tietty jos on valinnut kumppanin summamutikassa, eikä halua ahdistaa itseään esim. tiedolla, mikä on hänen uskonnollinen tai poliittinen näkemyksensä, kannattaa olla hiljaa. Pitkä loppuelämä.
Miksi ihmeessä olet mennyt naimisiin? Ai niin, menin naimisiin, kun piti saada puoliso. Se kapistus kotiin. Kammottaa lukea sun juttuja, jos olet tosissasi. Nimittäin olet vissiin teeskennellyt jotain muuta kuin oikeasti olet. Nyt vähitellen, muutaman avioliittovuoden jälkeen, oma itseys ja ajatukset alkavat tulla esille. Erikoista on laskelmoiva asenteesi avioliittoon ja puolisoon: ehkä vielä viiden vuoden kestävä avioliitto. Jotain on pielessä. Kun totuus sinusta ihmisenä paljastuu puolisollesi, niin voi olla, että avioliitto loppuu kuin seinään. Suosittelen lämpimästi pariterapiaa. Nimittäin kestävän, pysyvän ihmissuhteen pohja on se, että voi olla oma itsensä kaikkine ajatuksineen. Ja niitä omia juttuja, ajatuksia voi tuoda esille - eikä kohtaa halveksuntaa. Oletko koskaan kuullut semmoista, että avoimuus, avautuminen henkisesti ihmisenä on mahdollista turvallisessa, luotettavassa seurassa, kuten esim. aviopuolison seurassa? Mikä se semmoinen avioliitto on, missä ei voi olla oma itsensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli morsimeni kanssa tapana kehittää mahdollisimman pöljiä ajatuksia ja toinen sitten aina kehitti sitä entistäkin pöljemmäksi. Harmillista ettemme aloittaneet sitä blogia, jossa täysin omasta mielikuvituksesta oleva muka oikea henkilö julkaisisi erittäin outoja päivityksiä elämästään. Sitten olisimme seuranneet miten kauan ihmiset uskovat että henkilö on olemassa.
Noi asiat kerrotaan jo yleensä ennen kun naimisiin edes mennään...
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi olla naimisissa kertomatta noista ajatuksista??? Mitä te yhdessä oikein teette iltaisin?
No mitä nyt nisäkkäät tekee?
Miestä ei vois vähempää kiinnostaa mun jutut. Siivoan, laitan ruoan ja tienaan osani rahoista, niin on tyytyväinen. En aiheuta turhia konflikteja ja avaan haarani, kun herraa panettaa. Näin se vain menee, ja ne ämmät jotka ei jaksa, eroavat.
Ne jotka on pitkään naimisissa, on meitä miestensä palvelijoita jotka pitää turpansa kiinni ja tietää, mistä kannattaa puhua vai kannattaako vain kuunnella.
Ja tämä on totuus.
En mä enää ihmettele onnettomien suhteiden suurta määrää (palstalla). Siis jos sen puolison kanssa ei voi edes puhua....
JSSAP.
En kertoisi - varsinkaan sitä jos käytän termiä"pätkä avioliitto" tai muut "yhdys sanat"kuten ap. Tuollainen kielen runteleminen olisi avioeroperuste tai syy olla menemättä naimisiin henkilön kanssa joka ei osaa kirjoittaa. Unohda se filosofiointi yms. ja keskity laittamaan kielippi kuntoon. Nolottaisi olla vaimosi.
Myös tuollaisen ihmettely av-palstalla sen sijaan että puhuisi suoraan vaimolle olisi avioeroperuste. Välitön.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet mennyt naimisiin? Ai niin, menin naimisiin, kun piti saada puoliso. Se kapistus kotiin. Kammottaa lukea sun juttuja, jos olet tosissasi. Nimittäin olet vissiin teeskennellyt jotain muuta kuin oikeasti olet. Nyt vähitellen, muutaman avioliittovuoden jälkeen, oma itseys ja ajatukset alkavat tulla esille. Erikoista on laskelmoiva asenteesi avioliittoon ja puolisoon: ehkä vielä viiden vuoden kestävä avioliitto. Jotain on pielessä. Kun totuus sinusta ihmisenä paljastuu puolisollesi, niin voi olla, että avioliitto loppuu kuin seinään. Suosittelen lämpimästi pariterapiaa. Nimittäin kestävän, pysyvän ihmissuhteen pohja on se, että voi olla oma itsensä kaikkine ajatuksineen. Ja niitä omia juttuja, ajatuksia voi tuoda esille - eikä kohtaa halveksuntaa. Oletko koskaan kuullut semmoista, että avoimuus, avautuminen henkisesti ihmisenä on mahdollista turvallisessa, luotettavassa seurassa, kuten esim. aviopuolison seurassa? Mikä se semmoinen avioliitto on, missä ei voi olla oma itsensä?
Ihan tavallinen avioliitto.
On turvaa ja saa puhua rajoitetusti joskus tietyistä asioista. Kun miestä rupeaa ärsyttämään, se mulkaisee tai keskeyttää tai lähtee pois. Siitä huomaan, että puhuin tyhmiä tai liian pitkään tai aiheesta, josta ei puhuta ( esim. anoppi)
Miehillä on sukupolvia se mies ollut perheen pää ja viisain.
Sukupolvia AINA se nainen ja vaimo ei ole ollut kovin viisas.
Miten vitussa te kuvittelette, että tämä sukupolvi olisi jotenkin parempi????
Alue: Aihe vapaa
Voihan sitä kertoa mutta ei voi taata tietenkään että aviopuolisoa kiinnostaa. Jos hän olisi intohimoisen kiinnostunut samantyyppisistä asioista ja skenaarioista kuin sinä niin se vasta olisikin jotain.
Minulla on paljon omanlaisiani ajatuksia ja skenaarioita joita pyörittelen päässäni pitkin päivää. Ne eivät ole millään tavoin rikollisia, perverssejä tai mitään sellaista. Ne ovat ehkä vähän ilkikurisia ja vain kuvajainen omasta maailmankatsomuksestani. Hyvin harvoin puhun kiinnostuksen kohteistani kellekään ja jos puhun niin hyvin vähän.
Jos Sinulla on taitoa niin voithan kirjoittaa novellin, fiktionaalisen ajatuksistasi ja jos sinulla todella on taitoa niin vaikka romaanin. Näin voit tuoda maailmankatsomustasi esiin suuntaamatta sitä kehenkään, odottamatta että yksi ihminen ymmärtää sinua.