Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voinko aviopuolisolle kertoa syvimmistä tunteista, filosofioista, teorioista tai ajatuksista?
10.01.2017 |
Ajatuksia esim politiikasta, uskonnosta, koulutuksesta, seksistä, masturboinnin salaisuuksista, lempi ruuista, lempi juomista tai mitä tekisin jos olisin kultissa johtajana?
Yhdessä 6 vuotta, naimisissa 4. Hyvä pätkä avioliitto ollut, todennäköisesti kestää loppuelämän tai sitten vielä ainakin 5 vuotta.
Kommentit (79)
Siinä vaiheessa, kun nisäkkäistä ainoa uskontoon, taiteeseen ja filosofiaan kykenevä haluaa vain "olla niin kuin muutkin nisäkkäät", menee kyllä äärettömän vaikeaksi perustella, miksi hän saa tuhota tätä palloa keksinnöillään ja elintasollaan.
Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus, ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei puolisolle voi mitään yksityisasioita lörpötellä. Kaikki, minkä kerrot, voidaan käyttää sinua vastaan. Omista ajatuksista jutellaan kavereiden kanssa.
Huomannut ihan saman. Ei puolin eikä toisin. Jos tilanne on se, kuten mulla, et kavereita ei paljon ole, niin kuuntelet vain kun se mies puhuu autoista, härveleistä ja vempeleistä. Kun avaat suusi ja koitat puhua, mies kääntyy ja lähtee menemään.
Kumma homma. Mulla on käynyt tuuri kun olen osannut valita miehen joka osaa puhua muustakin kuin autoista ja härveleistä. Tuollaiset ukot oisin laittanut kierrätykseen jo seurusteluaikana, sitä vartenhan seurustelu on että yhteisetnkeskustelunaiheetkin saa selville.
Mun mies on duunari, mutta todellakin meillä puhutaan hieman toisen tasoisista asioista. Ja aiheet todellakin molempia kiinnostavia.
Käviskö noita puolisolle ei voi eikä kannata puhua -keissejä, kun kaksi eri tavoin pinnallista mutta yhtä... tyhmää (anteeksi!!) ajautuu yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei puolisolle voi mitään yksityisasioita lörpötellä. Kaikki, minkä kerrot, voidaan käyttää sinua vastaan. Omista ajatuksista jutellaan kavereiden kanssa.
Huomannut ihan saman. Ei puolin eikä toisin. Jos tilanne on se, kuten mulla, et kavereita ei paljon ole, niin kuuntelet vain kun se mies puhuu autoista, härveleistä ja vempeleistä. Kun avaat suusi ja koitat puhua, mies kääntyy ja lähtee menemään.
Kumma homma. Mulla on käynyt tuuri kun olen osannut valita miehen joka osaa puhua muustakin kuin autoista ja härveleistä. Tuollaiset ukot oisin laittanut kierrätykseen jo seurusteluaikana, sitä vartenhan seurustelu on että yhteisetnkeskustelunaiheetkin saa selville.
Joo, puhuu se politiikasta ja päivän polttavista, ja minä kuuntelen ja myötäilen, ihan kuten tekin. Ne puhuu töissä toisten miesten kanssa oikeasti. Naisen kanssa puhuu ne, jotka haluaa esittää omat mielipiteensä sille nartulle, ja saada myötäilyä.
Ei naisten kanssa väitellä tai keskustella, ne on sitä varten, että ne myötää.
Tästä tulikin näköjään yhden elämään pettyneen ihmisen terapiaketju. Joillekin tuntuu olevan terapeuttista tuo omassa kurjuudessa kieriskely, ja lisänautintoa he saavat toiveesta, että saisivat jonkun muunkin vedettyä sinne kuravelliin. Kyllä se olet pikemmin sinä, jonka kannattaa tarkkailla toimintamallejaan. Jossain sulla mättää, kun kierit vapaaehtoisesti kurjassa tilanteessasi.
No, kattellaan. Kyllä te kaikki vielä heräätte. Ehkä mä olen tyhmä ja nainut väärän miehen. Mut teissä on se vika, että ette uskalla edes miettiä asioita...
Lojutte sohvan nurkissa illat näpyttämässä puhelinta ja olette tosi onnellisia.
Katsotaan sitten, kun olette esittäneet onnellista aikanne, ja eteen tulee ( varsinkin miehillä) se pelko, että oliko tämä tässä ja enkö muuta elämältä saa. Ne lähtee hakemaan muuta, nuorempaa todistellakseen itselleen nuoruuttaan.
Voi kun unohtuu, kuinka kivaa meillä on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä tulikin näköjään yhden elämään pettyneen ihmisen terapiaketju. Joillekin tuntuu olevan terapeuttista tuo omassa kurjuudessa kieriskely, ja lisänautintoa he saavat toiveesta, että saisivat jonkun muunkin vedettyä sinne kuravelliin. Kyllä se olet pikemmin sinä, jonka kannattaa tarkkailla toimintamallejaan. Jossain sulla mättää, kun kierit vapaaehtoisesti kurjassa tilanteessasi.
Voi kuule, kun yrittää kaikkensa pitääkseen elämän kunnossa ja kaikki tyytyväisenä ja silti pitäisi aina olla toisessa paikassa, kuin on, tajuaa että tästä pyörästä ei pääse pois.
Kyllä sinäkin vielä huomaat..
Vierailija kirjoitti:
No, kattellaan. Kyllä te kaikki vielä heräätte. Ehkä mä olen tyhmä ja nainut väärän miehen. Mut teissä on se vika, että ette uskalla edes miettiä asioita...
Lojutte sohvan nurkissa illat näpyttämässä puhelinta ja olette tosi onnellisia.Katsotaan sitten, kun olette esittäneet onnellista aikanne, ja eteen tulee ( varsinkin miehillä) se pelko, että oliko tämä tässä ja enkö muuta elämältä saa. Ne lähtee hakemaan muuta, nuorempaa todistellakseen itselleen nuoruuttaan.
Voi kun unohtuu, kuinka kivaa meillä on...
Hohhoijaa. Näin yhden aviomiehen jo haudanneenakin voin sanoa, että ei kannata kuunnella tuollaista katkeraa ulinaa. Onnellinen parisuhde kyllä kestää vaikka nainen puhuisikin omista ajatuksistaan ja näkemyksistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet mennyt naimisiin? Ai niin, menin naimisiin, kun piti saada puoliso. Se kapistus kotiin. Kammottaa lukea sun juttuja, jos olet tosissasi. Nimittäin olet vissiin teeskennellyt jotain muuta kuin oikeasti olet. Nyt vähitellen, muutaman avioliittovuoden jälkeen, oma itseys ja ajatukset alkavat tulla esille. Erikoista on laskelmoiva asenteesi avioliittoon ja puolisoon: ehkä vielä viiden vuoden kestävä avioliitto. Jotain on pielessä. Kun totuus sinusta ihmisenä paljastuu puolisollesi, niin voi olla, että avioliitto loppuu kuin seinään. Suosittelen lämpimästi pariterapiaa. Nimittäin kestävän, pysyvän ihmissuhteen pohja on se, että voi olla oma itsensä kaikkine ajatuksineen. Ja niitä omia juttuja, ajatuksia voi tuoda esille - eikä kohtaa halveksuntaa. Oletko koskaan kuullut semmoista, että avoimuus, avautuminen henkisesti ihmisenä on mahdollista turvallisessa, luotettavassa seurassa, kuten esim. aviopuolison seurassa? Mikä se semmoinen avioliitto on, missä ei voi olla oma itsensä?
Ihan tavallinen avioliitto.
On turvaa ja saa puhua rajoitetusti joskus tietyistä asioista. Kun miestä rupeaa ärsyttämään, se mulkaisee tai keskeyttää tai lähtee pois. Siitä huomaan, että puhuin tyhmiä tai liian pitkään tai aiheesta, josta ei puhuta ( esim. anoppi)
Miehillä on sukupolvia se mies ollut perheen pää ja viisain.
Sukupolvia AINA se nainen ja vaimo ei ole ollut kovin viisas.
Miten vitussa te kuvittelette, että tämä sukupolvi olisi jotenkin parempi????Täytyy kyllä sanoa, että vaikea tuohon on vastaan sanoa, jos ihminen anonyyminä kertoo olevansa niin tyhmä ettei voi puolisolleen puhua.
No olen minä. Nainen, ja vielä typerä nainen joka tekee kaiken väärin. Jo olemassa olossanikin on jotain väärää. En ole 17 vuoden aikana tehnyt paljon mitään oikein.
Synnytyssalissakin sätittiin, kuinka muut synnyttää nopeammin.
Siivoan liikaa.
Olen töissä liikaa.
Olen kotona liikaa.
En lähde kyläilemään.
Puhun liikaa vääristä asioista.
Puhun liian vähän oikeista asioista.
Yms yms.
Tätä kun kuuntelee vuosia, ja tietää suvun miehiä katselleena, että tilanne vain pahenee, tekisi mieli purra itseltä pää irti.Ja se on aivan normaalia avioliitoissa! Toiset kestää, toiset ei.
Ei tuollainen käytös ole normaalia missään avioliitossa. Onpa sulla outo käsitys. Miksi valitsit miehesi väärin perustein, oisko pitänyt olla hieman viisaampi?
Itse en olisi koskaan ottanut miestä ollenkaan, jos en olisi sellaista jonka kanssa voin jakaa syvimmätkin ajatukseni ihan kaikesta. Ei seksikään ollut mulle ollenkaan niiin tärkeää, vaikka siitäkin nautin, kuin se että voi olla niin läheinen jonkun kanssa että hän tietää mun noloimmatkin ajatukset ja syvimmät traumat, ja silti rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet mennyt naimisiin? Ai niin, menin naimisiin, kun piti saada puoliso. Se kapistus kotiin. Kammottaa lukea sun juttuja, jos olet tosissasi. Nimittäin olet vissiin teeskennellyt jotain muuta kuin oikeasti olet. Nyt vähitellen, muutaman avioliittovuoden jälkeen, oma itseys ja ajatukset alkavat tulla esille. Erikoista on laskelmoiva asenteesi avioliittoon ja puolisoon: ehkä vielä viiden vuoden kestävä avioliitto. Jotain on pielessä. Kun totuus sinusta ihmisenä paljastuu puolisollesi, niin voi olla, että avioliitto loppuu kuin seinään. Suosittelen lämpimästi pariterapiaa. Nimittäin kestävän, pysyvän ihmissuhteen pohja on se, että voi olla oma itsensä kaikkine ajatuksineen. Ja niitä omia juttuja, ajatuksia voi tuoda esille - eikä kohtaa halveksuntaa. Oletko koskaan kuullut semmoista, että avoimuus, avautuminen henkisesti ihmisenä on mahdollista turvallisessa, luotettavassa seurassa, kuten esim. aviopuolison seurassa? Mikä se semmoinen avioliitto on, missä ei voi olla oma itsensä?
Ihan tavallinen avioliitto.
On turvaa ja saa puhua rajoitetusti joskus tietyistä asioista. Kun miestä rupeaa ärsyttämään, se mulkaisee tai keskeyttää tai lähtee pois. Siitä huomaan, että puhuin tyhmiä tai liian pitkään tai aiheesta, josta ei puhuta ( esim. anoppi)
Miehillä on sukupolvia se mies ollut perheen pää ja viisain.
Sukupolvia AINA se nainen ja vaimo ei ole ollut kovin viisas.
Miten vitussa te kuvittelette, että tämä sukupolvi olisi jotenkin parempi????Sori vaan mutta talon emäntä on aina ollut se jolla on ne viljavarastojen avaimet ja talouskirjanpito vastuullaan. Ei mies. Sinä et ole perheen pää, ole hiljaa siinä.
Tuohon voisi lisätä, että vanhan sanonnan mukaan talo kestää huonon isännän ja jopa usean sellaisen peräkkäin, mutta huonoa emäntää se ei kestä.
On se noin kuin sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi olla naimisissa kertomatta noista ajatuksista??? Mitä te yhdessä oikein teette iltaisin?
No mitä nyt nisäkkäät tekee?
Miestä ei vois vähempää kiinnostaa mun jutut. Siivoan, laitan ruoan ja tienaan osani rahoista, niin on tyytyväinen. En aiheuta turhia konflikteja ja avaan haarani, kun herraa panettaa. Näin se vain menee, ja ne ämmät jotka ei jaksa, eroavat.
Ne jotka on pitkään naimisissa, on meitä miestensä palvelijoita jotka pitää turpansa kiinni ja tietää, mistä kannattaa puhua vai kannattaako vain kuunnella.Ja tämä on totuus.
Älä puhu yleistävää potaskaa. Meillä puhutaan vaikka mistä, tunteista, peloista, uskonnosta, politiikasta, tieteistä, taiteista. Ja liitto on kestänyt pitkään vahvana. Tosin en availe haarojani, vaan ihan kyllä itsekin nautin seksistä enkä todellakaan ole kenenkään palvelija. Pikkasen itsetuntoa sinullekin soisin
Niin, mies puhuu ja sinä myötäilet. Myönnä se itsellesi. Jos olisit eri mieltä, ei se puhuisi sulle enää. Sanoisi, miksi minä edes yritän selittää sinulle tätä asiaa. Koitapa joskus..
Nautit seksistä? Niin nautit, niin kauan kuin siinä seksin saannissa ei tapahdu mitään.
Ja kuitenkin mietit päässäsi, miten saat pidettyä seksin freesinä, ettei sua jätettäisi.. Eikö totta?
Ja tiedätkö kenen syy se on, kun se ei enää nousekaan.. Sinun!
Se mitä sulle tapahtui on asia jota et voi edes koittaa yleistää koskemaan kaikkia parisuhteita. Se jos toisten liitto toimii EI OLE SULTA POIS. Mene muualle katkeroitumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kattellaan. Kyllä te kaikki vielä heräätte. Ehkä mä olen tyhmä ja nainut väärän miehen. Mut teissä on se vika, että ette uskalla edes miettiä asioita...
Lojutte sohvan nurkissa illat näpyttämässä puhelinta ja olette tosi onnellisia.Katsotaan sitten, kun olette esittäneet onnellista aikanne, ja eteen tulee ( varsinkin miehillä) se pelko, että oliko tämä tässä ja enkö muuta elämältä saa. Ne lähtee hakemaan muuta, nuorempaa todistellakseen itselleen nuoruuttaan.
Voi kun unohtuu, kuinka kivaa meillä on...Hohhoijaa. Näin yhden aviomiehen jo haudanneenakin voin sanoa, että ei kannata kuunnella tuollaista katkeraa ulinaa. Onnellinen parisuhde kyllä kestää vaikka nainen puhuisikin omista ajatuksistaan ja näkemyksistään.
Niin, nainen saa puhua ihan niin kauan, kuin mies antaa. Tottakai saa puhua omista ajatuksistaan ja näkemyksistään, kunhan mies on samaa mieltä. Ja siinä me naiset ollaan taitavia, puhutaan juuri kuten muut haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi olla naimisissa kertomatta noista ajatuksista??? Mitä te yhdessä oikein teette iltaisin?
No mitä nyt nisäkkäät tekee?
Miestä ei vois vähempää kiinnostaa mun jutut. Siivoan, laitan ruoan ja tienaan osani rahoista, niin on tyytyväinen. En aiheuta turhia konflikteja ja avaan haarani, kun herraa panettaa. Näin se vain menee, ja ne ämmät jotka ei jaksa, eroavat.
Ne jotka on pitkään naimisissa, on meitä miestensä palvelijoita jotka pitää turpansa kiinni ja tietää, mistä kannattaa puhua vai kannattaako vain kuunnella.Ja tämä on totuus.
Älä puhu yleistävää potaskaa. Meillä puhutaan vaikka mistä, tunteista, peloista, uskonnosta, politiikasta, tieteistä, taiteista. Ja liitto on kestänyt pitkään vahvana. Tosin en availe haarojani, vaan ihan kyllä itsekin nautin seksistä enkä todellakaan ole kenenkään palvelija. Pikkasen itsetuntoa sinullekin soisin
Niin, mies puhuu ja sinä myötäilet. Myönnä se itsellesi. Jos olisit eri mieltä, ei se puhuisi sulle enää. Sanoisi, miksi minä edes yritän selittää sinulle tätä asiaa. Koitapa joskus..
Nautit seksistä? Niin nautit, niin kauan kuin siinä seksin saannissa ei tapahdu mitään.
Ja kuitenkin mietit päässäsi, miten saat pidettyä seksin freesinä, ettei sua jätettäisi.. Eikö totta?
Ja tiedätkö kenen syy se on, kun se ei enää nousekaan.. Sinun!Se mitä sulle tapahtui on asia jota et voi edes koittaa yleistää koskemaan kaikkia parisuhteita. Se jos toisten liitto toimii EI OLE SULTA POIS. Mene muualle katkeroitumaan.
Niinpä niin, kyllä se mörköpeikko sieltä takaraivolta kolkuttelee. Eläpä tämä päivä niin, että mietit kuinka paljon teet asioita ihan siksi, että suhun ollaan tyytyväisiä.
Kuinka paljon teet asioita ihan siksi, että mies olisi suhun tyytyväinen.
Ja tiedätkö mitä, kuitenkin se mies vertaa sua äitiinsä ja haukkuu sua seläntakana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet mennyt naimisiin? Ai niin, menin naimisiin, kun piti saada puoliso. Se kapistus kotiin. Kammottaa lukea sun juttuja, jos olet tosissasi. Nimittäin olet vissiin teeskennellyt jotain muuta kuin oikeasti olet. Nyt vähitellen, muutaman avioliittovuoden jälkeen, oma itseys ja ajatukset alkavat tulla esille. Erikoista on laskelmoiva asenteesi avioliittoon ja puolisoon: ehkä vielä viiden vuoden kestävä avioliitto. Jotain on pielessä. Kun totuus sinusta ihmisenä paljastuu puolisollesi, niin voi olla, että avioliitto loppuu kuin seinään. Suosittelen lämpimästi pariterapiaa. Nimittäin kestävän, pysyvän ihmissuhteen pohja on se, että voi olla oma itsensä kaikkine ajatuksineen. Ja niitä omia juttuja, ajatuksia voi tuoda esille - eikä kohtaa halveksuntaa. Oletko koskaan kuullut semmoista, että avoimuus, avautuminen henkisesti ihmisenä on mahdollista turvallisessa, luotettavassa seurassa, kuten esim. aviopuolison seurassa? Mikä se semmoinen avioliitto on, missä ei voi olla oma itsensä?
Ihan tavallinen avioliitto.
On turvaa ja saa puhua rajoitetusti joskus tietyistä asioista. Kun miestä rupeaa ärsyttämään, se mulkaisee tai keskeyttää tai lähtee pois. Siitä huomaan, että puhuin tyhmiä tai liian pitkään tai aiheesta, josta ei puhuta ( esim. anoppi)
Miehillä on sukupolvia se mies ollut perheen pää ja viisain.
Sukupolvia AINA se nainen ja vaimo ei ole ollut kovin viisas.
Miten vitussa te kuvittelette, että tämä sukupolvi olisi jotenkin parempi????Sori vaan mutta talon emäntä on aina ollut se jolla on ne viljavarastojen avaimet ja talouskirjanpito vastuullaan. Ei mies. Sinä et ole perheen pää, ole hiljaa siinä.
Tuohon voisi lisätä, että vanhan sanonnan mukaan talo kestää huonon isännän ja jopa usean sellaisen peräkkäin, mutta huonoa emäntää se ei kestä.
On se noin kuin sanotaan.
Joopa joo... Mutta aina, AINA se talo ja autot on kuitenkin kaikkien puheissa aina sen isännän. Emäntä pitää hommat rullaamassa ja pystyssä, mutta ihan siksi, että sen " pitää".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi olla naimisissa kertomatta noista ajatuksista??? Mitä te yhdessä oikein teette iltaisin?
No mitä nyt nisäkkäät tekee?
Miestä ei vois vähempää kiinnostaa mun jutut. Siivoan, laitan ruoan ja tienaan osani rahoista, niin on tyytyväinen. En aiheuta turhia konflikteja ja avaan haarani, kun herraa panettaa. Näin se vain menee, ja ne ämmät jotka ei jaksa, eroavat.
Ne jotka on pitkään naimisissa, on meitä miestensä palvelijoita jotka pitää turpansa kiinni ja tietää, mistä kannattaa puhua vai kannattaako vain kuunnella.Ja tämä on totuus.
Milläköhän helvetin planeetalla sä elät?
Toi on useimmille emotionaalisesti terveille, fiksuille, oman elämänsä rakentamiseen kykeneville ihmisille täysin sietämätön ajatus. Hyi saatana!
(Anteeksi. Harvoin sorrun kiroamaan.)
Tuossa oli pois kohdiltaan niin kuin _kaikki_. Tavallaan pitäisi olla sun puolesta pahoillaan, jos tuo on mielestäsi totuus... mutta vaikutat niin pahansuovalta ihmiseltä, että nyt en kykene.
Luuletko sä oikeasti, että tarvitsen sinulta jotain symppiä?? No en todellakaan. Kerron sinulle totuuden.
Jos uskaltaudut miettimään toimintamallejasi ja syitä, miksi teet asioita elämässä tietyllä tavalla, huomaat tekeväsi ne miehesi tyytyväisyyden vuoksi.
Ja arvaa mitä.. Se mies ei oikeasti tee mitään tehdäkseen sua tyytyväiseksi-- vaan saadakseen pillua ( ei juuri sinulta, kuka tahansa nainen kelpaa, sinä satut olemaan siinä)
Hae jo apua tuohon katkeruuteesi. Se lähentelee sairautta. Ikävää että sulla on huonoja kokemuksia mutta se ei oikeuta sinua puskemaan myrkkyä toisten niskaan. Katsos kun maailmassa on toisenlaisiakin miehiä kuin sinun kohtaamasi.
Mikään pakko ei ole jäädä kärsimään suhteeseen mikä ei enää toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei puolisolle voi mitään yksityisasioita lörpötellä. Kaikki, minkä kerrot, voidaan käyttää sinua vastaan. Omista ajatuksista jutellaan kavereiden kanssa.
Huomannut ihan saman. Ei puolin eikä toisin. Jos tilanne on se, kuten mulla, et kavereita ei paljon ole, niin kuuntelet vain kun se mies puhuu autoista, härveleistä ja vempeleistä. Kun avaat suusi ja koitat puhua, mies kääntyy ja lähtee menemään.
Kumma homma. Mulla on käynyt tuuri kun olen osannut valita miehen joka osaa puhua muustakin kuin autoista ja härveleistä. Tuollaiset ukot oisin laittanut kierrätykseen jo seurusteluaikana, sitä vartenhan seurustelu on että yhteisetnkeskustelunaiheetkin saa selville.
Joo, puhuu se politiikasta ja päivän polttavista, ja minä kuuntelen ja myötäilen, ihan kuten tekin. Ne puhuu töissä toisten miesten kanssa oikeasti. Naisen kanssa puhuu ne, jotka haluaa esittää omat mielipiteensä sille nartulle, ja saada myötäilyä.
Ei naisten kanssa väitellä tai keskustella, ne on sitä varten, että ne myötää.
Puhu vain omasta puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet mennyt naimisiin? Ai niin, menin naimisiin, kun piti saada puoliso. Se kapistus kotiin. Kammottaa lukea sun juttuja, jos olet tosissasi. Nimittäin olet vissiin teeskennellyt jotain muuta kuin oikeasti olet. Nyt vähitellen, muutaman avioliittovuoden jälkeen, oma itseys ja ajatukset alkavat tulla esille. Erikoista on laskelmoiva asenteesi avioliittoon ja puolisoon: ehkä vielä viiden vuoden kestävä avioliitto. Jotain on pielessä. Kun totuus sinusta ihmisenä paljastuu puolisollesi, niin voi olla, että avioliitto loppuu kuin seinään. Suosittelen lämpimästi pariterapiaa. Nimittäin kestävän, pysyvän ihmissuhteen pohja on se, että voi olla oma itsensä kaikkine ajatuksineen. Ja niitä omia juttuja, ajatuksia voi tuoda esille - eikä kohtaa halveksuntaa. Oletko koskaan kuullut semmoista, että avoimuus, avautuminen henkisesti ihmisenä on mahdollista turvallisessa, luotettavassa seurassa, kuten esim. aviopuolison seurassa? Mikä se semmoinen avioliitto on, missä ei voi olla oma itsensä?
Ihan tavallinen avioliitto.
On turvaa ja saa puhua rajoitetusti joskus tietyistä asioista. Kun miestä rupeaa ärsyttämään, se mulkaisee tai keskeyttää tai lähtee pois. Siitä huomaan, että puhuin tyhmiä tai liian pitkään tai aiheesta, josta ei puhuta ( esim. anoppi)
Miehillä on sukupolvia se mies ollut perheen pää ja viisain.
Sukupolvia AINA se nainen ja vaimo ei ole ollut kovin viisas.
Miten vitussa te kuvittelette, että tämä sukupolvi olisi jotenkin parempi????Sori vaan mutta talon emäntä on aina ollut se jolla on ne viljavarastojen avaimet ja talouskirjanpito vastuullaan. Ei mies. Sinä et ole perheen pää, ole hiljaa siinä.
Tuohon voisi lisätä, että vanhan sanonnan mukaan talo kestää huonon isännän ja jopa usean sellaisen peräkkäin, mutta huonoa emäntää se ei kestä.
On se noin kuin sanotaan.
Joopa joo... Mutta aina, AINA se talo ja autot on kuitenkin kaikkien puheissa aina sen isännän. Emäntä pitää hommat rullaamassa ja pystyssä, mutta ihan siksi, että sen " pitää".
Mies hankkii, ja mies ostaa. Mies remontoi talon, mies tekee kaikki isot hommat. Vaimo on kuin kissa, jonka pitää pyytää hiiriä, jotta saa olla olemassa.
Tottakai, mistä te sitten puhutte puolisoittenne kanssa?
Meillä puhutaan avoimesti kaikesta, ollaan välillä erimieltä, kinastellaan, pähkäillään ja välillä ollaan ehdottomasti samaa mieltä asioista. Haaveillaan, pohditaan, rakennetaan parempia vaihtoehtoja. Erityisesti historia, gastronomia ja matkat saa aina pitkät keskustelut aikaiseksi. Politiikasta olen vähemmän kiinnostunut vaikka lapsuuteni olikin poliittisesti värittynyttä, mutta keskustelua syntyy aina.
Lisäksi tietty kaikki jokapäiväiset asiat kuten omat lapset, työasiat, tunteet, sää, raha-asiat, taloon ja pihaan liittyvät jne.
Vanhojen märehtimistä emme harrasta, eikä menneisyydessä ole mitään loukkauksia tms joita pitäisi edes muistaa.
20v yhdessä eikä vielä ole jutunaiheet loppuneet:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei puolisolle voi mitään yksityisasioita lörpötellä. Kaikki, minkä kerrot, voidaan käyttää sinua vastaan. Omista ajatuksista jutellaan kavereiden kanssa.
Huomannut ihan saman. Ei puolin eikä toisin. Jos tilanne on se, kuten mulla, et kavereita ei paljon ole, niin kuuntelet vain kun se mies puhuu autoista, härveleistä ja vempeleistä. Kun avaat suusi ja koitat puhua, mies kääntyy ja lähtee menemään.
Kumma homma. Mulla on käynyt tuuri kun olen osannut valita miehen joka osaa puhua muustakin kuin autoista ja härveleistä. Tuollaiset ukot oisin laittanut kierrätykseen jo seurusteluaikana, sitä vartenhan seurustelu on että yhteisetnkeskustelunaiheetkin saa selville.
Mun mies on duunari, mutta todellakin meillä puhutaan hieman toisen tasoisista asioista. Ja aiheet todellakin molempia kiinnostavia.
Käviskö noita puolisolle ei voi eikä kannata puhua -keissejä, kun kaksi eri tavoin pinnallista mutta yhtä... tyhmää (anteeksi!!) ajautuu yhteen?
Eihän se koulutustaso tarkoita sitä etteikö ihminen osaisi keskustella kaikesta mahdollisesta. Omat kiinnostuksenaiheethan siihen vaikuttavat. Kiva kun sulla on mies joka on monipuolisesti kiinnostunut eri asioista, vaali suhdettanne ja nauti :)
Alue: Aihe vapaa
Sori vaan mutta talon emäntä on aina ollut se jolla on ne viljavarastojen avaimet ja talouskirjanpito vastuullaan. Ei mies. Sinä et ole perheen pää, ole hiljaa siinä.