Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voinko aviopuolisolle kertoa syvimmistä tunteista, filosofioista, teorioista tai ajatuksista?
10.01.2017 |
Ajatuksia esim politiikasta, uskonnosta, koulutuksesta, seksistä, masturboinnin salaisuuksista, lempi ruuista, lempi juomista tai mitä tekisin jos olisin kultissa johtajana?
Yhdessä 6 vuotta, naimisissa 4. Hyvä pätkä avioliitto ollut, todennäköisesti kestää loppuelämän tai sitten vielä ainakin 5 vuotta.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei puolisolle voi mitään yksityisasioita lörpötellä. Kaikki, minkä kerrot, voidaan käyttää sinua vastaan. Omista ajatuksista jutellaan kavereiden kanssa.
Huomannut ihan saman. Ei puolin eikä toisin. Jos tilanne on se, kuten mulla, et kavereita ei paljon ole, niin kuuntelet vain kun se mies puhuu autoista, härveleistä ja vempeleistä. Kun avaat suusi ja koitat puhua, mies kääntyy ja lähtee menemään.
Kumma homma. Mulla on käynyt tuuri kun olen osannut valita miehen joka osaa puhua muustakin kuin autoista ja härveleistä. Tuollaiset ukot oisin laittanut kierrätykseen jo seurusteluaikana, sitä vartenhan seurustelu on että yhteisetnkeskustelunaiheetkin saa selville.
Joo, puhuu se politiikasta ja päivän polttavista, ja minä kuuntelen ja myötäilen, ihan kuten tekin. Ne puhuu töissä toisten miesten kanssa oikeasti. Naisen kanssa puhuu ne, jotka haluaa esittää omat mielipiteensä sille nartulle, ja saada myötäilyä.
Ei naisten kanssa väitellä tai keskustella, ne on sitä varten, että ne myötää.
Älä yleistä omaa kohtaloasi koskemaan myös muita naisia, koska sinä olet väärässä. Ota se pää pois sieltä sangosta, katso peiliin ja kysy itseltäsi miksi sallit itseäsi kohdeltavan noin?
Ehkä juuri sinä et sitten ole sellainen nainen jonka kanssa väitellään ja keskustellaan tai sitten valitsit ihan itse väärän miehen. Se taas ei ole meidän muiden syy. Mun ei tarvitse myötäillä miestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi olla naimisissa kertomatta noista ajatuksista??? Mitä te yhdessä oikein teette iltaisin?
No mitä nyt nisäkkäät tekee?
Miestä ei vois vähempää kiinnostaa mun jutut. Siivoan, laitan ruoan ja tienaan osani rahoista, niin on tyytyväinen. En aiheuta turhia konflikteja ja avaan haarani, kun herraa panettaa. Näin se vain menee, ja ne ämmät jotka ei jaksa, eroavat.
Ne jotka on pitkään naimisissa, on meitä miestensä palvelijoita jotka pitää turpansa kiinni ja tietää, mistä kannattaa puhua vai kannattaako vain kuunnella.Ja tämä on totuus.
Milläköhän helvetin planeetalla sä elät?
Toi on useimmille emotionaalisesti terveille, fiksuille, oman elämänsä rakentamiseen kykeneville ihmisille täysin sietämätön ajatus. Hyi saatana!
(Anteeksi. Harvoin sorrun kiroamaan.)
Tuossa oli pois kohdiltaan niin kuin _kaikki_. Tavallaan pitäisi olla sun puolesta pahoillaan, jos tuo on mielestäsi totuus... mutta vaikutat niin pahansuovalta ihmiseltä, että nyt en kykene.
Luuletko sä oikeasti, että tarvitsen sinulta jotain symppiä?? No en todellakaan. Kerron sinulle totuuden.
Jos uskaltaudut miettimään toimintamallejasi ja syitä, miksi teet asioita elämässä tietyllä tavalla, huomaat tekeväsi ne miehesi tyytyväisyyden vuoksi.
Ja arvaa mitä.. Se mies ei oikeasti tee mitään tehdäkseen sua tyytyväiseksi-- vaan saadakseen pillua ( ei juuri sinulta, kuka tahansa nainen kelpaa, sinä satut olemaan siinä)
Kerrot minulle mielipiteen. Et totuutta.
Eikä se mielipiteesi ole kovin hyvin muotoiltu.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai, mistä te sitten puhutte puolisoittenne kanssa?
Meillä puhutaan avoimesti kaikesta, ollaan välillä erimieltä, kinastellaan, pähkäillään ja välillä ollaan ehdottomasti samaa mieltä asioista. Haaveillaan, pohditaan, rakennetaan parempia vaihtoehtoja. Erityisesti historia, gastronomia ja matkat saa aina pitkät keskustelut aikaiseksi. Politiikasta olen vähemmän kiinnostunut vaikka lapsuuteni olikin poliittisesti värittynyttä, mutta keskustelua syntyy aina.
Lisäksi tietty kaikki jokapäiväiset asiat kuten omat lapset, työasiat, tunteet, sää, raha-asiat, taloon ja pihaan liittyvät jne.
Vanhojen märehtimistä emme harrasta, eikä menneisyydessä ole mitään loukkauksia tms joita pitäisi edes muistaa.
20v yhdessä eikä vielä ole jutunaiheet loppuneet:)
Joo, ei meilläkään jutun aiheet lopu. Kunhan pysyn asiassa enkä hölmöile.
Mies on jatkuvasti hyvin syvästi kyllästyneen oloinen.. No mitäs tekee vaimo? Yrittää saada asioita kuntoon. No riittääkö mikään? Ei.
Aina on jotain, mistä voi olla onneton ja masentunut ja se on vaimon tehtävä koittaa pitää asiat järjestyksessä, tai kaikki tuntevat sen nahoissaan.
Vierailija kirjoitti:
No, kattellaan. Kyllä te kaikki vielä heräätte. Ehkä mä olen tyhmä ja nainut väärän miehen. Mut teissä on se vika, että ette uskalla edes miettiä asioita...
Lojutte sohvan nurkissa illat näpyttämässä puhelinta ja olette tosi onnellisia.Katsotaan sitten, kun olette esittäneet onnellista aikanne, ja eteen tulee ( varsinkin miehillä) se pelko, että oliko tämä tässä ja enkö muuta elämältä saa. Ne lähtee hakemaan muuta, nuorempaa todistellakseen itselleen nuoruuttaan.
Voi kun unohtuu, kuinka kivaa meillä on...
Ei ole tapana lojua sohvan nurkassa näpyttämässä puhelinta, joten ehkä juuri siksi suhde toimii. Eikä tarvitse esittää onnellista vaan voi olla sellainen ihan aidosti.
Sulla tuntuu olevan parisuhteen peruspalikatkin pielessä, oma asenne päin alvettia ja itsetunto riippuu sulla siitä että sulla on parisuhde, vaikka huonokin. Ei ihme että oksennat katkeruuttasi tänne. Oisko käynti jossain kriisipalaverissa jotain kun tuntuu että kuvittelet kaikkien elämän olevan yhtä*skaa kun omasikin tai ainakin toivot niin. Ei ole kovin tervettä moinen negatiivisuus eikä ainakaan vedä mitään positiivista puoleensa. Kyllä, olet ollut tyhmä ja nainut miehen vääristä syistä koska et arvosta itseäsi ja olet kynnysmatto, vaikkei se ole mitenkään pakollista. Ihan oli oma valintasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei puolisolle voi mitään yksityisasioita lörpötellä. Kaikki, minkä kerrot, voidaan käyttää sinua vastaan. Omista ajatuksista jutellaan kavereiden kanssa.
Huomannut ihan saman. Ei puolin eikä toisin. Jos tilanne on se, kuten mulla, et kavereita ei paljon ole, niin kuuntelet vain kun se mies puhuu autoista, härveleistä ja vempeleistä. Kun avaat suusi ja koitat puhua, mies kääntyy ja lähtee menemään.
Kumma homma. Mulla on käynyt tuuri kun olen osannut valita miehen joka osaa puhua muustakin kuin autoista ja härveleistä. Tuollaiset ukot oisin laittanut kierrätykseen jo seurusteluaikana, sitä vartenhan seurustelu on että yhteisetnkeskustelunaiheetkin saa selville.
Joo, puhuu se politiikasta ja päivän polttavista, ja minä kuuntelen ja myötäilen, ihan kuten tekin. Ne puhuu töissä toisten miesten kanssa oikeasti. Naisen kanssa puhuu ne, jotka haluaa esittää omat mielipiteensä sille nartulle, ja saada myötäilyä.
Ei naisten kanssa väitellä tai keskustella, ne on sitä varten, että ne myötää.Älä yleistä omaa kohtaloasi koskemaan myös muita naisia, koska sinä olet väärässä. Ota se pää pois sieltä sangosta, katso peiliin ja kysy itseltäsi miksi sallit itseäsi kohdeltavan noin?
Ehkä juuri sinä et sitten ole sellainen nainen jonka kanssa väitellään ja keskustellaan tai sitten valitsit ihan itse väärän miehen. Se taas ei ole meidän muiden syy. Mun ei tarvitse myötäillä miestäni.
Ahhahaa, ai mitä mä sit sanon, vai pälpätänkö vain omia asioitani ja en välitä toisen murhaavasta katseesta? Menenkö perässä?
Eih, kyllä se menee niin, että mies puhuu, ja minä kuuntelen. Ja jos sitä ei huvita puhua, ollaan hiljaa.
Ja kulkaa, tää pahenee vain iän myötä.
Kysykääpä niiltä miehiltä, onko niillä oikein viisaita naisia suvussa, kysykää vähän sillain ohjaillen, niin saatte kuulla, kuinka pöljiä naisia suvussa on. Miksi se muuttuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kattellaan. Kyllä te kaikki vielä heräätte. Ehkä mä olen tyhmä ja nainut väärän miehen. Mut teissä on se vika, että ette uskalla edes miettiä asioita...
Lojutte sohvan nurkissa illat näpyttämässä puhelinta ja olette tosi onnellisia.Katsotaan sitten, kun olette esittäneet onnellista aikanne, ja eteen tulee ( varsinkin miehillä) se pelko, että oliko tämä tässä ja enkö muuta elämältä saa. Ne lähtee hakemaan muuta, nuorempaa todistellakseen itselleen nuoruuttaan.
Voi kun unohtuu, kuinka kivaa meillä on...Ei ole tapana lojua sohvan nurkassa näpyttämässä puhelinta, joten ehkä juuri siksi suhde toimii. Eikä tarvitse esittää onnellista vaan voi olla sellainen ihan aidosti.
Sulla tuntuu olevan parisuhteen peruspalikatkin pielessä, oma asenne päin alvettia ja itsetunto riippuu sulla siitä että sulla on parisuhde, vaikka huonokin. Ei ihme että oksennat katkeruuttasi tänne. Oisko käynti jossain kriisipalaverissa jotain kun tuntuu että kuvittelet kaikkien elämän olevan yhtä*skaa kun omasikin tai ainakin toivot niin. Ei ole kovin tervettä moinen negatiivisuus eikä ainakaan vedä mitään positiivista puoleensa. Kyllä, olet ollut tyhmä ja nainut miehen vääristä syistä koska et arvosta itseäsi ja olet kynnysmatto, vaikkei se ole mitenkään pakollista. Ihan oli oma valintasi.
Heh, katsellaan. Sinä päädyt eroon, koska heräät siihen, että parisuhde laimenee ja mies ei arvosta sinua vähääkään. Minä olen hyväksynyt sen, ja olen varmasti lopun ikäni tuon kanssa. Tyhmenen päivä päivältä kun hautaan minuuteni ja ajatukseni.
Pelkään miestäni ja en jaksa sen kiukuttelua. Siksi yritän miellyttää mahdollisimman paljon. Siihen sinäkin ajaudut... Paitsi jos olet niin tyhmä, ettet tajua ruveta miellyttämään, vaan eroat.
Ei välttämättä voi. Millaisen ihmisen kanssa olet yhdessä. Kaikki ei ole keskustelijoita. Ja jotkut asuvat kuplassaan ja tahtovat jäädä sinne. Sinne ei voi lisätä uutta tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä enää ihmettele onnettomien suhteiden suurta määrää (palstalla). Siis jos sen puolison kanssa ei voi edes puhua....
JSSAP.
Ja mistäs sinä puhut?? Jostain todella todella hienosta ja tärkeästä??
Minä en osaa puhua kuin lapsista ja kodista ja työstä ja miestä ei voisi vähempää kiinnostaa!On sanonut ihan suoraan, että saa onneksi puhua viisaiden miesten kanssa töissä tarpeeksi asioista, kun minun kanssani ei kerkiä tai halua.
Olet varmaan trolli mutta vastaan kuitenkin..
Minä puhun mieheni kanssa elämästäni ja kaikesta siihen liittyvästä. Opiskeluistani, työstäni, vanhemmistani, ystävistäni, työmatkoistani, autostani, koirastani. Siitä mikä tuntuu hyvältä ja mikä pahalta ja syistä näiden takana. Puhun seksistä ja rakkaudesta, kauppalistasta ja mikä nyt ikinä sattuukaan olemaan päällimmäisenä mielessä. Osa asioista kiinnostaa miestä, osa ei. Häntä kuitenkin kiinnostaa minun elämäni, koska minun elämäni on suuri osa hänen elämäänsä. Tämä tietenkin pätee myös toisin päin. Minun hyvinvointini vaikuttaa hänen hyvinvointiinsa, minun työssäjaksamiseni ja kouluhommani vaikuttavat välillisesti myös hänen elämäänsä. En voisi ikinä olla miehen kanssa joka ei ole kiinnostunut minun elämästäni, koska se tarkoittaa sitä, että hän ei välitä minusta.
On muuten raskasta olla jatkuvasti sellaisen ihmisen seurassa, ketä pitää älyllisesti huomattavasti omaa tasoaan alempana. Sellaisen ihmisen jutut eivät jaksakaan kiinnostaa. Sellaista ihmistä on vaikea kunnioittaa, jota pitää tyhmänä, etenkin jos ei osaa arvostaa muita puolia kuin sitä älyä (joka taas kertoo omasta ylimielisyydestä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet mennyt naimisiin? Ai niin, menin naimisiin, kun piti saada puoliso. Se kapistus kotiin. Kammottaa lukea sun juttuja, jos olet tosissasi. Nimittäin olet vissiin teeskennellyt jotain muuta kuin oikeasti olet. Nyt vähitellen, muutaman avioliittovuoden jälkeen, oma itseys ja ajatukset alkavat tulla esille. Erikoista on laskelmoiva asenteesi avioliittoon ja puolisoon: ehkä vielä viiden vuoden kestävä avioliitto. Jotain on pielessä. Kun totuus sinusta ihmisenä paljastuu puolisollesi, niin voi olla, että avioliitto loppuu kuin seinään. Suosittelen lämpimästi pariterapiaa. Nimittäin kestävän, pysyvän ihmissuhteen pohja on se, että voi olla oma itsensä kaikkine ajatuksineen. Ja niitä omia juttuja, ajatuksia voi tuoda esille - eikä kohtaa halveksuntaa. Oletko koskaan kuullut semmoista, että avoimuus, avautuminen henkisesti ihmisenä on mahdollista turvallisessa, luotettavassa seurassa, kuten esim. aviopuolison seurassa? Mikä se semmoinen avioliitto on, missä ei voi olla oma itsensä?
Ihan tavallinen avioliitto.
On turvaa ja saa puhua rajoitetusti joskus tietyistä asioista. Kun miestä rupeaa ärsyttämään, se mulkaisee tai keskeyttää tai lähtee pois. Siitä huomaan, että puhuin tyhmiä tai liian pitkään tai aiheesta, josta ei puhuta ( esim. anoppi)
Miehillä on sukupolvia se mies ollut perheen pää ja viisain.
Sukupolvia AINA se nainen ja vaimo ei ole ollut kovin viisas.
Miten vitussa te kuvittelette, että tämä sukupolvi olisi jotenkin parempi????Täytyy kyllä sanoa, että vaikea tuohon on vastaan sanoa, jos ihminen anonyyminä kertoo olevansa niin tyhmä ettei voi puolisolleen puhua.
No olen minä. Nainen, ja vielä typerä nainen joka tekee kaiken väärin. Jo olemassa olossanikin on jotain väärää. En ole 17 vuoden aikana tehnyt paljon mitään oikein.
Synnytyssalissakin sätittiin, kuinka muut synnyttää nopeammin.
Siivoan liikaa.
Olen töissä liikaa.
Olen kotona liikaa.
En lähde kyläilemään.
Puhun liikaa vääristä asioista.
Puhun liian vähän oikeista asioista.
Yms yms.
Tätä kun kuuntelee vuosia, ja tietää suvun miehiä katselleena, että tilanne vain pahenee, tekisi mieli purra itseltä pää irti.Ja se on aivan normaalia avioliitoissa! Toiset kestää, toiset ei.
Tuo muuten ei ole normaalia avioliitoissa. Tiedät sen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kattellaan. Kyllä te kaikki vielä heräätte. Ehkä mä olen tyhmä ja nainut väärän miehen. Mut teissä on se vika, että ette uskalla edes miettiä asioita...
Lojutte sohvan nurkissa illat näpyttämässä puhelinta ja olette tosi onnellisia.Katsotaan sitten, kun olette esittäneet onnellista aikanne, ja eteen tulee ( varsinkin miehillä) se pelko, että oliko tämä tässä ja enkö muuta elämältä saa. Ne lähtee hakemaan muuta, nuorempaa todistellakseen itselleen nuoruuttaan.
Voi kun unohtuu, kuinka kivaa meillä on...Ei ole tapana lojua sohvan nurkassa näpyttämässä puhelinta, joten ehkä juuri siksi suhde toimii. Eikä tarvitse esittää onnellista vaan voi olla sellainen ihan aidosti.
Sulla tuntuu olevan parisuhteen peruspalikatkin pielessä, oma asenne päin alvettia ja itsetunto riippuu sulla siitä että sulla on parisuhde, vaikka huonokin. Ei ihme että oksennat katkeruuttasi tänne. Oisko käynti jossain kriisipalaverissa jotain kun tuntuu että kuvittelet kaikkien elämän olevan yhtä*skaa kun omasikin tai ainakin toivot niin. Ei ole kovin tervettä moinen negatiivisuus eikä ainakaan vedä mitään positiivista puoleensa. Kyllä, olet ollut tyhmä ja nainut miehen vääristä syistä koska et arvosta itseäsi ja olet kynnysmatto, vaikkei se ole mitenkään pakollista. Ihan oli oma valintasi.
Heh, katsellaan. Sinä päädyt eroon, koska heräät siihen, että parisuhde laimenee ja mies ei arvosta sinua vähääkään. Minä olen hyväksynyt sen, ja olen varmasti lopun ikäni tuon kanssa. Tyhmenen päivä päivältä kun hautaan minuuteni ja ajatukseni.
Pelkään miestäni ja en jaksa sen kiukuttelua. Siksi yritän miellyttää mahdollisimman paljon. Siihen sinäkin ajaudut... Paitsi jos olet niin tyhmä, ettet tajua ruveta miellyttämään, vaan eroat.
Voi sua. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Tässä sen näkee erinomaisen hyvin.
Kertokaa jo, miten olette edes alkaneet seurustella, jos ei ole yhteisiä puheenaiheita?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi olla naimisissa kertomatta noista ajatuksista??? Mitä te yhdessä oikein teette iltaisin?
No mitä nyt nisäkkäät tekee?
Miestä ei vois vähempää kiinnostaa mun jutut. Siivoan, laitan ruoan ja tienaan osani rahoista, niin on tyytyväinen. En aiheuta turhia konflikteja ja avaan haarani, kun herraa panettaa. Näin se vain menee, ja ne ämmät jotka ei jaksa, eroavat.
Ne jotka on pitkään naimisissa, on meitä miestensä palvelijoita jotka pitää turpansa kiinni ja tietää, mistä kannattaa puhua vai kannattaako vain kuunnella.Ja tämä on totuus.
Ei sen noin tarvitse mennä. Meillä puhutaan paljon ja aina ne jompaa kumpaa oikeasti mietityttävät asiat. Kun pysyy läheisenä henkisesti ei muuhunkaan osaa yhteiselämästä tarvitse noin nuivasti suhtautua - meillä ei auota haaroja ja lasketa lasteja vaan rakastellaan molempien yhteisestä halusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei puolisolle voi mitään yksityisasioita lörpötellä. Kaikki, minkä kerrot, voidaan käyttää sinua vastaan. Omista ajatuksista jutellaan kavereiden kanssa.
Huomannut ihan saman. Ei puolin eikä toisin. Jos tilanne on se, kuten mulla, et kavereita ei paljon ole, niin kuuntelet vain kun se mies puhuu autoista, härveleistä ja vempeleistä. Kun avaat suusi ja koitat puhua, mies kääntyy ja lähtee menemään.
Kumma homma. Mulla on käynyt tuuri kun olen osannut valita miehen joka osaa puhua muustakin kuin autoista ja härveleistä. Tuollaiset ukot oisin laittanut kierrätykseen jo seurusteluaikana, sitä vartenhan seurustelu on että yhteisetnkeskustelunaiheetkin saa selville.
Mun mies on duunari, mutta todellakin meillä puhutaan hieman toisen tasoisista asioista. Ja aiheet todellakin molempia kiinnostavia.
Käviskö noita puolisolle ei voi eikä kannata puhua -keissejä, kun kaksi eri tavoin pinnallista mutta yhtä... tyhmää (anteeksi!!) ajautuu yhteen?Eihän se koulutustaso tarkoita sitä etteikö ihminen osaisi keskustella kaikesta mahdollisesta. Omat kiinnostuksenaiheethan siihen vaikuttavat. Kiva kun sulla on mies joka on monipuolisesti kiinnostunut eri asioista, vaali suhdettanne ja nauti :)
Kiitos! Juuri näin itsekin sen koen. Musta on ihanaa juuri se, että meidän suhteeseen mahtuvat niin monenlaiset kiinnostuksenaiheet.
Miehen duunariuden mainitsin siksi, että ei koulutustaso määrittele kuin työelämäämme. Toisaalta mä olen monissa asioissa maanläheinen tyyppi, kaupunkilaiseksi, vähän koulutetummaksi naiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi olla naimisissa kertomatta noista ajatuksista??? Mitä te yhdessä oikein teette iltaisin?
No mitä nyt nisäkkäät tekee?
Miestä ei vois vähempää kiinnostaa mun jutut. Siivoan, laitan ruoan ja tienaan osani rahoista, niin on tyytyväinen. En aiheuta turhia konflikteja ja avaan haarani, kun herraa panettaa. Näin se vain menee, ja ne ämmät jotka ei jaksa, eroavat.
Ne jotka on pitkään naimisissa, on meitä miestensä palvelijoita jotka pitää turpansa kiinni ja tietää, mistä kannattaa puhua vai kannattaako vain kuunnella.Ja tämä on totuus.
Milläköhän helvetin planeetalla sä elät?
Toi on useimmille emotionaalisesti terveille, fiksuille, oman elämänsä rakentamiseen kykeneville ihmisille täysin sietämätön ajatus. Hyi saatana!
(Anteeksi. Harvoin sorrun kiroamaan.)
Tuossa oli pois kohdiltaan niin kuin _kaikki_. Tavallaan pitäisi olla sun puolesta pahoillaan, jos tuo on mielestäsi totuus... mutta vaikutat niin pahansuovalta ihmiseltä, että nyt en kykene.
Luuletko sä oikeasti, että tarvitsen sinulta jotain symppiä?? No en todellakaan. Kerron sinulle totuuden.
Jos uskaltaudut miettimään toimintamallejasi ja syitä, miksi teet asioita elämässä tietyllä tavalla, huomaat tekeväsi ne miehesi tyytyväisyyden vuoksi.
Ja arvaa mitä.. Se mies ei oikeasti tee mitään tehdäkseen sua tyytyväiseksi-- vaan saadakseen pillua ( ei juuri sinulta, kuka tahansa nainen kelpaa, sinä satut olemaan siinä)Hae jo apua tuohon katkeruuteesi. Se lähentelee sairautta. Ikävää että sulla on huonoja kokemuksia mutta se ei oikeuta sinua puskemaan myrkkyä toisten niskaan. Katsos kun maailmassa on toisenlaisiakin miehiä kuin sinun kohtaamasi.
Mikään pakko ei ole jäädä kärsimään suhteeseen mikä ei enää toimi.
Ei niin, ja siksi niin monet eroavat. Myös suurella todennäköisyydellä sinä.
Sinä et enää kohta jaksakaan sitä pientä, äänetöntä tietoa, että et ole miehelle mikään muu,kuin miellytettävä jotta saa pesää. Kun et pysty sitä tarjoamaan, sinusta tulee turha. Tai huomaat, ettei se mies oikeasti arvosta sinua tippaakaan, vaikka olet niin itsellesi väittänyt.
Ne suhteet kestää, missä toinen tyytyy palvelijan ja kuuntelijan rooliin.
Olet katkera ja väärässä. Et tiedä kunnon parisuhteesta mitään joten haluat mitätöidä muiden hyvät kokemukset. Jääpä ihan rauhassa kiehumaan sappeesi ja pahaan oloosi, se ei täällä manaamalla poistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kattellaan. Kyllä te kaikki vielä heräätte. Ehkä mä olen tyhmä ja nainut väärän miehen. Mut teissä on se vika, että ette uskalla edes miettiä asioita...
Lojutte sohvan nurkissa illat näpyttämässä puhelinta ja olette tosi onnellisia.Katsotaan sitten, kun olette esittäneet onnellista aikanne, ja eteen tulee ( varsinkin miehillä) se pelko, että oliko tämä tässä ja enkö muuta elämältä saa. Ne lähtee hakemaan muuta, nuorempaa todistellakseen itselleen nuoruuttaan.
Voi kun unohtuu, kuinka kivaa meillä on...Ei ole tapana lojua sohvan nurkassa näpyttämässä puhelinta, joten ehkä juuri siksi suhde toimii. Eikä tarvitse esittää onnellista vaan voi olla sellainen ihan aidosti.
Sulla tuntuu olevan parisuhteen peruspalikatkin pielessä, oma asenne päin alvettia ja itsetunto riippuu sulla siitä että sulla on parisuhde, vaikka huonokin. Ei ihme että oksennat katkeruuttasi tänne. Oisko käynti jossain kriisipalaverissa jotain kun tuntuu että kuvittelet kaikkien elämän olevan yhtä*skaa kun omasikin tai ainakin toivot niin. Ei ole kovin tervettä moinen negatiivisuus eikä ainakaan vedä mitään positiivista puoleensa. Kyllä, olet ollut tyhmä ja nainut miehen vääristä syistä koska et arvosta itseäsi ja olet kynnysmatto, vaikkei se ole mitenkään pakollista. Ihan oli oma valintasi.
Heh, katsellaan. Sinä päädyt eroon, koska heräät siihen, että parisuhde laimenee ja mies ei arvosta sinua vähääkään. Minä olen hyväksynyt sen, ja olen varmasti lopun ikäni tuon kanssa. Tyhmenen päivä päivältä kun hautaan minuuteni ja ajatukseni.
Pelkään miestäni ja en jaksa sen kiukuttelua. Siksi yritän miellyttää mahdollisimman paljon. Siihen sinäkin ajaudut... Paitsi jos olet niin tyhmä, ettet tajua ruveta miellyttämään, vaan eroat.
Mun mies ei kiukuttele eikä mulla ole mitään syytä pelätä sitä. Toistan aiemmin sanomani eli sen että kannattaa valita se puoliso oikeista syistä. En ole tyhmä eikä myöskään mieheni ole tyhmä. En ole mieheni kanssa siksi että haluaisin häntä miellyttää vaan siksi että hän on minulle sopiva, naista kunnioittava, huumorintajuinen, älykäs ja tunteensa näyttävä mies. Me kumpikin teemme oman osamme parisuhteen eteen. Sinä olet osasi valinnut etkä uskalla yksinäisyyden pelossa erota eli itsetuntosi on poljettu kynnyksen alle ja olet katkeroitunut. Huonoa kohtelua ei tarvitse hyväksyä. Sinä olet kynnysmatto, minä en. Kynnysmattoja ei arvosteta,niihin pyyhitään jalat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet mennyt naimisiin? Ai niin, menin naimisiin, kun piti saada puoliso. Se kapistus kotiin. Kammottaa lukea sun juttuja, jos olet tosissasi. Nimittäin olet vissiin teeskennellyt jotain muuta kuin oikeasti olet. Nyt vähitellen, muutaman avioliittovuoden jälkeen, oma itseys ja ajatukset alkavat tulla esille. Erikoista on laskelmoiva asenteesi avioliittoon ja puolisoon: ehkä vielä viiden vuoden kestävä avioliitto. Jotain on pielessä. Kun totuus sinusta ihmisenä paljastuu puolisollesi, niin voi olla, että avioliitto loppuu kuin seinään. Suosittelen lämpimästi pariterapiaa. Nimittäin kestävän, pysyvän ihmissuhteen pohja on se, että voi olla oma itsensä kaikkine ajatuksineen. Ja niitä omia juttuja, ajatuksia voi tuoda esille - eikä kohtaa halveksuntaa. Oletko koskaan kuullut semmoista, että avoimuus, avautuminen henkisesti ihmisenä on mahdollista turvallisessa, luotettavassa seurassa, kuten esim. aviopuolison seurassa? Mikä se semmoinen avioliitto on, missä ei voi olla oma itsensä?
Ihan tavallinen avioliitto.
On turvaa ja saa puhua rajoitetusti joskus tietyistä asioista. Kun miestä rupeaa ärsyttämään, se mulkaisee tai keskeyttää tai lähtee pois. Siitä huomaan, että puhuin tyhmiä tai liian pitkään tai aiheesta, josta ei puhuta ( esim. anoppi)
Miehillä on sukupolvia se mies ollut perheen pää ja viisain.
Sukupolvia AINA se nainen ja vaimo ei ole ollut kovin viisas.
Miten vitussa te kuvittelette, että tämä sukupolvi olisi jotenkin parempi????
Ja sama meno jatkuu teidankin avioliitossanne. Ainakin sen vaimon alykkyyden osalta.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi olla naimisissa kertomatta noista ajatuksista??? Mitä te yhdessä oikein teette iltaisin?
Tätä minäkin ihmettelen.
Vierailija kirjoitti:
No, kattellaan. Kyllä te kaikki vielä heräätte. Ehkä mä olen tyhmä ja nainut väärän miehen. Mut teissä on se vika, että ette uskalla edes miettiä asioita...
Lojutte sohvan nurkissa illat näpyttämässä puhelinta ja olette tosi onnellisia.Katsotaan sitten, kun olette esittäneet onnellista aikanne, ja eteen tulee ( varsinkin miehillä) se pelko, että oliko tämä tässä ja enkö muuta elämältä saa. Ne lähtee hakemaan muuta, nuorempaa todistellakseen itselleen nuoruuttaan.
Voi kun unohtuu, kuinka kivaa meillä on...
Ahhahaha :D
Kyse ei nyt ainakaan mun kohdalla ole siitä etteikö suhteessa olisi mitään ongelmia, tai että ainut mikä sujuu olisi seksi (sekin kyllä maittaa, kiitos kysymästä) vaan siitä että me hitto vie ymmärretään ja osataan keskustella. Kaikesta. Mies puhuu muustakin kuin autoista ja härpäkkeistä, ja ajatella, silloinkin kun hän puhuu niistä, ihan kyllä keskustelen sen verran mitä itse niistä tiedän, mikä on enemmän kuin AP osaisi tissien perusteella ilmeisesti arvata. Ja monia asioita on ihan omasta kiinnostuksesta lähtien näihin liittyen tullut opittua. Mies itse asiassa puhuu enemmänkin (omaan) henkisyyteen liittyvistä asioista kuin minä, koska ne ovat hänelle tärkeitä asioita, ja näkemykset näistä kiinnostavat minuakin siltä pohjalta, etten koskaan ole oikein ymmärtänyt miten ja miksi ihmiset esim kokevat uskon/henkisiä kokemuksia. Uskonnot sitten taas ovat eri lailla kiinnostavia kuin henkilökohtainen uskomusmaailma. Kunnan byrokratiaa puidaan joskus, politiikkaa, taidetta, you name it. Asioista voidaan olla eri mieltä ja silti kokea keskustelu mielenkiintoiseksi. Myötäillä ei ole koskaan tarvinnut. Jos mielestäsi valehtelen, niin voi voi. Ei silloin taida olla mitään mitä voisin sanoa että lakkaisit uskottelemasta että kaikilla muilla on yhtä kurjaa kuin sinulla. PS. Juokse. Lujaa. Toi on ihan kammottava liitto.
Alue: Aihe vapaa
Ei niin, ja siksi niin monet eroavat. Myös suurella todennäköisyydellä sinä.
Sinä et enää kohta jaksakaan sitä pientä, äänetöntä tietoa, että et ole miehelle mikään muu,kuin miellytettävä jotta saa pesää. Kun et pysty sitä tarjoamaan, sinusta tulee turha. Tai huomaat, ettei se mies oikeasti arvosta sinua tippaakaan, vaikka olet niin itsellesi väittänyt.
Ne suhteet kestää, missä toinen tyytyy palvelijan ja kuuntelijan rooliin.