Lue keskustelun säännöt.
Kamalat anopit - kertokaa kokemuksia!
21.10.2016 |
En voi olla ainoa, josta anoppi ei vaan pidä; ensimmäisen vuoden aikana ei ollut mitään ongelmia, kunnes eräänä päivänä haukkui minut pystyyn, ulkonäköä myöten ja kun en sen episodin jälkeen ollut kovin puhelias enää anopin lähettyvillä, hän totesi, että minulla on mielenterveysongelmia ja epäili, että käytän huumeita. Ok...ikinä en ole huumeisiin koskenut.
Kertokaas 😊
Kommentit (651)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minutkin anoppi haukkui pystyyn. Huusi heti suhteen alussa, että meidän pitää miehen kanssa erota. Hetken päästä pyyteli anteeksi ja sanoi, että minun täytyy vain avautua hänelle enemmän ja kertoa kaikesta. Ööööö... Miksi?
Vuosien varrella kaikki, siis ihan kaikki meidän parisuhteen tai perheen (tai naapurin kissan, tai Suomen presidentin) ongelmat on kuulemma minun syytä ja minun vikaa. Minä en osaa kasvattaa lapsia, koti on sotkuinen, mies pettää ja juo - minun vikaa kaikki.
Mutta mikä ihaninta; pian pääsen molemmista eroon. En ole vuosiin ollut näin onnellinen!
En voi kirjoittaa spesifioiden, harvinaista. Anopilla on jatke, nuorin tytär. Heidän elämänsä menee siihen, kun matkivat meitä.
Sairaalloisen utelias, on kiinnostunut penkomaan tietoa kaikesta, muttei voi ikinä kysyä suoraan mitään, joten väärinkäsityksiltä ei voi välttyä. On tullut kotiimme useasti salaa vara-avaimillaan, kun emme ole kotona. Juoruilee ja arvostelee jatkuvasti muita ja diagnosoi ihmisiä, joita ei tunne kunnolla. Nuo ominaisuudet yhdistettynä aikamoiseen yksinkertaisuuteen on niin raivostuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä tuore suhde ja nyt alkaa jo todella huomata, että napanuora on vielä katkaisematta miehen ja hänen äitinsä osalta. Uskon, valitettavasti, että suhteemme tulee kaatumaan tuon äidin takia. Hän ei pidä minusta, on tehnyt sen harvinaisen selväksi ja en usko, että miehestä on puolustamaan minua.
Olenko se vain minä, mutta nyt kun muistelen elämää taaksepäin, niin on mennyt juurikin näin: Ihana mies = kamala anoppi, kamala mies = ihana anoppi?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko tämä nyt ongelmista isoin, ei, mutta ärsyttävää on kaiken ylimääräisen roinan tunkeminen, ainakin isojen juttujen kohdalla kuten huonekalut. Pienet tavarat vielä menee mutta kun pitäisi ottaa jotain ihan kamalia kalusteita jotka ei menisi edes kirppiksellä kaupaksi ja jotka ei yhtään sisustukseen sovi jos ei halua sisustaa slummityyliin. Ymmärrän että kaikki eripariset ylijäämäkalusteet voi olla tosi hyödyllisiä nuorille joilla ei ole vielä mitään eikä varaa hankkia huonkaluja, mutta ei olla enää mitään teinejä ihan ja on tyylikkäitä huonekaluja omasta takaa ja aikeissa säästää itse parempiin että saisi pikkuhiljaa kotia mieleisekseen ja aikuisen ihmisen kodin näköiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Sairaalloisen utelias, on kiinnostunut penkomaan tietoa kaikesta, muttei voi ikinä kysyä suoraan mitään, joten väärinkäsityksiltä ei voi välttyä. On tullut kotiimme useasti salaa vara-avaimillaan, kun emme ole kotona. Juoruilee ja arvostelee jatkuvasti muita ja diagnosoi ihmisiä, joita ei tunne kunnolla. Nuo ominaisuudet yhdistettynä aikamoiseen yksinkertaisuuteen on niin raivostuttavaa.
Yksinkertaisuus, tyhmyys ja itsekkyys, oma minä. Jatkaen ja korostaen kokemusta. Mustamaalaus, valehtelu, kaikista lähimmäisistään, jota emme enää kestäneet, liityen tosin meihinkin. Jotain rajaa, vaikka onkin anoppi, exanoppi hänen poikansa kanssa edelleen avioliitossa onnellisesti jatkaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaa-a.. mulla on kyllä sekä mukava mies että mukava anoppi. Toki vuosien varrella on ollut sanomista puolin ja toisin, mutta niinhän se elämässä meneekin. Toisaalta ihan kiva että anoppi on niinkin läheinen että uskaltaa myös näyttää ne huonot puolensa eikä tarvitse esittää ja sievistellä.
Aika monesta teistä palstamammoista tulee joskus anoppi, kuskaa vain omille kintuillenne.
Onko tämä sitä kuuluisaa naisvihaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kanssa yksi, josta anoppi imee kaikki energiat. Vaatteeni ovat rumia, jos en laittaudu olen sotkuisen näköinen ja jos laittauduin, niin olen ylimielinen. Välimuotoja ei ole. Kesällä minulla oli tavallinen t-paita ja farkut päällä ja anopin mielestä esittelin itseäni ja käski pukea päälle. Argh.
Vierailija kirjoitti:
Olenko se vain minä, mutta nyt kun muistelen elämää taaksepäin, niin on mennyt juurikin näin: Ihana mies = kamala anoppi, kamala mies = ihana anoppi?
Ap
Luulin, että olin ainoa, joka on samaa kokenut. D Ihania anoppikokeleita kymmenien vuosien ajalta, yli 10 vuoden ja lyhyemmien aikojen suhteilta. Miehet silloin olivat kokeneet lapsena sekä henkistä, että fyysistä väkivaltaa. Nykyinen ei lyö, kotoaopittuna, henkisen väkivallan alaisen kanssa suhde toimii, kun traumoista on voinut keskustella. Ensimmäinen kerta, kun mies jättää äitinsä. No eipä ole entiset anopit tehneet vastaavaa lapselleen, isät kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko se vain minä, mutta nyt kun muistelen elämää taaksepäin, niin on mennyt juurikin näin: Ihana mies = kamala anoppi, kamala mies = ihana anoppi?
Ap
Minulla on ihana mies ja 2 ihanaa anoppia (miehen vanhemmat eronneet ja isä uusissa naimisissa). Aiemmissa suhteissa on myös olleet kivoja sekä kumppanit että äitinsä.
Vierailija kirjoitti:
Aika monesta teistä palstamammoista tulee joskus anoppi, kuskaa vain omille kintuillenne.
Onko tämä sitä kuuluisaa naisvihaa?
Sitten kun itse joskus olen anoppi, niin keskityn siihen, että onko pariskunta onnellinen keskenään. Jos miniä ei miellytä silmää tyylillään/ulkonäöllä, niin en todellakaan lähde siitä arvostelemaan. Eikä minulle myöskään kuulu, että kuinka ja miten siivoavat kotinsa, tai hoitavat mahdolliset lapset. Se on heidän elämä, ei mikään, mihin minun pitäisi tunkea väliin arvostelemaan ja mäkättämään, kuten oma anoppi tekee.
Vierailija kirjoitti:
Jopa keksit omaperäisen aiheen! Tästäpä ei vielä koskaan ole keskultetukaan.
Ensimmäinen anoppi ketjussa. Odota vaan ap, ei jää viimeiseksi.
Anopille ei kuulu edes parin onnellisuus. 😊 Jokaisessa suhteessa on onnellisempia ja vaikeampia aikoja, eikä se ole anopin asia määritellä, milloin suhde on riittävän onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Aika monesta teistä palstamammoista tulee joskus anoppi, kuskaa vain omille kintuillenne.
Onko tämä sitä kuuluisaa naisvihaa?
Mitä ihmeen naisvihaa? Ei ole vihaa, eikä sukupuolia kohtaan. Lapsista ja sukupolvista välittävyyttä se on, jotta kaikkia kohdeltaisiin suvaitsevasti, eikä toisin.
Vierailija kirjoitti:
Aina yhtä viihdyttävä aihe 😂
Ainahan se on kiva katsella kun naiset haukkuu toisia naisia. Anopit miniöitä, nämä anoppeja ja aikanaan sitten taas omien poikiensa akkoja. Vaikka toki miehissäkin on kuspäitä, mutta tää naisten kuspäisuus on vaan jotenkin niin petollista. En siis nyt varsinaisesti mollaan naisia.
Anopin mielestä olen IHAN liian nuori miehelleni, minä 27-vuotias ja mies 34. Myös kaikki miehen paheet (alkoholi, tupakka ja roskaruoka) ovat kuulemma tulleet minun myötä, vaikka nuo ovat olleet hänen elämässään jo ainakin sen 14 vuotta ennen minun astumista kuvioihin. Pilasin siis äidin pienen pojan.