Kamalat anopit - kertokaa kokemuksia!

Vierailija kirjoitti:

Minä anoppina kerron, että on sydäntä särkevää katsoa, kun oma poika on joutunut yhteen tuollaisen naisen kanssa. Enkä ihmettele, että naisen vanhemmat hehkuu suhdetta. Minäkin hehkuisin, jos tyttäreni olisi sairas luuseri ja hyvä, menestyvä ja mukava mies hänet huolisi. Poikani on kiltti, kunniallinen luonne. Ollut lapsesta. Nyt hän on ansassa, josta ei pääse ikinä pois. Tuo nainen on painanut poikani maan rakoon. Se, että on voimakastahtoinen ei ole ongelma. "Parempi tossun alla kuin taivasalla", eikös se niin mene? Ongelma on siinä, jos alistaminen perustuu sairaaseen itsekkyyteen ja oman edun tavoitteluun. Alistajan pitäisi olla edes reilu. Poikani joskus heikkoina hetkinä tunnustaa tilanteen toivottomuuden, mutta kun ei pääse siitä pois. On pieni lapsikin vielä... Joskus mietin, että ihminen makaa, niin kuin petaa. Poikani on tiensä valinnut, vaikka se tuntuukin raskaalta katsoa, kuinka toinen kärsii jonkinlaisen narsistin käsissä. Mielummin en kuule miniästä mitään, se on kuin ikävä sairaus, josta ei halua edes puhua, niin ei tarvi ajatella. Jos miniästä kysytään, vaihdan puheenaihetta heti, koska en jaksa vatvoa elämäni mustaa pistettä ja sen jälkeen nousee verenpaineetkin.

Että kauhuanoppien vastapainona haluan kertoa, että voipi se miniäkin olla kauhutapaus. Pelkään vain, että poikani romahtaa, eikä enää jaksa.

Kyllä minä äitinä olen lapseni kasvattanut mielestäni hyvin. Hän on vastuuntuntoinen, sovitteleva, ahkera ja hyvä mies, menestyväkin. Miniän vanhemmat on mahdottoman fiksuja ihmisiä ja siksi ihmetyttääkin, mikä on kasvatuksessa mennyt pieleen.

Mitäs miniä ajattelee sinusta? Onkohan koko tarina oikeasti tämä, että poikasi on täydellinen ja naisen uhri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopa keksit omaperäisen aiheen! Tästäpä ei vielä koskaan ole keskultetukaan.

Ensimmäinen anoppi ketjussa. Odota vaan ap, ei jää viimeiseksi. 

Anoppi jatkaa: olisi kiva vaihteeksi nähdä miniöiden haukkumisketju! Valitettavasti (!) minä en voi sellaista aloittaa, minulla on mukava miniä! Enkä usko että hänkään minua haukkuu näissä ketjuissa. Ei kai me olla ainoa anoppi-miniä -pari, joilla sujuu ihan sopuisasti?

.

Tunnen erään naisen, on eronnut miehestään muutamia vuosia sitten. On ex-anoppinsa kanssa niin hyvissä väleissä vieläkin (aina ollut), että nyt kun seurustelee jälleen, niin oli sanonut tälle sulhaselleen, että kaupan päälle tulee ex-anoppi, ota tai jätä. Vielä toistaiseksi ovat yhdessä. On näitä tällaisiakin. Mutta miniät muistakaa, te olette joskus mahdollisesti anoppeja, niin oletteko kenties samanlaisia riivinrautoja, kun nyt kuvailette omia anoppejanne? Muistakaa sitten, vaikka kuinka olisi paskoja miniöitä (ja vävyjä)!

Anoppi, joka on hyvin itsekäs ja usein myös ilkeä. Ajattelee vain omaa etuaan. Hän tapasi lahjoa lapsiamme tavaroilla ja vaatteilla, tosin tytärtä hän vähätteli. Eihän tytöistä ole mihinkään. Näin ainakin anoppi tuntuu ajattelevan. Pojalle anoppi osti kannettavan tietokoneen ja pelejä sillä ehdolla, että poika käy hänen luonaan. Läppäriä poika ei siis saanut kotiin mukaan. Minusta aika lahjoista tuollainen toiminta. Minäkään en hänelle koskaan ole kelvannut, en silloin kun tapasimme, menimme naimisiin enkä edes monen vuoden avioliiton jälkeen. Tai no, kun mies pisti välit poikki äitiinsä niin ihme kyllä minäkin olen alkanut kelvata anopille :) yrittää minuun ottaa yhteyttä ja mielistelee, jotta voisi saada välejä paremmaksi poikansa ja lastenlastensa kanssa. Että sellasta. Aivan, ja anoppi tapasi haukkua lapsiamme ihan heidänkin kuullen kahvipöydässä, välillä valittaen kuinka tytön pitäisi laihtua ja muuta vastaavaa. Poikaa ei koskaan arvostellut, vain tyttöä ja samaa olen kuullut muilta miehen sukulaisilta. Ja ihan fyysisesti on lapsiamme kurittanut, tuolloin mies päätti että nyt riittää ja lopetti yhteydenpidon anoppiin.

- Alkoi kylään tultuaan imuroida, koska asunto oli hänen mielestään likainen. Samoin pyyhki aina keittiön pöydän  ja pari kertaa taisi pestä vessanpöntönkin 

- Kun olin raskaana , piti minulle keskellä  kauppaa saarnan terveellisestä syömisestä, mies sitten puuttui asian kun näki että olin lähellä lyödä anoppia kauppakorilla päähän

- Piti myös  selvänä että menisimme viimein naimisiin kun tulin raskaaksi ja suunnitteli jo vihkipaikkaa! sama kirkko missä  anoppi ja appiukko oli vihitetty tietenkin ja kesähäät, kun laskettu aika oli sopivasti elokuussa.

-  Yritti puuttua lapsemme nimeen ja  ristiäisissä sitten murjotti, kun pojasta ei tullut   Henriä. Oli kuulemma niin hyvä nimi jäänyt käyttämättä, kun  sai vain  yhden lapsen sai ja meidän olisi nyt pitänyt toteuttaa hänen unelmansa HENRI  JUHANISTA. Ja jos joskus  saamme toisen lapsen ja tämä on tyttö, niin nimeksi tulee tottakai  anopin toinen nimi  Helena.

Pakko kait tuota akkaa on kestää, kun poikansa puolisona aion pysyä  :(

Anoppi hylkäsi meidän lapset ja valitsi oman tyttärensä lapset. Ei enää tervehtinyt, ei ollut tuntevinaan vaikka muutaman kerran isoin lapsi yritti jutella kun satuttiin asioille samaan aikaan. Hakee lapsenlastaan päiväkodista, osallistuu lapsen isovanhempien päivään ja meidän lapsi samassa ryhmässä. Onneksi pienin ei edes muista ”mummoaan”.

Vuoden mummo ja anoppi palkinto ansaittu!

Anoppi koetti saada lapset elämää äitinsä tahtomaa elämää, tekemään tämän unelmoimia asioita. Appi kuoli kun  mieheni kävi ala-astetta, ei siis voinut puuttua vaimonsa hullutuksiin.

Miehen siskosta olisi pitänyt tulla balleriina ja missi, miehestä taas poliisi.  Saivat jatkuvasti kokea äitinsä' tyytymättömyyttä ja kuunella nälvimistä, kun  ei tullutkaan missiä ja poliisia. Anoppi on jonkinsortin perfeknioisti ja  jossain määrin  myös  harhainen, kun luulee että saa kaiken menemään mielensä mukaan.

Ja kun aloimme olla miehen kanssa yhdessä, koetti sitten jatkaa  unelmiensa toteuttamista meidän kauttamme.  Koska oli haaveillut kahdesta pojasta ja yhdestä tyttärestä, meni poikamme synnyttyä ihan sekaisin ja koetti omia vauvan, antaa tälle jonkun kansakoulussa päättämänsä nimen kun oli suunnitellut jo nuorena lasten määrän, sukupuolet ja nimet !Eli ne kaksi poikaa ja tytär. 

Nykyinen anoppini on ihana, mutta exäni äiti oli kamala. Ei minulle, mutta vanhimmalle pojalleen - siis exälleni. Kertoi mm. katuvansa hänen synnyttämistään ja että olisi pitänyt abortoida. Haukkui exän isää eikä todellakaan säästellyt sanojaan, siitä huolimatta että minäkin olin paikalla. Ja kuulemma oli sanonut näitä asioita siitä asti kun hän oli lapsi. Exälläni on myös 5 vuotta nuorempi pikkuveli. Heillä on sama äiti, mutta eri isä. Pikkuveli sai kyllä kaiken rakkauden, sai syntymäpäivälahjoja, viikkorahaa teini-ikäisenä, pääsi matkustelemaan äitinsä ja isänsä kanssa, yms. Mutta exäni ei koskaan saanut synttärilahjoja, viikkorahaa, eikä häntä otettu mukaan matkoille. Esimerkiksi, kun exän pikkuveli valmistui peruskoulusta, hän sai äidiltään lahjaksi 100€. Exäni taas oli saanut ysiluokan loputtua pienen karkkipussin ja 5€. Niin että ei todellakaan ollut epäselvää, kumpi pojista oli äidin lempilapsi. Exälläni ja hänen äidillään oli välit poikki jonkin aikaa, mutta saivat sitten korjattua ne.

Johtuiko tämä käytös vaan siitä, että vanhemmalla pojalla oli eri isä kuin nuoremmalla, en tiedä. Tapasin exäni isän pari kertaa, ja hän vaikutti todella mukavalta tyypiltä, oikeastaan paljon mukavammalta kuin exän white trash äiti.

Täällä taas ongelmana on appi ja alistunut anoppi. Anoppi sinänsä on ihan mukava ja lempeä ihminen, mutta selvästi jostakin henkisestä sairaudesta kärsivä, maailman pirullisin miehensä on alistanut hänestä kynnysmaton ja käsikassaran.

Apesta olisi tarinoita kerrottavaksi vaikka kuinka. Kiusannut aikuisia lapsiaan ja näiden puolisoita varmasti yhtä paljon kuin vaimoaankin... lastenlapsia ei edes uskalla jättää hänen seuraansa valvomatta.

No vaikka mitä tarinaa olisi kerrottavaksi, mutta hauskin oli ehkä se, kun palasimme mieheni kanssa ulkomaanreissulta kotiin ja löysimme anopin ja miesystävänsä meiltä saunomasta - anopilla on vara-avain meille, mutta vain ja ainoastaan siitä syystä että asuu niin lähellä. Yllättyi ihan totaalisesti kun luuli että tulisimme kotiin vasta seuraavana päivänä. Olivat kuulemma tulleet meille viettämään saunailtaa ja katsomaan televisiota ”kun meillä ne molemmat ovat niin paljon hienompia kuin heillä kotona”. Ei ollut vara-avainta anopilla sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

No vaikka mitä tarinaa olisi kerrottavaksi, mutta hauskin oli ehkä se, kun palasimme mieheni kanssa ulkomaanreissulta kotiin ja löysimme anopin ja miesystävänsä meiltä saunomasta - anopilla on vara-avain meille, mutta vain ja ainoastaan siitä syystä että asuu niin lähellä. Yllättyi ihan totaalisesti kun luuli että tulisimme kotiin vasta seuraavana päivänä. Olivat kuulemma tulleet meille viettämään saunailtaa ja katsomaan televisiota ”kun meillä ne molemmat ovat niin paljon hienompia kuin heillä kotona”. Ei ollut vara-avainta anopilla sen jälkeen.

No, onko toi nyt niin kamalaa? Olen usein sanonut isälle ja hänen vaimolleen, että meillä saa käydä uimassa, poreissa ja saunassa silloinkin, kse un ollaan poissa. Myös "äitipuoli" ystävineen on tervetullut.

Anoppini on käsittääkseni muille ihan mukava ihminen, mutta me miniät saamme kokea kaikkea muuta. Päin naamaa se on sellaista pientä nälvimistä ja huomauttelua, selän takana suoranaista haukkumista ja mustamaalaamista. Pääsääntöisesti mikään ei ole hyvin ja me haluamme vain käyttää hyväksemme hänen poikiaan ja riistää heidät häneltä. Olipa kyse lapsiluvusta, sisustuksesta tai omasta pukeutumisesta, miniät tekevät hänen mielestään kaiken hänen ja hänen poikiensa kiusaksi. Usein vääntää suoranaista itkua siitä, kuinka ilkeitä miniät ovat eivätkä pojat tajua heistä erota.

On siis sellainen perinteinen lapsiinsa ripustautunut marttyyri eikä ole ihme ettemme me miniät juuri välitä kyläillä siellä.

Ai niin, anoppi on myös pahimman luokan juoruakka. Kertoo AIVAN KAIKKI kuulemansa asiat AIVAN KAIKILLE. Ja kyse siis voi olla lastensa todella intiimeistä yksityisasioista, mutta mamma kertoilee niitä mielellään kelle vain, joka suostuu kuuntelemaan. Lisäksi jutuissa on aina jonkin verran omaa lisää, joten sanaakaan, joka siitä suusta tulee, ei kannata sellaisenaan uskoa.

T.55

Aikuiset ihmiset voi kyllä ihan keskenään sopia erimielisyytensä. Enpä ole koskaan kuullut että jos miehen ja appiukon välillä on erimielisyyttä, niin tytär sanoo isälleen miten asia on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin vuosi sitten miehen, jonka ex-tyttöystävä oli päättänyt suhteen, kun oli ollut anopin kanssa jotain ongelmia. Mies ei tuolloin avannut asiaa sen tarkemmin. Itse kun päädyin tapaamaan tätä anoppia ensimmäistä kertaa, niin en yhtään ihmetellyt tuon exän valintaa. Nyt mietin valitettavasti itse samaa ratkaisua.

Kuin myös täällä sama mietintä päällä. Mies joutuu olemaan perheensä kanssa tekemisissä todella paljon (maatila) ja jos en osallistu, niin yhteinen aika miehen kanssa jää vähiin, joka taas aiheuttaa riitoja. Muiden läsnäollessa anoppi piilovittuilee minkä ehtii ja jos jäämme kahdestaan, niin sitten latelee suoraan, kuinka toivoo, että poistuisin kuvioista mahdollisimman pian ja muistaa aina mainita, että näytän huoralta, oli minulla päällä mitä tahansa, meikit naamassa tai ilman. Miehen mielestä minun ei pitäisi välittää, mutta vaikeaa se on, kun tietää, että minua ei hyväksytä.

En ole ikinä kohdannut noin ala-arvoista käytöstä ja vielä aikuiselta ihmiseltä. Toisaalta sattuu, jos luopuisin ihanasta ihmisestä (mies), mutta sitä kautta pääsisin eroon myös eniten pahaa oloa aiheuttavasta henkilöstä.

Ärsyttää tommoset nössöt miehet, jotka ei uskalla puolustaa puolisoitaan. Joo on vanhemmat tärkeitä, mutta kun on valinnut jonkun jonka kanssa on yhdessä, silloin ollaan sen puolella. Hyvässä tilanteessa ei puolia tarvitse valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä anoppina kerron, että on sydäntä särkevää katsoa, kun oma poika on joutunut yhteen tuollaisen naisen kanssa. Enkä ihmettele, että naisen vanhemmat hehkuu suhdetta. Minäkin hehkuisin, jos tyttäreni olisi sairas luuseri ja hyvä, menestyvä ja mukava mies hänet huolisi. Poikani on kiltti, kunniallinen luonne. Ollut lapsesta. Nyt hän on ansassa, josta ei pääse ikinä pois. Tuo nainen on painanut poikani maan rakoon. Se, että on voimakastahtoinen ei ole ongelma. "Parempi tossun alla kuin taivasalla", eikös se niin mene? Ongelma on siinä, jos alistaminen perustuu sairaaseen itsekkyyteen ja oman edun tavoitteluun. Alistajan pitäisi olla edes reilu. Poikani joskus heikkoina hetkinä tunnustaa tilanteen toivottomuuden, mutta kun ei pääse siitä pois. On pieni lapsikin vielä... Joskus mietin, että ihminen makaa, niin kuin petaa. Poikani on tiensä valinnut, vaikka se tuntuukin raskaalta katsoa, kuinka toinen kärsii jonkinlaisen narsistin käsissä. Mielummin en kuule miniästä mitään, se on kuin ikävä sairaus, josta ei halua edes puhua, niin ei tarvi ajatella. Jos miniästä kysytään, vaihdan puheenaihetta heti, koska en jaksa vatvoa elämäni mustaa pistettä ja sen jälkeen nousee verenpaineetkin.

Että kauhuanoppien vastapainona haluan kertoa, että voipi se miniäkin olla kauhutapaus. Pelkään vain, että poikani romahtaa, eikä enää jaksa.

Kyllä minä äitinä olen lapseni kasvattanut mielestäni hyvin. Hän on vastuuntuntoinen, sovitteleva, ahkera ja hyvä mies, menestyväkin. Miniän vanhemmat on mahdottoman fiksuja ihmisiä ja siksi ihmetyttääkin, mikä on kasvatuksessa mennyt pieleen.

Mitäs miniä ajattelee sinusta? Onkohan koko tarina oikeasti tämä, että poikasi on täydellinen ja naisen uhri

Pakko ottaa kantaa:  Viestität vastakysymykselläsi, että on jotenkin mahdotonta, että miniöissä olisi koskaan mitään vikaa. Näinhän asia ei ole. On paljon naisia, jotka kohtelevat miestään huonosti, jopa pahoinpidellen.

Aivan samoin on sellaisia miehiä.

Molemmissa tapauksissa voin kuvitella sen huonosti kohdellun hmisen äidin kantavan jatkuvaa surua sydämessään.

Kaikki anopit eivät ole saatanasta, eivätkä kaikki miniät varmasti ole ihania ihmisiä.

t.  anoppi, joka rakastaa ja kunnioittaa ansaitusti lastensa puolisoita ja tunne on kuulemma molemminpuolinen. Olen onnekas ja onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, anoppi on myös pahimman luokan juoruakka. Kertoo AIVAN KAIKKI kuulemansa asiat AIVAN KAIKILLE. Ja kyse siis voi olla lastensa todella intiimeistä yksityisasioista, mutta mamma kertoilee niitä mielellään kelle vain, joka suostuu kuuntelemaan. Lisäksi jutuissa on aina jonkin verran omaa lisää, joten sanaakaan, joka siitä suusta tulee, ei kannata sellaisenaan uskoa.

T.55

Nyt on pakko kysyä, että mistä ja miksi se anoppi edes tietää lastensa intiimeistä asioista?

Suomessa on kai niin sisäsiittoista väkeä kun noita vajaaälyisiä on joka nurkalla. Hulluja riittää muutenkin kuin anopin rooliin.

O.o kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, anoppi on myös pahimman luokan juoruakka. Kertoo AIVAN KAIKKI kuulemansa asiat AIVAN KAIKILLE. Ja kyse siis voi olla lastensa todella intiimeistä yksityisasioista, mutta mamma kertoilee niitä mielellään kelle vain, joka suostuu kuuntelemaan. Lisäksi jutuissa on aina jonkin verran omaa lisää, joten sanaakaan, joka siitä suusta tulee, ei kannata sellaisenaan uskoa.

T.55

Nyt on pakko kysyä, että mistä ja miksi se anoppi edes tietää lastensa intiimeistä asioista?

Osa hänen lapsistaan kertoo asioita äidilleen ja äiti sitten kertoo niitä eteenpäin. Uskon, että toiset heistä eivät ymmärrä, että asiat kerrotaan myös kaikille muille ja toiset eivät välitä. Oma mieheni ei onneksi puhu omia eikä minunkaan asioitani siellä, koska tietää millainen äitinsä on.

Anoppi laittoi dildooni vettä. Tosi juttu, pistäkää paremmaksi :D