Kamalat anopit - kertokaa kokemuksia!
En voi olla ainoa, josta anoppi ei vaan pidä; ensimmäisen vuoden aikana ei ollut mitään ongelmia, kunnes eräänä päivänä haukkui minut pystyyn, ulkonäköä myöten ja kun en sen episodin jälkeen ollut kovin puhelias enää anopin lähettyvillä, hän totesi, että minulla on mielenterveysongelmia ja epäili, että käytän huumeita. Ok...ikinä en ole huumeisiin koskenut.
Kertokaas 😊
Kommentit (651)
Vierailija kirjoitti:
Anopin mielestä olen IHAN liian nuori miehelleni, minä 27-vuotias ja mies 34. Myös kaikki miehen paheet (alkoholi, tupakka ja roskaruoka) ovat kuulemma tulleet minun myötä, vaikka nuo ovat olleet hänen elämässään jo ainakin sen 14 vuotta ennen minun astumista kuvioihin. Pilasin siis äidin pienen pojan.
Minunkin mieheni "laihtui" kun muutimme yhteen. Kas, vastuu hänen ruokataloudestaan siirtyi minun hennoille hartioilleni - siihen asti oli osannut itsenäisesti syödä tarpeeksi .D
Vierailija kirjoitti:
Anopille ei kuulu edes parin onnellisuus. 😊 Jokaisessa suhteessa on onnellisempia ja vaikeampia aikoja, eikä se ole anopin asia määritellä, milloin suhde on riittävän onnellinen.
Anoppina voin ottaa lapsenlapsia yökylään, että aikuinen lapseni saa puolisonsa kanssa välillä hoitaa suhdettaan ja omistautua toisilleen :)
Vierailija kirjoitti:
Viimeisin oli, että _mun_ ei kannata purkaa muuttolaatikoita kun eihän sitä tiedä jos tulee uusi muutto piankin. Olimme juuri muuttaneet perheenä uuteen kotiin. Anopin kaikki tyttäret ovat eronneet, viimeisin hetkeä aiemmin ja ovat riidoissa ex-puolisoidensa kanssa, varmaan hän odottelee milloin meille käy samoin. Kaikki yhteydenpito hoidetaan luonnollisesti miehen kautta enkä saa olla mukana valokuvissa joita otetaan sukukokoontumisissa, minut on ihan komennettu pois lasteni ja mieheni viereltä.
Älä suostu tummoiseen enää. Ja mikä miestäsi vaivaa kun se vedä sinua kuvissa kainaloonsa!
Ilmoitti vauvajuhlissani aikoinaan, kuinka hän paheksuu nykyvanhempia kun he vaan lykkäävät lapsiaan isovanhemmille hoitoon. Kuuntelimme 15 minuutin saarnausta siitä, kuinka vanhempien pitää ottaa vastuu lapsistaan. Oikein mukavat juhlat oli... Ristiäisissä soitti 4 eri sukulaista läpi, koska meillä ei kuulemma ollut riittävän kauniita lautasliinoja ja en ollut muutenkaan osannut järjestää niistä hänen mielestään tarpeeksi hienoja.
Lisäksi hän suuttuu, jos emme joka ikinen sunnuntai käy perhepäivällisellä.
Ja oikeastaan mitä tahansa kerron lapsemme kanssa tehneeni saan vastaukseksi "älä totuta häntä siihen!!!1". Hänellä tuntuu olevan ratkaisu ja oikea tapa tehdä joka ikiseen mahdolliseen asiaan.
Alan olemaan aika väsynyt tähän hössöttämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitti vauvajuhlissani aikoinaan, kuinka hän paheksuu nykyvanhempia kun he vaan lykkäävät lapsiaan isovanhemmille hoitoon. Kuuntelimme 15 minuutin saarnausta siitä, kuinka vanhempien pitää ottaa vastuu lapsistaan. Oikein mukavat juhlat oli... Ristiäisissä soitti 4 eri sukulaista läpi, koska meillä ei kuulemma ollut riittävän kauniita lautasliinoja ja en ollut muutenkaan osannut järjestää niistä hänen mielestään tarpeeksi hienoja.
Lisäksi hän suuttuu, jos emme joka ikinen sunnuntai käy perhepäivällisellä.
Ja oikeastaan mitä tahansa kerron lapsemme kanssa tehneeni saan vastaukseksi "älä totuta häntä siihen!!!1". Hänellä tuntuu olevan ratkaisu ja oikea tapa tehdä joka ikiseen mahdolliseen asiaan.
Alan olemaan aika väsynyt tähän hössöttämiseen.
Jos arvostelua kuitenkaan ei voi välttää, kannattaa ansaita se. Ryhtykää kasvissyöjiksi.
En ole anoppi, olen miniä, mutta haluaisin itsekin vastapainoksi nähdä vastaavan ketjun kamalista miniöistä... aina tehty vastaava ketju apeista tai vävyistäkin, muttei miniöistä. Miniät aina ihania?
Exäni (gee, I wonder why...) äiti oli koko ajan läsnä suhteessamme. Minä en osannut pyykätä avokkini vaatteita, äitinsä osasi. Kävin kahdessa työssä meidät elättääksemme (klo 6-21 useana arkipäivänä), mies kotona. Sain aina haukut, koska koti ei ollut siistissä kunnossa (lähdin aamuisin 5.30, palasin noin klo 22 käytyäni kaupassa, kun "mies" ei edes sitä voinut tehdä). "Avoppini" näki minut usein silmä mustana, joka oli kuulemma oma vikani, kun olin sanonut vastaan avomiehelleni. Ehdotti/ vaati myös, että exäni hoitaisi kaikki raha-asiamme, koska "miehet ovat rahan kanssa vaan parempia ja mies on perheen pää". Minä olin ainoa tienaaja. Tässä vasta pieni tiivistys siitä, kuinka huono olin. Erosin, kukoistan. Nykyinen "avoppini" on ihana!
Vierailija kirjoitti:
En ole anoppi, olen miniä, mutta haluaisin itsekin vastapainoksi nähdä vastaavan ketjun kamalista miniöistä... aina tehty vastaava ketju apeista tai vävyistäkin, muttei miniöistä. Miniät aina ihania?
ET-lehden keskustelupalsta, suomi24?
Täällä suurin kirjoittajakunta taitaa olla miniä"ikäisiä"
Anoppini on tällainen "naiset kuuluu keittiöön" tyyppi. Olen opettanut miehelleni aivan kaiken pesu- ja tiskikoneen käytöstä vaatteiden viikkaamiseen ja ruuanlaittoon, siis kaikki perustaidot. Tästä anopilla on kaksi vaihdetta; joko on aivan järkyttävää, että mies JOUTUU pyykkäämään tai sitten hehkuttaa kuinka hän on niiiiin hyvin kasvattanut poikansa, kun ei miniän tarvitse edes kodista huolehtia. Muuten ihan harmiton juttu, mutta ei vaan jaksa naurattaa, kun kuitenkin ihan perusjututkin olen joutunut miehelle alusta asti opettamaan. Lisäksi kun anopilla on muutenkin tapana ottaa kaikista onnistuneista tekemisistämme kunnia itselleen ja kaikki epäonnistumiset johtuvat, ylläri, minusta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä anoppina kerron, että on sydäntä särkevää katsoa, kun oma poika on joutunut yhteen tuollaisen naisen kanssa. Enkä ihmettele, että naisen vanhemmat hehkuu suhdetta. Minäkin hehkuisin, jos tyttäreni olisi sairas luuseri ja hyvä, menestyvä ja mukava mies hänet huolisi. Poikani on kiltti, kunniallinen luonne. Ollut lapsesta. Nyt hän on ansassa, josta ei pääse ikinä pois. Tuo nainen on painanut poikani maan rakoon. Se, että on voimakastahtoinen ei ole ongelma. "Parempi tossun alla kuin taivasalla", eikös se niin mene? Ongelma on siinä, jos alistaminen perustuu sairaaseen itsekkyyteen ja oman edun tavoitteluun. Alistajan pitäisi olla edes reilu. Poikani joskus heikkoina hetkinä tunnustaa tilanteen toivottomuuden, mutta kun ei pääse siitä pois. On pieni lapsikin vielä... Joskus mietin, että ihminen makaa, niin kuin petaa. Poikani on tiensä valinnut, vaikka se tuntuukin raskaalta katsoa, kuinka toinen kärsii jonkinlaisen narsistin käsissä. Mielummin en kuule miniästä mitään, se on kuin ikävä sairaus, josta ei halua edes puhua, niin ei tarvi ajatella. Jos miniästä kysytään, vaihdan puheenaihetta heti, koska en jaksa vatvoa elämäni mustaa pistettä ja sen jälkeen nousee verenpaineetkin.
Että kauhuanoppien vastapainona haluan kertoa, että voipi se miniäkin olla kauhutapaus. Pelkään vain, että poikani romahtaa, eikä enää jaksa.
Kyllä minä äitinä olen lapseni kasvattanut mielestäni hyvin. Hän on vastuuntuntoinen, sovitteleva, ahkera ja hyvä mies, menestyväkin. Miniän vanhemmat on mahdottoman fiksuja ihmisiä ja siksi ihmetyttääkin, mikä on kasvatuksessa mennyt pieleen.
Mitäs miniä ajattelee sinusta? Onkohan koko tarina oikeasti tämä, että poikasi on täydellinen ja naisen uhri
No hei tätä samaahan voi kysyä kaikista näistä tarinoista.
Että onkohan se anoppi yksinään paha ja v*** * mainen ja miniät kaikki ystävällisiä, viisaita ja fiksuja.
T. Eri
Minävaaaaaaaaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa keksit omaperäisen aiheen! Tästäpä ei vielä koskaan ole keskultetukaan.
Mahdatko olla jotenkin vammainen? Vai meinaatko tosissasi, että sinä valitset mitä tänne kirjoitetaan. Toivottavasti olet jo ryöminyt koloosi kuolemaan..
Tässä taitaa olla oikea tyyppiesimerkki ihanasta miniästä😂.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi laittoi dildooni vettä. Tosi juttu, pistäkää paremmaksi :D
Siis mitä?? :D mutta jäin myös miettimään, että minne sinne saa vettä? Patteripesään? Ja miten tää tarina jatku?
Liian hyvä juttu, että vois vaan tollasena jättää roikkumaan.
Näitä on helpottavaa lukea, vaikka omalla kohdalla se kauhuanoppi ei ole anoppi, vaan oma äiti 😱
Hän on itse kärsinyt ikävästä anopista ja siksi päättänyt olla kiva anoppi. Kaikki ilkeilyt, vittuilut ja vähättelyt kohdistaa omiin lapsiinsa ja mielistelee vävyjä ja miniöitä.
Ja koko ajan muuttuu pahemmaksi.
Tämä on oikeasti järkyttävää.
En pysty tapaamaan äitiäni ilman miestäni. Miehen läsnäollessa hän ei kehtaa näyttää pahimpia puoliaan.
En tiedä miksi joillakin on hirveän kova tarve olla ilkeä jollekin.
Useimmilla se taitaa mennä niin, että ilkeilyt kohdistetaan lasten puolisoihin. Mutta niitäkin on ketkä kohdistavat kaiken ilkeilyn omiin lapsiinsa.
Silloin kun anoppi oli vielä hengissä, tuntui kuin minulla olisi ollut kaksi anoppia. Näistä kahdesta se oikea anoppi oli ystävällisempi.
Anopille ei kelpaa mikään mitä teen: en osaa kokata, pukeutua juhliin, olla säästäväinen. Hiljaisuudesta ilkeilee ja siitä että olen liian läheinen oman perheeni kanssa. Perheeni köyhyyttä retostelee kaikille. Osa- aikatyöni on hänelle " jotain puuhaa" ja jopa nenäni muodosta vitsailee. Hän ja poikansa täydellisiä.
Muutamia esimerkkejä omasta anopistani:
- kun aloitettiin seurustelu, kielsi poikaansa tapaamasta minua
- kielsi poikaansa olemasta yökylässä minun luonani
- antoi omia käytettyjä vaatteitaan (mm. valkoisia t-paitoja, joissa keltaiset kainalot jo valmiiksi)
- jos en ollut viikonloppuisin kotona, komensi poikansa yökylään "kotiin"
- harkitessamme asunnon ostoa lähetteli salaa pojalleen sähköpostitse vinkkejä heidän lähellään myytävänä olevista taloista
- painosti poikaansa rakentamaan talon anopin ja apen tontille
- tanssiessani mieheni kanssa, tuli viereen ja työnsi minut kyynärpäällä tieltään ja jatkoi tanssia poikansa kanssa
Ero tuli eikä ihme. Päästäkää äidit irti pojistanne.
Olen usein miettinyt, että miksi anopit ovat ilkeitä miniöilleen. Lähipiirissä kun on tapauksia, jossa anoppi ilkeilee miniälle huomautellen mm. painosta ja töistä. Onko se kateus joka ajaa tuota tekemään? Tyytymättömyys omaan suhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Olenko se vain minä, mutta nyt kun muistelen elämää taaksepäin, niin on mennyt juurikin näin: Ihana mies = kamala anoppi, kamala mies = ihana anoppi?
Ap
Oletko valinnut miehen anopin perusteella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole anoppi, olen miniä, mutta haluaisin itsekin vastapainoksi nähdä vastaavan ketjun kamalista miniöistä... aina tehty vastaava ketju apeista tai vävyistäkin, muttei miniöistä. Miniät aina ihania?
ET-lehden keskustelupalsta, suomi24?
Täällä suurin kirjoittajakunta taitaa olla miniä"ikäisiä"
Kaikkihan me ollaan jonkun miniöitä.
Kuinka monta anoppia av-mammolla ehtiikään olla, kun miehen eka hermostumisesta otetaan ero? Voi kertyä tuolla menolla anoppeja vino pino! :-D On siinä kestämistä! Mutta on siitä hyväkin puoli: Anopinhaukkumisjutut ei lopu Vauva-palstalta. ;-D Taas uus anoppi ja uudet haukut. :-/
Voitko googlata siihen lehtijuttuusi aiemmat keskustelut palstalta - ei ne kauheat anopit siitä mihinkään oo muuttuneet.