Kuinka moni teistä synnytti ilman epiduraalia ja

millainen synnytys on. Toisilla on helppo, toisilla todellakaan ei ole. Kun synnyttää pitkälti toista vuorokautta, ponnistaa pari tuntia ja lopulta makaa teholla pari päivää, ei sillä ole enää väliä ottiko epiduraalin vai ei. Toiset sitten ponnistavat kerran ja lapsi syntyy ilman mitään suurta draamaa.

Mentiin sairaalaan kun olin jo täysin auki. Luulin että supistuskivut pahenee vielä. Kyllähän se sattui kun vauva tuolta tuli, mutta ei sitä enää oikein edes muista.

laitettiin epiduraali, toisesta ei, kolmannesta laitettiin mutt vasta 10min ennen lapsen syntymää eli ei ehtinyt vaikuttaa, neljännestä ei epiduraalia. Kivut ei olleet siedettävät vaan kamalat, silti nuo luomut on parhaat synnytyskokemukset ;)

Odotimme anestesialääkäriä, joka viivästyi, ja kohdunsuu aukesi n. tunnissa 6 cm. Kivut olivat helvetilliset ja huusin kuin syötävä. Sitten alkoi helpottaa kun sai ponnistaa. Myös istukan synnyttäminen sattui ilman epiduraalia.



Jälkeenpäin sanoisin, että synnytystä on helpompi 'hallita' ilman epiduraalia. Esim ponnistaminen oli helppoa kun tunsi kaiken. Ekaa synnyttäessä jouduin kyselemään, että koska supistus tulee kun en tuntenut sitä muuten.

Kolme kertaa. Inhoan (=pelkään) kaikkia lääketieteellisiä toimenpiteitä :). Hyvin meni.

kaksi sen kera eli eka ja sitten neljäs jossa synnytys piti käynnistää tipalla.

Kivut olivat siedettävät kun tiesi mitä oli tekemässä .)

Kahdessa ilokaasua ja kolmas luomuna (oli niin nopee).

Enkä todellakaan tuomitse epiduraalin ottajia! Synnytykset ovat erilaisia eikä kenelläkään ole valtuuksia sanoa, että koska minä tein näin, sinunkin on tehtävä. Samalla naisellakin eri synnytykset vaihtelevat eikä niihin voi siksi soveltaa yhtä ja samaa kaavaa.

Odotimme anestesialääkäriä, joka viivästyi, ja kohdunsuu aukesi n. tunnissa 6 cm. Kivut olivat helvetilliset ja huusin kuin syötävä. Sitten alkoi helpottaa kun sai ponnistaa. Myös istukan synnyttäminen sattui ilman epiduraalia. Jälkeenpäin sanoisin, että synnytystä on helpompi 'hallita' ilman epiduraalia. Esim ponnistaminen oli helppoa kun tunsi kaiken. Ekaa synnyttäessä jouduin kyselemään, että koska supistus tulee kun en tuntenut sitä muuten.

ponnistaa kovin kauan?

ja on kärsittävä loppuaika helvetillistä kipua :(

Itselläni kävi noin kolmessa synnytyksessä ja neljänneltä sain kun synnytys eteni hitaasti.

Joo ei se nopea synnyts ole välttämättä se "ponnistaa kerran ilman suurta draamaa"

Minun synnytykset on olleet nopeat. Ekalla kerralla olin todella kipeä 2 tuntia, toisella kerralla 1,5h. Sain toisella kerralla kohdun kaulan puudutteen ja se vei kivut puoleksi tunniksi. Selvisin nuo lyhyet ajat kovan kivun kanssa, mutta olen kyllä ollut onnekas lyhyiden synnytysteni kanssa. En ikinä olisi kestänyt vastaavaa kipua esim. 8 tuntia tai pidempään.

Toinen vielä kokonaan luomuna. Ekassa kohdunsuunpuudutus ja ilokaasu.

Ja ei ollu kamalaa. Synnytys oli tosi nopea. Sairaalassa ehdin olla alle kaksi tuntia ennen vauvan syntymää. Olisin ottanut epiduraalin mutta synnytys eteni niin vauhdilla ettei ehtinyt. Ja hyvä, se olisi varmaan hidastanut synnytystä. Esikoinen epiduraalilla pitkän kaavan mukaan, oli kamalampaa.

eli en ole saanut sitä koskaan. Kummallakin kerralla odotin pahempaa kipua tulevaksi, mutta sitä ennen synnytys oli jo ohi. Ekalla kerralla olin pöllähtänyt, että tässäkö se oli, ei tämän pahempaa. Ja siinäkin ponnistin liki tunnin ja lapsi otettiin imukupilla lopulta (väärä tarjonta). Ei sen puoleen, en tietysti ketään "tuomitse" sen ottamisesta. Jos kipu on paha niin miksei.

Minulla on kolme synnytystä takana, en ole ehtinyt saanut puudutteita kun ovat olleet niin rajuja ja nopeita(20min-2h). Näiden juttujen perusteella en taitaisi ottaa epiduraalia vaikka ehtisin, edessä on nimittäin pian kaksossynnytys.



Esikoinen syntyi perätilassa, pelkäsin niin paljon etten osannut rentoutua, joten kivut tuntuivat hurjilta.



Toinen syntyi hyvin nopeasti kotona, ja oli pieni joten sen vuoksi helppo, joskaan ei todellakaan siedettävää kipua.



Kolmas syntyi sairaalassa, pää oli huonossa asennossa ja kätilö sitä kädellä korjasi, ihan kammottavaa! Lapsi oli muutenkin suurin, 3400g kun puskee pihalle niin kyllä muistaa elävänsä... tai sitten epäilee kuolevansa ;)



En ikinä käyttäisi tuota l-alkuista ruokaan viittaavaa sanaa synnytyksistäni vaikka ne ilmeisesti sitä ovat, koska se turhaan glorifioi sitä hommaa ja asettaa äitejä jotenkin paremmuusjärjestykseen.



Järkyttävän kivuliasta hommaahan se on, mahdoton etukäteen kuvitella ja vaikea jälkikäteen muistaa (armahtava unohdus).

Piti sanomani, että se toipuminen on ollut tosi nopeaa, viimeistä lukuunottamatta kun voimat lähti kertakaikkisesti ja en pystynyt itse edes kävelemään. Mutta pääasiallisesti olen aina nopeasti ja hyvin toipunut, parissa päivässä tuntuu että on "elämänsä kunnossa" :)

Mulla lapsi 4010g, päänympärys 38,5cm (paljos sun lapsella? :-) ja syntyi vielä käsi poskella...

SILLOIN todellakin luuli kuolevansa!

Luojan kiitos ponnistus kesti vain 3 minuuttia, mutta olisin taatusti ottanut vaikka kokovartalopuudutuksen, jos olisi sellaista tarjottu!

Minulla on kolme synnytystä takana, en ole ehtinyt saanut puudutteita kun ovat olleet niin rajuja ja nopeita(20min-2h). Näiden juttujen perusteella en taitaisi ottaa epiduraalia vaikka ehtisin, edessä on nimittäin pian kaksossynnytys.

Esikoinen syntyi perätilassa, pelkäsin niin paljon etten osannut rentoutua, joten kivut tuntuivat hurjilta.

Toinen syntyi hyvin nopeasti kotona, ja oli pieni joten sen vuoksi helppo, joskaan ei todellakaan siedettävää kipua.

Kolmas syntyi sairaalassa, pää oli huonossa asennossa ja kätilö sitä kädellä korjasi, ihan kammottavaa! Lapsi oli muutenkin suurin, 3400g kun puskee pihalle niin kyllä muistaa elävänsä... tai sitten epäilee kuolevansa ;)

En ikinä käyttäisi tuota l-alkuista ruokaan viittaavaa sanaa synnytyksistäni vaikka ne ilmeisesti sitä ovat, koska se turhaan glorifioi sitä hommaa ja asettaa äitejä jotenkin paremmuusjärjestykseen.

Järkyttävän kivuliasta hommaahan se on, mahdoton etukäteen kuvitella ja vaikea jälkikäteen muistaa (armahtava unohdus).

Mulla lapsi 4010g, päänympärys 38,5cm (paljos sun lapsella? :-) ja syntyi vielä käsi poskella...

SILLOIN todellakin luuli kuolevansa!

Luojan kiitos ponnistus kesti vain 3 minuuttia, mutta olisin taatusti ottanut vaikka kokovartalopuudutuksen, jos olisi sellaista tarjottu!

Minulla on kolme synnytystä takana, en ole ehtinyt saanut puudutteita kun ovat olleet niin rajuja ja nopeita(20min-2h). Näiden juttujen perusteella en taitaisi ottaa epiduraalia vaikka ehtisin, edessä on nimittäin pian kaksossynnytys.

Esikoinen syntyi perätilassa, pelkäsin niin paljon etten osannut rentoutua, joten kivut tuntuivat hurjilta.

Toinen syntyi hyvin nopeasti kotona, ja oli pieni joten sen vuoksi helppo, joskaan ei todellakaan siedettävää kipua.

Kolmas syntyi sairaalassa, pää oli huonossa asennossa ja kätilö sitä kädellä korjasi, ihan kammottavaa! Lapsi oli muutenkin suurin, 3400g kun puskee pihalle niin kyllä muistaa elävänsä... tai sitten epäilee kuolevansa ;)

En ikinä käyttäisi tuota l-alkuista ruokaan viittaavaa sanaa synnytyksistäni vaikka ne ilmeisesti sitä ovat, koska se turhaan glorifioi sitä hommaa ja asettaa äitejä jotenkin paremmuusjärjestykseen.

Järkyttävän kivuliasta hommaahan se on, mahdoton etukäteen kuvitella ja vaikea jälkikäteen muistaa (armahtava unohdus).

Kaksi kertaa luomuna synnyttänyt. Kipu oli mielestäni kova mutta "hallittava". Avautumisvaiheessa liikkuminen riitti lievitykseksi ja ponnistusvaiheessa... No silloin se oli jo myöhäistä itkeä.



minä siis koin ponnistusvaiheen pahempana kuin avautumisvaiheen. Monet vissiin kokee päinvastoin?

mutta ehdin kärsiä niitä hirveitä kipuja ennen kuin sain puudutteen, enkä kyllä usko, että olisin selvinnyt hommasta tajuissani ilman epiduraalia. Ei kaikilla synnytys satu niin kauheasti, mutta meillä joillain senkin edestä.

Olen synnyttänyt kahdesti, ekalla kerralla kohdunkaulapuudutteella ja tokalla kerralla ilokaasulla. Molemmilla kerroilla on sattunut aivan järjettömästi, mutta kyllä sen jotenkin kesti. Mä luulen, että (joidenkin fyysisten erojen lisäksi) kyseessä on asennekysymys. Ei siis niin että "luomusynnyttäjä" olisi yhtään parempi, mutta kyllä synnytyskivun sietämisessä on silti asenteellakin tekemistä.

Varmaan se siis vaihtelee jonkin verran, mutta uskon että kaikilla sattuu hirveästi silti. Ja toiset on valmiimpia ottamaan sen kivun vastaan. Sanon näin ihan ilman mitään marttyyrikkruunun tarvetta.