Lue keskustelun säännöt.
Mikä olisi ollut ammattisi sata vuotta sitten?
29.03.2015 |
Jos ajatellaan sen pohjalta mihin olet nyt syntynyt. Siirrä se soveltaen sata vuotta taaksepäin.
Minä olen syntynyt kouluttamattomille vanhemmille. Äiti oli apuhoitaja ja myöhemin kotiavustaja. Yhdessä vaiheessa se ihan oikeasti oli myynyt itseään yhdelle miehelle. Isäni oli perusduunari josta myöhemmin tuli juoppo joka joi itsensä hengiltä. Eli sata vuotta sitten äitini olisi ehkä ollut hoitaja ja huora ja yksinhuoltaja. Jotenka minun uranäkymä olisi ollut piika, huora, pesulatyöntekijä tai ompelija.
Kommentit (115)
Miksi kaikilla on jotain hienoja ammatteja?
Ettekö te osaa rehellisesti todeta että ei naisilla ole mitään ammatteja siihen aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:21"]
joku on joka ei muutu, se on maailman vanhin ammatti.
[/quote]
Onneksi on sosiaalituki, muuten pitäisi antaa muiden raiskata rahasta :( ei kasvaisi lapsetkaan siinä ilmapiirissä kovinkaan kieroon.
Luultavasti opettaja, isä on rehtori ammatiltaan.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:21"]
joku on joka ei muutu, se on maailman vanhin ammatti.
[/quote]
Onneksi on sosiaalituki, muuten pitäisi antaa muiden raiskata rahasta :( ei kasvaisi lapsetkaan siinä ilmapiirissä kovinkaan kieroon.
[/quote]
Tukien poistaminen kansalta ajaisi suurimman osan huoriksi ja rikollisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaja tai jos olisin päässyt hyviin naimisiin maatilan emäntä.
en olisi tavannut nykyistä herasväkimiestäni 100 vuotta sitten kuin kartanon hevostallien heinillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu miten ajattelee. Nykyinen ammattini on luonnontieteiden tutkija, ja sama ammatti on ollut olemassa vuonna 1915. Suomessa oli muutama nainen, jotka olivat lukeneet sitä yliopistossa, joten ehkä olisi kaukaisesti mahdollista että olisin samassa ammatissa. Kutsumus tähän on ajanut, ehkä olisi ajanut silloinkin jos olisin ollut todella hyväosainen.
Isovanhemmat ovat olleet herraskartanollisia ja pappisperhe. Sen perusteella olisi varmaan todennäköistä että olisin kansakoulun opettajatar, pyhäkoulun opettajatar tai kaikkein todennäköisimmin 7-lapsinen perheenemäntä, jonka mies on tilallinen tai kirkkotyössä. Opettajatar-tapauksessa olisin vanhapiika.
Isäni ammatin puolesta olisin saattanut perheen ensimmäisenä tyttärenä (kun veljiä ei ole) saada koulussa hyvin menestyneenä jatkaa koulut loppuun ja hankkia naiseksi yllättävänkin hyvän koulutuksen. Olisinko saanut lukea lääkäriksi asti, en tiedä. Varmaan minua olisi johonkin naiselle sopivaan yliopistotutkintoon kannustettu - ja ainakin nappaamaan aviomiehen niistä piireistä.
Sitten olisin menettänyt ensimmäisen lapseni vaikeassa synnytyksessä ja seuraavassa olisin kuollut itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isänpuoleinen isoäitini oli syntynyt 1902 ja oli pelottavasti ihan saman näköinen kuin minä. Hän oli pienen tilan emäntä ja jäi nuorena leskeksi. Olisin varmaan samanlainen. Raskasta työtä pienellä tilalla kaukana muusta asutuksesta, huivi päässä hoitaisin lehmiä ja lapsia.
Ainakin isäni olisi merimies ja äitini keittäjänä jossain majatalossa vaikkapa.Olisin varmaan ollut parantolassa töissä hoitajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm..
Vanhempani ovat korkeasti koulutettuja, joten olisin päätynyt hyvään kouluun joka tapauksessa, myöhemmin ehkä nainut ulkonäölläni hyvän miehen ja luonut omaisuutta hänen asemansa välityksellä (olen itsenikin mielestä pelottavan kylmä ja laskelmoiva) Enemmän ehkä seurapiirihutsu olisin, ihan suoraan sanottuna. Sisareni tekisi hyvää virkaa, veljeni olisi armeijan ruotuväkipakolaisia herkän luonteensa vuoksi, joten hänkin jossain yliopistossa tai lähetetty ranskaan, ruotsiin tai italiaan opiskelemaan. Btw, olisin kuollut jo todennäköisesti vauvana tai viimeistään teini-ikäisenä.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 00:14"]
Riippuu miten ajattelee. Nykyinen ammattini on luonnontieteiden tutkija, ja sama ammatti on ollut olemassa vuonna 1915. Suomessa oli muutama nainen, jotka olivat lukeneet sitä yliopistossa, joten ehkä olisi kaukaisesti mahdollista että olisin samassa ammatissa. Kutsumus tähän on ajanut, ehkä olisi ajanut silloinkin jos olisin ollut todella hyväosainen.
Isovanhemmat ovat olleet herraskartanollisia ja pappisperhe. Sen perusteella olisi varmaan todennäköistä että olisin kansakoulun opettajatar, pyhäkoulun opettajatar tai kaikkein todennäköisimmin 7-lapsinen perheenemäntä, jonka mies on tilallinen tai kirkkotyössä. Opettajatar-tapauksessa olisin vanhapiika.
[/quote]
Kauppinen..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suvussani on käytännössä vain eläinlääkäreitä, metsän omistajia ja viljelijöitä ennen viimeistä kuuttakymmentä vuotta. Koska ELL oli ennen äijäammatti olin joko eläinlääkärin avustaja tai peltotyöntekijänä perheen pelloilla. Tai luultavasti kumpaakin.
Sukutaustat (sen aikaiset) ja omien vanhempien sosioekonomisen taustan huomioon ottaen olisin varmaan ollut aika pitkälti sitä, mikä olisi itse tuntunut hyvältä (toki aikakauden roolivaihtoehdot huomioon ottaen). Lisää valinnanvaihtoehtoja olisi tuonut vielä ulkonäkö.
Toinen vaihtoehto on toki, että olisin kuollut nuorena johonkin sairauteen, jota tuolloin ei vielä pystytty niin tehokkaasti hoitamaan.
Hemmetin hieno kysymys muuten ap:lta!
Sama kuin nytkin. Maatilan emäntä.
Ihmisillä on kummallinen kuva vuodesta 1915. Se on hei sitä aikaa kun teidän isovanhempienne vanhemmat ovat eläneet täyttä elämää. Joidenkin kohdalla isovanhemmat syntyneet jo silloin. Ja joidenkin kohdalla sukupolvet tietysti menevät eri tavalla, mutta kuitenkin.
Oltiin viimeisiä vuosia tsaarin vallan alla. Kohistiin itsenäisestä Suomesta, sehän olisi mahdollista. Suomalaisia lähti ensimmäisille jääkäriliikkeen leireille Saksaan. Poliittiset jännitteet elivät. Muu Eurooppa soti. Teollistuttiin kovaa vauhtia.
Viisi vuotta tuon jälkeen rantautui Jazz Helsinkiinkin.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 06:53"]Pyöveli.
[/quote]
Surullinen ammatti ottaen huomioon työllisyystilanteen: Suomessa on viimeksi sota-ajan ulkopuolella kuolemaan tuomittu ihminen mestaamalla 1825. Tosin 1916 hirtettiin yksi, mutta sekin oli Venäjän sota-ajan lakien mukaan maanpetoksesta.
Iso-isoisäni oli duunariherra eli "sähkötekniikkaa ymmärtävä konemestari" ja itse olen sähköinssi, joten kait sitä jokseenkin samaa olisin ollut kuin hänkin.