Lue keskustelun säännöt.
Äiti ei auta koskaan :(
13.02.2012 |
Tiedän että jos tekee lapsia, on itse ne hoidettava, mutta onko muilla tilannetta, jossa oma äiti ei auta lasten kanssa mitenkään - ei henkisellä tuella, rahallisesti tai silloin tällöin hoitamalla?
Meillä tosi raskaat pari vuotta takana. Saimme allergisen lapsen, joka ollut syntymästä asti huono nukkuja. Mitään apua emme ole saaneet. Mies on auttanut sen minkä töistä kerennyt, mutta oma äitini ei ole osallistunut mitenkään. Kerran kun soitin itkien väsymyksestä sekaisin äidilleni, tuhahti hän vain, että "sellaista se on". Ei yhtään kannustavaa sanaa, eikä tukea. Muusta avusta puhumattakaan. Olen pyytänyt seuraksi tönne tai joskus jopa hoitamaan hetkeksi lasta, että ottaisin torkut, mutta ei. Yksin on kuulemma pärjättävä. Anoppi on kuollut ja miehen isä asuuu talvet etelä-Euroopassa. Oma isäni ei myöskään auta, mutta erityisen pahalta tuntuu äidin välinpitämättömyys..
Onko muilla samanlaista tilannetta? Miten olette toimineet? Harmittaa myös tytön puolesta, jolla tuksin varsinaisia isovanhempia tulee olemaan, kun ei ketään voi vähempää kiinnostaa lapsi tai meidän jaksamisemme. :(
Kommentit (102)
Ja mieskin. Eli teitä on kaksi hoitamassa yhtä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta empatiaa ja keskusteluapua kyllä. Sekin kai auttoi.
Mutta en kyllä odottanutkaan sitä hoitoapua.
Minun vanhempani asuvat 2500 km päässä ja miehen vanhemmista ei ole apua koska isä on alkoholisti ja äiti hyvin väsynyt, lisäksi sitä mieltä että ei heitäkään ole koskaan auteltu eikä hän ymmärrä ollenkaan tämmöistä nykymenoa että lapset odottaa jotain lastenhoitoapua.
Meille asia ei ole kyllä ollut sinänsä mikään ongelma, asumme kuitenkin molemmista isovanhemmista niin kaukana että eipä sinne niin vaan hoitoon vietäisikään (lähemmät isovanhemmat 400 km päässä). Ainoa mikä harmittaa on tuo alkoholisti-isoisä joka kovin haluaisi nähdä lapsia mutta jota lapset pelkäävät eikä semmoista örvellystä ole kiva viedä lapsia näkemään muutenkaan.
Kyllä asian pitäisi olla toisinpäin eli käykää vierailulla äitisi luona ja pyytääkää häntä kylään. Siinä tutustuu lapseesikin ja saattaa jopa joskus vapaaehtoisesti pyytää tätä luokseen. Suhtautuisin varmaan itsekin samalla tavalla, jos aikuinen lapseni olisi koko ajan vain pyytämässä jotain (rahaa, hoitoapua)
Ja mieskin. Eli teitä on kaksi hoitamassa yhtä lasta.
Ja olen varmaan sitten heikko tai laiska, kun tuntuu, että apu olisi tarpeen. Lapsi heräili ensimmäisen vuoden 30 minuutin välein ja edelleen herätään 5-7 kertaa yössä. Päivisin kova temperamentti ja vilkkaus pitävät kiireisenä.
Kyllä olen ystäväpiiristäni huomannut, että muut saavat isovanhemmilta todella paljon apua. Monet isovanhemmat näkevät lastenlastaan jopa viikottain ja hoitavat myös. Itselleni kelpaisi edes äidin henkinen tuki, keskustelu jne. Mutta ei niin ei. Ja en odottaisi hoitoapua edes rilluttelua varten, vaan ihan lepotaukoon tms.
Mutta ehkä tosiaan nykyajan ihanne on se, että pärjätään omillaan ja pidetään huoli itse itsestämme. Itse en tällaista mallia kuitenkaan kannata ja aionkin olla erilainen mummo, jos lapsenlapsia saan...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystäväpiiristä joka saa paljon sitä hoitoapua. He maksavat myös melko kovan hinnan siitä... minä hoidan mielummin yksin, enkä ole kenenkään suurennuslasin alla...
enkä siis yleensä pyydä yhtään mitään. Olen tuonut esille, että jos hän ehtii auttamaan, niin olemme kiitollisia, mutten sitä kerjää. Kyselen paljon hänen kuulumisiaan.
Ennen kuin sain lapsen autoin veljeni kanssa äitiä paljon. Hoidimme muutot, kävimme pesemässä ikkunoita kerran vuodessa, mökillä olemme pesseet kaivot ja tehneet risusavotat (itse emme siis mökkiä käytä, vaan se on äidin). Mutta nyt tuntuu itsekin tylsältä auttaa, kun ei vastavuoroisesti saa apua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-- Suhtautuisin varmaan itsekin samalla tavalla, jos aikuinen lapseni olisi koko ajan vain pyytämässä jotain (rahaa, hoitoapua)
ajattelisit, että et auta, koska kyse on tarpeesta, eikä halusta tavata sinua?
Ei sinunkaan tarvitse auttaa vanhusta kaupassakäynneissä ym eikä pitää seuraa vaikka kuinka olisi yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta nyt tuntuu itsekin tylsältä auttaa, kun ei vastavuoroisesti saa apua.
ap
Siis, jos et sinä saa apua niin et kyllä enää mene myöskään äidin mökille auttamaan. JA sitä paitsi, minkäs kuntoinen se sinun äiti on, jos olet hänen ikkunatkin käynyt pesemässä???
enkä siis yleensä pyydä yhtään mitään. Olen tuonut esille, että jos hän ehtii auttamaan, niin olemme kiitollisia, mutten sitä kerjää. Kyselen paljon hänen kuulumisiaan.
Ennen kuin sain lapsen autoin veljeni kanssa äitiä paljon. Hoidimme muutot, kävimme pesemässä ikkunoita kerran vuodessa, mökillä olemme pesseet kaivot ja tehneet risusavotat (itse emme siis mökkiä käytä, vaan se on äidin). Mutta nyt tuntuu itsekin tylsältä auttaa, kun ei vastavuoroisesti saa apua.
ap
väsynyt lapsen heräilyistä yms. Josko sitten tajuaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinunkaan tarvitse auttaa vanhusta kaupassakäynneissä ym eikä pitää seuraa vaikka kuinka olisi yksinäinen.
Itse vaan niin toivoisi, että olisi perhettä ympärillä, joiden kanssa tuettaisiin toisiamme. Kullakin on vuorollaan raskasta. En ole itse ollut koskaan niin kovilla, kuin tytön ensimmäisen elinvuoden. Luulin oikeasti, ettei tästä selviä hengissä, kun en enää osannut nukkua silloinkaan kun tyttö veteli sen 30 minuutin pätkänsä ennen uutta konserttia. Tuntuu vaikealta ajatella, että äidille on ihan sama, miten tytär jaksaa. Ja itse en usko, että siltikään voin olla auttamatta äöitiä kun hän apua tarvitsee. =(
ap
äitini on kuollut. Jo 14 vuotta sitten. Ei ehtinyt edes nähdä toista lastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitini on kuollut. Jo 14 vuotta sitten. Ei ehtinyt edes nähdä toista lastani.
Tiedän, että asiat voisivat olla huonomminkin.
Kuitenkin tuntuu pahalta aina kuulla, kun ystävä kertoo, miten hänen vanhempansa ovat käyneet taas hyssyttelemässä pari tuntia koliikkivauvaa ja imuroimassa talon, ottavat isompaa hoitoon ja auttavat menoissa. en edes osaisi kaikkea tätä odottaa, mutta edes äidin keskustelutuki tuntuisi hyvältä. Sellainen"kyllä sinä selviät"-henki. No ehkä tämä on merkki siitä, että minun on aika katkaista "napanuora" ja olla odottamatta enää mitään.
ap
Minulla on kolma lasta eikä tukiverkkoa lainkaan.
Mies tekee jatkuvaa 3-vuototyötä joten on epäsäännöllisen säännöllisesti kotona.
ja ihan hyvin olen pärjännyt vaikka kaksi lapsista olleetkin allergisia ja nukkuneet huonosti.
Niin ja kahdella nuorimalla ikäeroa 1v.
Ja mieskin. Eli teitä on kaksi hoitamassa yhtä lasta.
Minulla on kolma lasta eikä tukiverkkoa lainkaan.
Mies tekee jatkuvaa 3-vuototyötä joten on epäsäännöllisen säännöllisesti kotona.
ja ihan hyvin olen pärjännyt vaikka kaksi lapsista olleetkin allergisia ja nukkuneet huonosti.
Niin ja kahdella nuorimalla ikäeroa 1v.
Minulla on kolma lasta eikä tukiverkkoa lainkaan. Mies tekee jatkuvaa 3-vuototyötä joten on epäsäännöllisen säännöllisesti kotona. ja ihan hyvin olen pärjännyt vaikka kaksi lapsista olleetkin allergisia ja nukkuneet huonosti. Niin ja kahdella nuorimalla ikäeroa 1v.
Olen ehkä tyhmä mutta en ymmärtänyt miten tuo viesti liittyy ap:n kysymyksiin ? Tai miten tuo auttaisi ap:ta ? Tai tsemppaisi ? Ainut syy minkä keksin tuon viestin kirjoittamiseen lienee viestin kirjoittajan oman sädekehän kiillotus.
t. Kolmen allergisen lapsen äiti joka on ollut välillä tosi loppu vaikka sai apua äidiltäänkin
mukavasti on mennyt ja hyvin pärjätty, ei muuta sitä, että itse koen olleeni aivan pohjalla tytön ensimmäisen vuoden ajan. Ehkä kestän sitten huonosti 15-20 kertaa yössä heräämistä, mutta ainakin sanon sen rehellisesti.
Ihmiset ovat erilaisia ja myös unentarpeet ja elämäntilanteet.
ap
Olen ollut omillani 14-vuotiaasta.