Äiti ei auta koskaan :(

Haluan sanoa vielä sen, että jos joskus saan lapsenlapsia, haluaisin toimia itse toisin kuin omat vanhempani. Itse haluaisin auttaa lapsiani vanhempina jaksamaan lastensa kanssa, ja haluan tarjota lastenhoitoapua. Nimenomaan tarjota.



Isovanhemmalla ei siis ole velvollisuutta auttaa, eikä apua voi vaatia heiltä. Mutta jos se isovanhempien ehdotuksesta tulee, avun saa ottaa kiitollisena vastaan.

Tarkoitin vanhempiani...

minulla on kolme lasta ja yhtäkään heistä äitini ei ole koskaan hoitanut hetkeäkään, ei leikkinyt lasten kanssa eikä koskaan edes pitänyt sylissä. Nuorinta lastani ei ole edes nähnyt, ja kahden ristiäsiin ei ole jaksanut tulla kun "mitä sitä nyt matkoja ajamaan, parin tunnin juttu, ei siinä mitään itselleen saa". Äitini ajattelee ihan kaiken aina siten, että mitä HÄN SAA jostain asiasta tai mitä ei saa. Eli hyötynäkökulma.



Äitini oli minulle lapsena kylmä, tunnevammainen, etäinen. Harrasti henkistä väkivaltaa (vähättely, syyllistäminen, nöyryyttys, häpeällä kasvattaminen) ja fyysistäkin (nipistely, läimiminen, tukkapölly, korvatillikka). Ei oikein osannut olla läheinen ja välittävä minulle, eli omalle lapselleen.



Äitini ei ole ikinä sanonut että rakastaisi minua, että olisin hänelle tärkeä. Sen sijaan hän on kova haukkumaan, olen aina ruma, lihava, tyhmä, häpeätahra, minut olisi pitänyt abortoida jne jne. Nämä viat ovat vain äitini silmissä, sillä oikeassa elämässä olen fiksu, akateeminen, hoidan perheeni ja talouteni loistavasti. Äidille en vain kelpaa koskaan.



Äitini ei ole auttanut minua ikinä missään, ei lapsena, ei aikuisikäisenä, eikä tule koskaan auttamaankaan. Kotoa muuttaessani sanottiin vaan että omillasi olet, missään ei sitten auteta. Ja ei ole autettu.



Minua on auttanut terapia, ja välien jäädyttäminen äitiin. Terapia siinä mielessä, että luovuin turhasta toivostani: toivoin ihan viime aikoihin asti että äitini muuttuisi, että hän alkaisikin rakastamaan minua tai lapsenlapsiaan. Tätä ei ikävä kyllä tule ikinä tapahtumaan, ja turha toivominen vain stressasi ja uuvutti.



Välien poikkaisu oli myös pakko tehdä oman jaksamisen takia, kun noita haukkumis/sättimispuheluita alkoi tulemaan ja niiden takia meni yöunet.



Sinun on AP tehtävä vähän samanlainen valtavan iso surutyö minkä itsekin jouduin tekemään. Surutyö siitä että sinulle ei ole koskaan äitiä tukena, äitisi ei ole kiinnostunut perheestäsi ja asioistasi, ja että äitisi ei pysty tai osaa olla mummo lapsillesi.



Äitimme ovat oman sukupolvensa ja aikansa rampauttamia, ja heiltä on monesti jäänyt kiintymyssuhden omaan lapseen toteutumatta. Näin ainakin omassa tapauksessani kävi, äiti laittoi minut hoitoon 2kk ikäisenä ja hoidatti viikonloput ja loman mummoloissa. Eli ei koskaan itsekään kokenut sitä mitä on rakastaa ehdoitta omaa lastaan. Ei tällainen ihminen osaa sitten lastenlastaankaan välttämättä rakastaa, ihan vain siksi että hänellä ei ole kokemusta siitä miten lapsen kanssa voi elää rakkaudentunteisessa symbioosissa.



AP, tiedän että tämä on raskasta sinulle, mutta et voi tehdä asialle mitään muuta kuin hyväksyä, luovuttaa ja tehdä surutyön. Ole sinä erilainen vanhempi omalle lapsellesi sitten aikanaan, niin minäkin aion olla. Lämpimät kannustushalaukset sinulle.

Olen nähnyt läheltä isovanhempia, jotka hoitavat paljon arjessa lastenlapsiaan. Ovat puhuneet siitä, miten vanhemmat nukkuvat aamulla pitkään eivätkä oikein pysy rutiinissa. Huokaisee samalla syvään, miten paljon joutuu auttamaan.



Tässä kohtaa tekisi mieli sanoa, että tiedätkö, että sulla on oikeus sanoa, ettet jaksa auttaa niin paljon. On rumaa hyväksikäyttöä. Ja joo, vanhemmat on ihan terveitä.

niin se unohtui sanoa että anoppikaan ei auta, ei ole ikinä auttanut, koska auttaa vain oman tyttärensä perhettä ja on noin 365pv vuodessa tyttärensä perheen luona. Ei ole hoitanut koskaan.



Emme ole saaneet edes kriisitilanteissa mitään apua, eli vaikka olisi mikä hätä niin kummaltakaan puolelta eivät vanhemmat auta. Ovat sitä ikäluokkaa, että itse kuppasivat hoitoavut omilta vanhemmiltaan (minut ja mieheni hoidatettiin mummoilla) mutta itse eivät vastavuoroisesti auta yhtään ketään. Ei vaikka olisi elämän ja kuoleman kysymys.



Ovat kuitenkin tosiaan sanoneet sen että ITSE eivät halua laitokseen vaan odottaisivat että lapset hoitaisivat heidät heidän kotoaan.



Arvatkaapa vaan tuleeko niin käymään? Arvatkaapa vaan alanko omaishoitajaksi paskamaiselle ihmiselle joka on koko elämäni ajan vain kyykyttänyt ja tylyttänyt minua.



Jotkut ihmiset vaan on itsekkäitä, ei siinä auta puhumiset tai muut, kokeiltu on joten mitään ei ole tehtävissä :(

en ymmärrä äitiäsi, mutta ei kai ketään voi pakottaa isovanhemmaksi.



miten esim. lapsen kummit, veljesi? keskity muihin lapsen lähellä oleviin aikuisiin. tukiverkko on äärimmäisen tärkeää. jos sitä ei sukulaisista ja ystävistä löydy, niin sitten kysy apua neuvolasta, palkkaa lastenhoitaja tms.

Hienoa että haluat itse auttaa tulevaisuudessa. Mutta miksi apua ei saa pyytää? Eihän kukaan muu kuin lapsen vanhemmat tiedä milloin on se vaikein hetki? Vai ajattelitko sanoa, että hoidat mielellään kun tarve vaatii, että kysykää kun tilanne tulee? Se on mielestäni oikea tapa, vaikka tokihan lapsia voi hoitaa muutenkin, silloinkin kun mummulla on halua/aikaa, mutta erityisesti silloin kun vanhemmat sitä todella tarvitsevat. Kyllä mun mielestä omilta vanhemmilta voi ihan suoraan pyytää apua, kyllähän he osaavat sanoa jos ei silloin sovi.



Mun vanhemmat hoitavat paljon meidän kahta lasta, miehen vanhemmat eivät. Toki he asuvatkin paljon kauempana, mutta koskaan lapset eivät ole olleet siellä esim. yökylässä ilman meitä. Vaistoan sen ettei hoitaminen ole niin mieluista niin eipä sitä kysytäkään. Mun äiti ja isä taas hoitaa ihan omaksi ilokseenkin ja tarvittaessa. Molemmat lapseni ovat kokeneet/kokevat mummun erittäin läheiseksi, ovat olleet paljon yökylässä jne ja kuopuksen pahimpana heräilyaikana olin lasten kanssa mummulassa useita päiviä miehen ollessa työmatkoilla. Molemmat pienempänä jopa kutsuivat mummuakin äidiksi välillä, ajattelivat siis ilmeisesti omistavansa kaksi äitiä kun mummukin hoiti perusrutiinit ja antoi aikaa. Äitini onkin sanonut että ihanaa kun on niin läheiset välit omiin lapsenlapsiin, kun lapset kipuavat syliin ja pusuttelevat jne. On siitä hoitamisesta se palkintokin olemassa ja se on lastenlasten rakkaus. Olen kyllä ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni ja tiedostan että he ovat hatvinaislaatuisia.

Omilta vanhemmilta ei kannata odottaa mitään apua. Kyllä he sitä tarjoavat, jos ovat halukkaita siihen.



Oma äitini oli jo kuollut, kun esikoiseni syntyi. Isäni kuoli neljän vuoden kuluttua tästä. Sisarukseni ja miehen sisarukset sekä ainut elossaoleva lasten isovanhempi-mummo asuvat yli 100 kilometrin päässä. Lisäksi jäin yksinhuoltajaksi, koska oli erottava miehen lapsiin kohdistuneen väkivaltaisuuden takia. Olin lisäksi muuttanut uudelle paikkakunnalle ja mulla ei ollut ketään (lue: ei ketään) tuttua aikuista, joka olisi voinut lapsia hoitaa edes lyhyen aikaa.



Ei se toivottava tilanne tietenkään ollut, ei todellakaan, mutta tällä haluan rohkaista sinuakin hoitamaan lapsesi itse. Kyllä sitä ihmeesti jaksaa ja venyy. Ja teitä on sentään kaksi aikuista ihmistä perheessä. Kyllä te jaksatte, siitä ei ole epäilystäkään.

vaikka en ole ap niin käsitin että ap:n tilanne on aivan sama kuin omani: vaikka apua PYYTÄÄ niin sitä ei siitä huolimatta anneta.



Itsekin olen pyytänyt apua kummiltakin isovanhemmilta vain kaksi kertaa ihan äärimmäisessä hädässä ja kriisissä, ja apua ei annettu. Vastaus oli tyyliä "ei me nyt oikein, pitäisi vähän harkita". Liialla pyytämisellä ei ole kuormitettu. Ja kaikesta on aistittavissa että yhtään ei haluta auttaa, eikä nähdä vaivaannäköä. Ja vaivannäköähän lapsista on.



Eiköhän AP ole apuja pyytänyt. Jotkut vaan ovat niin tylyjä ja itsekkäitä että eivät ANNA apuaan vaikka sitä miten kauniisti pyydettäisiin.



Nämä ovat aina tällaisia keskusteluja, että ne joilla on auttavat vanhemmat eivät yhtään ymmärrä millaista on elää, kun vanhempina on itsekkäät paskat.

Hän jättäisi luultavasti kaiken muun ja hyppäisi seuraavaan junaan vaikka ei todellakaan ole mikään lastenhoitoautomaatti ihan jo välimatkankaan vuoksi ja on myös jatkuvasti menossa omissa jutuissaan. Mun mielestä on jotenkin kauhea ajatusmalli, että yksin on kaikessa pärjättävä ja missään tilanteessa ei saa pyytää apua ja on ihan ok että oma äiti toteaa lapselleen noin.



Jos vaikka minulle soittaisi puolituntematon kuuden lapsen lestadiolainen leskiäiti naapurustosta itkien väsymystään, auttaisin miten kykenisin. En tajua miten joku voi olla niin kylmä ihminen että toteaa yhtään kenellekään saati sitten omalle lapselleen että "sellaista se on, koita pärjätä". Ei ole ihme että porukka voi pahoin ja perheenisät lahtaa lapsiaan kun kaikki vetäytyy omiin poteroihinsa ja koittaa henkensä hädässä "vaan pärjätä".



Tässä ap:n tapauksessahan ei kyse ollut siitä, että hoitoapua tarvittaisiin alvariinsa ja jonkin kevyen syyn perusteella vaan siksi, että avun pyytäjä on totaalisen loppu ja kaipaisi jos ei edes fyysistä apua niin edes henkistä, mutta edes sitä ei heru omalta äidiltä.

Sekoilen näiden viestien kanssa, sori...



Siis tuo viesti missä kysyin miksi apua ei saa pyytää, vaan ottaa vaan vastaan tarjottaessa oli numerolle 36...

Lopetat sen auttamisen...



Meillä menee niin, että me autamme minun äitiä, joka isovanhemmista ainoana on lapsemme kanssa joskus ollut. Hoito on ollut esim. minun lääkärissä käynnin ajan. Eli muutaman kerran vuodessa parin tunnin ajan kerrallaan. Eli me emme jaa rahaa toisillemme, mutta jos äitimme tarvitsee esim. autokyytiä tai remontointiapua, autamme häntä. Ja hän on meidän lapsemme kanssa jos meillä tärkeätä menoa. Meillä lapsi 4 vuotta ja neljään vuoteen emme ole mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa viettänyt.

OTA MLL:STÄ HOITAJA PARIKSI TUNNIKSI SILLOIN TÄLLÖIN NIIN SAAT AINAKIN NUKUTUKSI.

sE MAKSAA JOTAIN 8 e TUNTI JOTEN SIIHEN SINULLA VARMASTI ON VARAA. JA PÄÄSET LEPÄÄMÄÄN. SIELTÄ SAA JOKAINEN TILATTUA HOITAJAN.

jonka omaishoitajana toimin.

Kamalaa, viimeksi sain äidiltäni rahaa 17 vuotiaana kun piti ostaa bussilippuja, että pääsin kouluun.

Unikoulu lapselle ja rajat. Ei ole haastavia lapsia ja huonosti nukkuvia vaan vanhempia, jotka ei pidä rajoja.

Ja mieskin. Eli teitä on kaksi hoitamassa yhtä lasta.

Ja olen varmaan sitten heikko tai laiska, kun tuntuu, että apu olisi tarpeen. Lapsi heräili ensimmäisen vuoden 30 minuutin välein ja edelleen herätään 5-7 kertaa yössä. Päivisin kova temperamentti ja vilkkaus pitävät kiireisenä.

Kyllä olen ystäväpiiristäni huomannut, että muut saavat isovanhemmilta todella paljon apua. Monet isovanhemmat näkevät lastenlastaan jopa viikottain ja hoitavat myös. Itselleni kelpaisi edes äidin henkinen tuki, keskustelu jne. Mutta ei niin ei. Ja en odottaisi hoitoapua edes rilluttelua varten, vaan ihan lepotaukoon tms.

Mutta ehkä tosiaan nykyajan ihanne on se, että pärjätään omillaan ja pidetään huoli itse itsestämme. Itse en tällaista mallia kuitenkaan kannata ja aionkin olla erilainen mummo, jos lapsenlapsia saan...

ap

ja silti nämä mammat ei jää paikalleen märehtimään ja kadehtimaan kavereitaan ja katkeroitumaan omassa paskassaan.

On paljon perheitä, jotka maksavat itse kulunsa ja hoitavat omat lapsensa. Ihan hyvä ap.n kuulla, että tällaisiakin on, jotka pärjää itse.

Toki voi jäädä itkemään ja kadehtimaan kavereita.

Minulla on kolma lasta eikä tukiverkkoa lainkaan. Mies tekee jatkuvaa 3-vuototyötä joten on epäsäännöllisen säännöllisesti kotona. ja ihan hyvin olen pärjännyt vaikka kaksi lapsista olleetkin allergisia ja nukkuneet huonosti. Niin ja kahdella nuorimalla ikäeroa 1v.

Olen ehkä tyhmä mutta en ymmärtänyt miten tuo viesti liittyy ap:n kysymyksiin ? Tai miten tuo auttaisi ap:ta ? Tai tsemppaisi ? Ainut syy minkä keksin tuon viestin kirjoittamiseen lienee viestin kirjoittajan oman sädekehän kiillotus.

t. Kolmen allergisen lapsen äiti joka on ollut välillä tosi loppu vaikka sai apua äidiltäänkin

vai olisiko niin, että lisää katkeroituneita naisia? kun minäkään en saa keneltäkään apua, kukaan muukaan ei saa tuntea itseään väsyneeksi.

eikä edes yritä tehdä mitään itse. Jos hänen äitinsä tuntee tyttärensä ja ei ala siksi tytön talutusnuoraan kun tietää, että yhtäkkiä vastuu siitä lapsesta onkin hänellä.

Äidillä on varmaan joku syy, miksi ei maksa tyttönsä elämistä ja hoida hänen lastaan.

vai olisiko niin, että lisää katkeroituneita naisia? kun minäkään en saa keneltäkään apua, kukaan muukaan ei saa tuntea itseään väsyneeksi.

eikä edes yritä tehdä mitään itse. Jos hänen äitinsä tuntee tyttärensä ja ei ala siksi tytön talutusnuoraan kun tietää, että yhtäkkiä vastuu siitä lapsesta onkin hänellä.

Äidillä on varmaan joku syy, miksi ei maksa tyttönsä elämistä ja hoida hänen lastaan.

aha.

tätä jo odotinkin eli viestiä jossa syyllistetään uhria ja laitetaan ongelmat ap:n syyksi. Ja tulihan se sieltä!



Miten voi olla niin vaikea ymmärtää että vaikka itse olisin miten ystävällinen, auttavainen, mukava ja kiinnostunut, niin silti oma äiti voi olla v***umainen tunnekylmä paska?



terv. 44, joka ei todellakaan itse ole syypää tunnevammaisen äitinsä käytökseen.



Vai meinasiko äskeinen kirjoittaja että sekin on ihan lapsen omaa syytä jos viatonta pikkulasta äiti pahoinpitelee?

huomaa, miten yksin sitä on tässä elämässä. Voivotellaan puhelimessa, ja arvostellaan, ja yritetään päteä, mutta ei tulla epäitsekkäästi paikalle tarjoamaan käytännön apua. Olen pahoillani puolestasi ap, minulla on ollut sama juttu kuin sinulla. Allerginen lapsi, joka valvotti kaikki yöt ja äiti, joka ei kertaakaan tullut apuun.