Olenko paha äitipuoli?

on kummaa, että miehesi haluaa reissulle mukaan teidän ja sinun lapsesi muttei omaansa. Vai olikohan hänen tarkoituksensa alun perinkin tehdä yksi reissu sinun lapsesi ja yksi oman lapsensa kanssa? Siitä olisi ollut reilua puhua sun kanssa eikä juonia yksin. Kuinka vanhoja lapset on? Teillä asuva esikoisesi tuntisi varmasti olonsa kurjaksi jos miehesi viikonloppu(tmv)lapsi pääsisi mukaan ja hän ei. Kuulostaa minusta järjettömältä, että hänelle pitäisi hankkia lapsenvahti, jotta muut pääsisivät ilman häntä matkalle.



Fiksuimmalta tuntuisi, että menisitte kaikki viisi jonnekin ja että sinä tekisit jonkun matkan vain esikoisesi kanssa ja miehesi omansa.

et ole minusta paha äitipuoli. Päin vastoin: yrität olla oikeudenmukainen. Sinähän et ehdottanut miehesi lapsen pois jättämistä vaan mies itse. Ja se, että koet esikoisesi oikeudeksi ottaa hänet mukaan, ei tee sinusta huonoa äitipuolta.

Ymmärtäisin, jos haluaisi myös tehdä lisäksi jotian niin, että hänenkin lapsensa pääsee mukaan. Ovatko lapset niin eri-ikäisä tms. että sinun lapsesi rajoittaa tekemästä jotain mikä olisi miehesi lapselle erityisen kivaa? Muutne älytöntä sulkea toisen lapsi pois.

niin pieni, ettei mies siksi halua ottaa häntä mukaan. Vauva on toki "pakko" ottaa, mutta sitten olisi kaksi pikkuista. Ollaan siis menossa sellaiseen lomakohteeseen, mistä niin pienet ei saa mitään irti, ja siksi ymmärrän miksi mies ei ottaisi omaansa mukaan. Mutta olisi toki mun puolesta saanut tullakin. Ja mun esikoinen on kuusivuotias, eli tosiaan tajuaa että jää jostain paitsi, mutta ei kyllä että miksi.

vaan terveellä järjellä varustettu äiti.

Musta vaan alkoi tuntua, että teen jotenkin vääryyttä lapsipuolelleni, tai oikeammin miehelleni.

Itse kuitenkin suostuisin. Laittaisin oman lapsen jompaan kumpaan mummolaan viettämään aikaa siksi aikaa. Hän kun viihtyy hyvin mummolassa ja leikkii miellän serkkujensa kanssa, jotka asuu sieläpäin. Varmasti myös ymmärtäisi, että koska viimeksi ei toinen päässyt mukaan, niin nyt hän ei pääse.



Eri asia jo lapseni kärsisi asiasta ja se joutuisi siksi aikaa paikaan mihin ei halua mennä.

Miten lapsesi asiaan suhtautuu?



Toisaalta kyllä epäreilua, että vauva pääsee mukaan aina, mutta sehän on ymmärrettävää, että vauva on pakko kulettaa mukana. Sitten kun vauva kasvaa, niin mielestäni ette voi suosia häntä enää, siten, että hän pääsee aina mukaan ja isommat ei.

Tietenkin mies tekee reissun kanssasi siten, että mukana ovat vain hänen lapsensa ja sinä! Teethän sinäkin nyt matkan, jolla on mukana vain sinun lapsiasi.



Ymmärrän miestäsi täysin, koska hän haluaa, että perheen kaikki lapset saavat saman kohtelun. Tulevaisuudessa hän voi tehdä pitkiäkin matkoja omien lastensa kanssa, mutta ei kustanna mukaan sinun lastasi vaan syystäkin olettaa, että lapsesi isä reissaa tämän kanssa.



Kamala äiti olet siksi, että asetat perheen lapset eri asemaan asuinpaikan mukaan. Miksi etälapsen äidin pitää tehdä kaikkea hauskaa oman lapsensa kanssa siksi, että miehesi iloitsee sinun lapsesi kanssa?

niiden toisten vanhempiensa kanssa, miehen lapsi siis enemmän, mutta munkin kyllä yhden reissun kesässä isänsä kanssa esim mökille. Ei tällä meidä yhteisellä ole sitä mahdollisuutta, toivottavasti ei tulekaan:D

Tietenkin mies tekee reissun kanssasi siten, että mukana ovat vain hänen lapsensa ja sinä! Teethän sinäkin nyt matkan, jolla on mukana vain sinun lapsiasi.

Ymmärrän miestäsi täysin, koska hän haluaa, että perheen kaikki lapset saavat saman kohtelun. Tulevaisuudessa hän voi tehdä pitkiäkin matkoja omien lastensa kanssa, mutta ei kustanna mukaan sinun lastasi vaan syystäkin olettaa, että lapsesi isä reissaa tämän kanssa.

Kamala äiti olet siksi, että asetat perheen lapset eri asemaan asuinpaikan mukaan. Miksi etälapsen äidin pitää tehdä kaikkea hauskaa oman lapsensa kanssa siksi, että miehesi iloitsee sinun lapsesi kanssa?

Ja kai ko lapsen äiti HALUAA tehdä kaikkea hauskaa lapsensa kanssa????

Oletus on, että isä on isä biologisille lapsilleen eikä niille, jotka asuvat samassa taloudessa. Aika kamala on se nainen, joka pitää miehen lapsia käenpoikasina.

Siis ei minua haittaa jos MIES tekee jotain lapsen kanssa, ja mun puolesta ois saanut tulla reissuun mukaan. MINÄ en halua osallistua reissuun, jonne mun lapsi ei ole tervetullut.

Mietein siis sitä, teenkö väärin miestäni kohtaan, kun en halua pahoittaa esikoiseni mieltä tuollaisella. Hänethän tässä hoitoon oltaisi laittamassa kun muut lähtisi pitämään hauskaa...

niin pieni, ettei mies siksi halua ottaa häntä mukaan. Vauva on toki "pakko" ottaa, mutta sitten olisi kaksi pikkuista. Ollaan siis menossa sellaiseen lomakohteeseen, mistä niin pienet ei saa mitään irti, ja siksi ymmärrän miksi mies ei ottaisi omaansa mukaan. Mutta olisi toki mun puolesta saanut tullakin. Ja mun esikoinen on kuusivuotias, eli tosiaan tajuaa että jää jostain paitsi, mutta ei kyllä että miksi.

Että toinen reisasu tehtäisiin sellaiseen kohteeseen, joka olisi ennenkaikkea pienemmille kiinnostava, mutta 6 v voisi tulla mukaan, jos vaan osaa käyttäytyä tällaisessa tilanteessa (ei ala kohtuuttomasti kiukutella jos häntä ei jokin asia kiinosta mikä muita kiinnostaa).

Ei lasten oikeudenmukaista kohtelua pidä ymmärtää yksioikoisena yhdenmukaisuutena.

Se ettei muualla asuva lapsi tule välttämättä mukaan on normaalia. Mä olisin ainakin loukkaantunut, jos mies pitäisi meillä asuvaa esikoistani jotenkin perheen ulkopuolisena.

on ihana sanoa että onneksi meillä ei ole mitään uusperheviritelmää...:)

että menette jonnekkin sinä, mies, yhteinen vauva ja miehen toinen lapsi. Sinä voit viedä oman lapsesi johonkin kivaan paikkaan siksi aikaa, esim. mummolaan/lapsen isälle tmv.



Miehellä saattaa olla sekin ajatus taustalla, että hän kokee oman lapsensa jäävän paitsioon. Ehkä tahtoisi ottaa hänet mukaan tuohon reissuun vaikka järki sanoo ei (jos paikka ei pienille lapsille sovellu).



Moni mies potee huonoa omaatuntoa siitä että on eronnut lapsen äidistä ja "hylännyt" lapsen, ja siksi on tarkka ettei lapsi jää paitsioon vaan saa reilua kohtelua. Miehestä voi tuntua yhtä pahalta nyt, kun sinusta tuntuisi "lapsesi jättäminen ulkopuolelle", koita siis ymmärtää häntä. Hän haluaa olla tasapuolinen lapselleen, ja se kertoo että on hyvä mies! Älä nyt tee tästä mitään "juttua" vaan tehkää joku pieni kiva reissu johonkin ilman sinun lastasi!



ja se että sinun lapsesi asuu kanssanne ja miehen lapsi ei, ei muuta asiaa lainkaan. Sinun lapsellasi on myös isä jossakin, jos ei ole niin muita sukulaisia kenen kanssa voi viettää aikaa. Lapsesi ei ole miehen lapsi, snä saat viettää lähes koko ajan aikaa "ydinperheesi" (sinä ja kaksi lastasi) kanssa, miehen perheessä taas on aina yksi "ylimääräinen" eli sinun lapsesi. Mies voi kokea tilanteen epäreiluksi, ja ei varmaan ole liikaa sinustakaan vaadittu esim. yksi viikonloppu ilman sinun lastasi, vain miehen "ydinperheen" kanssa? Jousta nyt herran tähden sen verran...!!!

Älä nyt tee tästä mitään "juttua" vaan tehkää joku pieni kiva reissu johonkin ilman sinun lastasi! ja se että sinun lapsesi asuu kanssanne ja miehen lapsi ei, ei muuta asiaa lainkaan.

Kirjoittajan pointti oli ymmärtääkseni, että hän ei halua retkiä erikseen, koska ei halua sulkea omaa eikä miehensäkään lasta pois. Miksi siis täytyisi suostua miehen ehdotukseen? Musta tässä on selkeesti molempien mielipiteet (kaikkien yhteinen reissu vastaan reissut isompien kanssa erikseen) toisiaan vastaan ja silloinhan ratkaisuna on tietenkin kompromissi (esim. ei matkoja ollenkaan) tai neuvottelujen jälkeen toiseen ehdotukseen kallistuminen. Kummankaan mielipide ei siis lähtökohtaisesti ole väärä vaan asioista keskustellaan. tuskin sinäkään suostut kaikkeen, mitä miehesi ehdottaa.

se, että kirjoittajan lapsi asuu perheen luona ja miehen et, muuttaa asiaa! On eri asia lähteä reissuun kun miehen lapsi on kotona äitinsä kanssa omissa touhuissaan, kuten muutoinkin olisi, kun että äidillään asuva lapsi haetaan mukaan ja kirjoittajan lapsi viedään kodistaan ja perheestään erilleen hoitopaikkaan.

Sen sijaan miehesi on paha isäpuoli, joka ei halua toisen siittämää lasta mukaan lomalle. Jos nyt kärjistää halutaan.



Uusperheissä perusperiaate on (kaikille tiedoksi!) se, että ensisijassa huolehditaan samassa osoitteessa asuvien tarpeista. Jos asetetaan etusijalle toisessa perheessä asuvia, jää oma perhe väistämättä vähemmälle, koska aikaa ja rahaa ei ole kenelläkään rajattomasti. Tämä johtaisi uusperheen hajoamisen riskiin. Kun on jo kerralleen erottu, tämä asia osataan toivottavasti ottaa vakavasti.



Jos uusperhe halutaa ylipäätään pitää kasassa, on siihen pantava paukkuja. Myös isäpuolen. Ja siitä huolimatta, että hänellä on lapsia myös toisessa perheessä. Ja siltikin, vaikka hän tuntee syyllisyyttä erostaan.



Siellä toisessa perheessä asuvien huvituksista, lomista ja hyvinvoinnista vastaa ensisijassa se toinen perhe. Ei sekään ole reilua, että muualla asuva lapsi saa nyppiä rusinat joka pullasta, kun taas uusperheessä asuva lapsi jää nuolemaan näppejään puolet ajasta.

että menette jonnekkin sinä, mies, yhteinen vauva ja miehen toinen lapsi. Sinä voit viedä oman lapsesi johonkin kivaan paikkaan siksi aikaa, esim. mummolaan/lapsen isälle tmv.

Miehellä saattaa olla sekin ajatus taustalla, että hän kokee oman lapsensa jäävän paitsioon. Ehkä tahtoisi ottaa hänet mukaan tuohon reissuun vaikka järki sanoo ei (jos paikka ei pienille lapsille sovellu).

Moni mies potee huonoa omaatuntoa siitä että on eronnut lapsen äidistä ja "hylännyt" lapsen, ja siksi on tarkka ettei lapsi jää paitsioon vaan saa reilua kohtelua. Miehestä voi tuntua yhtä pahalta nyt, kun sinusta tuntuisi "lapsesi jättäminen ulkopuolelle", koita siis ymmärtää häntä. Hän haluaa olla tasapuolinen lapselleen, ja se kertoo että on hyvä mies! Älä nyt tee tästä mitään "juttua" vaan tehkää joku pieni kiva reissu johonkin ilman sinun lastasi!

ja se että sinun lapsesi asuu kanssanne ja miehen lapsi ei, ei muuta asiaa lainkaan. Sinun lapsellasi on myös isä jossakin, jos ei ole niin muita sukulaisia kenen kanssa voi viettää aikaa. Lapsesi ei ole miehen lapsi, snä saat viettää lähes koko ajan aikaa "ydinperheesi" (sinä ja kaksi lastasi) kanssa, miehen perheessä taas on aina yksi "ylimääräinen" eli sinun lapsesi. Mies voi kokea tilanteen epäreiluksi, ja ei varmaan ole liikaa sinustakaan vaadittu esim. yksi viikonloppu ilman sinun lastasi, vain miehen "ydinperheen" kanssa? Jousta nyt herran tähden sen verran...!!!

Jos mun miehen mielestä on ok tehdä reissu ilman hänen esikoistaan (mitä en ole vaatinut, en myöskään pistäisi vastaan jos lapsi muuttaisi meille) niin ei kai mun tarvi ajatella samoin?

Ja tosiaan, on siinä eroa onko lapsi omassa kodissaan kun me tehdään reissu, vai meneekö HOITOON, koska häntä ei mukaan haluta!!! Jos haluaisi olla vain kotona (niinkuin "mun ydinperheen" kanssa yleensä ollaan) ymmärtäisin hiukan paremmin. MUTTA tällaisia viikonloppuja/päiviä on muutoinkin ollut!