Tammikuun Toivotut ~ kesäkuun kuulumiset

Kesäkuuta on kulunut vasta viikko, kun jo saatiin tää ketju aikaan... ei se oo niin justiinsa :D



Avasin tän 3 minuuttia sitten ja jo oli käynyt kuusi ihmistä lukemassa. Jättäkäähän viestiä itsestänne, kamut!



Lela 9+5

Nyt ei ole kyllä mitään turistavaa!



Kiiresti työhuone siistiksi ja kotiin... aahh, se sohva siellä kotona huutaa mua syleilyynsä #O



Tellu

Hei,



Täällä on tänään taas kipuiltu; iski tuossa pari tuntia sitten taas kauheat kivut alavatsaan, meni puolessa tunnissa onneksi ohi. Näitä on ollu joka päivä. Soittelin jo terveysasemmallekin ja kyselin onko normaalia. Sanoivat, että jos kivut yltyy vielä pahemmaksi ja tulee huono olo taikka vuotoja niin pitää mennä välittömästi yhteispäivystykseen. Mutta nyt asialle ei kuulemma tehdä mitään kun vuotoja ei ole. Pyysivät kouluarvosanoin ilmaisemaan kivun kovuutta; mitenhän senkin muka osaa ilmaista?! Kymppi on kovin mahdollinen kuviteltava kipu, mutta MITEN kuvittelet kovimman mahdollisen kivun, jos et ikinä ole joutunut kärsimään mistään kivuista... Heitin sitten, että siinä 5-6 luokkaa, ja sanoin, että varmasti kamalampaakin on olemassa. Eniten mua huolettaa tässä se, minkä sairaanhoitajakin puhelimessa mainitsi, että mitä jos tämä onkin kohdunulkoinen ja jäänyt vaikka munanjohtimeen.. ja jos se puhkaisee paikat ja sittenhän verta voi levitä ties minne ja se on ilmeisesti naiselle tosi vaarallista. Keskenmenolle ei voi mitään tehdä, siihen ei voi vaikuttaa, mutta tokihan haluaisin tietää missä mennään ettei tarttis turhaan olla huolestunu :/ Toivotaan et nää on vaan normaaleja alkuraskauteen liittyviä kipuja... Toivoin, että toi terveyskeskukseen soittaminen olis vähän rauhoittanut mieltä, mutta päinvastoin...Sairaanhoitajakin vaan kuulosti niin huolestuneelta, ettei kyllä jäänyt yhtään huojentunut olo siitä puhelusta.



Sori kun tuli omanapainen viesti, nyt vaan on tää päällimäisenä mielessä.

Mulla oli ensimmäinen neuvola vähän reilu viikko sitten, siellä sain lasketuksi ajaksi 28.12. mutta luulen että se siirtyy vielä tammikuun puolelle pitkästä kierrosta johtuen.



Vajaan kahden viikon päästä on nt-ultra ja päästään ekaa kertaa kurkkaamaan onko siellä mitään =)



Tuntuu ettei olisikaan raskaana kun teidän muiden kertomuksia lukee pahoinvoinneista yms. itsellä kun ei ole mitään oireita ehkä vähän enemmän on tullut nukuttua.



-pumba- 29 v

Joskos sitä nyt uskaltaisi liittyä tälle listalle, kun olen jo jonkin aikaa käynyt täällä kurkkimassa... Plussasin pari viikkoa sitten ja mikäli kaikki menee hyvin, niin perheemme "optiokolmosen" laskettu aika on 29.1.2012. Vanhemmat lapset ovat 7- ja 9-vuotiaita, joten huomaan monessa asiassa hermoilevani kuin esikoista odottaessa. Olen nimittäin autuaallisesti unohtanut mm. millä lailla vatsaa alkuraskaudessa on aiemmin nipistellyt :-) Olen 32 v. ja synnytyssairaalani on OYS.



Kolmonen sai alkunsa ensi yrityksestä, mikä oli aikamoínen yllätys. Hormonikierukan poistatin maaliskuun alussa ja yhden kieron verran odottelin ylimääräistä, jotta näkisin, miten kierto lähtee tasaantumaan. Vatsan nipistely ja rintojen arkuus alkoivat jo ennen kuin kuukautisten olisi pitänyt alkaa, joten merkkien puolesta plussa ei hämmästyttänyt. Pientä etomista on ollut parin viikon ajan, mutta se pysyy kurissa jatkuvalla napostelulla (ei näytä hyvältä vaa'alla). Juhannusviikolla aion käydä yksityisellä varhaisraskauden ultrassa ja heti juhannuksen jälkeen on ensimmäinen neuvola.

ei yhtään tarvi omanapa-juttuja pahoitella, sitä vartenhan me kaikki täällä ollaan, omia kuulumisia kertomassa!



Aika ikävältähän tuo sun tilanne kuulostaa, ymmärrän kyllä että pelottaa! Oon joskus kuullut, että kohdunulkoisessa kivut ovat niin kovat, ettei niiden kanssa kerta kaikkiaan voi olla - mutta kukas sitä tietää, ovatko ne sitä alusta asti? Evelinahan tuossa meidän edellisessä ketjussa siitä just varoitteli. Olipa muuten tosiaan pöljä ohje toi "kuvittele pahin mahdollinen kipu", kuinka sellaista muka voi kuvitella?!



Kai tuollaisessa tilanteessa voisi pyytää, että ultraavat ja katsovat tilanteen?

Toivotaan, että kaikki on hyvin!

Nyt ois viikkoja 9+4, huomenna eka neuvola. Jännää kyl jonku verran. Pyörryttäminen on vähän helpottanut (nyt ei enää huippaa joka päivä). Toisinaan maailma pyörii kyllä melko reilustikin. Odotan ultraa tosi paljon... vielä pitäis odottaa 2-3 viikkoo. Ei oikein meinaa uskoa olevansa raskaana, joten jos sitä vaikka ultran jälkeen uskois paremmin (siis jos kaikki on hyvin).



Joku tuolla aikaisemmin kyseli, miten mies on reagoinut odotukseen. Mun mies on ollut innoissaan ja on jotenkin optimistisempi (kuin minä) siitä, että papu-vauva mun masussa asustelee. Kiva odottaa kun voi odottaa yhdessä... ei ole ihan niin yksin kaikkien näiden tuntemusten kanssa.

Heippa!



Mä vasta just rekisteröidyin tänne, ja täältä löytyy tämmönenki kiva ketju :)



Mä siis plussasin tuossa 26.5 ja jonkun laskurin mukaan LA pitäisi olla 29.1 :) Nyt siis mennään 6+1. Ja esikoista odotellaan. Seinäjoella tulen näillänäkymin synnyttämään, ellei muuttoa välissä tapahdu (aika epätodennäköistä). Mä olen -88 vuosimallia, eli nyt 23vee. Mies täyttää pian 25v.



Ensimmäinen neuvola aika on varattuna, ja sehän on kahden viikon päästä. Mun tekis mieli varata se alkuraskauden ultra, koska mua pelottaa että siellä on joku tuulimuna tai kohdunulkoinen raskaus... Mutta varmaan tuo jää varaamatta ja odotellaan siihen ensimmäiseen ultraan asti...

Tervehdys kaikille uusille, meitä alkaa olla tosi pitkä lista :D



Mulla on kaksi viimeistä päivää ollut kuvotuksen suhteen vähän helpompia. Mutta turvotus on nytkin ihan kamalaa! Housut kiristää niin pahasti kun maha on kun ilmapallo, ja yhtään ilmaa ei meinaa tulla ulos. Röyhtäiltyä saan edes vähän kun väkisin yritää. Ei se ilmapallo maha kokosa puolesta haittaa mutta kun on niin pirun kivulias kun ei meinaa omaan nahkaansa mahtua!



Mutta nyt yöksi töihin



Ainiin viikon päästä olisi neuvola!



Alanis 7+0

Tovin seuraillut keskustelua, joten ehkä on jo aika liittyä joukkoon mukaan! Tässä tiedot:



la 8.1, esikoinen, ikä 26-v., synnäri KOS



Tällä hetkellä olen ollut 2 vko sairauslomalla inhottavan 24/7 jatkuvan pahoinvoinnin takia. Torstaina olisi töihin meno edessä, ja todella toivon että pääsen sinne asti, enkä vain terkkuun hakemaan lisää sairauslomaa. Sen verran inhottava olo ollut, että mietin tuleeko tästä ensimmäinen ja viimeinen lapsemme. :D



Viime keskiviikkona pääsimme kurkkaamaan masuagenttiamme. Oli tarkoitus olla np-ultra, mutta eihän se vielä niin iso ollut! Itsehän siitä olin aika varma, että pienempi se on, mutta edellisten kuukautisten mukaan olisi pitänyt viikkoja olla 11 + 5. Niitä oli vasta 8 + 3 joten uusi ultra juhannusviikon torstaina.



Vaikka näimme sen pienen sydämen sykkivän ja kätilö sanoi kaiken näyttävän tähän kehitysvaiheeseen hyvältä, niin silti koko ajan on edelleen pieni epävarmuuden tunne ja pelko, että jos jotain sattuu. Olo on todella hermoheikkoinen. Ja vaikka olo on fyysisesti aivan kurja, tuntuu että henkinen stressi on kovempi.

Missä vaiheessa sitä voi alkaa olla varma asiasta ja innostua tosissaan sekä kiintyä siihen pieneen möykkyyn siellä masussa?

Lela, mä en tajunnut edes kysyä mitään ultraamista, kun se hoitaja konsultoi siinä puhelun aikana lääkäriäkin ja kaikkee, jotenkin ajattelin että kyllä ne tietää mitä tässä tilanteessa kannattaa tehdä. Ja niin ne varmaan tietääkin, olis vaan tosiaan voinu kysästä josko se ultraaminen olis mahdollista niin näkis että se alkio olis ees oikiassa paikassa. Mut nyt vaan kattellaan ja kuulostellaan ja jos kivut yltyy pahemmaksi niin sitten kyllä soitan uudelleen ja sanon, että haluan ultran.



Nyt ei oo onneksi enää niin masentunu fiilis kuin päivällä, vaikka eipä se huoli ole mihinkään kadonnut. Mulla on ens viikon torstaina neuvola ja aion kyllä pyytää, että kuuntelevat sydänäänet (jos eivät ultraamaan ala). Jospa ne ymmärtäis mun huolet, kun kerron näistä kivuista..



Joku kyseli miehen suhtautumisesta. Meillä mies osaa jo vähän ajatella tulevaisuutta, siis sitä aikaa kun vauva on maailmassa, ja vähän turhan pitkällekin ehkä :D Mutta on ihanaa huomata, että vauva tulee puheissa esille vähän väliä. Ja näihin mun kipuiluihin ja huoliin se suhtautuu kans tosi ihanasti, kovasti on lohdutellut ja sanonut, että hän uskoo siihen että ne on vain jotain alkuraskauteen liittyviä kipuja, jotka vain jostain syystä tulevat mulle vähän voimakkaammin. Ja mullehan sanottiin talvella ku kävin gynellä, että mulla on pieni ja kiinteä (?!?!) kohtu, joten ehkä se kipuilee sit tavallista enemmän... Hyvää logiikkaa taas.. :D Oi voi. On tämä hommmaa....



Jaksamisia kaikille pahoinvoinneissa ja muissa raskausoireissa! Kyllä tämä homma tästä etenee ja koko ajan muuttuu varmemmaksi ja varmemmaksi!





Janinamaa rv 6+4 (toivottavasti)

Tänään oli varhaisultra. Pieni sydän sykki kiivaasti ja Toivon koko vastasi viikkoja 7+0. Eli kaksi päivää siirtyi laskettu aikakin, ollen siis nyt 24.1. Tänään olen hymyillyt kuin idiootti. :-)

Ja eipä siellä kummempia, oli minua paljon nuorempi terveydenhoitaja.. joku kesäsijainen. Saan elokuussa tietää, kuka on oma neuvolatäti :)



Sokerirasitustestiin joudun/pääsen, koska isälläni on 2.tyypin diabetes ja ylipainoa on minulla itsellä.



Varasin ekan ultran tänään ja se on ma 27.6. tuntuu, että sinne on ikuisuus! Päätettiin miehen kanssa, että ei oteta sitä veriseerumiseulaa. Meille riittää ultra.



Joku kysyi (sori en millään muista) milloin kerrotaan esikoiselle. En tosiaan tiedä, meillä aika riehakas poika, niin nyt olen jo joutunut varomaan sängyllä makoilua (poika leikkii mielellään painileikkejä) ja koska mulla on koko ajan paha olo, niin olen sanonut, että äidillä paha olo. Kerran kysyttiin, että oisko kiva jos tulisi vauva meille. Kerrotaan ehkä ekan ultran jälkeen tai sitten vasta syksymmällä kun alkaa vatsa kasvaa. Kinkkinen kysymys :)



Janinamaa:minulla on ollut myös mahdottomia vatsakipuja juuri noilla viikoilla sekä ekassa raskaudessa, että nyt myös tässä. Kävin lääkärissä viikolla 5+4 ja se lähetti mut sairaalaan ultraan. Tarkistettiin, että sikiö oikeassa paikassa. Silti esim. eilen mulla oli aivan järkyt vatsakivut, panadolia menee välillä maximiannos. (kannattaa muuten ottaa samantien kaksi, yhdestä ei ole mihinkään). Ja makuuasento on paras. Huolestuttavia on nämä vatsakivut, ja minulla kun on ollut vielä pientä vuotoa myös.



Tulipas asiaa...

Tervetuloa uusille! Kiva saada mukaan uusia odottajia=)



Sokerirasituksesta Syreeni kirjoitteli. Minullekin sitä saatetaan suositella. Muistelen, että olen joskus kuullut, että kun lapsia on enemmän kuin kolme, niin suositellaan sokerirasitusta. itse en siihen aio mennä. Olen esikoista odottaessa siinä käynyt ja se oli kamalaa!!! Minulla kun on tuo pahoinvointi ollut läsnä jokaisessa odotuksessa, niin se sokerirasitus on sitä pahentanut valtaviin mittasuhteisiin. Toki vain lyhyeksi hetkeksi, mutta silti. Minulla on muuten niin terveellinen ruokavalio, eikä painoakaan ole ollut enää yli 10 vuoteen liikaa, joten en usko sokereiden kanssa tulevan ongelmia. Tuolloin esikoista odottaessa painoin hetkellisesti hieman enemmän, jonka vuoksi sitä s.rasitusta suositeltiinkin.



Lapsille kertomisestakin oli puhetta. Itse en ole ajatellut kertoa vielä pitkään aikaan. Meillä lapset ovat nyt 10, kohta 9 ja 6 v. En ehkä kerrokaan ennen kuin itse huomaavat ellei tule jokin semmoinen tilanne, että on hyvä kertoa... Jos nyt rupean oksentelemaan pitkin poikin ja lapset ovat sitä ihmettelemässä, niin en sitten tiedä joudunko jo kertomaan. Nyt mennään vielä tällä ällötyksellä, joka tosin välillä yltyy inhottavaksi=/



Ensiviikolla onkin jo eka neuvola. En sitä nyt edes mitenkään hirmuisella innolla odota, kun ei siellä paljon muuta tehdä kuin täytellään papereita ja jutellaan. Ekaa ultraa odotan sitäkin enemmän, enkä edes tiedä milloin se on=( Muistelen terkkarin puhelimessa sanoneen, että yleensä viikkojen 10-12 välillä. Tulee sikäli näillä näkymin hyvään saumaan, että olen tuolloin kesälomalla=)



Synnytyssairaalan suhteen alkaa näyttämään siltä, että Jorviin mennään. Juuri eilisestä lehdestä luettiin miehen kanssa, että Lohjan synnytyspuoli menee remonttiin tämän vuoden lopulla, joten on varmaan kaikki vielä hyvin keskeneräistä tuolloin tammikuussa. Enkä halua mihinkään remppaäijien sekaan ähisemään ;) Sitäpaitsi Jorvista on lyhyt matka appivanhemmilleni, jotka ovat aiemminkin hoitaneet isompia sisaruksia synnytyksen ajan=)



Vatsakipujen syy kannattaa selvittää, jos ovat jatkuvia tai kovia, vaikkei vuotoa olisikaan kovasti ja saati, jos sitä vuotoa on! Pelottavana esimerkkinä tosiaan takaraivossani kolkuttelee Eviksen surullinen tarina=( Kipuilut jossain määrin kuuluvat raskauteen, mutta kivempi on itsekin olla, jos tietää, että ovat harmittomia kipuja!



Tulipas turinointia. Nyt työntekoon=) Viettäkäähän ihanaa hellepäivää ja nauttikaa kaikki, jotka siitä pystytte nauttimaan! Tämmöinen sisätyö kesäkeleillä on suorastaan rangaistus ;)



Tellu 6+5

Soitin yksityiseen neuvolaan ja kyselin sieltä, että mitä mieltä ovat näistä mun kivuista ja että kannattaisko tulla varhaisultraan. Täti oli sitä mieltä, että ei ihan normaaleilta kuulosta, mutta voivat kyllä liittyä esim. suolisto-ongelmiin (mulla nimittäin on mahan kanssa ollut ongelmia jo vuosien ajan), raskauhormoni saattaa kuulemma aiheuttaa "kouristeluja" vatsassa ja nää kivut saattais johtua siitäkin. Päätin sitten, että parempi ottaa nyt asiasta selvää että saa mielenrauhan. Tosiaan tuossa neuvolassa ei varhaisraskauden ultra maksa kuin 50 euroa, joten eiköhän se ole suht halpa hinta siitä, että näkee onko se pikku tyyppi oikiassa paikassa oikiaan aikaan.

No eipä ole kallis ultra!

Varasitko siis sen ajan? Millonkas pääset sinne=)

tuli tuplana äskeinen;)

Varasin ajan, huomenna iltapäivällä pitäis päästä tästä piinasta! Nyt on ihan ok olo; kuitenkaan niitä vuotoja ei ole ollut ja olen kuullut että monilla on alkuraskaudessa voimakkaitakin kipuja ja kuitenkin kaikki on ollu hyvin. Täytyy vain toivoa, että niin on täälläkin. Parhaassa tapauksessa nähdään se pikkuinen huomenna ihan oikeassa paikassa ja kuullaan sydämen lyönnit!

Kiva juttu=) ihanaa päästä näkemään sintti! Uskon, että kivut selittyvät ihan normaaleilla jutuilla tai jäävät selvittämättä. Nuo kipuilut nyt vaan kuuluvat enemmän tai vähemmän raskauteen.



Suurin osa raskauksista kuitenkin menee ihan hyvin! Ja sinulla tosiaan ei sitä vuotoakaan ole ollut...

Mukavaa kun saatiin ihka uusi pino! Ja alkaa olla meidän listakin jo hirmu pitkä. Onnea kaikille mukaan liittyneille ja tsemppiä matkaan :)



Kävin eilen siellä pääsykokeissa ja selvisin kuin selvisinkin tämän oloni kanssa yllättävän hyvin. Sain ostettua nuo rannekkeet viikonloppuna ja pakko kai se on uskoa että kyllä ne auttavat. Olo on oikeinkin hyvä ollut tässä, pientä kuvotusta on mutta pahin on pysynyt poissa. Koe meni kai ihan kohtalaisen hyvin myös, nyt sitten odotellaan tuloksia.



Täällä on ollut paljon kivuista ja keskenmeno prosenteista puhetta. Onhan se totta että prosenttien mukaan saisi olla hyvinkin huojentunut ja ei tarvisi pelätä juuri ollenkaan kunhan tästä hetki vielä mennään eteenpäin. Mutta omalla kohdalla sanoisin että prosentit on ihan yhtä tyhjän kanssa. Jollekkin se 1/10000 kuitenkin voi sattua. Mikähän on todennäköisyys että vauva kuolee viikolla 34..? Niin vaan kävi, joten henkilökohtaisesti en luota noihin tilastoihin, sitten kun vauva on sylissä, sitten luotan, mutta siitähän se huoli sitten vasta alkaakin..ja jatkuu koko loppuelämän :D Mutta siis anteeksi nyt en todellakaan halua herättää huolta teissä muissa ja tottakai tuollaiset ikävät kohtukuolemat on tilastollisesti harvinaisia, jos vain itse uskaltaa niin kyllä täytyy muistaa iloita! Ja yrittää olla huolehtimatta sellaisesta mihin ei itse voi vaikuttaa, jonkun korkeamman käsissä kai loppupeleissä kaikki on :)



Sitten oli puhe suljetusta ryhmästä. Musta olis hirveän kiva jos joku viitsii/osaa tai täältä löytyy innostusta. Itse kun olen pienehköltä paikkakunnalta niin sitä saa vähän vapaammin puhua suljetussa ryhmässä, kun en halua että ihan kaikki tunnistaa. Viimeksi olin mukana sellaisessa ryhmässä ja tykkäsin kovasti. Kaikki kertoilivat vähän tarkemmin itsestään ja tuntui että tunsi koko ryhmän vähän niinkuin henkilökohtaisemmin. Siellä järjestettiin jopa kerran ainakin ihan tapaaminen mammojen kesken, johon en kyllä itse päässyt kun asun niin kaukana :)



Anteeksi nyt vielä jos synkistelin ja puhuin noita tilastoja vastaan, omalla kohdalla on vain vaikea luottaa. Mutta vaikka ikäviä tapahtuu nii sehän ei tarkoita että tässä ryhmässä niitä sattuisi, meillähän menee kaikilla kaikki hyvin ihan loppuun asti ;)



-Hatuli 10+3