Kotisynnytys

mitä sitten pitäisi tehdä? sympata ja paijata tyttöä päähän joka on vastuussa lapsen kuolemasta? jokainen jolla on ÄO vähänkään isompi kuin kengännumero ymmärtää että sairaala olosuhteissa ja raskauteen keskittymällä tilanne olisi ihan toinen. Minä en raskausaikana ollut mitenkään fanaattinen, koitin päinvastoin ajatella kaikkea muuta kuin tulevaa vauvaa, mutta kyllä minäkin imin itseeni kaiken tiedon minkä löysin ja sain, varmistin monta kertaa ja reagoin illalla jos vauva ei ollut liikkunut.

Mari itse on tuonut elämänsä ja tilanteessa internetin puitavaksi, kestäkööt siis seuraukset tästäkin..

Naapurin tyttö on samanikäinen kun Mari ja tosiaan kävi valmennuksissa ja kuunteli omaan kehoaan ja kävi sairaalassa jos ei tuntenut liikkeitä.Ja Synnytti SAIRAASSA lapsen

että vauva on ulostanut lapsiveteen. Eli on silloin vielä hengissä ja siksi pitäisi lähteä sairaalaan kun on vielä mahdollista tehdä jotain. Tämä siis muistutuksena muille joille tämä vihreä väri huonona merkkinä ei ole tuttu juttu.

Lapsivesi oli ruskeaa. Eli vanhaa kakkavettä.

Vihreä on kyllä tuoretta, mutta sitä meillä ei ollut.

mitä sitten pitäisi tehdä? sympata ja paijata tyttöä päähän joka on vastuussa lapsen kuolemasta? jokainen jolla on ÄO vähänkään isompi kuin kengännumero ymmärtää että sairaala olosuhteissa ja raskauteen keskittymällä tilanne olisi ihan toinen. Minä en raskausaikana ollut mitenkään fanaattinen, koitin päinvastoin ajatella kaikkea muuta kuin tulevaa vauvaa, mutta kyllä minäkin imin itseeni kaiken tiedon minkä löysin ja sain, varmistin monta kertaa ja reagoin illalla jos vauva ei ollut liikkunut.

Mari itse on tuonut elämänsä ja tilanteessa internetin puitavaksi, kestäkööt siis seuraukset tästäkin..

Juuri niin pitäisi tehdä: paijata nuorta tyttöä, jonka paljon odotettu vauva kuoli. Siinä ei ÄO:n tarvitse olla kummoinenkaan, että ymmärtää, kuinka kipeästi Mari tarvitsee lohtua.

No, anyway, kun silloin ei käynyt näytillä niin kukaan muu kuin ehkä s epatologi ei voi sanoa oliko vauva tuolloin hengissä vai ei.

Lapsivesi oli ruskeaa. Eli vanhaa kakkavettä.

Vihreä on kyllä tuoretta, mutta sitä meillä ei ollut.

Korjaan että synnytti sairaalassa.Ja voiku mari olis tajunut tilata sen ambulanssin ajoissa !ja sen saa jos on hirveen tuskissaan ja tuo lapsivesi tuon väristä.

No, anyway, kun silloin ei käynyt näytillä niin kukaan muu kuin ehkä se patologi ei voi sanoa oliko vauva tuolloin hengissä vai ei.

Niin taisi lukea. Mutta kuten sanottua niin tämä tajuttiin jälkeenpäin.

Ei siis olisi tilanne muuttunut siltikään.

- Mari

Ps. Jättäkää ne huomion kerääjät ihan omaan arvoonsa vaan, antaa ihmisten olla minäminäminä vaan jos on ollakseen :)

Me kuitenkin tiedetään miten meidän pojan kävi. Ja uskokaa tai älkää niin se hyväksytään. Ja ollaan hyväksytty heti syntymähetkestä alkaen..

En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa? Ei sattunutta voi muuttaa tapahtumattomaksi joten eihän tässä jää kuin hyväksyntä jäljelle..?

Se vaisto on edelleen se kumma juttu mihin monet ei usko, mutta meillä siihen uskotaan. En usko että turhaan tunsin puolivälistä raskautta asti sellaista tunnetta että kaikki ei ehkä mene niinkuin toivotaan. Mitään vikaa ei koskaan löytynyt mistään, eikä ne pelkän aavistuksen perusteella tutkimaankaan ala. Ja mitenpä sen tutkisit viikkoja aiemmin että mitä tulee tapahtumaan ennen synnytystä?

- Mari

monelta asialta vältyttäisiin jos vaisto kertoisi esim. että on sairastunut syöpään tai että kohtu ei supistelekaan niin kuin pitäisi tai tai tai...

mutta sen verran että minuakin pyydettiin näytille vähäisten liikkeiden takia, että kyllä sairaalaan voi mennä "hääppöisinkin" syin. Eihän esikoisen synnyttäjä voi mistään tietää mikä kuuluu asiaan ja mikä ei.



Voimia sinulle!

Turha tietty tässä vaiheessa jossitella, mutta muille jotka kotisynnytystä suunnittelee niin ensi arvoisen tärkeää että isä tai tukihenkilö on se joka tietää asioista mahdollisimman paljon. Synnyttäjä itse ei kivuissaan ja hormonihöyryissään voi mitenkään muistaa kaikkea lukemaansa.

Katsoin kerran dokumentin kotisynnytyksestä ja siinä isä oli nimenomaan avainasemassa, hän oli se joka oli lukenut ja kahlannut läpi kaiken tiedon mitä saatavilla oli.

liian vähän? Milloin kävit viimeksi neuvolassa tai ultrassa?Kun et tuntenut paljon liikkeitä niin ajattelitko että se on ihan normaalia?Itselläni noin 15 vuotta sitten (rv oli 28) alkoi hirveä ihon kutina ja tuupin ns vauvaa ja en tuntenut liikkeitä joten lähdin vauhdilla sairaalaan.Vauva oli kuollut kohtuun.Synnytin pojan ja saimme olla jonkun aikaa vauvan kanssa siinä.Sylissä pidin sitä pikkuista hän oli sellainen pienen pieni poika joka on vieläkin muistossa.

mutta sen verran että minuakin pyydettiin näytille vähäisten liikkeiden takia

Jujuhan onkin oikeastaan siinä että kun ne oli aina olleet samanlaisia. Ne oli meille täysin normaaleja.

- Mari

kuulunut valita sairaala.



Toivottavasti parannut tuosta kotisynnytyshörhöydestä ennen seuraavan lapsesi syntymää ja ymmärrät pelata varman päälle lapsesi edun mukaan.



Olin pöyristynyt kun luin tapahtuneesta irc-galleriasta täältä saadun linkin perusteella.



Olen keski-ikäinen kolmen lapsen äiti ja ensimmäinen synnytys oli luomu sairaalaolosuhteissa koska siihen aikaan ei kivun lievityksiä ollut keksitty tai käytössä.



Ensimmäisellä lapsella oli napanuora kaulan ympäri kaksi kertaa ja lapsi oli ihan sininen mutta selvisi eikä tullut edes vammoja. Lapselle annettiin happea syntymän jälkeen.



Seuraavissa synnytyksissä käytin ilokaasua joka on verrattain hyvä kivunlievittäjä.



Synnytys on aina arvaamaton, siihen ei voi käsikirjoitusta tehdä. Jos ajattelee lapsen ja omaa henkeään on turvallisinta synnyttää sairaalassa jossa apua on saatavilla hätätilanteissa. Hätäsektio jos lapsen sydänäänet romahtaa yms.

Jos äiti saa massiivivuodon synnytyksessä kotona synnyttävä menehtyy.



Järkeä saa ja tulee käyttää ja kovat oppirahat maksoitte tällä menettelyllänne, lapsella ei ollut edes mahdollisuutta selvitä. Kukaan meistä ei voi tietää olisiko lapsi hengissä jos synnytys olisi tapahtunut sairaalassa, tiedämme että mahdollisuus olisi ollut ja kaikki keinot käytettävissä.



Kerroit että pidättelit ponnistusvaihetta ja siinä on ehtinyt vauva kuolla. Omat ponnistusvaiheet on kestäneet minuutin kaikissa synnytyksissä, kahdella napakalla ponnistuksella vauva on ollut ulkona.



Nykyään ei ole pakko synnyttää niin kuin 1900-luvun alussa saunassa ja epävarmoissa olosuhteissa. Oma valinta jos riskeeraa lapsensa ja oman henkensä.



Osanotto ja hae apua itsellesi.

Synnyttäjä itse ei kivuissaan ja hormonihöyryissään voi mitenkään muistaa kaikkea lukemaansa.

Itsekin painottaisin tätä! :)

Ja pitää huoli siitä että se mies sisäistääkin kuulemaansa. Meillehän kävi vähän niin että miehen korvista meni sisään ja tuli ulos ilmeisesti samantien vaikka tuntui sisäistäneenkin paljon. Ehkä sitten ne tärkeimmät meni ohi.. Joten sitten oltiinkin kaksi puolityhjää päätä samassa asunnossa eikä kummallakaan kellot hälytelleet missään vaiheessa.

- Mari

jos kerran oli kutina siitä ettei kaikki mene hyvin nii miksi helkutissa otat vielä riskin ja alat pelleilemään kotona??!! Sitä suuremmalla syyllähän, jos lapsi on toivottu sitä tekee kaikkensa ettei mikään menisi vikaan ja terve vauva syntyisi. Olkoon shokissa tai ei, tällaista toimintaa ei tarvitse hyssytellä.

Nimenomaan yksin, koska isä ei ollut valmistautunut ja kätilö yli tunnin matkan päässä.

Se vaisto on edelleen se kumma juttu mihin monet ei usko, mutta meillä siihen uskotaan. En usko että turhaan tunsin puolivälistä raskautta asti sellaista tunnetta että kaikki ei ehkä mene niinkuin toivotaan.

- Mari

jos kerran oli kutina siitä ettei kaikki mene hyvin nii miksi helkutissa otat vielä riskin ja alat pelleilemään kotona??!! Sitä suuremmalla syyllähän, jos lapsi on toivottu sitä tekee kaikkensa ettei mikään menisi vikaan ja terve vauva syntyisi. Olkoon shokissa tai ei, tällaista toimintaa ei tarvitse hyssytellä.

Olisi sitten varmaan pitänyt maata siitä puolivälistä raskautta alkaen siellä sairaalassa kun siitä alkaen oli se kutina? Kuulostaa melkoisen aukolliselta tämä logiikka että sairaalassa olisi poika hengissä. Ehkä jos sinne sairaalaan olisi ollut jokin syy lähteä viikko aikaisemmin..

- Mari

kun vielä istukkakin jouduttiin nukutuksessa väkivalloin irrottamaan ja vuosin 2500ml verta. Ja lopuksi lääkäri totesi että "juuri tämän takia synnytetään sairaalassa".

En edes halunnut tietää miksi hän niin totesi, koska jos olisin synnyttänyt kotona, olisimme minä ja vauva todennäköisesti nyt kuolleita.



Olen taas raskaana ja käyn kyllä lääkärissä ja neuvolassa jos on pienintäkään epäilystä että kaikki ei ole hyvin. Luotan siinä vaistooni ja haen apua, toivottavasti ajoissa.

sopiiko kysyä että miksi et halunnut sitten mennä sairaalaan synnyttämään? onko taustalla jokin sairaalakammo tms?



Suurinosa noista "tiedoista" mitä synnytyksessä tarvitaan, on tullut ihan käytännön kokemuksesta kätilöille eikä auta vaikka kuinka lukisi netistä tietoa, kaikki eivät valitettavasti mene aina samalla tavalla



jaksamisia sinulle

olisi koko loppuaikaa tarvinnut maata, mutta hyvin herkästi sinne voi kumminkin mennä tarkastuttamaan paikat. Sinä olet itse Mari nyt toiminut todella typerästi. toivottavasti ymmärrät sen ja olet ottanut opiksesi. kerros vielä mikä siitä sairaalasta tekee niin kamalan?