Kotisynnytys

osaanottoni suureen menetykseenne.



Kannattaisiko sinun kuitenkin käsitellä tapahtunutta omassa päässäsi ja läheistesi kanssa. Olet vielä varmaan aika poissa tolaltasi, etkä ihan kokonaan ymmärrä tapahtunutta??



Ihan sinun itsesikin kannalta voisi olla parasta, että käsittelette omaa yksityistä suruanne lähimmäistesi kanssa ja vasta jonkun ajan kuluttua, jos siltä vielä tuntuu tulet palstailemaan.



Voimia teille ja kaikkea hyvää tulevaisuuten.

ja vesi oli vihreää, koska lapsi oli ulostanut siihen. Lapsi voi saada siitä hengitystietulehduksen, joka hoidetaan synnytyksen jälkeen antibiooteilla.



Kun synnytys käynnistyy lapsivesien menolla, synnytys on yleensä rajumpi.



Itselläni lapsivesi meni 12 aikaan keskiyöllä, kahden aikoihin olin sairaalassa ja viiden aikaan lapsi syntyi.



Synnytyshän eteni kaikin tavoin normaalisti ja lämmin vesi vieläpä edisti synnytystä. Epänormaaliksi synnytyksen teki se, että äiti kaikin tavoin yritti estää lasta tulemasta maailmaan, koska kätilö puhelimessa käski niin.

Eivät tavanneet ennen synnytystä ollenkaan ja asetti vielä ehtoja synnytyksen ajankohdalle (jouluaatto ei käy) ja on vielä perheellinen, niin että ei välttämättä pääse heti, kun on tarvis.



Saako ne näistä kotisynnytyksistä paljonkin rahaa?



"Nyt en varmaan hehkuta ettei kaadu koko juttu taas..

Mutta sain tänään kaikista toivotuimman puhelun aamuherätyksenä Smile Näyttää vallan hyvältä tämä kotisynnytyspuoli. Käytiin paljon läpi asioita kuten se miten sitten tuo syntymän rekisteröinti ja muu menee, samoin kun ne missä vaiheessa otetaan yhteyttä toisiimme ja niin edelleen Smile Hyvin todennäkösesti ei ole tulossa käymään ollenkaan ennakkoon, mutta mikä tahansa muu kun jouluaattopäivän n. klo 14-23 välinen aika käy siihen että synnytys saadaan hoidettua Smile Perheellinen kun on niin toki haluaa olla kotona lasten kanssa tuon ajan. Ja se kyllä mullekin käy ihan hyvin Smile



Kylläpä helpotti.

Nyt saa tulla! ^^"



Kaikin tavoin surkea tarina.

kun lapsivedet meni, ja vaikka olin suihkussa kun se tapahtui ei siitä voinut erehtyä. Reipas naps ja veden mukana tuli myös verta - joo, ja olin sairaalassa silloin.

Luulin, että muutkin kuulisivat posahduksen, mutta ilmeisesti ei?

Luulin, että muutkin kuulisivat posahduksen, mutta ilmeisesti ei?

En aikonut tämän enempää tullakaan näitä häiriköimään. Ilmoittamaan vain lähinnä että mistä minut löytää.. Varmasti suurinosa täällä olijoista jo törmännyt noihin luettelemiini nimimerkkeihin, joten..



Voisitte kuitenkin jättää Kätilön mollaamisen. Kiitos.

Hän se ei tässä toiminut väärin. Minun olisi pitänyt olla valppaampi jos kenen. Mutta uskotteko ettei ihmistä ole suunniteltu erehtymättömäksi? Me hyväksytään se että meille kävi näin, mutta kätilöä tästä on ihan turha syyttää, hän toimi sen perusteella mitä minä kerroin, ehkäpä siis minun olisi pitänyt vain olla tarkempi kuvaamaan..



Tositilanteessa myös tuppaa kuulkaas monet ohjeet unohtumaan.



Niin ja siitä supistuksesta pitikin mainita..

Niin. Esikoinenhan se oli. Mistäs ne supistukset tunnistaisi? Joka paikassa sanotaan että "synnytyssupistuksia ei voi olla huomaamatta". Olisi kyllä voinut.. Ne oli vain hyvin epämukavia, mutta ei niitä kipeitä joista niin hehkutetaan.. Eikä sairaalassakaan kukaan uskonut että menkkajomotuksilla synnyttäisi. Nehän jaksoi kysellä että ootko ihan varma ettei ollut toisenlaisia.. Noup.





- Mari

No minulla on kahdessa synnytyksessä tulleet lapsivedet ilman mitään posahduksia. Ja tuolla joku sanoi, että lapsivesien menon jälkeen ne supistukset ovat yleensä rajumpia. Juu ei ollut minulla ainakaan, kummassakaan. Molemmilla kerroilla on oksitosiiniin turvauduttu.

Syvin osanotto!



Suosittelen, että et käy täällä enää lukemassa tätä paskaa haaskalintujen kirjoittelua! Vietä rauhallinen joulu läheistesi kanssa ja anna aikaa itsellesi toipua suuresta menetyksestäsi.



Voimia!

osanottoni suuressa surussasi.



Tuossa jo aiemmin joku sanoi tämän saman, mutta kertaan vielä oman mielipiteeni. Näitä asioita pitää pohtia ammatti-ihmisten kanssa, ei täällä netissä. Sinulla on vahva oma mielipide, ja toisaalta olet vielä shokissa tapahtuneesta. Näiden asioiden käsittelyyn tarvitset sekä vertaistukea että ammatti-ihmisten apua. Olen itse menettänyt vauvani viime kesänä, ja tunnistan kirjoituksesta omia tunteitani. Tiedän, miten pahalta sinusta tuntuu nyt ja miten pahalta tulee vielä tuntumaan.



Toivottavasti sinulla on hyvät kontaktit hakea apua, jos ei ole niin tällä hetkellä sinulla on vielä toimintatarmoa jäljellä hakea sitä apua. Tässä vaiheessa mielellään ammattiapua, myöhemmässä vaiheessa voit ottaa yhteyttä alueesi Käpy ryhyn, josta saat vertaistukea, jos sitä haluat. Jos nyt patoat tunteesi, selität syitä parhainpäin ja jatkat elämääsi käymättä tätä asiaa läpi, tämä asia tulee eteen ihan varmasti. Suru pysyy matkassasi koko elämäsi, muuttaa muotoaan, siitä ei ole tarkoitustakaan selvitä unohtamalla ja selittelemällä.



Ehkä sinun mielestäsi paasaan turhasta, niin minustakin tuntui. Nyt tiedän että kaikki olivat oikeassa. Voimia sinulle.

Hae apua!!!!

Ei meillä surua pois suljeta, mutta turhaan siitä äidinvaistosta ei puhuta. Pienen pieninä hippuina on asiaa käsitelty jo alitajunnassa raskauden aikanakin. Missään vaan ei ollut mitään vikaa.

Siksi tämä ei ole mikään suuri shokki jonkalaiseksi sitä monet luulevat. Itketään kun itkettää ja nauretaan kun naurattaa. Kuten mieskin sanoi, niin jos tätä puisi koko ajan päässään niin tunteesta tulisi loputon ja kaikki kääntyisi väärinpäin eikä ylöspäin olisi tietä.

Jokaisella on oma tapa käsitellä surunsa. Meillä se käsitellään läheisten kanssa, ei ulkopuolisten IRL henkilöiden kanssa. Internet on asia erikseen, tänne on kaikista helpoin purkaa, vaikka siitä tätä lokaa niskaansa saakin.

Mutta paljon on ihmisiä auttanut meidän tarina, herättänyt ajatuksia puolin jos toisin, antanut tukea tai herättänyt omat muistot johon halutaan vielä vähän tukea saman kärsineeltä, siksi jaksan jatkaa kaikesta loasta huolimatta..



- Mari

Pitkä tie edessä vielä ennen kuin koko tunnekirjo käyty läpi, ja eteen tulee vielä varmasti paljon tunteita, jotka ovat kaukana hyväksymisestä. Älä jää yksin surusi kanssa, hae ammattiapua ja vertaistukea ja ole varovainen netin kanssa, täältä voi löytyä tukea mutta myös sellaista haavoittavaa mistä on haittaa.

niin miksi helvetissä makasit suihkun lattialla kipeenä tunti tolkulla vettä korvassa? kai sä kipee olit jos sä siellä kivuissas makasit ja mihelles sanoit että et voi olla enään yksin.

ootko sä vähän yksinkertanen oikeesti?



käy niiiiiiiiin paljon sääliksi se pieni poikaraukka joka on joutunut kärsimään ja kuristumalla kuolemaan.



pitääkö sitä olla niin luomu ja eko että alkaa kotona tuolaiseen projektiin. toivottavasti tästä saa kätilö syytteen samoin miehesi joka ei soittanut ambulanssia vaan antoi sinun siellä riutua lattialla puolitajuttomana.



miksi veitte lapsen kissankusi laatikossa sairaalaan?

Ei voi todeta kuin että ylpeys käy lankeemuksen edellä. Muistapa ensi kertaa varten tämä sanonta: Parempi katsoa kuin katua.

Syyttely on ihan turhaa - opiksiottaminen sen sijaa toivottavaa. Enkä nyt tarkoita itse kotisynnyttäjää vaan kaikkia lukijoita.



Voimia Marille ja miehelle!

meinaatko ne kotona pakertaa?

kuinka sinä voit hyväskyä oman lapsesi kuoleman?

luulisi että sitä ei kovin helpolla pysty hyväksymään. se on asia mitä kukaan vanhempi ei toivo kohdalleen ja sinä tosta noinvaan heität lapsen kissanhiekka laatikkoon ja hyväksyt asian*ihmettelee suuresti*

Miksi sitten kotisynnytys?



Hienoa että olet saanut nettipalstoilta tukea ja vielä tärkeämpää että läheisiltä on sitä tullut. Tuo kuulostaa vähän vaaralliselta, että sanot että paljon on ihmisiä auttanut teidän tarina. Jokaisella on oma tapa käsitellä surunsa, mutta tässä vaiheessa ei todennäköisesti ole oikein vielä se tilanne, missä kannattaisi ryhtyä muiden tueksi, auttajaksi ja lohduttajaksi; sellaisten ajatusten aika on sitten vasta kun itse on saanut tarpeeksi tukea, kriisi on käyty läpi ja siitä selvitty niin hyvin kuin se on mahdollista ikinä; ei pari päivää vauvan kuolemasta.

Kissankusilaatikko se ei ollut, se oli tyhjänä ja pestynä (vain pari kertaa käytössä koskaan ollutkaan). Toinen vaihtoehto olisi ollut pesuvati johon poika olisi mahtunut vain puoliksi. Kumpaisenkohan valitsenkaan?



Ei PIDÄ olla luomu. Se ei ollut meidän päämäärä. Meidän toive oli kotisynnytys. Kaikkien ovien ollessa auki myös sairaalaan.



Taustana kerrottakoon että on tuo selkäkin vähän sellainen juttu mikä ei ihan normaali ole. Tästä syystä nuo menkkajomotukset rasitti selkää siinä määrin että en nyt kipeäkipeä ollut, mutta hyvin epämukavassa olossa, ja tästä syystä kun selälle ei sopivaa lepoasentoa löytynyt ja olo alkoi olla siltä osin tukala niin oli pakko saada seuraa että unohtuisi edes jotenkin tuo ajan mateleminen. Varsinkin kun ei kerran kävely tullut kysymykseenkään ja makuuasennossa aika menee tunnetustikin hitaammin kuin siinä että jotain saisi tehdä.



- Mari

Tilannehan on vielä päällä eikä mikään suru ole ehtinyt vielä todennäköisesti tulla.

Lopettaa tuo paskanlässytys ja antakaa asian olla!

meinaatko ne kotona pakertaa?

kuinka sinä voit hyväskyä oman lapsesi kuoleman?

luulisi että sitä ei kovin helpolla pysty hyväksymään. se on asia mitä kukaan vanhempi ei toivo kohdalleen ja sinä tosta noinvaan heität lapsen kissanhiekka laatikkoon ja hyväksyt asian*ihmettelee suuresti*

niin haluaisin kysyä sinulta (syyllistämättä) että etkö yhtään ihmetellyt lapsen liikkeiden puuttumista? Tai väriltään kummallista vettä/limatulppaa? Etkö missään vaiheessa miettinyt, että pitäisikö soittaa ambulanssi? Kävitkö synnytysvalmennuksessa?



Kysyn siksi, koska meillä ainakin synnytysvalmennuksessa korostettiin, että vauvan liikkeet on tunnettava koko ajan. Ja että vesien menosta kehden tunnin sisällä sairaalaan näytille, jos vesi muun kuin kirkkaan väristä, niin tunnin sisällä.