Lue keskustelun säännöt.
Kotisynnytys
18.12.2008 |
Missä se juttu siitä kotisynnytyksestä oli? Siis josta puhuttiin poistetussa ketjussa?
Kommentit (240)
Monen on varmasti vaikea ymmärtää sitä, että teidän on helpompi hyväksyä pienen poismeno, kun jo raskaudenaikana olitte tehneet tietoisen päätöksen synnyttää kotoa, jolloin synnytyskokemus menee äidin ja vauvan hyvinvoinnin edelle.
Synnytyksesi eteni vauhdilla ollakseen ensisynnyttäjän synnytys. Pärjäsit kivun kanssa hyvin, jos suunnitelmisssanne olisi ollut synnyttää sairaalassa olisitte varmasti soittaneet lähteneet sairaalaan tuolloin klo2- 3aikaan, kun kivut alkoivat olla kovempia ja aloit tuntea painontunnetta. Ohjeenahan sairaalaan saapumiselle on se, että ensisynnättäjä voi olla kotona nin pitkään kuin hyvältä tuntuu kunhan ei ole vuotoa, lapsivettä ei tule (mitä sinulla ei näkynyt) ja vauva liikkuu hyvin. Teitä olisi kyllä neuvottu tulemaan mahd. pian koska et tuntenut liikkeitä. Synnytyksessä sinänsä ei muuta poikkeavaa sinun kertomasi perusteella ollut. Siirtymävaihe ennen ponnistusvaihetta oli pitkä ja varmasti hyvin huonossa kunnossa ollut vauva ei sitä kestänytkään (jos ylipäätään oli enää hengissä tuolloin). Jos olisit päässyt ponnistamaan heti kun mahdollista vauva olisi ehkä voinut olla hengissäkin mutta varmaan syntynyt hyvin huonokuntoisena ja ilman elvytysvälineistöä ei olisi selvinnyt siltikään.
Mielestäni et itse ole tehnyt mitään väärin synnytystä ajatellen. Ainoa mitä tässä voi syyttää on huonosti hommiaan hoitanut neuvola ja kotikätilö. Neuvolan tehtävänä on painottaa jokaiselle raskaanaolevalle liikkeiden seuraamisesta ja lähettää päivystykseen jos liikkeitä on alle 10 /tunti. Sillä ei ole väliä onko vauva "verkkaasti"-liikkuva ollut aina vai ei. Liikkeiden vähyys ja totaali puuttuminen päivänaikana on aina hälyttävää ja vaatii sen vuoksi seurantaa. Jos äiti ei vauvan vointia voi seurata liikkeiden perusteella, pitää raskautta seurata muilla konstein (ultralla ja KTG-k'äyrin).
Jos joskus tulee sellainen olo, että haluatte tehdä palautteen neuvolan väärästä toiminnasta, kannustan sinua todella siihen. Valitettavasti tarinasi ei ole ainutlaatuinen. Monet fetus-mortus tapaukset olisi voinut estää jos neuvola olisi osannut hoitaa hommansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla tavalla jouduin sairaalassa pitämään perseestäni puolitoista tuntia kiinni, kun kätilöä ei ollut mailla eikä halmeilla enkä tajunnut että se on ponnistamisen tarvetta. Mulla ei ole kahdessa jälkimmäisessäkään synnytyksessä ollut ponnistamisen tarvetta.
Tajusin vasta myöhemmin että kärsin sen ajan ihan turhaan siellä.
Ketä olisin siis syyttänyt jos lapselle tuon puolentoista tunnin aikana olisi käynyt kehnosti? Itseäni? Kätilöä? Kohtaloa?
t: se aiemmin kirjoitellut neljättä odottava, jolla todennäköinen syöksy seuraava
Niin, olisin vain oikaissut tähän, että kysehän oli kohtukuolemasta, joita sattuu suomessa satoja vuosissa. Näitä ei ikävä kyllä voi estää ja aina yhtä surullisia ovat. Tässäkin tapauksessa lapsi oli ollut 1-2 päivää kuolleena äidin vatsassa. Eli kotisynnytyksellä ei ollut mitään tekemistä lopputuloksen kanssa.
Toinen asia sitten on ennenaikainen ponnistuksen tarve. Toisinaan äitiä ponnisituttaa, vaikka kohdunsuu ei ole täysin auki tai reunaa on vielä jäljellä; silloin ei saa ponnistaa. Avautuminen oli ilmeisesti tapahtunut ensisynnyttäjällä niin nopeasti, että kätilö ei uskonut hänen olevan auki. Joka tapauksessa, pidätteli tai ei, niin vauva oli menehtynyt jo ainakin päivää ennen.
Näin. Kiitos.
Nyt alkaa menemään jo niin toistoksi loppu kun ihmiset eivät tekstejä lue kunnolla tai eivät halua edes ymmärtää niitä, niin päätänpä asian omalta osaltani tähän..
Minullehan voi viestiä niin vauvapalstalla, cosmopolitanilla kuin galleriassakin jos tästä herää jotain oikeitakin kysymyksiä vielä. Ne loput puheet saavat sitten jäädäkin vaikka tänne, koska niistä ei ole teille eikä meille mitään apua eikä niistä saa vastauksia :)
- Mari
Olikohan tämä nuori nainen tietoinen kissojen vaaroista.
Vauva sai tartunnan ja seuraukset olivat sitten näin ikävät.
Kyseessähän oli muuten mitä normaalein synnytys, jota lämmin vesi vielä vauhditti, epänormaalin synnytyksestä teki se, että tämä synnyttäjä teki kaikkensa pitääkseen vauvan sisällään, kun ponnistusvaihe oli jo alkanut ,niin että vauva todennäköisesti tukehtui synnytyskanavaan.
Se, että synnyttäjä kuvittelee, että vauva oli kuollut jo aiemmin on silkkaa itsepetosta, jolla voi häivyttää syyllisyyden siitä, että lapsen kuoleman aiheutti todennäköisimmin juuri tuo kotisynnytys.
Tämä koko juttu tekee minut sairaaksi. Täysin vastuuton tapaus, suurin vastuu oli tuolla kätilöllä, joka antoi puhelimessa ohjeita näkemättä tilannetta ja viivytteli. Miten oli edes suostunut kätilöksi, kertaakaan ei olleet tavanneet ja kotikätilö asetti vielä ehtoja kätilönä toimimiselle. Kuulemma jouluaatto ei käynyt ja koska oli perheellinen, muutenkaan ei välttämättä päässyt heti. Todella asiantuntevaa.
Rahastako tämän teki?
ja minua oksettaa, että tuo synnyttäjä kirjoittelee tänne ja joka palstalle. Menisi vaikka johonkin hoitoon. Virtuaalimaailma on sekoittanut pään totaalisesti, niin että ei enää erota totta ja kuvitelmaa.
Toivottavasti joutuvat edesvastuuseen molemmat, sekä äiti että kätilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolemaan on syy ja selviää äidille myöhemmin. Kaikki tarvittavat kokeet on otettu ja asia selviää.
Tämä meni nyt vain näin.
Monen on varmasti vaikea ymmärtää sitä, että teidän on helpompi hyväksyä pienen poismeno, kun jo raskaudenaikana olitte tehneet tietoisen päätöksen synnyttää kotoa, jolloin synnytyskokemus menee äidin ja vauvan hyvinvoinnin edelle.
Onko synnytys siis joillekin jonkinlainen extremekokemus jonka metsästäminen ja saavuttaminen on se pääasia, lopputuloksesta viis?
Onko tämä joku uusi muotiurheilulaji? Tähtäimenä synnytys, lapsi saa kuolla, kunhan äidiltä ei jää pisaraakaan tästä huippukokemuksesta kokematta.
Voisin kuvitella, että joillekin sadomasokisteille tämä olisi ihan huippujuttu. Hankkiudutaan raskaaksi, koetaan synnytys, lapselle nyt kävi miten kävi. Eipähän tarvitse kantaa vastuuta lopun ikäänsä, pääsee helpolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monen on varmasti vaikea ymmärtää sitä, että teidän on helpompi hyväksyä pienen poismeno, kun jo raskaudenaikana olitte tehneet tietoisen päätöksen synnyttää kotoa, jolloin [b] synnytyskokemus menee äidin ja vauvan hyvinvoinnin edelle. [/b]
Minkälainen äiti pistää omat kokemuksensa tulevan lapsen hengen edelle? Melkoista itsekkyyttä. Kotisynnytykseen pitää valmistautua hyvin ja sen pitää olla molempien vanhempien tahto. Isän pitäisi olla selvillä asioista harvinaisen hyvin ja auttavan kätilö tulla paikalle heti alussa seuraamaan vauvan vointia.
Ohjeenahan sairaalaan saapumiselle on se, että ensisynnättäjä voi olla kotona nin pitkään kuin hyvältä tuntuu kunhan ei ole vuotoa, lapsivettä ei tule (mitä sinulla ei näkynyt) ja vauva liikkuu hyvin. Teitä olisi kyllä neuvottu tulemaan mahd. pian koska [b] et tuntenut liikkeitä. [/b] Synnytyksessä sinänsä ei muuta poikkeavaa sinun kertomasi perusteella ollut.
Liikkeiden puuttumisen takia olisi pitänyt mennä sairaalaan jo aiemmin ja vihreän ruskean nesteen valumisen olisi pitänyt soittaa hälytyskelloja. Välttämättä sairaalaan meno ei olisi auttanut, mutta silloin ainakin olisi tiennyt, että kaikki on tehty.
Mielestäni et itse ole tehnyt mitään väärin synnytystä ajatellen. Ainoa mitä tässä voi syyttää on huonosti hommiaan hoitanut neuvola ja kotikätilö. Neuvolan tehtävänä on painottaa jokaiselle raskaanaolevalle liikkeiden seuraamisesta ja lähettää päivystykseen jos liikkeitä on alle 10 /tunti.
Äitihän ei noita liikkeitä ollut laskenut, mutta se ei ole neuvolan vika. Ei kukaan voi valvoa laskeeko liikkeitä vai ei. Jos äiti ei ole sen vertaa valmistautunut synnytykseen, että ymmärtäisi seurata lapsen elossa oloa niin ei siitä voi neuvolaa syyttää.
Jos äiti ei vauvan vointia voi seurata liikkeiden perusteella, pitää raskautta seurata muilla konstein (ultralla ja KTG-k'äyrin).
No jos äiti ei koskaan kerro, ettei tunne liikkeitä niin miten kukaan voi ohjata tarkempiin tutkimuksiin.
Monet fetus-mortus tapaukset olisi voinut estää jos neuvola olisi osannut hoitaa hommansa.
Kyllä vastuu vauvan seuraamisesta kotona on odottajalla, jonka pitää itse lähteä päivystykseen, jos liikkeitä ei tunnu riittävästi. Tämä taatusti kerrotaan neuvolassa jokaiselle odottajalle.
Tuntuu, että te maailman kaikkeuden parhaat äidit olette vieraantuneet siitä tosiasiasta, että ihmisiä vaan välillä kuolee. Vauvojakin kuolee. Luulen, että teistä niin moni on todellakin tullut äidiksi viime hetkillä hoitojen avulla. Nämä ainokaiset ovat siis jotain niin käsittämättömän tärkeää, että joudutte suunnattoman raivon valtaan, kun joku suhtautuukin luonnollisemmin syntymään ja kuolemaan. Tällä Marilla on mahdollisuus tehdä uusi lapsi. Nyt on yksi "enkelilapsi". Mitä sitten. Lopettakaa tuo vauhkoilu. Tuo on niin naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä Marilla on mahdollisuus tehdä uusi lapsi. Nyt on yksi "enkelilapsi". Mitä sitten. Lopettakaa tuo vauhkoilu. Tuo on niin naurettavaa.
Eli tällä kuolleella lapsellako ei ole mitään väliä kun ainahan voi tehdä toisen?
Minusta siinä ei ole mitään luonnotonta. EIkä lapsia voi tehdä vuosittain vessassa synnyttäen ja toivoen edes jonkun niistä jäävän henkiin. Toivon, että Mari kasvaa ensin aikuiseksi ja vasta sitten alkaa miettiä lapsen hankkimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivottavasti ymmärrät seuraavalla kerralla hakeutua sairaalaan synnyttämään!!
Synnytys on kuitenkin sekä äidille että vauvalle rankka kokemus ja mitä tahansa saattaa tapahtua ja silloin on tärkeintä että on osaava henkilökunta auttamassa!
Itse synnytin 2 vkoa sitten ja kyllä kun omasta mielestä supistukset olivat sietämättömiä niin tärkeintä oli mitä pikimmiten päästä kotoa sairaalaan.
Verta menetin todella paljon koska istukka oli "väkivalloin" väännettävä irti.
Jos kaikki menee hyvin niin eihän siellä sairaalassa joudu ikuisuuksia olemaan, eihän laitos ole koskaan sama kuin koti. Mutta kyllä lapsen ja oma hyvinvointi tulisi turvata synnyttämällä osaavan henkilökunnan auttaessa.
Mutta.... oppia ikä kaikki, toivottavasti myös sinulle.
Tuntuu, että te maailman kaikkeuden parhaat äidit olette vieraantuneet siitä tosiasiasta, että ihmisiä vaan välillä kuolee. Vauvojakin kuolee. Luulen, että teistä niin moni on todellakin tullut äidiksi viime hetkillä hoitojen avulla. Nämä ainokaiset ovat siis jotain niin käsittämättömän tärkeää, että joudutte suunnattoman raivon valtaan, kun joku suhtautuukin luonnollisemmin syntymään ja kuolemaan. Tällä Marilla on mahdollisuus tehdä uusi lapsi. Nyt on yksi "enkelilapsi". Mitä sitten. Lopettakaa tuo vauhkoilu. Tuo on niin naurettavaa.
Tämä ei voi olla äiti joka itse tätä kirjoittaa!
Vauvojakin kuolee. Kyllä. Sen hyväksyn.
Mutta on kauheaa tällainen ajattelumalli joka perustuu siihen että ainahan voi tehdä uuden lapsen eli väliäkö sillä miten yhdelle lapselle käy. On eri asia jos sattuma/kohtalo/perimä/mikä tahansa puuttuu peliin mutta jos lapsi kuolee siksi että vanhemmat eivät ole parastaan hänen eteensä tehneet (enkä nyt tarkoita suoraan tätä tapausta) niin siinä ei ole enää kyse siitä että suhtautuu "luonnollisesti kuolemaan". :( Yhtä hyvin voisi suhtautua luonnollisesti pahoinpitelyyn tai pedofiliaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuollut lapsi ei osaa surra kuolemaansa. Kuolleella lapsella on kaikki hyvin. Siitä kärsii siis vain vanhemmat. Jos vanhempi suhtautuu asiaan fiksusti, niin ymmärtää, että maailma ei kaadu siihen. Oikeasti, turha surra kuolleen lapsen puolesta. Surkaa vain lapsensa menettäneen puolesta.
. Jos vanhempi suhtautuu asiaan fiksusti, niin ymmärtää, että maailma ei kaadu siihen. .
en voi käsittää.
Kannattaisi perustaa pikemminkin yhteisö
jossa tyhmyys olisi se pääpointti
Lapsi oli ollut kuolleena jo ennen kuin synnytys käynnistyi. Vauva ei hirttäytynyt mihinkään.
Todennäköisesti vauva kuoli infektioon kohdussa. Ja sitä on mahdoton edes ensisynnyttäjän ennakoida.
Ja kun on oman lapsensa nähnyt maseroituneena, niin kuvaus sopii mainiosti tuohon. Ja teksti tyylillisesti sopisi minunkin kirjoittamakseni - ei ihmisen järkytys saa näppistä itkemään.
Sairaala ei ole turvallinen paikka.
Sori te tyhmät ja onnelliset, jotka ette ole menettäneet.
Jos lapsi oli vaikeuksissa jo päiviä ennen synnytystä niin neuvolan olisi pitänyt huomata se sikiön sykkeestä.
Vai eikö äiti käynyt neuvolassa?
Ketju on lukittu.
Mari ilmoitti asiasta äidilleen ja toiselle äidille, "jonka tehtäväksi jäi välittää viesti netin odottajayhteisölle". Millainen ihminen ajattelee tuona hetkenä jotain "joulumasujen" -ryhmää vauva-lehden (tms.) sivuilla? Oikeasti.