Kotisynnytys

Minulla on kolme lasta ja kahdesti olen käynyt valmennuksessa sillä ensimmäisen ja toisen välillä on iso ikäero.



Tuntuu todella pahalta tällainen valinta synnyttää kotona ja ilman asianmukaista synnytysvalmennusta.



Ehkä on niin että Mari sinulla on suojelumekanismi vielä päällä ja et ymmärrä täysin tapahtunutta. Näin käy kun ihminen kokee syvän järkytyksen ja trauman. Googleta asiaa ja lue niin tiedät jotain ihmisen psyykkisestä puolesta.



Tämä sama on tapahtunut niille jotka ovat joutuneet onnettomuuksiin, tsunami, kolarit, näkevät läheisen hukkuvan yms.



Menetyksen jälkeen käydään läpi tietty prosessi ja sen voi esittää kaaviona



tässä on yksi linkki josta voit lähteä liikkeelle



http://www.traumaterapiakeskus.com/trauma.htm



Osanotto menetyksestä ja voimia toipumisprosessiin. Vaikka väittäisit että olet ok et sitä tosiaankaan ole - se olisi luonnonlakien vastaista.

puolet raskaudesta sairaalassa. Täytyy nyt todeta ettet ota vastuuta siitä mitä tyhmyyttäsi teit ehkei järki riitä.



Ota vastuu tapahtuneesta. On mahdollista että lapsi olisi hengissä jos olisit lähtenyt sinne sairaalaan synnytyksesi käynnistyttyä niin kuin me muut normaalit ihmiset teemme. Nyt et antanut lapselle mahdollisuutta selvitä.



Toivottavasti seuraavassa raskaudessa synnytät sairaalassa ja jos ei ole aikomustakaan synnyttää sairaalassa hanki sterilisaatio.

ei soittanut edes ambulanssia, vaikka ponnistutti jo ja kätilöllä vain kesti ja kesti. Isänkin kädettömyys toimia lapsen ja äidin parhaaksi oli todella outoa, tosin taisi olla varsin shokeeravaa hänelläkin kun puoliso on synnyttämässä jossakin vessassa keskellä yötä.

Tämä tarina meni yli ymmärrykseni täydellisesti. Kumpikin tulisi saattaa edesvastuuseen lapsen kuolemasta, sekä äiti että kätilö.

Tässä tarinassa ei ollut yhtään selväjärkistä osapuolta.

Sääliksi käy pienen lapsen puolesta.

Niin, olisin vain oikaissut tähän, että kysehän oli kohtukuolemasta, joita sattuu suomessa satoja vuosissa. Näitä ei ikävä kyllä voi estää ja aina yhtä surullisia ovat. Tässäkin tapauksessa lapsi oli ollut 1-2 päivää kuolleena äidin vatsassa. Eli kotisynnytyksellä ei ollut mitään tekemistä lopputuloksen kanssa.

Toinen asia sitten on ennenaikainen ponnistuksen tarve. Toisinaan äitiä ponnisituttaa, vaikka kohdunsuu ei ole täysin auki tai reunaa on vielä jäljellä; silloin ei saa ponnistaa. Avautuminen oli ilmeisesti tapahtunut ensisynnyttäjällä niin nopeasti, että kätilö ei uskonut hänen olevan auki. Joka tapauksessa, pidätteli tai ei, niin vauva oli menehtynyt jo ainakin päivää ennen.

"Olisi sitten varmaan pitänyt maata siitä puolivälistä raskautta alkaen siellä sairaalassa kun siitä alkaen oli se kutina?"

Kotisynnytyksellä nyt ei varmaan ole mitään tekemistä vauvan kuoleman kanssa, on varmasti kuollut kohtuun paljon aikaisemmin!!

T: 4/6 kotona synnyttänyt

kun niillä on sairaalassa sellaisia vehkeitä, jotka sanovat PIIIIIP, jos sikiön vointi heikkenee! Ja sitten voidaan leikata ja pelastaa vauva!!

Niin, paitsi että sairaalaan tullessa ne laitteet eivät oisi sanoneet PIIIIIIIP, kun vauva oli menehnyt jo paljon aiemmin.

olen ja kaksi vilkasta lasta jo kohdussa ja yksi rauhallinen ja näin myös kohdun ulkopuolella. Lisäksi liikkeiden tuntumiseen vaikuttanee istukan sijainti.



Sanoit tuossa että viikko aiemmin olisi pitänyt lähteä, ilmeisesti niin olisi pitänyt toimia jos huolestuit liikkeiden vähyyttä.



Minulla lapset ovat olleet hiljaisia viimeiset päivät ennen synnytystä ja eivät juurikaan ole liikkuneet ja hengissä ovat siitä huolimatta. Monilta muiltakin olen kuullut että muutama päivä ennen synnytystä lapsen liikkeet on todella vähäisiä.



Viimeisessä raskaudessa härnäsin vauvaa että sain liikkeelle ja tiesin että on hengissä.



Lisäksi oli rauhoittavaa kun oli sairaalassa ja lapsen vointia seurattiin käyrällä ja päähän laitettavalla anturilla. Minulle lapsieni hyvinvointi on ykkösasia.

huonekaveri vauvalla oli naama mustelmilla ja iho huonossa kunnossa.Napanuora oli pari kertaa kaulan mpärillä.Onneksi vauva selvisi :)

Ihmettelen kun kaikki tuntuvat korostavan, että synnytysvalmennukseen osallistuminen olisi ollut tärkeää.



Meillä synnytysvalmennusta oli 3 kertaa. Suoraan sanottuna en olisi menettänyt mitään jos olisin jättänyt ne väliin. Enemmän tietoa olen saanut netistä ja muista lähteistä, neuvolan antama tieto oli todella suppea, enkä todellakaan muista, että meilläkään olisi erikoisemmin painotettu lapsiveden väriä.

Toki emme ole siitä varmoja milloin kuoli mutta tällä menettelyllä ei vauvalle annettu mitään mahdollisuutta selviytyä hengissä.



Mietin mikä ihme vakaumus tällä naisella on? Joku luontouskonto vai mikä saa ihmisen hörhöilemään näin rankasti.



Sitä saa mitä tilaa.

"Niin, paitsi että sairaalaan tullessa ne laitteet eivät oisi sanoneet PIIIIIIIP, kun vauva oli menehnyt jo paljon aiemmin"

Kun hän on ainoa jolla on edes mitään mahdollisuutta tietää asiasta, kun ei ole tietoa sydänkäyristä ym.

aikaisin kuin liian myöhään. Varsinkin jos sairaalaan on matkaa.

sitten äidin mielenterveyden ja ison menetyksen aiheuttaman järkytyksen takia syyteitä ei nostettu. Muistaakseni

osanottoni suuressa surussasi.

Tuossa jo aiemmin joku sanoi tämän saman, mutta kertaan vielä oman mielipiteeni. Näitä asioita pitää pohtia ammatti-ihmisten kanssa, ei täällä netissä. Sinulla on vahva oma mielipide, ja toisaalta olet vielä shokissa tapahtuneesta. Näiden asioiden käsittelyyn tarvitset sekä vertaistukea että ammatti-ihmisten apua. Olen itse menettänyt vauvani viime kesänä, ja tunnistan kirjoituksesta omia tunteitani. Tiedän, miten pahalta sinusta tuntuu nyt ja miten pahalta tulee vielä tuntumaan.

ammatti-ihmisten kanssa ku ei tuntunut omalta ajatukselta ja kiven alla on hyvät ammatti-ihmiset.. mulle taas vertaistuki (eli saman kokeneet) oli paras apu jolle purkaa sydäntä ja ihana ymmärtäväinen mies

Olisiko meidän tällä palstalla jo korkea aika lopettaa tämä asialla "mässäily" ja sytyttää vaikkapa kynttillä. Itselleni tästä ketjusta tuli tätä luettuani vain todella paha ja surullinen mieli.

Minusta on jopa pelottavaa, että noin tunnevammaisella (ja monella muulla yhtä tunteettomasti kirjoittelevalla) on lapsi, joka vielä oppii moisen empatiakysyttömyyden. Jos et pysty tuntemaan myötätuntoa, et osaa lastasikaan lohduttaa. Ja sitten olette olevinanne NIIIIIN paljon parempia äitejä kuin MAri. HÄVETKÄÄ! Ja se, että toinen kertoo siitä netissä, EI oikeuta tuollaiseen kirjoitteluun. HIRVEÄ MYÖTÄHÄPEÄ teidän puoelsta, ANTEEKSI Mari noiden tunnevammaisten puolesta. he itse eivät edes tajua, että ovat kohtuuttomia ja NIIN täynnä omaa itseään ja kaikkivoipaisuuttaan.

Toivottavasti näiden kohdalle ei tule henkilöä, jonka vauva on kuollut jo kohtuun ja sairaalaan on menty liian myöhään. Kuka sellaista tahallaan tekisi? Ihan totta? Ja mitä tällainen äiti sanoisi? Ei sanoisi, että Otan osaa suruusi tai olisi empaattinen vaan alkaisi hurjan syyttelyn ja kyselyn tyyliin: "että kuinka sä voit olla niin helvetin tyhmä, ettet mennyt aikaisemmin sairaalaan. Sä vaan attelet itsesi jne." Tämä MArin tapaus ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen. Sanomattakin selvää, että vauva on ollut kuollut kohtuun. Lapsivettä oli ollut vähän ja lapsi sinne kakannut. Mari ei missään vaiheessa nähnyt vihreää lapsivettä, onko sekin vaikea ymmärtää? Eikä nähnyt liioin mitään vetä, onko sekin vaikea ymmärtää? LIMATULPPA, joka tuli on varmaankin ollut jo liamsieksi muodostunuttta vihreästä ruskeaksi muuttunutta lapsivettä. Luulen, ettei lasta olisi pelastanut mikään. Pieni madhollisuus olisi voinut olla, jos olisi tarpeeksi ajoissa huomattu lapsen liikkumattomuus, mutta sekään ei olisi välttämättä auttanut. Tällä tavalla on useampikin lapsi kuollut. Äiti ei ole huomannut tarpeeksi ajoissa, ettei lapsi liikukaan. Kuinka kehtaatte olla noin sydämetttömiä. Liikkeiden huomaamattomuus olisi voinut kenelle tahansa käydä ja kuka tahansa olisi voinut mennä liian myöhään sairaalaan. Olkaa onnellisia, ettei teille näin käynyt ja älkää lyökö lyötyä. Eikö mielestänne Marin kohdalle sattunut menetys ollut tarpeeksi paha, vaan haluatte tehdä siitä vieläkin pahemman? Ja jokaisella on oma tapansa surra, mikä kukaan on sanomaan, että mikä on se oikea? Ei kukaan voi tietää, miten tuollaiseen reagoi, ennenkuin omalle kohdalle sattuu.

Ja miettikää edes hetken, että vaikka siitä kertoisitte netissä, niin haluaisitteko samanlaista kohtelua, kuin mitä mutamat liian suurella ÄO:llä varustetut täällä antavat. v**TU, ETTÄ TEIDÄN PUOLESTA SAA HÄVETÄ, EIKÖ TEILLE OLE OPETETTU MITÄÄN TAPOJA?

*****

MARI!

OTAN OSAA SURUUSI. KAUHEINTA MITÄ YHDELLEKÄÄN VANHEMMALLE VOI SATTUA, SE EI OLE KENELLEKÄÄN OIKEIN.

VOIMAHALEJA.

****

mitä sitten pitäisi tehdä? sympata ja paijata tyttöä päähän joka on vastuussa lapsen kuolemasta? jokainen jolla on ÄO vähänkään isompi kuin kengännumero ymmärtää että sairaala olosuhteissa ja raskauteen keskittymällä tilanne olisi ihan toinen. Minä en raskausaikana ollut mitenkään fanaattinen, koitin päinvastoin ajatella kaikkea muuta kuin tulevaa vauvaa, mutta kyllä minäkin imin itseeni kaiken tiedon minkä löysin ja sain, varmistin monta kertaa ja reagoin illalla jos vauva ei ollut liikkunut.

Mari itse on tuonut elämänsä ja tilanteessa internetin puitavaksi, kestäkööt siis seuraukset tästäkin..

Juuri niin pitäisi tehdä: paijata nuorta tyttöä, jonka paljon odotettu vauva kuoli. Siinä ei ÄO:n tarvitse olla kummoinenkaan, että ymmärtää, kuinka kipeästi Mari tarvitsee lohtua.

Suomessa jokaisella on oikeus valita missä synnyttää. Missään laissa ei sanota että "sairaalaan on lähdettävä kun supistelee niin ja niin usein tms." Kotisynnytykset ovat ihan laillisia ja tilastollisestikin on selvä juttu että myös kotisynnytyksissä kuolee lapsia. Ihan kun sairaalasynnytyksissäkin. Ja kohtuun vauvoja kuolee myös.



Minusta syyttely on tosi rumaa. Mari on kokenut suuren menetyksen eikä kukaan toivo sellaista itselleen. Voimia sinulle!

puolet raskaudesta sairaalassa. Täytyy nyt todeta ettet ota vastuuta siitä mitä tyhmyyttäsi teit ehkei järki riitä.

Ota vastuu tapahtuneesta. On mahdollista että lapsi olisi hengissä jos olisit lähtenyt sinne sairaalaan synnytyksesi käynnistyttyä niin kuin me muut normaalit ihmiset teemme. Nyt et antanut lapselle mahdollisuutta selvitä.

Toivottavasti seuraavassa raskaudessa synnytät sairaalassa ja jos ei ole aikomustakaan synnyttää sairaalassa hanki sterilisaatio.

Todella surullinen tilanne, en voi kuvitella miten pahalta Marista ja hänen miehestään tuntuu... Jos olisin oman poikani menettänyt, en varmaan olisi siitä selviytynyt... :'( Alan melkein itkeä kun mietin tilannetta... Lapsen menettäminen on varmasti kamalinta mitä ihmiselle voi sattua!



Ja pistää NIIN VIHAKSI teidän ihmisten viestit! Miten voitte olla noin julmia!?! Äiti on takuulla niin sokissa nyt, ettei itse tätä tilannetta vielä täysin ymmärrä. Hän jakaa täällä tarinaansa jota ihmiset saavat repiä ja raastaa, halventaa häntä ja tapahtunutta. Hänellä voi olla valheellisen seesteinen olo yms, mutta jossain vaiheessa hän varmasti romahtaa, eikä teidän syyllistämisenne ym. takuulla helpota hänen selviytymistään tuolloin tippaakaan!



Tilanteelle ei enää mitään voi. Kamala asia on tapahtunut, lapsi on kuollut. Perhe on menettänyt vauvansa. Asialle ei voi mitään, eikä varmasti missään vaiheessa olisi voinutkaan.

Miksi ette voi antaa asian olla! Mietitte että kuka asetetaan vastuuseen, että haastetaanko kätilö, äiti vai isä... Ei näille asioille vaan voi mitään, kohtukuolemia tapahtuu. Ei niistä voi ketään syyttää! Yrittäkää olla vähän armollisempia ihmiset.

Ja juuri siksi suurin osa meistä tekee kaikkensa estääkseen sen, toisin kuin tässä tapauksessa.

Mari on kokenut suuren menetyksen eikä kukaan toivo sellaista itselleen. Voimia sinulle!