Kotisynnytys

että lapsi on ollut kuollut yli päivän.



Iho yksinkertaisesti haurastuu irtoaa/rikkoutuu.



Tämä nuori ensisynnyttäjä ei ole pätevä tekemään minkäänlaista arvioita lapsen tilasta kohdussa.



Jos kohtukuolemat voitaisiin ennakoida ajoissa niitä ei olisi. Se on mahdotonta kotona.

vaan terveydenhuollon ammattilaiset, jotka vauvan näkivät.

että lapsi on ollut kuollut yli päivän.

Iho yksinkertaisesti haurastuu irtoaa/rikkoutuu.

Tämä nuori ensisynnyttäjä ei ole pätevä tekemään minkäänlaista arvioita lapsen tilasta kohdussa.

Jos kohtukuolemat voitaisiin ennakoida ajoissa niitä ei olisi. Se on mahdotonta kotona.

Tuhansittain lapsia abortoidaan vuosittain. Heidät tapetaan ihan tarkoituksella ja se on useimpien mielestä ihan ok. Mutta sitten jos lapsi on ehtinyt kasvaa muutaman kuukauden lisää niin äiti onkin rikollinen jos hän ei ole tehnyt "kaikkensa" lapsen eteen. Vaikka rikos olisi vaan se että hän ajattelee luonnon osaavan hoitaa hommansa - useimmiten lapsi selviää, jos ei niin siihen lienee jokin syy.

Lapselle kuolema ei ole paha asia. Hänhän on sentään saanut sielun, joka pääsee uusiin ulottuvuuksiin. Kuoleminen on vain hetken epämukavuus, jota kehon endorfiinit helpottavat ja laskevat lapsen lempeästi Tuonen syliin.

t. yksi viidettä odottava neljän äiti

Taitaa olla tämän Marin kynästä lähtöisin. Uskooko kenties ufoihin tai joihinkin New Age-oppeihin?

Jumalaan ei kuitenkaan usko.

Viides käsky: Älä tapa.

Täydellinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun virtuaalielämä korvaa todellisen elämän.

viettää aikaansa netissä. Haloo.



Oikeita ihmisiä on tulossa ja suunnittelee pakenevansa virtuaalimaailmaan.



Ei voi ymmärtää.

Äidin kohtu.



Jos onnistuu selviämään hengissä ulos äidin kohdusta, ollaan jo voiton puolella.

viettää aikaansa netissä. Haloo.

Oikeita ihmisiä on tulossa ja suunnittelee pakenevansa virtuaalimaailmaan.

Ei voi ymmärtää.

Virtuaalielämästä kun löytyy lohduttajia mille tahansa kieroumalle.

Nuo palstat, missä ihmiset kirjoittavat tietyillä nimimerkeillä ovat oikeita valheen ja teeskentelyn pesiä.

Kaikessa raadollisuudessaan tällaiset anonyymit palstat ovat lähempänä sitä mikä on totta.

on sinne eniten kirjoittanut viestejä kuin kukaan muu, reippaasti yli 9000 kpl vuodesta 2006 alkaen. Ei taida paljon elämää olla nettimaailman ulkopuolella. Lisäksi facebook ja irc-galleria ja joitain muitakin juttuja netissä. Tein vähän kartoitusta ja selvittelin tapausta.



Opiskellut media-assistentiksi.



Netti on liikakäytettynä kuin alkoholismi tai huumeet siitä tulee riippuvaiseksi.

Vai vihjaatko että netti on kuolinsyy? Nettikö tekee tapauksesta ainutkertaisen?

Itse kun menetin lapsen (hän oli huomattavasti vanhempi yli 3 vuotta)

Niin ajattelin että tapan jokaisen joka tulee ovesta sisään. Ensimäisenä ajattelin listiä papin.



On aivan käsittämätöntä mitä tunteita ihminen käy läpi lapsen kuoleman kohdatessa. Minä vihasin, vihasin aivan kaikkea. Ajattelin etten ikinä näytä miten suuri tuska oli sisälläni. En kertakaikkiaan jaksanut ottaa vastaan ihmisiä jotka eivät olleet välittäneet lapsen eläessä.

Siinä tuskassa voi mennä järki. On sanomattakin selvää että elämä muuttuu lopullisesti ja se suru ja tuska jättää jälkensä vaikka sitä ei aina havaitse. Ja kuitenkin tätä ei toivo pahimalle vihamiehelle



Itsestäni tuli neuroottinen pelkäsin mitä seuraavaksi tapahtuu lapsilleni.

Uuden vauvan/lapsen odotus oli pelokasta mitä teen väärin teenkö oikein. Ravasin neuvolassa kuin hullu vaatimassa mahdottomia. Se oli kamalaa aikaa.



Ja entä ne ihmiset joiden olisi pitänyt tukea. Mitä vielä paskaa tuli niskaan ja arvostelua. Olisi pitänyt sitä ja tätä.



On niin helppo syylistää kun ei tiedä miltä tuntuu kun maailma katoaa.



Silloin ei ollut nettiä raadollisuuksineen. Onneksi sanoisin. Täällä ihminen revitään ja kivitetään, tämä ei ole surevien ihmisten paikka.

Silloin ei ollut nettiä raadollisuuksineen. Onneksi sanoisin. Täällä ihminen revitään ja kivitetään, tämä ei ole surevien ihmisten paikka.

Itse menetin lapseni jo kohtuun rv32+. Suru oli suunnaton. Netin avoimet palstat eivät ole oikea paikka jakaa suruaan mutta sen sijaan suljetut vertaistukiryhmät jotka toimivat netissä olivat ainakin minulle kultaakin kalliimmat.

on selvää että siitä puhutaan selän takana kaikissa tapauksissa, naapurit, sukulaiset ja kaikki asiasta tietävät ajattelee asiaa ja tekee päätelmiä.



Jos lapsi esim. hukkuu on selvää että kyseessä on laiminlyönti lapsen hoidossa ja ympäristön vaaroja ei ole kartoitettu ja hukkumisen mahdollisuutta ennaltaehkäisty.



Netti mahdollistaa tämän puhumisen helposti, kuka tahansa voi kirjoittaa ajatuksensa ilmi, ehkä ei sanoisi niin suoraan mitä nettiin tulee kirjoittaneeksi vaikka ajattelisikin syyllistäen.



Tiedän toki että joskus kuolemaan johtava onnettomuus tulee täysin yllättäen ja sitä ei voi ehkäistä. Näin kävi 5-vuotiaalle lapselle kun vastaantuleva rekka heittelehti perheen auton päälle viikko pari sitten.



Tämä puheessa oleva kotisynnytys oli kuitenkin ajattelemattomuuden ja tyhmyyden yhteissumma jossa voi osoittaa sormella lapsen äitiä ja kätilöä sekä lapsen isääkin. Lopputulosta emme saata koskaan tietää olisiko lapsi selvinnyt jos synnytys olisi tapahtunut Kuopion yliopistollisessa sairaalassa mutta sen tiedämme että mahdollisuus henkiin jäämiseen olisi ollut tarjolla.



Tyhmänrohkea temppuilu vei ehkä lapsen hengen. Äidillä on peiliin katsomisen paikka ja jos ymmärtää niin ottaa opikseen ja jättää kotisynnytykset tähän ainoaan kertaan ja jatkossa toimii niin kuin valtaosa synnyttäjistä ja menee sairaalaan synnyttämään.



Minulle ei tule koskaan avautumaan mikä pointti on kotisynnytyksessä, mitä etua sillä tavoitellaan ja kenelle. Lukuisten lapsien ja äitien hengen on pelastanut synnytyssairaalassa tapahtunut synnyttäminen. Palataan historiaa taaksepäin ja mietitään miksi synnytykset siirrettiin pois kodeista - kyseessä oli lapsi- ja äitikuolleisuuden vähentäminen ja siinä on onnistuttu kiitettävästi.



Miksi pitää uhmata järkeä tässä asiassa. Synnyttää saa kaikilla kivuilla sairaalassakin jos luomuilla haluaa. Lapsen edun mukaista on odottavan äidin taata hänelle mahdollisimman hyvä alku elämälle. Mielestäni kotisynnytykset tulisi kieltää. Sille ei voi mitään jos tulee syöksysynnytys ja ei ehdi mihinkään mutta se on kokonaan eri asia kuin suunnitellusti synnyttää kotona.



Kiinnostaisi kurkistaa näiden hörhöjen pään sisään edes hetkeksi.

Kokemuksesta voin sanoa että on osasyyllinen jokaiseen lapsen kuolemaan syyllistäjien näkökulmasta katsottuna.



Jos lapsi sairstuu esim,syöpään niin arvaa ketä syyllistetää? Aivan niin naista.

Asiaa kaivellaan jopa yhdyntähetkeen asti. Oliko nainen oikeassa asenossa, oliko kesä vai talvi, satoiko vai paistoiko.

Syylistäjä on taitava etsiessään kuoleman aiheuttajaa. Ja syitä on satoja varmoja. Tyhmyys kait on pahin syy, kun ihminen on niin tyhmä eikä ymmärrä parasta. Ainoa joka ei ole tyhmä on syyllistäjä joka on kaikkitietävä.



Toivon hartaasti että tämä nuori nainen ei tule kertomaan missään nettipalstalla syytä vauvan äkilliseen kohtukuolemaan. Emme ole ansainneet sitä tietoa.

Luonnonmukaista on että lapsia kuolee kohtuun, synnytykseen ja vastasyntyneenä ja imeväisenä. Ja luonnonmukaista on, että näitä kaikkia tapahtuu moninkertaisesti enemmän kuin nykyään - ja varsinkaan kehittyneissä maissa - tapahtuu. Luonnonmukaista on myös että ihmisen keskimääräinen elinikä on reilusti alle nykyisten. Evoluutiolla ja luonnolla on varaa tuhlata merkittävä osa materiaalista, mutta ihmiskunta on koettanut parhaan kykynsä mukaan tapella tätä luonnonjärjestystä vastaan. Osassa mahdollisista menehtymistavoista ja tilanteista tässä on onnistuttu niin hyvin, että voidaan ihan aiheesta jopa syyllistää vastoin systeemiä toimineita, koska tietyltä osin syytä voi heissä olla. Ja harvapa täysin luomusysteemiä halunnee vaikka olisi kuinka intoilija. Viimeistään alkaa luomuus yleensä ropista, kun itseä ja omaa perhettä koskettaa tilanteet, joissa jotain olis tehtävissä, mutta luonto ei sitä tee. Jopa Linkolakin alkoi sallia hyvin perustelleen esim kansantautien lääkintää vanhenevalle väestölle, kun tuli itse sen tarpeeseen iän myötä. Vaikka oli aiemmin esittänyt sitä luonnonvastaisena ja ollut lähes lahtausmentaliteetilla liikkeellä. Toisaalta nykyään koetaan että kun luetaan paljon ja nähdään faktaa ja fiktiota siellä täällä vaikkapa raskaudesta ja synnytyksestä varsin runsaasti, että oltaisiin jotenkin asiantuntevia ja tiedettäisiin mistä on kyse, vaikka ei ole oltu oikeasti läsnä yhdessäkään synnytyksessä tai seurattu oikeasti fyysisesti läheltä yhtäkään raskautta. Ennen oli jokainen kylän ämmä saanut vähintänä pulne tusinaa lasta ja nähnyt todella läheltä ja osallistunut muidenkin kuin omaansa synnytyksiin, raskauksiin, pienten lasten hoitoihin jne. Edes siihen tyypilliseen tasoon ei nykyään pääse juuri muu kuin kokenut kätilö. Saati sitten siitä ohi, että olisi reilusti asiassa sekä tietoa että taitoa ja kokemusta, joita kaikkia tarvitaan, että ongelmatilanteissa on mitään mahdollisuutta toimia oikein.



Harva meistä lähtee esim jalankulkijana suojatietäkään ylittämään ilman valmiutta tehdä muutakin kuin edetä sen yleisimmän ja ongelmattomimman tilanteen mukaan, että pääsee jääräpäisesti ja tasavauhtisesti yli kävelemällä ehjänä kadun toiselle puolen. Se onnistuisi toki useimmiten. Kuitenkin riski jäädä auton alle suomalaisessa liikennekulttuurissa olisi erittäin suuri ilman valmiutta tarvittaessa pakittaa, hidastella, pysähtyä, kiirehtiä ja jopa hätäloikata sivuun.



Toivottavasti nyt tällaisen onnettoman kotisynnytystilanteen kokenut henkilö tapahtuneesta kuitenkin toipuisi. Ja sisäistäisi mitä voisi tehdä toisin, että tämäkin, jos mahdollista, olisi vältettävissä myöhemmissä raskauksissa. Liikaa vaadittu lienee, että asiasta kukaan muu riskitapaus ottaisi opikseen tai hahmottaisi, miten vähän tietää - tai että hänelle voisi käydä mitään vastaavaa. Sitä, miten vähän oikeasti tiesi ja ymmärsi, kun ei koskaan nimittäin tiedä kuin liian myöhään. Ja moni ei edes jälkikäteen. Ehkä se on armeliastakin.

Ja koska kaupungit ovat lähes kiinni toisissaan, sairaalaan on aina lyhyt matka. Ja niissä kätilöt ovat kokeneita ja TUTTUJA synnyttäjille, tulevat läheltä ja tosiaan ambulanssiin heti, jos jokin vaikuttaa epäilyttävältä.

Ja silti llapsikuolleisuus on suurempi kuin SUomessa.

t. Hollannissa itse asunut.

ja siellä kotisynnytysten taustalla on myös se, että sairaalaverkko on hyvin tiehä suuren väestöntiheyden vuoksi. Käsittääkseni moni synnyttäjä siellä päätyy kotoa ambulanssilla pillit vinkuen sairaalaan.

Hollannissahan todella moni valitsee kotisynnytyksen, eikä siellä lapsikuolleisuus ole mitenkään erikoisen suurta.

Otan osaa lapsesi poismenon johdosta. Luettuani kertomuksesi, minulla heräsi kysymys siitä, miksi-ja mihin lapsivesi oli kadonnut.. Olen mies, ja itse ollut hoitoalalla aikoinani, ja nähnyt miten tärkeää vesi on ihmiselle. Ellei sitä saa riittävästi, kuihtuu ihminen melko nopeasti. Ihmisen pitäisi juoda mieluiten pelkkää vettä 2- 2,5 litraa päivässä. Muutamia vuosia sitten kuulin jostakin ihme dieetistä, jossa kehoitettiin nauttimaan nestettä vain hyvin pieniä määriä / vrk, jota määrää en nyt muista. Laihtuminen oli nopeaa, mutta on muistettava veden nauttimisen tarkoitus. Vettä on nautittava riittävästi kuivumisen ehkäisemiseksi, ja virsan mukanahan ihmisestä poistuu epäpuhtauksia, joten runsas nesteiden nauttiminen on hyväksi kuona-aineiden poistumiselle elimistöstä.En väitä Esp, että sinä olisit laiminlyönyt nesteiden nauttimisen, mutta kirjoitin tämän senkin vuoksi, etteivät nyt ainakaan odottavat äidit lähtisi mukaan tuopllaiseen humpuukidiettiin, jollaisesta siis takavuosina kuulin. Voimia sinulle ja miehellesi, ja onnea seuraavalle odotukselle.

lapsuudestani naapurin nainen. Oli lievästi kehitysvammainen. Siis sellainen, joka meni täydestä, mutta oli vähän vajaa päästään. Hänellä oli samanlainen mies. Vähän talikka, mutta silti kansakoulun oli päässyt lävitse.



Nainen tuli raskaaksi ja lapsia syntyi sänkeen ja änkeen. Yksi sitten kuoli synnytyksessä. Mutta kun nämä raukat ei älynneet tehdä mitään. Naapuri oli sitten löytänyt kuolleen vauvan olohuoneen lattialta.



Nainen kai pakkosterilisoitiin sen jälkeen.

Tällaista se oli 50-60 luvulla pienissä kylissä kaukana sivistyksestä kun tällaisten tapausten perään ei kukaan katsonut. Nykyään luulis tällaiset jäävän seulaan neuvolassa tms.

Matkaa on suunnilleen 90km! Ei oltu tätä kotisynnytystä loppuun asti suunniteltu. Aika ihme, että kätilö suostuu tulemaan 100km:m päästä esikoisen synnytykseen ja taustalla ei ole edes mitään tukijoukkoja hätätilanteen varalla.

ja mietin jopa, voinko koskaan saada asian vuoksi lapsia - esimerkiksi verikokeen ottamista pelkäsin niin, että en nukkunut moneen yöhön ennen toimenpidettä!



Kuitenkin halu saada lapsia voitti ja raskausaikani toimivat kohdallani sairaalakammoa vähentävinä aikoina - lapseni vuoksi kestin verikokeet, ultrat jne. ja huomasin, etteivät ne olleetkaan ollenkaan niin kamalia kokemuksia kuin luulin - molemmissa synnytyksissä kätilöt ovat jopa kehuneet, että harvoin tapaavat niin rauhallista synnyttäjää.



Sairaalakammostani huolimatta en missään vaiheessa tosissani miettinyt kotisynnytystä - onneksi, sillä esikoinen tarvitsi tehohoitoa heti syntymänsä jälkeen - en tiedä, miten olisi käynyt kotona - nyt meillä on terve 6v poika.



Olen samaa mieltä ketjuun aikaisemmin kirjoittaneen kanssa, että "luomuilla voi sitten lapsen synnyttyäkin" - esim. itse olen käyttänyt kestovaippoja jne., mutta sairaalaan kannattaa mennä synnyttämään, koska siellä on apu lähellä, jos tulee yllättäviä tilanteita vastaan.

kun ensi kommentti lapsen nähtyään oli että "ei se tuosta enää elämään herää"



ja minä kun luulin olevani pessimistisin odottaja koko Suomessa