Haluan lapsen, mutta pelkään synnytystä liian paljon! Säälin synnyttäneitä.

Ei pitäisi lukea näitä ketjuja.



Kärsin lapsettomuudesta. Jo useampia vuosia. Voi olla, etten koskaan synnytä. Raskaaksi onnistun aika ajoin kylläkin tulemaan. No, se siitä...



Ei pitäisi lukea näitä helvetin karseita palstoja. Ikään kuin kääjnnettäisiin veistä rinnassa... Vai on synnyttämätön nainen jotenkin vaillinainen? Jokaisessa naisessako asuu "pieni äiti" (kas kun ei lehmä...)? Nainenko on oikeastaan olemassa vain saadakseen lapsia? Synnytyksenkö pitää myöskin tuntua mahdollisimman karmealta ja pelkosyistä tehty sektio on pinnallisille ihmisille?

Näyttääkö nainen todellakin kauneimmalta, kun vatsa on tynnyrin kokoinen, naama valuu hikeä ja joka paikka on turvoksissa?



Huh... Heikottaa...

tissitkään eivät roiku ja maha on litteä:)

pikaisesti ammattiapua ja lopeta seksipalstan lukeminen

70-vuotiaalta 30-vuotiaana! Jos näin käy kolmikymppiselle, on syy varmasti elintavoissa!

Terveisin 35-vuotias kahden lapsen äiti, jota luullaan usein 10 vuotta ikäistään nuoremmaksi.

Synnytit tai et, vanhenet joka tapauksessa ja rupsahdat ennemmin tai myöhemmin.

jos rinnat ja vatsanahka ym. ulokkeet näyttävät jo kolmekymppisenä seitsenkymppisen varustuksilta, niin onhan se (ehkä) eri asia kuin se, että silloin 70- vuotiaana on joka paikasta rupsahtanut. No, itse kyllä pelkään vanhenemista siinä kuin raskauttakin. Ihan mielellään näyttäisin ikuisesti 20- vuotiaalta.

Vaikka kuinka joukossa on niitä onnekkaita joilla kroppa on sen prosessin jälkeen vielä entisensä niin olisi räikeä valhe väittää että se on mahdollista kaikille. Esim. itse en lihonut hirveästi, mutta mahan iho venyi todella ikävän näköiseksi eikä ole palautunut siitä yhtään mihinkään, vaikka lapsi on jo aika iso.



Äidiksi kannattaa ryhtyä vasta siinä vaiheessa kun aidosti haluaa lapsen niin paljon että on valmis uhraamaan vaikka kauneuttaankin sen eteen.

Ei pitäisi lukea näitä ketjuja.

Kärsin lapsettomuudesta. Jo useampia vuosia. Voi olla, etten koskaan synnytä. Raskaaksi onnistun aika ajoin kylläkin tulemaan. No, se siitä...

Ei pitäisi lukea näitä helvetin karseita palstoja. Ikään kuin kääjnnettäisiin veistä rinnassa... Vai on synnyttämätön nainen jotenkin vaillinainen? Jokaisessa naisessako asuu "pieni äiti" (kas kun ei lehmä...)? Nainenko on oikeastaan olemassa vain saadakseen lapsia? Synnytyksenkö pitää myöskin tuntua mahdollisimman karmealta ja pelkosyistä tehty sektio on pinnallisille ihmisille?

Näyttääkö nainen todellakin kauneimmalta, kun vatsa on tynnyrin kokoinen, naama valuu hikeä ja joka paikka on turvoksissa?

Huh... Heikottaa...

Älä suotta ota itseesi. Ei tietenkään kukaan ole sanonut, että ainoa naisen tehtävä on synnyttää lapsia, tässä puhuttiin biologisesta tehtävästä, joka miehellä olisi sitten lasten siittäminen. Tuskin kukaan miestään siitoskoneena vain pitää ;D ;D Kyllä, monen mielestä raskaana oleva nainen on kauneimmillaan, kaikki eivät mene rumaksi raskaanakaan. Sektio ei ole pinnallisille tehty, jota kukaan ei ole väittänyt. Mistä vedät nuo juttusi ja onko lapsettomuus vioittanut psyykettäsi noin pahasti?! Hanki apua psyykeongelmiisi. Saatat jopa raskautua, jos hoidat päänuppisi kuntoon.

eikä mun seksielämä ole niiden synnyttämisiin kaatunut. Vartalo väkisinkin muuttuu iän mukana.



Mutta eihän sun ole pakko lasta synnyttää.

alakautta voin lohduttaa, että harvinaisia pahat repeämät ja vaipat ovat. En tiedä ketään, jolla olisi niin huono tuuri ollut. Itse en ole revennyt koskaan yhtään, ilman tikkejä on selvitty joka kerta. Ensimmäisen jälkeen alapää tuntui alkuun löysemmältä, mutta tilanne korjaantui pian ja se ei ole enää siitänsä muuttunut. Joka synnytyksen jälkeen on seksielämä aloitettu n. kuukauden jälkeen ja mukavaa on molemmilla. Muutama raskausarpi on muistona raskauksista mutta itse en ainakaan näe uimahallin saunassa, ketkä naisista on synnyttänyt ja ketkä ei. Missikroppia ei ole kuin teinitytöillä.

ihan sama jos pelkäis kävellä kadun yli kun saattaa jäädä auton alle.

mulla oli suht nopea synnytys, muutamia repeämiä jotka vaivas vain n. 2 viikkoa, kroppa on ihan samanlainen kun ennen raskautta, mitä nyt tissit himpun verran kärsineet ja seksi tuntuu kyllä ihan samalta kun ennen ( jos sitä joskus ehtii harrastaa). ja mä tiedän ihan varmasti et mun mies on todella ylpeä musta kun synnytin meidän molempien maailman rakkaimman ihmisen, eikä sitä varmasti haittaisi vaik mun kroppa olis enemmänkin kärsinyt koska se mikä sen aiheutti on niin mahtava.

Ulompi sulkijalihas poikki, sisempi 3/4 poikki.



Mutta en mä missään vaipoissa kulje. Pari kuukautta oli hankala pidätellä ilmavaivoja, nyt 9kk synnytyksestä olen ihan ennallani. Mitään ylimääräistä ei vuoda mistään edes trampoliinilla hyppiessä.



Kyllä ne lääkärit osaa niitä mahdollisia vaurioita korjatakin.

Ei minua synnytyksen kipu pelota, vaan juuri nuo vartalon muutokset. Vaikka useimmat tuntuvatkin olevan tyytyväisiä roikkuvista rinnoista ja taikinamahasta huolimatta. Itse taidan olla sitten epätavallisen ulkonäkökeskeinen. Mutta ehkä vauvakuume on jossain vaiheessa niin paha, että ei enää välitä noista mahdollisista muutoksista.

...mutta eipä hätää, lasten syntymän myötä arvomaailmani muuttui + ne raskaudesta muistuttavat merkit vartalossa tuntuvat arvokkailta muistoilta ajasta, jolloin kannoin pikkuisia (jotka siis nyt jo isompia :) masussani. (Sikäli oli kyllä onnea, ettei mitään isompia esim. korjausleikkausta vaativia vaurioita tullut vaikka vauvat olivat isoja syntyessään).

Minun kokemukseni on ollut että ulkonäkö merkitsee minulle nyt aiempaa vähemmän, koska äitiys on tuonut elämään syvyyttä ja merkitystä, jota en ollut aiemmin kokenut (+ mm. josta syystä ehkä ulkonäkö oli niin keskeisellä sijalla). Esim. väistämättömät ikääntymisen merkit tuntuvat nyt merkityksettömiltä, kun taas nuorempana kauhistelin esim. jotain pientä ryppyä silmäkulmassa :O. Elämässä on nyt tärkeämpiä asioita kuin rypytön naama (tai masu :).

Tietenkin täytyy lisätä että hyvä parisuhde on ollut tässä apuna ( + mieheni mielestä raskaana olleen + synnyttäneen naisen ei kuulukaan näyttää samalta kuin 20-vuotiaan, joka ei ole saanut lapsia :).

Minä olen ihan yhtä timmissä kunnossa ja kokoa 34 kun ennen synnytystäkin!

Nuorena sitä vielä palautuu. :)

[/quote]

En myöskään pidä lapsen synnyttämistä minään ihmeenä, ei se omaa ansiota ole, vaan biologian. Näitä ihmeitä tapahtuu miljoonia vuosittain.

[/quote]

niin , ymmärrän mitä tarkoitat, minullekin se muuttui suureksi ihmeeksi vasta kun sen kaiken olin itse kokenut.

niin se oma keho on niin äärettömän tärkee, ulkonäköpaineet kovia ja itselleen ei toivoisi mitään kohtaa rempsahtaneeksi "miehen takia".



Voin lohduttaa sinua että ne repeämät paranee, toki inkontinenssi voi jäädä niin kuin mulle mutta se ei haittaa seksielämää. Jos saa elämäänsä lapsen, ei siinä enää mieti mieskään onko sulla 2 arpea jossain...



Sääli on turhaa. Itse säälin taas naisia jotka jättävät lapsen teon noin myöhään ja sitten ei tullakaan raskaaksi ehkä edes hoidoillakaan :(

Kyllä se terveellisestikin syövä lihoo, jos syö liikaa. Kyse on määrästä, ei laadusta. Voit syödä jotain epäterveellistä (esim. ranskalaisia) niin vähän, ettet liho. Jos taas syöt määrättömästi monipuolista terveellistä ruokaa, lihot.

niin se oma keho on niin äärettömän tärkee, ulkonäköpaineet kovia ja itselleen ei toivoisi mitään kohtaa rempsahtaneeksi "miehen takia".

on kyllä minusta aika paha seuraus synnytyksestä. Vaikkei ulkonäköön tai seksielmään vaikutakaan. Olisin varmaan aika v-ttuuntunut jos näin kävisi. Itse en tiedä haluanko lapsia, mutta olen asian jättänyt senkin takia näin myöhään (olen 26) että en ole edes seurustellut kenenkään kanssa muutamaa kuukautta pitempään, enkä viitsi ensimmäisen vastaantulijan kanssa alkaa lasta tekemään. Jos niitä siis edes haluan. No, toivottavasti jotenkin ihmeellisesti lakkaan piittaamasta ulkonäöstäni sitten jos lapsia tulee.

Oon nuori 4kk pojun äiti. Mä mietin myös paljon kroppani muutoksia etukäteen ja raskauden aikanakin vielä. Mut entisiin mittoihin pääsin jo kuukauden sisällä synnytyksestä näkemättä kovinkaan suurta vaivaa, paitsi rinnat jotka ovat (ainaki vielä) pari kokoa suuremmat. Raskausarpia ei tullu ja lääkäri ihmetteli jo jälkitarkastuksessa miten tiukka alapää on. Raskauden aikana opin nauttimaan seksistä paljon enemmän kuin ennen ja se on ollu ihanaa plussaa synnytyksen jälkeen. Mies myös pitää mua kauniina ja haluan miellyttää omaa rakastani vaikkei se nyt mun kropasta tietty kiinni olekaan. Onhan nämä naiselle tärkeitä asioita! Ei niitä tarvi liikaa miettiä, miehesi arvostaa sua varmasti vielä paljon enemmän kun olet voinut antaa hänelle niin ihanan lahjan kuin pieni lapsen.

No hyvä jos olet, mutta mä en ole sellaista naista vielä nähnyt, jonka kroppa ei olisi synnytyksestä MITENKÄÄN muuttunut ja ystäväpiiriini kuuluu itsestään huoltapitäviä, kauniita ja koulutettuja naisia.



Niin, kysymys ei ollut siitä, että vartalon pitäisi kärsiä jotenkin, vaan siitä, jääkö raskaudesta mitään muutoksia kehoon vai ei. Selvennykseksi. ;) Ja olen kyllä itsekin toipunut raskauksistani hyvin, kyse ei ole tästä ja kauniiksi sanottu. Vientiä olisi omasta miehestä huolimatta, mutta kyllä silti myönnän pienet muutokse kehossani tapahtuneen. Onneksi ne ovat niin pieniä, etteivät haittaa, eivätkä tee minua rumaksi millään tavoin. Tästä kai on kysymys ap:n kirjoituksen olennaisin asia. Rautalangasta vääntäen: kaikkien ihmisten muutokset eivät ole niin suuria, että niitä tuntematon ihminen huomaa.

Kyllä salaatteja ja porkkanoita ja vihanneksia saa syödä aika määrättömästi, että niistä lihoo... ;D ;D ;D

Sääli on turhaa. Itse säälin taas naisia jotka jättävät lapsen teon noin myöhään ja sitten ei tullakaan raskaaksi ehkä edes hoidoillakaan :(

Niin, aika vaan jotenkin kuluu huomaamatta ja sitten sitä huomaa olevansa iältään lähempänä kolmeakymppiä kuin kahtakymppiä. Ja tässä vaiheessa pitäisi tehdä näitä isoja päätöksiä elämässään, esim. lapsen hankinta (tietenkään lasten saaminen ei ole itsestään selvää). Onneksi olen kuitenkin ilmeisesti aika hedelmällistä sukua :)