Lue keskustelun säännöt.
Haluan lapsen, mutta pelkään synnytystä liian paljon! Säälin synnyttäneitä.
08.05.2009 |
sinä ainakin ajatuksinesi olet...ei kaikille jää mitään ongelmia synnytyksestä, kaikki ei repeä eikä menetä muotojaan. Pelkäät ihan turhan takia.
Kommentit (82)
raskauden ja synnytyksen ja imetyksen jälkeen kuluu parhaimmillaan aikaa, että on samannäköinen kuin ennen raskautta, jos tämä lopputulos on kerran mahdollinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen puolitoista vuotta kun imetin.
voi olla todella hyvä itsetunto. Ja ei ole jäänyt muutoksia, enkä sanonut olevani mikään erityisen seksikäs pakkaus - olen varsin pienirintainen. Mutta vartalooni ei nyt vain jäänyt muutoksia - ihoni on "hyvin arpeutuvaa" sorttia, joten ei ainuttakaan raskausarpea ole.
Itse en ole vielä toistaiseksi nähnyt ainoatakaan naista, johon synnytys ei olisi MITÄÄN jälkeä jättänyt, mutta good for you jos näin todella on. Niin, enkä muuten ole valas itsekään, jos epätoivoisesti sitä yrität vihjata ;) Ammatissani näen alastomia ja synnyttäneitä ihmisiä päivittäin.
Lapsille tulet aina olemaan rakas ja tärkeä,olet sitten 300-kiloinen tai taikinamahainen. Ja imettäessäsi rintasi ovat vauvalle maailman ihanimmat, vaikka roikkuisivat minne.
Ikinä en ole ollut niin tyytyväinen vartalooni, kuin ensimmäisen synnytykseni jälkeen. Muistan miten sairaalassa ihastelin vartaloani suihkussa seistessäni ja mietin, että olen kyllä melkoinen sankari, kun olen onnistunut saamaan aikaan kokonaisen uuden ihmisen. Ja mten hyvin tämä kroppa hommansa hoiti!. Sen jälkeen olen saanut vielä toisen ja kolmannen lapsen, eikä se tyytyväisyys ole kadonnut minnekään.
Edelleen on muuten vientiä oman miehen puolelta ja kadullakin aina joskus joku hyväksyvästi vilkaisee ;) .
ehkä et ole edes valmis äidiksi. kyllä lapsen hoito on muuta kun peiliin tuijottelua.jos omat arvot ovat tota luokkaa, jätä lapsen teko niille keillä on asenne kohdallaan
En usko että minulla olisi asenteesta tai arvoista kyse tässä asiassa, vaan luultavasti niin huono itsetunto, etten usko kelpaavani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raskauden ja synnytyksen ja imetyksen jälkeen kuluu parhaimmillaan aikaa, että on samannäköinen kuin ennen raskautta, jos tämä lopputulos on kerran mahdollinen?
synnytyksestä kun olin jo samoissa mitoissa kuin ennen raskautta, ei tullut arven arpea raskauden aikana kun voitelin mahaa ja jos ei kerää raskauden aikana turhia kiloja (mulla nousi paino 8-9kg) niistä pääsee nopeasti eroon. Enkä siis urheillut tuona aikana edes ollenkaan vaan hoidin vauvaa kotona yöt ja päivät.
ennen lapsen hankkimista. Jokaisessa naisessa asuu äiti ja se äiti kuoriutuu sieltä esiin halusitpa tai et. ;) Ja äitiys on ikuista kasvamista, kukaan ei ole täydellinen eikä tarvitse ollakaan! Sanotaan sitten näin, ne muutokset joita tulee, eivät useimmiten ole pysyviä vaan väliaikaisia ja jos pitää normaalisti itsestään huolta, raskaudesta ja synnytyksestä huolimatta palautuu kauniiksi naiseksi. Ellei jopa vielä kauniimmaksi, koska on äiti. Tiesitkö, että monien miesten mielestä sekin on viehättävää? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille tulet aina olemaan rakas ja tärkeä,olet sitten 300-kiloinen tai taikinamahainen. Ja imettäessäsi rintasi ovat vauvalle maailman ihanimmat, vaikka roikkuisivat minne.
En usko että minulla olisi asenteesta tai arvoista kyse tässä asiassa, vaan luultavasti niin huono itsetunto, etten usko kelpaavani.
kuitenkin sitä aikuisena ihmisenä kaipaa muidenkin "hyväksyntää" kuin lasten. Jos painaisin vaikka 300 kiloa ja kukaan mies ei koskaan elämässäni vilkaisisi minuun päinkään, niin kyllä se varmasti lapsista huolimatta harmittaisi. En myöskään pidä lapsen synnyttämistä minään ihmeenä, ei se omaa ansiota ole, vaan biologian. Näitä ihmeitä tapahtuu miljoonia vuosittain.
vaikka voitelisi vatsaa, eikä lihoisi. Toisilla vaan on sellainen kudostyyppi, että arpia tulee helpommin ts. iho ei kestä venymistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tähän mennessä olen muuttunut seuraavalla tavalla:
- Vatsaan on ilmestynyt rumia, punaisia raskausarpia, vaikka olen rasvannut ihoani päivittäin.
- Painoa on tullut 20 kg, vaikka syön erittäin terveellisesti ja pidän huolta riittävästä liikunnasta.
- Lantio on levinnyt niin paljon, etten usko sen koskaan enää palaavan ennalleen.
- Jalkani ovat niin turvoksissa, että yritän käyttää esim. sukkia mahdollisimman vähän, koska niistä jää nilkkoihin hirveät renkaat.
-Kengännumeroni on suurentunut kahdella.
- Rintani ovat kasvaneet koosta 70c kokoon 80f.
- Aluksi minulle tuli järkyttävästi hilsettä, mutta nyt hiukseni ovat alkaneet kasvaa ihan mukavaa tahtia.
- Ihoni on huonontunut todella paljon ja nykyään minulla on jatkuvasti finnejä.
- Järkytyksekseni olen tajunnut, että minulla on peräpukamia.
Virtsankarkailua ei ole onneksi vielä ollut, mutta varmaan sekin alkaa sitten kun vauva kiinnittyy lantioon.
Olen aika järkyttynyt näistä muutoksista, enkä todellakaan pidä itseäni enää yhtä viehättävänä kuin olin ennen raskautta. Olisi ihanaa olla taas hoikka, normaaleilla rinnoilla varustettu nainen, jonka takamus ei vie tilaa koko huoneesta.
Tämä on mieheni ja minun ensimmäinen lapsi. Mieheni on todella innoissaan ja kertoo minulle päivittäin kuinka paljon minua rakastaa. Hän kannustaa minua, vaikka olen ajoittain peloissani. Hänen mukaansa en näytä lihavalta, vaan kauniilta raskaana olevalta naiselta. (Heh, olisi niin ihanaa uskoa) Juttelemme paljon, enkä usko hetkeäkään, että hän tämän jälkeen arvostaisi, tai haluaisi minua vähemmän kuin ennen.
Toivottavasti olen ennallani pian synnytyksen jälkeen, jos useimmille ei kerran jää mitään muutoksia kehoon. Höpöhöpö.
eikä uskoa jonkun mummovainaan horinoita.
ja tähän mennessä olen muuttunut seuraavalla tavalla:
- Vatsaan on ilmestynyt rumia, punaisia raskausarpia, vaikka olen rasvannut ihoani päivittäin.
- Painoa on tullut 20 kg, vaikka syön erittäin terveellisesti ja pidän huolta riittävästä liikunnasta.
- Lantio on levinnyt niin paljon, etten usko sen koskaan enää palaavan ennalleen.
- Jalkani ovat niin turvoksissa, että yritän käyttää esim. sukkia mahdollisimman vähän, koska niistä jää nilkkoihin hirveät renkaat.
-Kengännumeroni on suurentunut kahdella.
- Rintani ovat kasvaneet koosta 70c kokoon 80f.
- Aluksi minulle tuli järkyttävästi hilsettä, mutta nyt hiukseni ovat alkaneet kasvaa ihan mukavaa tahtia.
- Ihoni on huonontunut todella paljon ja nykyään minulla on jatkuvasti finnejä.
- Järkytyksekseni olen tajunnut, että minulla on peräpukamia.Virtsankarkailua ei ole onneksi vielä ollut, mutta varmaan sekin alkaa sitten kun vauva kiinnittyy lantioon.
Olen aika järkyttynyt näistä muutoksista, enkä todellakaan pidä itseäni enää yhtä viehättävänä kuin olin ennen raskautta. Olisi ihanaa olla taas hoikka, normaaleilla rinnoilla varustettu nainen, jonka takamus ei vie tilaa koko huoneesta.
Tämä on mieheni ja minun ensimmäinen lapsi. Mieheni on todella innoissaan ja kertoo minulle päivittäin kuinka paljon minua rakastaa. Hän kannustaa minua, vaikka olen ajoittain peloissani. Hänen mukaansa en näytä lihavalta, vaan kauniilta raskaana olevalta naiselta. (Heh, olisi niin ihanaa uskoa) Juttelemme paljon, enkä usko hetkeäkään, että hän tämän jälkeen arvostaisi, tai haluaisi minua vähemmän kuin ennen.
Toivottavasti olen ennallani pian synnytyksen jälkeen, jos useimmille ei kerran jää mitään muutoksia kehoon. Höpöhöpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ainakaan jääny ylim. painoa raskausajalta, kaikki mikä tuli, hävisi parin viikon sisällä. arpia ei tullut ollenkaan, turvotusta ei esiintynyt eikä myöskään virtsankarkailua...välilihakin leikattiin mutta siitäkään ei jääny mitään traumoja tai haittoja... kaikista synnyttäneistä ei tule taikinamahaisia luppatissejä!!!
on niin hyvä itsekuri, ettei sorru mässäilemään raskausaikana. Mielestäni varsinkaan valasäidin ei ole syytä olla ylpeä, koska on lihavuudellaan aiheuttanut sairastumisriskin myös lapselleen. Ylpeä on syytä olla sellaisen äidin, joka osaa laittaa lapsen tarpeet ja hyvinvoinnin omien mielitekojensa edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osa on lihavia, joten jos olet jostain maalta (missä enemmän lihavia), niin ehkä tuo voi pitää paikkansa. Helsingin keskustassa asuvana voin kertoa, että kyllä monet itsestään huolehtivat naiset ovat samassa kunnossa raskauden jälkeen kuin raskautumista ennenkin.
jotka nälkiinnyttävät itsensä ja jättävät lapsensa vaille riittäviä ravintoaineita ja synnyttävät sairaita liian pieniä lapsia tai keskosia? Miksei heistä puhuta?
Ja kuten tiedät, lapsettomuushoitojakin tehdään. Ehkä sinä olet sitä mieltä, että kuka tahansa voi saada aikaan uuden ihmeen...
Ja turvotuksestakin osa niistä kiloista tulee. Normaali painonnousu raskausaika on 8-15kg ihmisen koosta ja BMI:stä riippuen. Yleensä laihat/hoikat äidit keräävät vähän enemmän vararavintoa talteen imetysaikaa varten. Sitten on erikseen tietysti ylipainoiset, joille suositellaan pienempää painonnosua raskausaikana.
ei ainakaan jääny ylim. painoa raskausajalta, kaikki mikä tuli, hävisi parin viikon sisällä. arpia ei tullut ollenkaan, turvotusta ei esiintynyt eikä myöskään virtsankarkailua...välilihakin leikattiin mutta siitäkään ei jääny mitään traumoja tai haittoja... kaikista synnyttäneistä ei tule taikinamahaisia luppatissejä!!!
vaan siitä, ettei raskaus ja synnytys jättäisi MITÄÄN jälkiä...
Luonnonihmeitä on vaikka minkälaisia ja on upeaa olla itse osa sellaista. Olen sitä mieltä, että syntymä ja kuolema ovat tässä maailmassa harvinaisia pyhiä hetkiä, sellaisia missä aika ja ikuisuus kohtaavat. Se auttaa asettamaan perspektiiviin monen maallisen murheen.
Lasten synnyttäminen on se syy, että meillä ylipäänsä on seksielämää, siksi olemme miesten mielestä viehättäviä ja siksi meillä on rinnat ja muut tarpeelliset ruumiinosat, joiden rupsahtamista pelkäät
En myöskään pidä lapsen synnyttämistä minään ihmeenä, ei se omaa ansiota ole, vaan biologian. Näitä ihmeitä tapahtuu miljoonia vuosittain.
ja lasten saanti jopa edesauttaa terveyttä. Tottakai elämisestä jää jälkiä. Eikai täällä ole tarkoitus olla ikuisesti kaksikymppinen? Synnytit tai et, vanhenet joka tapauksessa ja rupsahdat ennemmin tai myöhemmin.
se on vikasi tai siunauksesi.
Mulla on 3 tervettä ihanaa lasta, olen 32v, kroppa kunnossa 165cm, 55kg, maha ei roiku, eikä tissit eikä alapää, suurin muutos on tapahtunut pään sisällä.
kun lasta ruvettiin yrittämään, että mitä mies sitte ajattelee musta ja mun kropasta. Tietty alapää kesti palautua ja jonkun aikaa näytti erilaiselta, mutta ei se kuulemma yhtään huonommalle ole miehestä tuntunut ja seksi muutenkin muuttui molemmille nautittavammaksi, kun myös minä uskalsin nauttia enemmän. Ehkä juuri siksi, että olin synnyttänyt ja päässyt "tutustumaan" kroppaani paremmin. Toinen lapsi tulossa ja salille ja jumppaan pääsyä odottelen.