Puheliaiden lasten vanhemmat!

Meillapain pidetaan nolona, jos lapsi ei saa suutaan auki. Ventovieraidenkin kanssa pitaa osata small talkata. Tervehdykset kuuluvat asiaan joka paikassa. Ei kukaan siita kuole, jos sanoo toiselle Good morning tai Hi.

Meillapain pidetaan nolona, jos lapsi ei saa suutaan auki. Ventovieraidenkin kanssa pitaa osata small talkata. Tervehdykset kuuluvat asiaan joka paikassa. Ei kukaan siita kuole, jos sanoo toiselle Good morning tai Hi.

Ikava kylla vielakin Suomessa kasvatetaan tuppisuita. Minusta mikaan ei olekaan sen mukavampaa kuin esim. kaupassa vaihtaa muutama sana lapsen kanssa. Siitahan kirkastuu jo koko paiva. Lasten perspektiivi on usein niin hauska ja raikas.

Mäkin pidän nolona joiden tapaa puhua käsillään, outoa huitomista. Mutta mitä sitten jos se tapahtuu jossain fuckin italiassa. Maassa maan tavalla, suomalaisia ollaan muuksi ei tulla, eikä tartte.

.



Mäkin pidän nolona joiden tapaa puhua käsillään, outoa huitomista. Mutta mitä sitten jos se tapahtuu jossain fuckin italiassa. Maassa maan tavalla, suomalaisia ollaan muuksi ei tulla, eikä tartte.



oletko joku amis vai mitä? Kuka sanoo fuckin ;)

.

Mäkin pidän nolona joiden tapaa puhua käsillään, outoa huitomista. Mutta mitä sitten jos se tapahtuu jossain fuckin italiassa. Maassa maan tavalla, suomalaisia ollaan muuksi ei tulla, eikä tartte.

oletko joku amis vai mitä? Kuka sanoo fuckin ;)

Onko työnteko paha asia?

Osuit naulan kantaan!



Kuule, itsestani tuntui etta elama kirkastui kertaheitolla kun Suomi jai taakse. Monia asioita kaipaan, mutta ei ole masennusta, ei pytytysta eika muitakaan alakulo-oloja.



Olen tullut siihen tulokseen, etta johtuu mukavasta, ystavalliseseta ymparistosta, missa voi vaikka sanoa tuikituntemattomalle ihmiselle, etta onpa sulla kivat korvikset. Tai kun joku sanoo sinulle itsellesi, etta sahan naytat ihan silta Hollywood tahdelta ja kun sulla on niin hauska aksenttikin. Raskaana ollessa tuntui ihanalta, kun tuntemattomat kehuivat vaatetusta ja ihon heleytta.



Joten ollaan molemmat onnellisia. Mina tykkaan iloisesta, positiivisesta ilmapiirista. Tama sopii mulle.

Meillapain pidetaan nolona, jos lapsi ei saa suutaan auki. Ventovieraidenkin kanssa pitaa osata small talkata. Tervehdykset kuuluvat asiaan joka paikassa. Ei kukaan siita kuole, jos sanoo toiselle Good morning tai Hi.

Ikava kylla vielakin Suomessa kasvatetaan tuppisuita. Minusta mikaan ei olekaan sen mukavampaa kuin esim. kaupassa vaihtaa muutama sana lapsen kanssa. Siitahan kirkastuu jo koko paiva. Lasten perspektiivi on usein niin hauska ja raikas.

Hirveetä jos vanhemman pitää olla nolo lapsensa puolesta sen takia että se on ujo. Onnea vaan sinne ulkomaille, ei käy kateeksi tollanen maa.

T: päpättäjän ja ujon lapsen äiti.

kun on nähnyt millaista tosiaan voi muualla olla, miten ihmiset ovat avoimia. Tämäkin ketju todistaa millaisia norsunv*ttu naamoja ihmiset ovat, jos pieni lapsi heille sattuu jotain sanomaa. Ahdistavaa :(

Osuit naulan kantaan!

Kuule, itsestani tuntui etta elama kirkastui kertaheitolla kun Suomi jai taakse. Monia asioita kaipaan, mutta ei ole masennusta, ei pytytysta eika muitakaan alakulo-oloja.

Olen tullut siihen tulokseen, etta johtuu mukavasta, ystavalliseseta ymparistosta, missa voi vaikka sanoa tuikituntemattomalle ihmiselle, etta onpa sulla kivat korvikset. Tai kun joku sanoo sinulle itsellesi, etta sahan naytat ihan silta Hollywood tahdelta ja kun sulla on niin hauska aksenttikin. Raskaana ollessa tuntui ihanalta, kun tuntemattomat kehuivat vaatetusta ja ihon heleytta.

Joten ollaan molemmat onnellisia. Mina tykkaan iloisesta, positiivisesta ilmapiirista. Tama sopii mulle.

Meillapain pidetaan nolona, jos lapsi ei saa suutaan auki. Ventovieraidenkin kanssa pitaa osata small talkata. Tervehdykset kuuluvat asiaan joka paikassa. Ei kukaan siita kuole, jos sanoo toiselle Good morning tai Hi.

Ikava kylla vielakin Suomessa kasvatetaan tuppisuita. Minusta mikaan ei olekaan sen mukavampaa kuin esim. kaupassa vaihtaa muutama sana lapsen kanssa. Siitahan kirkastuu jo koko paiva. Lasten perspektiivi on usein niin hauska ja raikas.

Hirveetä jos vanhemman pitää olla nolo lapsensa puolesta sen takia että se on ujo. Onnea vaan sinne ulkomaille, ei käy kateeksi tollanen maa.

T: päpättäjän ja ujon lapsen äiti.

Minusta niin aikuisissa kuin lapsissakin on hairitsevaa, jos taukoamatta palpattaa. Kylla on hyvatapaista kuunnella ja antaa suunvuoro muillekin. Akkia myos pieni lapsi oppii, etta on jokapaivaista tervehtia ja vastata jos kysytaan. Siis how are you this morning? I'm great, than you. How about you? Nama ovat kasvatuskysymyksia. Ja jos lapsi ei osaa tallaisessa normaalissa tilanteessa toimia, niin onhan se hiukan noloa. Vahentaa muuten ujouttakin, kun tietaa miten missakin tilanteessa tulee toimia.

kun on nähnyt millaista tosiaan voi muualla olla, miten ihmiset ovat avoimia. Tämäkin ketju todistaa millaisia norsunv*ttu naamoja ihmiset ovat, jos pieni lapsi heille sattuu jotain sanomaa. Ahdistavaa :(

Osuit naulan kantaan!

Kuule, itsestani tuntui etta elama kirkastui kertaheitolla kun Suomi jai taakse. Monia asioita kaipaan, mutta ei ole masennusta, ei pytytysta eika muitakaan alakulo-oloja.

Olen tullut siihen tulokseen, etta johtuu mukavasta, ystavalliseseta ymparistosta, missa voi vaikka sanoa tuikituntemattomalle ihmiselle, etta onpa sulla kivat korvikset. Tai kun joku sanoo sinulle itsellesi, etta sahan naytat ihan silta Hollywood tahdelta ja kun sulla on niin hauska aksenttikin. Raskaana ollessa tuntui ihanalta, kun tuntemattomat kehuivat vaatetusta ja ihon heleytta.

Joten ollaan molemmat onnellisia. Mina tykkaan iloisesta, positiivisesta ilmapiirista. Tama sopii mulle.

Meillapain pidetaan nolona, jos lapsi ei saa suutaan auki. Ventovieraidenkin kanssa pitaa osata small talkata. Tervehdykset kuuluvat asiaan joka paikassa. Ei kukaan siita kuole, jos sanoo toiselle Good morning tai Hi.

Ikava kylla vielakin Suomessa kasvatetaan tuppisuita. Minusta mikaan ei olekaan sen mukavampaa kuin esim. kaupassa vaihtaa muutama sana lapsen kanssa. Siitahan kirkastuu jo koko paiva. Lasten perspektiivi on usein niin hauska ja raikas.

Hirveetä jos vanhemman pitää olla nolo lapsensa puolesta sen takia että se on ujo. Onnea vaan sinne ulkomaille, ei käy kateeksi tollanen maa.

T: päpättäjän ja ujon lapsen äiti.

Minusta niin aikuisissa kuin lapsissakin on hairitsevaa, jos taukoamatta palpattaa. Kylla on hyvatapaista kuunnella ja antaa suunvuoro muillekin. Akkia myos pieni lapsi oppii, etta on jokapaivaista tervehtia ja vastata jos kysytaan. Siis how are you this morning? I'm great, than you. How about you? Nama ovat kasvatuskysymyksia. Ja jos lapsi ei osaa tallaisessa normaalissa tilanteessa toimia, niin onhan se hiukan noloa. Vahentaa muuten ujouttakin, kun tietaa miten missakin tilanteessa tulee toimia.

ovat synkkää, sisäänpäinkääntynyttä porukkaa, jos tällaiset mammat niitä kansalaisia kasvattelee. Surullista.

Tässä ketjussa oli puhe alunpitäen siitä, miten jotkut vanhemmat loukkaantuvat siitä, että kaikki eivät tykkää jos heidän nico-petterinsä tulee vaikka kaupassa utelemaan nimeä ja missä asuu ja mitä on ostanut jne. Tässä EI ole kyse siitä, että tervehtiikö lapsi vieraita ystävällisesti tai kysyykö kuulumisia, osaako ns. small talkia. Tässä ketjussa on kyse UTELIAISTA LAPSISTA, joilla ei ole käytöstapoja! Tässä on sekoitettu nyt täysin kaksi eri asiaa! Sosiaaliset ja hyväkäytöksiset lapset sekä ne uteliaat, huonokäytöksiset lapset. Kenelläkään ei varmasti ole mitään sellaisia lapsia vastaan, jotka osaavat nätisti jutella ja myös tajuavat jos toinen ei halua jutella, jotka juuri omaavat sitä ns. sosiaalista pelisilmää, mutta ne uteliaat lapset on oikeasti tosi ärsyttäviä! Sen tajuaa vielä jos kyse on jostain 3-vuotiaasta, mutta jotkut kouluikäisetkin ovat sellaisia! Ja silloin kyse on yksinkertaisesti siitä, että niitä lapsia ei ole kasvatettu. Se ei ole sosiaalisuutta vaan huonokäytöksisyyttä!

on se hyvä, että tänne tulee niin paljon ulkomaalaisia kun suomalaiset ei enää uskalla tehdä lapsi kun ne häiritsee aikuisia liikaa. :I

on se hyvä, että tänne tulee niin paljon ulkomaalaisia kun suomalaiset ei enää uskalla tehdä lapsi kun ne häiritsee aikuisia liikaa. :I

mutta miksiköhän suomessa on niin paljon lapsivihamielisiä? Ehkä siksi, että suomalaiset lapset on ärsyttävämpiä kuin monet muunmaalaiset, juuri siksi, että eivät omaa käytöstapoja.

on se hyvä, että tänne tulee niin paljon ulkomaalaisia kun suomalaiset ei enää uskalla tehdä lapsi kun ne häiritsee aikuisia liikaa. :I

mutta miksiköhän suomessa on niin paljon lapsivihamielisiä? Ehkä siksi, että suomalaiset lapset on ärsyttävämpiä kuin monet muunmaalaiset, juuri siksi, että eivät omaa käytöstapoja.

Mutta tästä ketjustakin sen huomaa, monet ei voi sietää sitä että heidän lapseltaan kielletään mitään. Ei kunnioiteta toisten tahtoa, koetaan loukkaukseksi kun oman mussukan seura ei välttämättä joka tilanteessa tai paikassa kelpaa.

Olisiko niin, että kun ruumiillinen kuritus kiellettiin, niin mitään ei annettu tilalle? Vanhemmat kun olivat vielä kasvaneet herran pelossa ja nuhteessa niin seuraava polvi eli kuin pellossa? Kyllä kuria voi pitää ilman väkivaltaakin, mutta sitä ei kukaan ollut esimerkillään opettamassa.



Mutta tämä menee vähän ohi aiheesta...



Surullisen lapsivihamieliseltä ja mustavalkoiselta vaikuttaa osa kirjoittajista. Meitä on moneen lähtöön, ja tätä ainoata elämää on jotenkin turha tuhlata pikkumaisuuksiin.

MITEN NÄMÄ VANHEMMAT ILMAISEVAT TÄTÄ SYVÄÄ LOUKKAANTUNEISUUTTAAN?



Mä mietin kovasti, ovatko omat lapseni papupatoja, mutta kyllä se meidän tapauksessa on niin, että aikuiset aina lähestyvät meidän lapsia ja alkavat jutella. Välillä se oli keskimmäisen kanssa hankalaakin, kun hän esim. suuttuneena ei todellakaan halunnut puhua sille tädille, joka yritti sillä kertaa hauskuuttaa kiukun pois.



Mutta palatakseni kysymykseeni, mä voisin hyvin olettaa, että jos mun lapseni menisi juttelemaan ihan ystävällisesti jollekin aikuiselle, ja tämä aikuinen käyttäytyisi tylysti, niin kyllä mäkin näyttäisin samanlaista norsunvittunaamaa tuolle aikuiselle. Ei sillä, että olisin mitenkään loukkaantunut, mutta mä olen saanut niin tarpeekseni suomalaisesta murjottajasakista, että en jaksa kenenkään ryppyilyjä hetkeäkään.



Olen siis AINA lähtökohtaisesti kohtelias, mutta jos joku on siitä huolimatta tyly, niin saa kyllä sellaisen täyslaidallisen että. Esim. yksi päivä olin kaupassa autokärryjen kanssa, ja vahingossa ajoin yhden keski-ikäisen tätösen kintuille. Pyysin saman tien kuuluvasti anteeksi, mutta tämä tätönen alkaa vain voihkia ja hieroa jalkaansa. Pyysin uudestaan anteeksi, mutta tätönen vaan tönöttää edessä voihkien... ja siis en tosiaan törmännyt kovaa. No palo käämit, ja totesin kovaan ääneen, että jo nyt on PERKELE, niin johan loppui ähinät ja eukko luikki hyvin liukkaasti mäkeen siitä.



Kohta myut lynkataan, koska av-analyysin mukaan olen varmasti katkonut tuon tätösen akillesjänteet ja vielä pelotellut päälle... : )



Mutta joo. Kaiken kaikkiaan musta on outoa, että aikuiset ihmiset jaksaa niin kovin ahdistua kaikesta. Pienen lapsen, tai vaikka isommankin puheista. Mitä sitten jos joku jotain utelee? Ei siihen ole pakko vastata. EI ole pakko toista nolata. Voi puhua ihan järkevästi muutenkin.

Kyllä lastenkin pitää tajuta se, että vieraita ei saa mennä häiritsemään!! Ei lapset ole mitään jalustalla olevia kuninkaita jotka voi tehdä mitä huvittaa! Samat käytöstavat on oltava heilläkin kuin aikuisilla! Tykkäisitkö itse jos joku aikuinen tulisi sulta utelemaan että mitä sä ostit, ja mitä sä aiot tehdä ruoaksi tai missä sä asut? Et varmasti tykkäisi, täällä olisit ihan tohkeissaan, että olipa törkeä nainen/mies kaupassa! Nämä samat käytöstavat koskee lapsia! Tuttuja tervehditään, hymyillään, heille jutellaan, mutta vieraat jätetään rauhaan! Heille voi hymyillä ystävällisesti, ja jossain bussissa/lentokoneessa heille voi jotain jutella, jos näyttää siltä, että se on tälle toiselle ok. Mutta utelu ei ole koskaan hyvien käytöstapojen mukaista!! Terveisin espoolainen KTM.

Jaahas, kuka noi käytöstavat on laatinut?

Jos joku kysyisi minulta kaupassa, mitä ruokaa aion tehdä, niin en kyllä näkisi siinä mitään törkeää. Mitä törkeää siinä sinun mielestäsi on?

Eikä kai ole järkevää nyt verrata aikuisten ja lasten juttuja keskenään.

Minä olen sitä mieltä, että se on aikuisten ongelma, jos ei kestä lasten jutustelua. Se on sellaista perussuomalaista käytöstä, jota täällä puolustellaan muka hyviksi käytöstavoiksi, että ei kestetä muiden ihmisten läsnäoloa ja sitä että ne saattaa jopa olla sosiaalisia.

Ei ihme, että ulkomaalaiset kokee suomalaiset tosi vaikeasti tutustuttaviksi, kun kerran on oikein tällainen "sääntö" että vieraille ei puhuta.

Olen oikeasti ihan pöyristynyt teidän jutuista.

MInä olen ainakin ylpeä, että lapseni uskaltaa puhua vieraille ja on vielä ystävällinen. t. Espoolainen kanssa

Ps. ollaanko maalla näin tiukkapipoisia?

lapsivastaisuudesta, jos ei halua vastata miksi-miksi-missä-minne-mihin-mistä kysymyksiin?

Kuuluu jo käytöstapoihin todellakin että koululainen tietää minkälainen sosiaaalinen käyttäytyminen on hyväksyttävää ja mikä ei. Jo oman turvallisuutensa takia.

Ja eri asia on jos joku lapsi tulee kysymään, että "paljonko kello on..tms.

Kerrankin nautin yksinäisyydestä. Otin aurinkoa, luin kirjaa ja söin kenenkään häiritsemättä (harvinaista herkkua). Naapurissa asuu rasittava lapsi. Oli äitinsä kanssa omalla pihalla (asumme rivitalossa). Aidan yli alkoi sitten kyselemään mitä teen. Vastasin suoraan, että lepäilen ja syön rauhassa. Kysely jatkui ja jatkui, äiti oli lähettyvillä. Kertaakaan ei sanonut lapselle, että annetaan Maijalle ruokarauha, Sama toistuu vaikka meillä olisi vieraita ja istumme pihalla.

Äiti ei kieltele lasta koskaan!