Puheliaiden lasten vanhemmat!

Lapsi puhui mulle hui!

Vai kanki? ;)

Kyllä mä ymmärrän, että kirjoitetun kielen ymmärtäminen voi olla toisille vähän hankalaa. Ei se haittaa.

utelevista lapsista jotka kyselee että mitä sä olet ostanut kaupasta, eikä kohteliaasta keskustelusta :).

Katsos kun nämä "perusjutut" on ihmisille eri asioita. MInulle on ihan perusjuttu, että vieraat eivät yleensä pure, ja heille voi puhua.

Voisiko joku jo perustella muutenkin tämän puhumattomuuden, kuin sanoa, että se on perusjuttu.

Jos se oli perusjuttu sinun kodissasi 70-luvulla, tarkoittaako se sitä että se oli välttämättä hyvä asia. Minusta 70-luvun kasvatuksessa oli paljon pielessä.

Kerrotko vielä,miksi vieraille puhuminen on sama asia kuin heidän mukaansa lähteminen?

.

oli se, että vieraille ei saa puhua. Tietenkään. Se ei tarkoita sitä, että ei saa jutella jos ollaan kylässä tms sosiaalista kanssakäymistä, tässä nyt ihmeellisesti sekoitetaan nämä kaksi asiaa. Vieraille ei saa puhua jossain kadulla, heidän mukaansa ei saa lähteä katsomaan jotain kissanpentuja autoon tms. Heiltä ei oteta karkkia vastaan. Muita ihmisiä kunnioitetaan eikä heitä häiritä jos eivät halua. Ihan perusjuttuja.

että vieraille ei saa puhua. Olen aika järkyttynyt suorastaan, jos kuulen että sellaista joku opettaa.

Toivottavasti saat avun tohon järkytykseesi!

Toivottavasti saat apua, jotta lapsesi eivät kärsi äidistään enempää, saati hänen ilkeydestään. Hyvä, että purat paineesi tänne.

"Hyvä veto"..etkö parempaan pysty?

5-vuotias alkaa jo ymmärtää sen, ettei kaikille ole soveliasta puhella ja varsinkaan kysellä kaiken maailman asioita. 3-vuotias vasta opettelee. Itse olen kaupungista maalle muuttanut ja täytyy sanoa, että on ollut totuttelemista "maalaistapoihin". Kaupungissa sai olla rauhassa ja täällä kaikki kyselee kaikkea ja joskus tuntuu, että miten voivat tietääkin toisten asioista melkein tarkemmin kuin itse joskus. ;) Kävin pari vuotta sitten paikallisessa baarissa ja eräs nainen tuli minulle maistissa sepostamaan kuinka minä olen niiin hyvä äiti lapsilleni. Naista olin nähnyt muutama vuosi sitten, taisipa olla viimeksi kun minulla ei edes ollut lapsia. Eikä liikuta samoissa piireissä eikä ole yhteisiä ystäviäkään. Että näin.

Niin just. Maalta kaupunkiin muuttaneena ihmetytti aikoinaan eniten se, ettei ihmiset välttämättä edes tervehtineet vaikka asuivat seinän toisella puolella -saati että olisi juteltu toisille!

Komppaan tuota joka sanoi, että pienet on murheet jos lapsen puhe ärsyttää...

Harvoin nihin puheliaisiin lapsiin kuitenkin törmää. Itse puhun lapsille suoraan, ei ne mitään kaarteluita ymmärrä.

Voi olla ystävällinen, mutta rehellinen.

ja minulle ei sellaista ole opetettu. Minulle on opetettu, että on ihmisiä, jotka eivät halua jutella vieraiden kanssa ja eivät pidä siitä. Minun lapsuudenkotini kulttuurissa nämä ihmiset luokiteltiin oudoiksi ja tuppisuiksi. Silti minulle opetettiin, ettei vieraiden mukaan saa lähteä. Miksi nämä asiat sitten sotketaan keskenään? Minulle opetettiin sensijaan, että on kohteliasta tervehtiä naapureita, sanoa kiitos ja ole hyvä.



On kohteliasta esitellä itsensä naapureille ja leikkikavereille. Minut opetettiin myös niiamaan ja kättelemään. Käytös oli koulussa 10, joten en kovin pahasti ole häiriintynyt, vaikka minua ei opetettukaan olemaan hiljaa vieraille. Opetettiin tosiaan kyllä, että kaikki eivät tykkää jutella ja toimittiin kuten 27 esim. kirjoittaa. Näin toimin itsekin lasteni kanssa.

oli se, että vieraille ei saa puhua. Tietenkään. Se ei tarkoita sitä, että ei saa jutella jos ollaan kylässä tms sosiaalista kanssakäymistä, tässä nyt ihmeellisesti sekoitetaan nämä kaksi asiaa. Vieraille ei saa puhua jossain kadulla, heidän mukaansa ei saa lähteä katsomaan jotain kissanpentuja autoon tms. Heiltä ei oteta karkkia vastaan. Muita ihmisiä kunnioitetaan eikä heitä häiritä jos eivät halua. Ihan perusjuttuja.

saada juttu lehteen.



Näistä puhumisjutuista.



Minä en oikeasti edes tiennyt, että jotkut opettaa, että vieraille ei saa puhua.

on kaupassa vanhempien kanssa ja vaikka kassajonossa puhuu jollekin samassa jonossa olevalle. Eri asia on sitten vanhempana opettaa, kun lapsi liikkuu jo yksin, että vieraiden mukaan ei saa lähteä. Näillä asioilla ei mielestäni ole mitään yhteistä.

enkä opeta, että vieraille ei saa puhua. Samoin toimin itsekin, että ohjaan heidät muualle, mikäli häiritsevät.

etkö parempaan pysty?





Tänne mahtuu näitä väärällä jalalla nousseita äitejä, joita kiinnostaa enemmän netissä roikkuminen, kuin lasten kanssa oleminen, vaikka ulkona aurinko paistaa.

sille "perusjutulle", jonka mukaan vieraille ei saa puhua?

Niin voisin sitten ymmärtää teitä paremmin.

[Minä en oikeasti edes tiennyt, että jotkut opettaa, että vieraille ei saa puhua.

[/quote]

Ei olisi tullut mieleenikään. Missä päin Suomea te asutte, joille näin on opetettu? Missä päin te, joille ei ole näin opetettu? Mielenkiinnosta kyselen.

.

[Minä en oikeasti edes tiennyt, että jotkut opettaa, että vieraille ei saa puhua.

Ei olisi tullut mieleenikään. Missä päin Suomea te asutte, joille näin on opetettu? Missä päin te, joille ei ole näin opetettu? Mielenkiinnosta kyselen.

Asun Espoossa, minä en opeta lapsilleni noin (jos häiritsevät selkeästi, niin ohjaan heidät muualle), en muista mitä minulle on lapsena (Espoossa) opetettu.

Meistä vanhemmista saavat juttukaverin ja kavereistaan. Ehkä ne on sitten niitä lapsia joista vanhemmat ei välitä. Hymähtelevät tai juoruavat puhelimessa mielummin kuin juttelisivat oman lapsensa kanssa. Niitä lapsia jotka jätetään parivuotiaana hiekkalaatikolle naapurin kontolle ja periaatteella "kyllä se lapsi pärjää"

täällä puhutaan paljon, moikataan jokaiselle. Muistan aina kun olimme Helsingissä 50v juhlissa ja ravintolasta poistuessamme silloin 2,5v tyttöni sanoi "olipas siinä tyhmä bussikuski kun ei moikannut".



Tottakai jokaiselle lapselleni on opetettu, että kenenkään mukaan ei lähdetä jne. mutta koskaan en ole kieltänyt lapsia puhumasta vieraille. Joskus sanon että lopettakaas jo höpinä, mutta kyllähän lasten nyt pitää saada puhua muillekin kun perheenjäsenille. Arjessa kun seuraavat omaa toimintaani, oppivat käyttäytymistavat luontevasti. Kyllä minäkin joskus saatan kadulla vieraalle ihmiselle todeta "ihanaa kun se kevät vihdoin tuli".

Meistä vanhemmista saavat juttukaverin ja kavereistaan. Ehkä ne on sitten niitä lapsia joista vanhemmat ei välitä. Hymähtelevät tai juoruavat puhelimessa mielummin kuin juttelisivat oman lapsensa kanssa. Niitä lapsia jotka jätetään parivuotiaana hiekkalaatikolle naapurin kontolle ja periaatteella "kyllä se lapsi pärjää"

ihanko omissa pikku aivoissasi tuon kehittelit?? Huh ja hah, tää ketju on kyllä ja syvältä

[Minä en oikeasti edes tiennyt, että jotkut opettaa, että vieraille ei saa puhua.

Ei olisi tullut mieleenikään. Missä päin Suomea te asutte, joille näin on opetettu? Missä päin te, joille ei ole näin opetettu? Mielenkiinnosta kyselen.

Vieraat tuntemattomat ihmiset jätetään rauhaan.

Meistä vanhemmista saavat juttukaverin ja kavereistaan. Ehkä ne on sitten niitä lapsia joista vanhemmat ei välitä. Hymähtelevät tai juoruavat puhelimessa mielummin kuin juttelisivat oman lapsensa kanssa. Niitä lapsia jotka jätetään parivuotiaana hiekkalaatikolle naapurin kontolle ja periaatteella "kyllä se lapsi pärjää"

Minä kyllä luulen, että asian on ihan päinvastoin. Ettet vain puhuisi omista äidintaidoistasi?