Puheliaiden lasten vanhemmat!

Samaa ajattelen minäkin!

Meistä vanhemmista saavat juttukaverin ja kavereistaan. Ehkä ne on sitten niitä lapsia joista vanhemmat ei välitä. Hymähtelevät tai juoruavat puhelimessa mielummin kuin juttelisivat oman lapsensa kanssa. Niitä lapsia jotka jätetään parivuotiaana hiekkalaatikolle naapurin kontolle ja periaatteella "kyllä se lapsi pärjää"

Aikamoisella asiantuntijuudella sitten pistit tuollaisen kommentin.

MIssä ihmeessä sä asut, jos siellä on 2-vuotiaat naapurin kontolla hiekkalaatikolla?

Mun käsitys on se, että jos lapsia kielletään puhumasta vieraille, niin totta kai he niin tekevät. Ja jos ei kielletä, niin miksi eivät puhuisi?

Ainakin omista lapsistani voin sanoa, että he pitävät ihmisistä, ja juttelevat siksi. Heillä on hyviä kokemuksia aikuisista ja luottavat heihin.

Niin kauan kuin he eivät liiku yksinään, ei minun tarvitse opettaa sitä ,että jotkut ihmiset voivat tehdä pahaa.

Vieraat tuntemattomat ihmiset jätetään rauhaan.



Eli jotain kulttuurierojakin varmasti taustalta löytyy.

Meistä vanhemmista saavat juttukaverin ja kavereistaan. Ehkä ne on sitten niitä lapsia joista vanhemmat ei välitä. Hymähtelevät tai juoruavat puhelimessa mielummin kuin juttelisivat oman lapsensa kanssa. Niitä lapsia jotka jätetään parivuotiaana hiekkalaatikolle naapurin kontolle ja periaatteella "kyllä se lapsi pärjää"

Luuletko ihan tosissasi, että lapsillesi riittää vanhempien kanssa kommunikointi?

Suomalaisilla on ongelma, kun mistään ei uskalleta sanoa suoraan ja jos joku uskaltaa sanoa, niin silloin se sanotaan epäkohteliaasti.

Esimerkki: Tyttö bussipysäkillä tenttaa nimeäni. Sanon hänelle, että ei ole hyvä kysellä kaikilta vierailta ihmisiltä heidän nimeä.

Eli tässä kasvatuksellinen malli.

Tykkään lapsista ja puhun heille rehellisesti, mutta ystävällisesti.

Jatkuvasti saa miestäkin kasvattaa lasten mailmaan, että ei mitään koukeroita ymmärrä ja lasten ajatusmailma ei ole aikuisen tasolla.

Siinä vanhemmat tekevät väärin, kun eivät vedä lastansa pois sellaisen ihmisen luota, joka ei halua keskustella.

Kyllä lapsetkin huomaavat onko toinen vuorovaikutuksessa ja siihen heitä voi kasvattaa.

Lapseni on entinen papupata, mutta ei se enään ole, kun ikää jo 5v.

Esimerkki: Tyttö bussipysäkillä tenttaa nimeäni. Sanon hänelle, että ei ole hyvä kysellä kaikilta vierailta ihmisiltä heidän nimeä.

.

MIksi? Miksi et voi vastata, mikä nimesi on (tai vaikka sanoa jollekin täysin vieraalle jonkun keksityn nimen)? MItä haittaa olisi ollut? Sen sijaan päätit nolata vieraan lapsen.

ovat saaneet positiivista palautetta Helsinkiläisessä päiväkodissa reippaudestaan, siitä että ovat aikaisin oppineet puhumaan ja ovatpa niin sosiaalisia, että lapsilleni aina on kavereita löytynyt mistä tahansa. olen iloinen, kun päiväkodista sanottiin, että lapseni on sellainen lapsi, jonka kavereita kaikki haluavat olla. ;)

Meistä vanhemmista saavat juttukaverin ja kavereistaan. Ehkä ne on sitten niitä lapsia joista vanhemmat ei välitä. Hymähtelevät tai juoruavat puhelimessa mielummin kuin juttelisivat oman lapsensa kanssa. Niitä lapsia jotka jätetään parivuotiaana hiekkalaatikolle naapurin kontolle ja periaatteella "kyllä se lapsi pärjää"

Aikamoisella asiantuntijuudella sitten pistit tuollaisen kommentin.

MIssä ihmeessä sä asut, jos siellä on 2-vuotiaat naapurin kontolla hiekkalaatikolla?

Mun lapset on sosiaalisia ja puheliaita, eikä ole tarvinnut kieltää puhumasta vieraille. Ei, koska eivät sitä muutenkaan tee. Mutta me vanhemat ei olla mitään tuppisuita, jutellaan lapsille paljon ja kysellään päivästä. Lapsien ei tarvitse hakea huomiota keneltäkään vieraalta ihmiseltä.

Mun käsitys on se, että jos lapsia kielletään puhumasta vieraille, niin totta kai he niin tekevät. Ja jos ei kielletä, niin miksi eivät puhuisi?

Ainakin omista lapsistani voin sanoa, että he pitävät ihmisistä, ja juttelevat siksi. Heillä on hyviä kokemuksia aikuisista ja luottavat heihin.

Niin kauan kuin he eivät liiku yksinään, ei minun tarvitse opettaa sitä ,että jotkut ihmiset voivat tehdä pahaa.

ovat saaneet positiivista palautetta Helsinkiläisessä päiväkodissa reippaudestaan, siitä että ovat aikaisin oppineet puhumaan ja ovatpa niin sosiaalisia, että lapsilleni aina on kavereita löytynyt mistä tahansa. olen iloinen, kun päiväkodista sanottiin, että lapseni on sellainen lapsi, jonka kavereita kaikki haluavat olla. ;)

Näin on muuten meillekin sanottu, että aina löytää kaverin. Ja että nimenomaan sosiaalisuus on hänen vahvuutensa.

En tiedä liittyykö tähän puhumisasiaan. Ei olla opastettu asiassa mitenkään, mutta ei olla koskaan puututtu siihen, kenelle juttelee. Eikä muutenkaan arvostella häntä.

että lapset (kuten aikuiset) puhuvat vieraille. Kaikille vastaantulijoille sanotaan päivää, samoin päivää sanotaan kun mennään vaikkapa kauppaan sisään, kassalle tai lääkärin odotushuoneeseen. Small talkia harjotetaan vaikkapa just siellä odotushuoneessa.

Jos minun lapsi ei sano päivää jollekin ihmiselle, niin muistutan häntä, että vieraita tervehditään aina. Musta nää on ne hyvät käytöstavat joita joku tuolla aiemmin peräänkuulutti. Jos joku ei tervehdykseen halua vastata, niin se on sitten sen huonotapaisen oma ongelma.



En muistanutkaan, että ihmisiä voi ja pitää kasvattaa Suomessa epäsosiaaliseksi. Hassua.

aina niitä ketjuja, koska en itse koskaan ole nähnyt missään niin pieniä ulkoilijoita..

Ei onneksi kuitenkaan utele vieraiden ihmisten asioita tai kerjää niiltä banaaneja :)

En koe että häiriintyisin kovasti jos mulle vieras lapsi puhuu, mutta ihmettelen suuresti jos vanhemmat eivät puutu kun lapsi rupeaa utelemaan asioita. Niitä näitä voin jutella, mutta en edes lapselle rupea vastaamaan joka ikiseen kysymykseen, enkä varsinkaan henkilökohtaisiin. Monesti siinä vieressä on muitakin ihmisiä kuin pelkästään tämä lapsi vanhempansa kanssa. Ei mun asiat kuulu puolelle bussilliselle ihmisiä.

Ihme kärjistystä täälläkin. Opetetaan ettei vieraille saa puhua ja rinnastetaan se siihen, että lapsi joutuu pedofiilin matkaan. Ihan kuin ei olisi taas mitään muita ääripäitä kuin mykkä lapsi joka pelkää vieraita, ja silmille tunkeva huonosti käyttäytyvä pulisija.



Vieraille saa ja pitää puhua, esim. tervehtiä naapureita. Mutta jos näkee ettei aikuista jutteleminen kiinnosta, pitää osata lopettaa ja antaa toisen olla rauhassa. Sitä sosiaalista pelisilmää lapsille pitää opettaa, eikä sitä ettei saa puhua vieraille.



Taitaa vaan olla jollekin vanhemmille vaikeaa, jos itse ovat niitä tervehtimättömiä tuppisuita, joilla ei ole mitään sosiaalisia kontakteja oman perheen ulkopuolella.

Ei se nyt kaupassa ole juurikaan alkanut pälpättää, mutta esim. joissain juhlissa tai kylässä, missä on enemmän ihmisiä, menee kyllä juttelemaan vieraille. En ole loukkaantunut, jos joku ei häntä huomioi, pikemminkin pidättelen, että ei liimaantuisi liikaa jonkun seuraan, koska sellainen saattaa ärsyttää - kuten tässä huomattiin.



Ehkä joku loukkaantuu juuri siksi, että heidän mielestään lapsi on ihana ja reipas jutellessaan, ja toinen aikuinen ei välitä siitä.

Meillä vilkas 7v poika joka pulputtaa ihan koko ajan, että oikee vituttaa välil ku ei jaksais kuunnella! :)

Kyllä ne sitten jättää rauhaan. Mä tykkään vaan omista ja tutuista lapsista, muista en, eikä ne kiinnosta mua.

Joskus oon irvistänyt lapselle, se on hauskaa kun ne saa kasvoilleen säikähtäneen ilmeen.

ei vaan jaksaisi.



Ja kyllä niitä vanhempia on, jotka kuvittelevat, että heidän supersosiaalinen lapsensa olisi koko maailman mielestä ihmeellisen ihana. Muutaman kerran on hiukan huvittanut, kun eräskin tuttu on ties kuinka monetta kertaa ääneen sanonut esim., että he kyllä ottavat tyttärensä mukaan sinne ja sinne kissanristiäisiin, koska KAIKKI haluavat tavata tämän, koska tämä on niin sosiaalinen. Joopa. Huomionkipeä pieni egoisti.

olihan tämä provo, toivottavasti.

Meillapain pidetaan nolona, jos lapsi ei saa suutaan auki. Ventovieraidenkin kanssa pitaa osata small talkata. Tervehdykset kuuluvat asiaan joka paikassa. Ei kukaan siita kuole, jos sanoo toiselle Good morning tai Hi.



Ikava kylla vielakin Suomessa kasvatetaan tuppisuita. Minusta mikaan ei olekaan sen mukavampaa kuin esim. kaupassa vaihtaa muutama sana lapsen kanssa. Siitahan kirkastuu jo koko paiva. Lasten perspektiivi on usein niin hauska ja raikas.

Voi luoja, miten tympeetä ja negatiivista porukkaa olette. Onhan se rankkaa jos joku lapsi joskus puhuu teille jossain jotakin. Luuletteko itse olevanne niin säihkyvän fiksuja ja nokkelia aina, kun suunne jossain avaatte, vain siksi, että olette aikuisia. Vetäkää vaikka sitten pussi päähänne aina kun menette ulos. Minulle ainakin saa vieraat lapset puhua, vaikkei omat mitään papupatoja olekaan...