Puheliaiden lasten vanhemmat!
mä vaan hymyilen aina vähän, ja jatkan sitten omia juttujani. En vastaa, siitä ei hyvä seuraa... Ne vanhemmat katsos luulee, että kaikkien mielestä se niiden nico-petteri on se maailman ihanin ja kaikki haluaa hänen kanssaan jutella. Voi voi kun tietäisivät...
Kommentit (129)
itsekin noissa tilanteissa, että olen väsynyt enkä jaksa vastata kaikenmaailman kysymyksiin ja muutenkaan en ruukaa vieraille ihmisille nimeä ja osoitettani sanoa. Suoraa puhetta siis kehiin! ;)
Meillä ei onneks lapset ole tunkeilevaisia vieraita ihmisiä kohtaan, eivätkä ala jututtamaan tuntemattomia noin vain.
Mutta jos joku pieni ihmis alku minua jossain jututtaa niin aina hymyilen ja vastaan (väsyneenäkin). Muttta olen jo vuosia asunut suomesta pois ja kulttuuriin olen täällä sopeutunut ja tottunut. Oppinut siis maan tavoille. Joskus harvoin tulee tunne tai tilanne että aattelen että suomessa ois helpompi kun siellä viimeseen asti vältetää vieraille puhumista ja naapureitakin moikataan jos sattuu olemaan itse hyvällä tuulella ja pirteänä.
Enpä usko että vanhemmat noin luulee tai ajattelee. Ehkä ovat iloisia ettei heidän lapsensa ole ujoja...
mä vaan hymyilen aina vähän, ja jatkan sitten omia juttujani. En vastaa, siitä ei hyvä seuraa... Ne vanhemmat katsos luulee, että kaikkien mielestä se niiden nico-petteri on se maailman ihanin ja kaikki haluaa hänen kanssaan jutella. Voi voi kun tietäisivät...
kun siellä kaupassa pitäisi näemmä näkymättömänä käydä! Ensin valitetaan kitisevistä lapsista ja nyt puhuminenkin on kiellettyä. Kannattaisiko jäädä kotiin, jos ei kestä normaalia maailmanmenoa. Mun lapsille ei tarvitse vastata, mutta kannattaa siinä pienessä rusinassaan koittaa muistaa, että ne ovatkin lapsia, ei miniaikuisia! Suosittelen sinua ostamaan ostoksesi netin kautta, niin ei kukaan vaan pääse häiritsemään ylhäistä yksinäisyyttäsi!
Mutta mun kaverin 10v voiherrajestas sentään mikä papupata.
siis viimeski olin todistamassa tilannetta, kun se selitti jollekkin tuikituntemattomalle, missä äiti ja isä on ja miksi hän oli siellä missä on.. sanoinkin muksulle , että oikeesti ei ihmisiä kiinnosta, ja joskus on ihan hyvä olla pulisematta kaikille..
Hyvät käytöstavat ei ole sama asia kuin ujous.
näihin uteluihin, mutten ala mitään niihin vastaamaan. Eli olen mykkä-tosikko varmaan vanhempien mielestä..
Jos linjoilla puheliaiden lasten vanhempia, voitteko kommentoida?
ap
pojat ja mä en heidän normaalia puhumistaan ala rajoittamaan. Jos sua häiritsee, niin se on sun ongelmasi, ainahan voit vaihtaa vaikka kauppaa
mutta ei pidä loukkaantua jos heitä pitää näkymättömänä ja heille ei jaksa vastata.
että mua ei vähääkään kiinnosta jos joku ei vastaa mun lapsille, en edes asiaa huomaa, mutta normaali puhuminen ei varmastikaan ektään aikuista ihmistä häiritse, joten en sellaista ala rajoittamaan.
eli kun mulla on vähän ujot lapset, niin kyllä kaupassa vaan kaiken maailman mummoa ja pappaa tunkee naamaansa niiden eteen ja alkaa lepertelemään. Ujosta lapsesta sellainen on pelottavaa, mutta enhän minä voi mummolle ärjäistä, että alkaa vetää siitä, vaan niin sitä vain on muita ihmisiä siedettävä, sillä tuollaista tää elämä on.
pojat ja mä en heidän normaalia puhumistaan ala rajoittamaan. Jos sua häiritsee, niin se on sun ongelmasi, ainahan voit vaihtaa vaikka kauppaa
jos niille höpöttäjille ei vastaa hymysuin. Vaihda itse kauppaa jos sellaisesta loukkaannut. Kyllä mun puolesta lapset voi höpistä vaikka kuinka paljon, mutta en mä siihen mukaan mene, siinähän höpisevät itsekseen sitten.
Monesti ne liian puheliaat lapset ovat hieman yksinkertaisen tuntuisia. Sori vaan papupatojen vanhemmat, mutta olen tätä mieltä.
On eri asia jutustella paljon tuttujen kanssa, mutta jos alkaa udella tuntemattomalta kaikkea yksityistä ja kertoa omista kavereista ja perheestä tyyliin "marika kävi tänään meillä", "äiti meikkas niin kauan että meinattiin myöhästyä jumpasta", "ai sun ostoskärryssä on makkaraa - meillä ei sitä syödä" niin ei sitä jaksaisi kuunnella.
Leikki-ikäisiltä sen vielä ymmärtää, mutta jo ennen eskaria pitäisi osata sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä.
Oma tyttäreni on kova puhumaan, mutta ei onneksi ala selostaa tuntemattomille mitään. Minusta on hyvä, että lapsi ymmärtää, että ei kannata heittäytyä liian tuttavalliseksi tuntemattomien kanssa. Pedofiilienkin on helppo saada mukaansa tällaiset papupadat, veikkaan.
että minua loukkaisi se, ettei joku jaksa vastata lapsilleni??? Päinvastoin olen kahdessa vastauksessa kirjoittanut, että mua ei moinen asia liikuta tippaakaan. Lukekaa ne vastaukset kunnolla.
Monesti ne liian puheliaat lapset ovat hieman yksinkertaisen tuntuisia. Sori vaan papupatojen vanhemmat, mutta olen tätä mieltä.
On eri asia jutustella paljon tuttujen kanssa, mutta jos alkaa udella tuntemattomalta kaikkea yksityistä ja kertoa omista kavereista ja perheestä tyyliin "marika kävi tänään meillä", "äiti meikkas niin kauan että meinattiin myöhästyä jumpasta", "ai sun ostoskärryssä on makkaraa - meillä ei sitä syödä" niin ei sitä jaksaisi kuunnella.
Leikki-ikäisiltä sen vielä ymmärtää, mutta jo ennen eskaria pitäisi osata sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä.
Oma tyttäreni on kova puhumaan, mutta ei onneksi ala selostaa tuntemattomille mitään. Minusta on hyvä, että lapsi ymmärtää, että ei kannata heittäytyä liian tuttavalliseksi tuntemattomien kanssa. Pedofiilienkin on helppo saada mukaansa tällaiset papupadat, veikkaan.
vaikutat, jos väität 2-3v lapsia yksinkertaisiksi kovan puhumisen vuoksi...
en tiiä, mitä tuosta mun 2v höpöttäjästä vielä tulee, mutta kyllä mä aion opettaa, että vierailta ihmisiltä ei voi udella kaikenlaista. Kyllä lapsikin sen ymmärtää, kun sanoo, että ihmisillä on omia asioita, joita ne ei halua kertoa. Ja on mulla pokkaa sanoo niillekin mummoille ja papoille, jotka tulee höpöttää, että lapsi vierastaa ja ahdistuu, jos tuntemattomat tulee oikein liki. Tosin vielä ei oo tullu, eikä mua haittaa, jos joku tulis juttelee pojille, kunhan mä oon ite mukana, ettei tee itteään silleen tykö, että tarkoitusperät jää vähän hämäriin... Ja meidän lapsia saa kyllä koskea. Mutta puheliaan lapsen vanhempana, mua luultavasti hävettäis, jos en vois lapselleni niin paljoa, ettei se menis utelee tuntemattomilta ihmisiltä henkilökohtaisuuksia.. mutta näin ollen taas, meitä on moneksi..
täällä kun kirjoittelee niin sitä ei valitetavasti samalla näe että joku on vastannut jotain.... Ja, anyway, ap:n aloitus koski nimenomaan sitä, että miksi ne vanhemmat loukkaantuu. Eli kannattaa sinunkin lukea nuo aloitukset kunnolla ennenkuin vastaat, eikö?
täällä kun kirjoittelee niin sitä ei valitetavasti samalla näe että joku on vastannut jotain.... Ja, anyway, ap:n aloitus koski nimenomaan sitä, että miksi ne vanhemmat loukkaantuu. Eli kannattaa sinunkin lukea nuo aloitukset kunnolla ennenkuin vastaat, eikö?
puua vieraille tms "Voisitteko vanhemmat hieman hillitä lapsianne noissa tilanteissa?"
Ja paskanmarjat sanon minäkin. Puhuminen ei ole pahasta ja jos joku pikkuinen höpöttää, niin mitä sitten? Ei niille varmastikaan ole pakko vastata, joten oli aika turha aloitus ap:ltä.
"kyllä te ootte tosi rikkaita kun teillä on NÄIN suuri talo" , "miksi teillä on neljä lasta?" "tuleeko teille lapsia lisää?" paljonko Ellan isä saa palkkaa" " minkä merkkinen auto teillä on?" "Onko teillä velkaa?"
Ym, ym
Tälläistä litaniaa jatkoi tokaluokkalaisen tyttöni Ellan luokkatoveri , tyttöä hänkin ,ja äiti oikein rohkaisi tyttöä kyselemään lisää.....kyseessä oli meidän Ellan synttärit.
miksi VANHEMMAT loukkaantuvat, kun aikuinen ei vastaa heidän puheliaille lapsilleen? Lapset yleensä vaihtavat "kohdetta" ja lakvat jhöpöttää jollekin muulle, eikä he siitä suutu tai loukkaanu, vaan nimenomaan heidän vanhempansa loukkaantuvat.
Ja ei, ei ole aihetta kaupanvaihtoon tai nettiostoksille, vaan kestän kuin nainen ne höpötykset...
ap
Jos istuu linja-autossa, tk:n vastaanottotilassa, seisoo kaupan kassajonossa... ja kohdalle sattuu hyvin puhelias lapsi vanhempien kanssa ja se lapsi alkaa höpöttämään ja kyselemään jotain. Niin miksi vanhemmat loukkaantuu jos ei vastaa hymyssä suin ja samalla innokkuudella kuin lapsi niihin höpötyksiin? Minua ei tosiaan huvita alkaa kaupan kassajonossa kertomaan kellekään vieraalle mikä minun nimi on, missä asun jne.
Voisitteko vanhemmat hieman hillitä lapsianne noissa tilanteissa?
Pidän lapsista ja suhteellisen puheliaskin olen, mutta vieraille ja väsyneenä kaupan kassajonossa ei tee mieli alkaa selvittämään kaikkea perin juurin..
Miten muut reagoitte puheliaisiin lapsiin? Olenko tiukkapipo?