Puheliaiden lasten vanhemmat!

ei lapsia arvosteta. Totta helkutissa pitää vastata, jos joku lapsi tulee juttelemaan. Vaikka sen verran, että sanoo että nyt olen väsynyt, eikä jaksaisi jutella. Suomalaiset ovat niiiin ahdasmielisiä, sisäänpäinkääntyneitä ja synkkiä, että oikein oksettaa. Vai että, on se jonkun mielestä kauheaa, että lapset juttelevat muille ihmisille, herätkää pahvit!!!!! Terv.kahden superujon lapsen äiti, joka mielellään kuuntelee muidenkin lasten juttuja hymyssäsuin.

ei lapsia arvosteta. Totta helkutissa pitää vastata, jos joku lapsi tulee juttelemaan. Vaikka sen verran, että sanoo että nyt olen väsynyt, eikä jaksaisi jutella. Suomalaiset ovat niiiin ahdasmielisiä, sisäänpäinkääntyneitä ja synkkiä, että oikein oksettaa. Vai että, on se jonkun mielestä kauheaa, että lapset juttelevat muille ihmisille, herätkää pahvit!!!!! Terv.kahden superujon lapsen äiti, joka mielellään kuuntelee muidenkin lasten juttuja hymyssäsuin.

tohkeissaan, kun joku uskaltaa suunsa avata julkisella paikalla. Ei tarvi ihmetellä miksi suomalaisia pidetään synkkinä ja juroina, naama norsun****lla vaan painetaan menemään ja kenellekään ei todellakaan vastata!!

He osaavat kyllä valikoida keneltä alkavat kysellä tai jutella enemmän, usein kauppajonossa tuumailevat jotain, mietiskelevät, kyselevät, yleensä minulta. Usein on kuitenkin joku aikuinen joka puuttuu meidän jutteluihin, esim. tuumamalla lapselle, että "oletpas sinä reipas, ja puhelias, mikä sinun nimi on?". Näisä tapauksissa lapsi (varsinkin vanhempi 6v) alkaa selvittää ja kysellä, mutta yleensä se on niin, että aikuinen aloittaa, jos näen, että alkaa puhumaan jollekkin joka selvästi haluaa olla rauhassa, sanon lapselle, esim. "annappas "ville" tätin jonottaa/pakata ostoksensa rauhassa!" ja lapsi antaa, tosin monesti näissä tilanteissa vieras aikuinen sanoo itse, ettei haittaa jos lapsi puhuu, ja silloin tietysti annan jutella.

Meillä ei lapset kyllä selvitä mitään typeriä juttuja, vaan yleensä aiheeseen liittyvää, esim. jostain lempiruoasta tms mikä liittyy kauppatavaroihin.



Minulle on ihan sama alkaako joku jutella lapsilleni, enkä todellakaan, ikimaailmassa loukkaannu jos joku ei jaksa kiinnostua, vaan nimenomaan hillitsen hyvin usein jo valmiiksi, etteivät menisi selvittämään. Meillä on kyllä yleensä käynyt niin päin, että vieraat sanovat, että ei haittaa, tai saa jutella! Ehkä minä olen sitten liian tiukka lapsille siitä kenelle saa puhua ja kenelle ei, mutta kyllä meillä lapset ovat jo itsekin oppineet katsomaan kenelle alkavat jutella.



Silloin jos olen yksin liikenteessä, minulle saa kyllä jutella, ja minä juttelen mielelläni jos joku lapsi tulee jotain selvittämään, mutta olen kyllä itsekin puhelias, ja tykkään jutella lasten kanssa. Tosin toivon kyllä, että vanhemmat huomioivat toisia, ja rajoittavat lapsia kuten itsekin teen, jos tarve on.

vieraalle (lapselle tai aikuiselle) jos en halua! Ihan samanlainen oikeus minulla on olla hiljaa, kuin puheliaalla lapsella höpöttää. Ei haitta minua se puheliaisuus, mutta loukkaantua siitä ei tarvitse jos en vastaa!

Enkä minä todellakaan odota, että häntä pitäisi muiden jotenkin ihailla ja pitää erikoisena. Välillä rasittaa itseäkin kun tytttö ei ole koskaan hiljaa. Minusta on silti hienoa, että kaupoissa vasinkin vanhemmat mummoihmiset jaksavat vastailla tytön höpinöihin ja minusta tytön puherohkeus on aika mahtavaa kun itse olin kakarana piinallisen ujo. En kyllä vieläkään ole mikään suupaltti.

Kuka puheliaan äiti täällä on loukkaantunut ja mistä ap niin päättelee? Ettei vain olisi mielikuvituksen tuotetta? Voihan olla, että äiti on nolona siksi, että hänen lapsensa tuli höpöttämään sinulle.



Itse hymyilen lapsille, joskus vaihdan sanan tai pari, mutta osaan kuitenkin kiinnittää huomioni muualle oikealla hetkellä, jolloin myöskään lapsi ei kiinnostu minusta tai siinä vaiheessa äiti tulee hakemaan lapsensa pois, jolloin myös hymyilen heille.



Suomessa on kulttuuri, joka edellyttää ettei vieraiden kanssa jutella. Itse en pidä sitä suinkaan kuitenkaan yksinkertaisuuden merkkinä, ehkä sitä enemmän on se, ettei osaa keskustelukulttuuria, jonka tarkoituksena ei ole muuta kuin itse tarkoitus eli nk. smalla talk, joka kyky valitettavasti monelta suomalaiselta tuppisuulta puuttuu. Minusta se on aivan yhtä noloa.



Rajoitan kuitenkin lapsiani, mikäli huomaan ettei vastapuolta keskustelu kiinnosta tai hän vaivaantuu. En itsekään aina jaksa keskustella pikkulapsien kanssa kauppajonossa tmv.



Muistakaa aikuiset, etteivät lapset tahallaan ole uteliaita ja miksei heille voi vastata iän mukaan? Esim. miksi teillä on neljä lasta? Toisilla on useampia lapsia ja toisilla vähemmän. Eihän noihin kysymyksiin niin hankala ole vastata, kun eivät lapset suinkaan pahaa sillä uteliaisuudellaan tarkoita, se on vilpitöntä vaikka eihän se kohteliasta ole ja jos tällaisia tilanteita ilmenee, toki omaa lastani rajoitan kyselemästä, tai itse vastaan toisen puolesta jotain.



Meillä on puheliaat lapset ja me aikuisetkin olemme puheliaita ihmisiä. Itse pidän tärkeänä sosiaalisia taitoja, mutta myös sitä että osaa lukea tilanteita oikein. Lapsillahan tätä taitoa ei vielä ole, tai se on kehittymätön ja siksi aikuisen tehtävä on ohjata häntä käyttäytymään tilanteen vaatimalla tavalla. Toki meilläkin on keskusteltu siitä, etteivät kaikki ihmiset ole kilttejä ja kaikkien kanssa ei ole sopivaa keskustella jokaisessa paikassa, ihmisillä on kiire jne. ja kun tällaisen tilanteen huomaan, lastani rajoitan.



Ja jos tällä palstalla aletaan ilkeilemään kunnolla, isken takaisin: itse pidän yksinkertaisina niitä lapsia, joita ei ole opastettu sosiaalisiin tilanteisiin ollenkaan, enkä nyt tarkoita tällä ujostelua jota esiintyy kaikilla lapsilla, vaan sitä että tupisuuna suu auki möllötetään, jos joku sanoo tai kysyy jotain...

jos sellaisen JOSKUS näkisin. Tai sitten ihan silkasta hämmästyksestä vain typertyisin. (Ja aivan varmasti sanoisin sillä samalla sekunnilla lapselleni, että kaikille ei voi puhua koko ajan vaan joskus ihmiset vain haluavat levätä ja olla rauhassa).



Kaikki joille oma poikani on alkanut selostaa niitä näitä, ovat järjestään kyykistyneet hymyilemään hänelle ja juttelemaan lisää. Yleensä he ovat nyökänneet ystävällisesti minulle ja sanoneet jotain mukavaa. Tarkkailen kyllä tilannetta, ettei se käy vieraille rasittavaksi - sekin voi olla rasittavaa, jos he eivät saa selkoa poikani lennokkaista puheista, joihin on sekaantunut esimerkiksi sanoja saduista.

jos sellaisen JOSKUS näkisin. Tai sitten ihan silkasta hämmästyksestä vain typertyisin. (Ja aivan varmasti sanoisin sillä samalla sekunnilla lapselleni, että kaikille ei voi puhua koko ajan vaan joskus ihmiset vain haluavat levätä ja olla rauhassa).

Kaikki joille oma poikani on alkanut selostaa niitä näitä, ovat järjestään kyykistyneet hymyilemään hänelle ja juttelemaan lisää. Yleensä he ovat nyökänneet ystävällisesti minulle ja sanoneet jotain mukavaa. Tarkkailen kyllä tilannetta, ettei se käy vieraille rasittavaksi - sekin voi olla rasittavaa, jos he eivät saa selkoa poikani lennokkaista puheista, joihin on sekaantunut esimerkiksi sanoja saduista.

ihme porukkaa kun kuunteleminenkin on niiiin raskasta :D

Vastaavat jo kysytään, mutta vieraille ne ei juttele. Jo pienestä pitäen olen opettanut lapsille että vieraille ihmisille ei tarvitse puhella, ne on vieraita ja niistä ei koskaan tiedä minkälaisia ovat? Jos joku kysyy jotain niin silloin voi vastata. Esim. eilen olin Anttilassa mun nuorimman kanssa joka nyt on 7-vuotias. Kassatäti olikin kovin utelevaa sorttia, kyseli pojan ikää ja koulua jne. poika vastaili ihan nätisti, en pistänyt sitä pahakseni, olinhan itse siinä vieressä. Sen jälkeen kyllä juteltiin taas ja muistutin että jos joku kävelee vaikka yksin jossain ja joku vieras tulee utelemaan henk.kohtaisia asioita, ei tarvitse vastata.



Mun lapsille on aina riittänyt se että ne puhuu mulle tai toisilleen. Metrossa pienempänä ne hölötti keskenään tai sitten mun kanssa, kaikki muut sai olla rauhassa.