Lue keskustelun säännöt.
Tuli paha mieli tämänpäiväisestä Hesarin päivähoitojutusta.
04.05.2009 |
Tai oikeastaan juttu käsitteli erilaisten äitien päivärytmejä. En missään nimessä ole mikään fanaattinen kotihoidon puolustaja, itsekin suunnittelen laittavani lapset hoitoon kunhan kuopus on 1,5 v.
Mutta tuli melkein itku silmään kun luin jutun 1v5kk ikäisen Kaiuksen äidistä. Lapsi viedään päiväkotiin heti kun se aukeaa eli klo 07, ja haetaan klo 16.30, äiti tulee kotiin vasta klo 17 jälkeen, ja jo klo 19 jälkeen lapsi menee nukkumaan. Ruokaakaan ei jutun mukaan ehditä laittaa vaan syödään eineksiä. Eihän niissä mitään pahaa ole, mutta että joka päivä?
Kaiken lisäksi tuntui pahalta kun äiti (opettaja) kertoi ajattelevansa usein sunnuntaisin että pääsee huomenna "töihin lepäämään", ja että kotona ollessa päivät olivat vain sitä että "tuliko kakka ja missä on palikka". :(
Kukin tietenkin tyylillään, mutta oma esikoiseni on nyt 1v7kk enkä voisi ikinä laittaa sen ikäistä noin pitkiksi päiviksi hoitoon ja viettää vain vajaata 2 tuntia lapseni kanssa päivittäin! Tiedän että joillekin tuo on hyvä ratkaisu, enkä tuomiste ketään, sanonpahan vaan että tuli paha mieli lapsen puolesta.
Okei, voitte kivittää minut nyt, kun kerran olen mielipiteeni ilmaissut!!
Kommentit (160)
eineksiä syotetään, koska työ vie voimat
työssäkäyvät vanhemmat rakentavat yhteiskuntaa ja heidän lapsistaan tulee yhtä fiksuja kuin kotiäitien lapsista- uskoa ap pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta juuri se 23v. yh:n päivä vaikutti eniten sellaiselta jollaisen itse haluaisin oman päiväni lasten kanssa olevan!
voi vaikka kiivetä kirjahyllyyn, repiä kirjat ja lehdet, pudotella leluja vessanpönttöön, kaivella roskista, hieroa ruokaa seiniin ja syödä siskon barbien kengät. On se kumma jos äiti on väsynyt, kun lapsen kanssa on niin rentouttavaa olla. Niitä "rennosti ottavia" äitejä sitten haukutaan täällä kun äiti on hetkeksi kääntänyt selkänsä ja lapselle on sattunut tapaturma. Luette juttua kuin piru raamattua, kukaan ei ole esimerkiksi siteerannut seuraavaa kohtaa: "leikkimistä Kaiuksen kanssa. Konttaamme ympäri lattioita ja lapsi kirkuu ilosta kun painimme. Päivän paras hetki." Sopii huonosti siihen psykopaattiäidin kuvaan jota täällä innolla rakennetaan, vaikka tiedätte kyseisestä perheestä hyvin vähän.
ajatukset lasta kohtaan luonnottomina ja vahingollisina ja suhtautuu muutenkin haudanvakavasti äitiyteensä. Tosissaan kehityspsykan kirjojaan tavaileva äitee on vain piirun verran hupaisampi kuin "Nyt toi lähtis töihin kun se on isä ja tää jäis keittään soppaa kun tääon äiti"-leikkiä leikkivä Jannajennica.
Ja kuka sanoo, että lapsen kanssa pitäisi olla rentoa?
Monesti tämä lapsiperhe-elämä on vaikeaa, väsyttää, vituttaa, lapset ovat tottelemattomia jne, mutta en IKINÄ ole tähän päivään mennessä ajatellut, että lapset olisivat joku riesa mistä pitää päästä eroon.
Sillä sen negatiivisen kääntöpuolelta saa niin paljon positiivista, että jos joku ei sitä ole huomannut niin todella sääli.
voi vaikka kiivetä kirjahyllyyn, repiä kirjat ja lehdet, pudotella leluja vessanpönttöön, kaivella roskista, hieroa ruokaa seiniin ja syödä siskon barbien kengät. On se kumma jos äiti on väsynyt, kun lapsen kanssa on niin rentouttavaa olla. Niitä "rennosti ottavia" äitejä sitten haukutaan täällä kun äiti on hetkeksi kääntänyt selkänsä ja lapselle on sattunut tapaturma. Luette juttua kuin piru raamattua, kukaan ei ole esimerkiksi siteerannut seuraavaa kohtaa: "leikkimistä Kaiuksen kanssa. Konttaamme ympäri lattioita ja lapsi kirkuu ilosta kun painimme. Päivän paras hetki." Sopii huonosti siihen psykopaattiäidin kuvaan jota täällä innolla rakennetaan, vaikka tiedätte kyseisestä perheestä hyvin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja haukkuvat, ja haukkuvat...
Uskomatonta.
En muista oliko samasta perheestä kysymys, mutta oliko juuri tämä perhe se, jossa lasta ruvettiin nukuttamaan klo 19 ja hän nukahti vasta lähempänä klo 20:a? Ehkä ihan suosiolla kannattaisi ruveta nukuttamishommiin myöhemmin. Mutta jokaisen luulisi tietävän oman jälkikasvunsa unitavat.
Minun silmissäni eineksiä ruoanlaiton nopeuttamiseksi silloin tällöin käyttävä äiti on vähemmän outo kuin kaiken maailman idätyksiä ja erikoismausteita käyttävä piti, jonka pitää erikseen mainita, että muussiinkin on laitettava persiljasilppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä niissä eineksissä on niin paha juttu? Itse tykkään kokata ja teen liiankin kanssa ruuat alusta asti, mutten tajua, mikä paha on eineksissä? Eikös ole tärkeintä, että lapsi saa monipuolista ruokaa? Eli kalaa, lihaa, kasviksia, rasvoja, viljoja ym. ja eiköhän niitä saa vaikka syö eineksiä.
Ymmärrän, että tuntuu pahalta, kun omasta lapsesta haluaa suorastaan eroon, mutta että einekset nyt on tässä monen mielestä kauhea juttu : O
johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen voi vetää. Sinä vedät johtopäätökset hyvin positiiviseen suuntaan.
Minä en vedä johtopäätöksiä, totean vain, että kyseisessä jutussa oli äidin puolelta vain hyvin negatiivissävytteisiä kommentteja lapsen kanssa olosta. Piste. Totta kai on luonnollista, ettei arki ole lapsen silkkaa ruusuilla tanssimista ja jokaisella on varmaan joka päivä huonoja hetkiä. En minä eikä varmaan kukaan muukaan kuvittele tietävänsä jutun kohteesta paljoakaan. Se mitä tiedetään, olivat nämä lukuisat negatiivissävytteiset kommentit. Ei mitään positiivista. Juu, toki ymmärrän, että kyse on lehtijutusta. Ymmärrän myös, että haastateltavalla on oikeus lukea etukäteen kommenttinsa. Ymmärrän myös, että kyse on HS:n kaltaisesta ihan suht laatulehdestä, jonka toimittajan en usko tehneen tarkoituksella negatiivissävytteistä juttua ilman syytä. Toki se mahdollista on, mutta erittäin epätodennäköistä. Näin ollen ei ole mitään syytä olla käsittelemättä jutun tietoja faktoina. Ja jos näin ei ole, niin HS:ssa varmaankin näemme korjauksen asiasta, jos äitiä on totaalisen väärin lainattu ja hänen sanomisiaan vääristelty....sitä odotellessa....
[/quote]
Mutta ehkä muotoilin asiani huonosti: tuollaisiaKIN tunteita mahtuu juuri tuohon elämänvaiheeseen, miksi niiden tunnustaminen on niin paha asia?
Juuri haastatteluhetkellä ja juuri tuossa kyseisessä elämänvaiheessa äidillä todennäköisesti oli noita väsymyksen tunteita, jotka ajavat töihin "lepäämään".
Mutta pidän aika tolvanana sitä ihmistä, joka tuon perusteella kuvittelee tietävänsä lehtijutun kohteesta noin paljon. Kun kenenkään tunne-elämä tuskin on niin yksioikoista, väittäisin (jutun ulkopuolelta) että tuolla äidillä on melko varmasti myös MUUNLAISIA tunteita lastaan kohtaan aika ajoin... ;) Ja ehkä muunlaisia päiviäkin heidän viikkoonsa mahtuu.
Lyhyessä jutussa ei kovin paljon taustoja ja niitä toisaalta-toisaalta -pohdintoja esitellä. Se ei kuulu lehtijutun dynamiikkaan, mutta se ei tarkoita etteikö niitä asioita olisi olemassa. Yksinkertaiset ihmiset tekevät kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä noin lyhyen jutun perusteella.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että haluaa lapsensa asuvan omistusasunnossa ja pääsevän autolla paikasta toiseen? Parempi on vissiin opettaa vauvasta asti, että kyllä sossusta saa kaiken tarvittavan; tärkeintä on, että äiti ei mene töihin.
Äiti ei saa missään nimessä mennä töihin ennen kuin lapset ovat kouluiässä. Ei, vaikka asuttais millasessa murjussa ja elätettäis perhe sossun tuilla; täällä käydään itkemässä vain sitä, että kun Suomen valtio antaa niin vähän tukia kotiäideille...
Hän on sanonut nauttivansa työssä olosta.
Pikkasen eri asia.
Ja kuka sanoo, että lapsen kanssa pitäisi olla rentoa?
Monesti tämä lapsiperhe-elämä on vaikeaa, väsyttää, vituttaa, lapset ovat tottelemattomia jne, mutta en IKINÄ ole tähän päivään mennessä ajatellut, että lapset olisivat joku riesa mistä pitää päästä eroon.
Sillä sen negatiivisen kääntöpuolelta saa niin paljon positiivista, että jos joku ei sitä ole huomannut niin todella sääli.voi vaikka kiivetä kirjahyllyyn, repiä kirjat ja lehdet, pudotella leluja vessanpönttöön, kaivella roskista, hieroa ruokaa seiniin ja syödä siskon barbien kengät. On se kumma jos äiti on väsynyt, kun lapsen kanssa on niin rentouttavaa olla. Niitä "rennosti ottavia" äitejä sitten haukutaan täällä kun äiti on hetkeksi kääntänyt selkänsä ja lapselle on sattunut tapaturma. Luette juttua kuin piru raamattua, kukaan ei ole esimerkiksi siteerannut seuraavaa kohtaa: "leikkimistä Kaiuksen kanssa. Konttaamme ympäri lattioita ja lapsi kirkuu ilosta kun painimme. Päivän paras hetki." Sopii huonosti siihen psykopaattiäidin kuvaan jota täällä innolla rakennetaan, vaikka tiedätte kyseisestä perheestä hyvin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että jos on pakko pitää lastaan 9,5 tuntia hoidossa, niin sitten on, mutta opettajan ei ole pakko.
pieni lapsi ja varsinkaan noin pieni ei vielä tarvitse virikkeitä päivähoidossa eikä sosiaalisia suhteita, muutamanvuoden ikäinenkään ei vielä niitä välttämättä tarvitse, joten ne syyt ovat ihan turhia. Omat lapsenikin ovat hoidossa, mutta vain sen "pakollisen" ajan, eli kerkeän juuri töihin kun vien lapset hoitoon ja haen heti kun pääsen, harvemmin on joutunut venyttämään päivää lapsilla. Jokainen kait tietää sanomattakin että pienen lapsen ja äidin välille ei synny oikeanlaista kiintymyssuhdetta eikä lapsi opi luottamaan vanhempaansa kunnolla jos hän on tuollaisia aikoja päivistä pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silti ärsyttää että täällä puhutaan pelkästään ÄIDIN lapsista - ja erityisesti että tuo äidin kuntosallille meno on se pahin juttu josta jotenkin itsestäänselvästi pitäisi luopua muka turhana.
Olen samaa mieltä että noin pienen lapsen hoitopäivät pitäisi olla jotain muuta kuin 7 -16:30 mutta ehkä se juttu oli v'hän sävykkäämpi kuin täällä annetaan ymmärtää.
Kotielämä on selvästi liian raskasta ja epämieluisaa.
Hän on sanonut nauttivansa työssä olosta.
Pikkasen eri asia.
Ymmärrän, että jos on pakko pitää lastaan 9,5 tuntia hoidossa, niin sitten on, mutta opettajan ei ole pakko.
Mutta osa oli kyllä aivan eri pohjalta liikkeellä tässä keskustelussa ja niitä siis kritisoin. Onhan tämä työssäkäyvien äitien syyllistäminen Suomessa aivan valtavaa.
Tuntui vaan niin käsittämättömän pitkältä päivältä ja äidin asenne aika omituiselta. Yleensä mua ei niin hetkauta nämä työ- vs. kotimammajutut.
Kuulostaa todella itsekkäältä äidiltä. Enkä tuomitse töissäkäyviä, kävin itsekin jonkin aikaa esikoisen ja kakkosen välillä, mutta 2veen hoitopäivät pyrittiin pitämään mahdollisimman lyhkäsinä. Muutaman kerran piti pitää 8,5h päiviä ja ne tuntuivat tosi pahalta.
ettei kukaan oikein ole puhunut siitä, että lasten hoitopäivää saa lyhennettyä näppärästi jos vanhempien työajat ovat liukuvat. Kun meidän lapset aloittivat päivähoidon, toinen meistä meni aamulla aikaisin töihin ja haki lapset aikaisin, ja toinen taas sitten vei lapset vähän myöhemmin ja oli itse hiukan pidempään töissä.
Moni tässä ketjussa on kommentoinut sitä, että nimenomaan lapsen äidin olisi oltava illalla pidempään lapsen kanssa. Minusta vanhemmat voivat välillä iltaisin vuorotella lapsen kanssa kunhan perheen yhteistäkin aikaa löytyy.
Sitä pidän surullisena, että joku haluaa jo heti viikonlopun jälkeen lapsestaan eroon ja töihin lepäämään.
lukiessani, että av:lla alkaa välittömästi ruodinta ja mammat itkusilmässä selittävät, miten eivät _ikinä_ voisi toimia noin.
Eiköhän sen lapsen äiti ihan itse tiedä, miten asiansa järjestää.