Lue keskustelun säännöt.
Tuli paha mieli tämänpäiväisestä Hesarin päivähoitojutusta.
04.05.2009 |
Tai oikeastaan juttu käsitteli erilaisten äitien päivärytmejä. En missään nimessä ole mikään fanaattinen kotihoidon puolustaja, itsekin suunnittelen laittavani lapset hoitoon kunhan kuopus on 1,5 v.
Mutta tuli melkein itku silmään kun luin jutun 1v5kk ikäisen Kaiuksen äidistä. Lapsi viedään päiväkotiin heti kun se aukeaa eli klo 07, ja haetaan klo 16.30, äiti tulee kotiin vasta klo 17 jälkeen, ja jo klo 19 jälkeen lapsi menee nukkumaan. Ruokaakaan ei jutun mukaan ehditä laittaa vaan syödään eineksiä. Eihän niissä mitään pahaa ole, mutta että joka päivä?
Kaiken lisäksi tuntui pahalta kun äiti (opettaja) kertoi ajattelevansa usein sunnuntaisin että pääsee huomenna "töihin lepäämään", ja että kotona ollessa päivät olivat vain sitä että "tuliko kakka ja missä on palikka". :(
Kukin tietenkin tyylillään, mutta oma esikoiseni on nyt 1v7kk enkä voisi ikinä laittaa sen ikäistä noin pitkiksi päiviksi hoitoon ja viettää vain vajaata 2 tuntia lapseni kanssa päivittäin! Tiedän että joillekin tuo on hyvä ratkaisu, enkä tuomiste ketään, sanonpahan vaan että tuli paha mieli lapsen puolesta.
Okei, voitte kivittää minut nyt, kun kerran olen mielipiteeni ilmaissut!!
Kommentit (160)
Esikoisen syntymän jälkeen en sitten raaskinutkaan palata ihan
heti töihin, vaan menin vasta sitten kun esikoinen oli 1 v 2 kk.
Sitten esikoinen jäi hoidosta aika pian pois, kun toinen lapsi syntyi.
Toinen lapsi meni päivähoitoon 1 v 5 kk:n iässä, ja esikoinen oli sitten
jo reilusti yli 3 v. Kun kolmas lapsi syntyi, myös vanhemmat lapset
jäivät taas pois hoidosta.
Ja tämä kolmas lapsi menee hoitoon vasta 2 v 5 kk:n iässä... Niin se
mieli vain muuttuu, kun lapsia ja ikää on tullut lisää. Kiire töihin ja uraa
tekemään laantuu kummasti, ja koti ja lapset tulevat aina vain
tärkeämmiksi. :)
Uskaltaakohan tunnustaa, mutta minusta se Kaiuksen äiti kuulosti melko neutraalilta tapaukselta. Mulla ei ole lapsia, vielä, mutta ehdottomasti niitä joskus haluan. Toivon voivani järjestää asiat jotenkin muuten kuin niin, että lapsi menee 1-vuotiaana 9:ksi tunniksi päiväkotiin, mutta tuskin rupean itse olemaan vuosikausia kotiäitinä. Pidän työstäni ja kaipaan älyllisiä virikkeitä. Uskon viihtyväni lapsen kanssa äitiysloman ajan hyvin, mutta sitten saa vaikka isä ottaa hoitovastuun. Jos työpäivä on normaalin mittainen, varmasti tulee oltua poissa kotoa se 9 tuntia. Kerran viikossa kuntosalia tms omaa harrastusta tuskin on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sanomasi pitää paikkaansa, kirjoitustasi on muutettu sinua loukkaavalla tavalla.
T: toimituksessa työskentelevä (ei Hesarin)
Ainut mikä sen voi tarjota on palkkatyö? Aika henkisesti köyhää on tuollaisen äidin elämä. Kotiäitiydestä saa juuri sellaista kuin haluaa, samoin työurasta.
Kaiuksen äiti on omat valintansa tehnyt, toivottavasti voi seistä niiden takana myös tulevaisuudessa. Valitettavasti hänen kaltaistensa jälkikasvua on päiväkodit pullollaan.
vai tuliko. Mistä me sen tiedämme, eikä hän eikä kukaan muu samalla tavalla elävä siitä taida paljon välittääkäään..
mua vain mietityttää, näin äitienpäivänä etenkin,
miksi ihmiset eivät ole valmiita joustamaan omista haluistaan ja tarpeistaan, niiksi muutamiksi vuosiksi, ennenkuin lapset ovat leikki-iässä, ja valmiita jo astumaan sosiaaliseen elämään? Mutta ne ylihintaiset asunnothan on maksettava. Ja jos ei kestä omaa lastansa, niin ei se elo yhtään helpommaksi käy lapsen kasvaessa.. ei ihme, että suomessa lapset ja nuoret oirehtivat todella rajusti...
että töissä pääsee helpommalla, kuin kotona olemalla omien lastensa kanssa. Pistää kyllä miettimään oikeasti, mikä on oikea syy..
ei tule menestyjää ellei hän saa virikkeitä ja ammattikasvatusta jo ihan pienestä pitäen ja vertaiskontakteja ja sosiaalistumista?
Ainakin itse tunnen erään tällaisen äidin, joka tuputtaa lapselleen kaikkea kehittävää ja opettavaista tuutin täydeltä koko ajan, koko elämä on pelkää treenausta ja harjaantumista. Hän on tyytymätön päiväkotiin, missä ohjattua "virikettä" on vain puoli tuntia päivässä, menee kuulemma paljon hyvää oppimisaikaa hukkaan. Lapsi on vasta 3 vuotta, mutta menestyjää hänestä kovasti yritetään leipoa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä se mene edes niin, että onnellisen äidin lapsetkin ovat onnellisia. JOs äidin onni syntyy pelkistä itsekkäistä ratkaisuista, se ei varmasti ole lapsille parhaaksi.
PEESAAN!!
Toisin sanoen, ihan oikeastiko täällä sokeasti uskotaan siihen, että lehdessä kerrotaan vain ja ainoastaan objektiivinen totuus...
Tottakai artikkeliin oli tarkoituksella valittu kärjistettyjä esimerkkejä ja ne esitettiin vielä tavallistakin kärjistyneemmässä valossa!
Ja toisaalta, jos täällä opeäidit tietävät, että kyllä päivien pituuteen voi itse vaikuttaa jne., muistelkaapa uranne alkuaikoja. Teitte sijaisuuksia, olitte kesän palkatta yms. Luultavasti jutun äiti ei olisi saanut sijaisuuttaan, jos olisi kauheasti alkanut narista siitä, että ei voi opettaa kuin kolmeen asti joka päivä ja ottaa vain vähän tunteja. Ei isojen koulujen aikatauluja valitettavasti pyöritetä sen mukaan, mitä mielihaluja opettajilla (sijaisista puhumattakaan) on...
Lisäksi etenkin aloittelevat opettajat joutuvat tekemään paljon valmistelutöitä, joten puoli tuntia ennen tunnin alkua tapahtuva kouluun saapuminenhan on ihan normaali aika. Lapsen kanssa voi myös tulla lähtötohinassa yllättäviä viivytyksiä, samoin liikenteessä, joten eiköhän ole ihan paikallaan että opettaja on ajoissa liikenteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset ovat yksilöitä. Mietin vaan sitäkin, että jos lapsi tottuu siihen, ettei syö aamupalaa (lasken sen siksi, jos ei syö pariin tuntiin herättyään mitään), miten se homma mahtaa toimia, kun lapsi on kouluiässä. Koulussa lounas on vasta noin klo 11 ja aamupalaahan ei ole siellä tarjolla, vaan se pitäisi mättää kitusiin kiireessä ennen kouluun lähtöä.
PS: pieni yksityiskohta, mutta kiinnitin huomiota sellaiseenkin, että onko tosissaan yleistä, että lapsi herää noin kuudelta, eikä hänelle anneta kotona mitään aamupalaa? Eihän sitä aamupalaa tarhassa syödä ennen kuin vasta klo 8-8.30. Kuulostaa äkkiseltään hurjan pitkältä ajalta (kaksi tuntia) ilman suupalaakaan.
Ja lapsetkin varmaan tottuu tuohon rytmiin aika nopeasti. Omat lapseni heräävät n. 1½ tuntia ennen päiväkodin aamupalaa. Ja juovat aamumaidot/kaakaot kotona. Eivät syö mitään. Saisivat leivät, jos haluaisivat, vaan eivät halua. Eivät kotipäivinäkään -> Kauhea nälkä iskee ennen ruoka-aikaa ;) Mutta sehän on meän vanhempien typeryyttä, kun emme vain viitsi patistaa lapsia aamupalalle. Ehkä tässä vielä opimme....
Totta mooses siinä oli sivulle valittu nimenomaan erilaisia naisia kertomuksineen. Mutta ei sen yhden äidin kertomusta varmaan ihan hurjasti oltu väritetty, se olisi epärehellistä ja siitä nousisi melkoinen haloo. Usein haastateltavat sitä paitsi haluavat tuollaiset henkilöhaastattelut itselleen luettaviksi ennen julkaisua.
Toisin sanoen, ihan oikeastiko täällä sokeasti uskotaan siihen, että lehdessä kerrotaan vain ja ainoastaan objektiivinen totuus...
Tottakai artikkeliin oli tarkoituksella valittu kärjistettyjä esimerkkejä ja ne esitettiin vielä tavallistakin kärjistyneemmässä valossa!
Ainakaan minä en paheksu sitä, että äidit käyvät töissä. Mutta pointti oli se SÄVY, jolla kyseinen äiti lastaan ja lapsen kanssa olemista kommentoi.
(Eikä se kuntosalilla käynti lapsen hoitopäivän pituuden kustannuksella ihan kauhean hyvää kerro siitä, mitä vanhemmat ajattelevat lapsen kannalta olennaiseksi asiaksi. Totta kai se on ok satunnaisesti, mutta täytyy myöntää, että itse pyrin hakemaan ipanat hoidosta heti ja järjestämään kuntoilulle aikaa sitten illalla niin, että mies hoiti lapsia sillä välin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hesarin juttu tuntui liiankin tutulta. Naapurimme on vienyt lapsensa hoitoon jo heti äippälomalta, vaikka itse ei ollut edes töissä. Joka aamu hoitoon lähdetään klo 07 ja lapset haetaan klo 17, vaikka äiti olisi ollut koko päivän kotona (lue: ostoksilla ja kahvilla kavereidensa kanssa). Sydän meinaa särkyä, kun vapaapäivinä lapset kökötttävät sisällä vaikka ilma olisi kuinka hyvä, kun äitiä ei lastenhoito huvita.
Kaikkein tärkeintä on, että lapset ovat hienosti puettuna ja ulos tullaan estittelemään vain uusia vaatteita.
Tekisi mieleni joskus avautua tälle "äidille", mutta odotan vain että muuttavat lapsineen jonnekin muualle. Harmittaa asia, kun itse olen sos.alalla :((
Vuosikymmeniä naiset jaksaa hyökätä toistensa kimppuun tästä aiheesta.
Kyse on tässä nyt hoitopäivän pituudesta, ei tehdä tästä nyt sitä ikuisuuskeskustelua päivähoito kontra kotihoito, eihän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset ovat yksilöitä. Mietin vaan sitäkin, että jos lapsi tottuu siihen, ettei syö aamupalaa (lasken sen siksi, jos ei syö pariin tuntiin herättyään mitään), miten se homma mahtaa toimia, kun lapsi on kouluiässä. Koulussa lounas on vasta noin klo 11 ja aamupalaahan ei ole siellä tarjolla, vaan se pitäisi mättää kitusiin kiireessä ennen kouluun lähtöä.
Tämän ongleman edessä olemme pian. Kun esikoispoika menee kouluun, joudumme tosiaankin panostamaan oikeisiin aamupaloihin kotona. Ajatuksenani on opetella sitä tässä kesän aikana sitten... Olen minäkin aikanani sen oppinut, olen myös oppinut pois aamupalalta ja takaisin aamupalan syöntiin ja nyt taas olen vaiheessa, etten syö aamupalaa. Mutta olet ihan oikeassa. Tästä kannan itsekin huolta :-)
... että ehdin orientoitua työpäivään ja katsoa sähköpostit sun muut rauhassa. Äkkiä se puoli tuntia aamusta menee. Että ei tuo minusta mikään ihme ole, jokainen tyylillään. Ja tuosta opettajaäidistä vielä, luulen että joinakin päivinä hän ehtii hakea lapsensa aikaisemminkin, tuo oli vain yksi päivä hänen elämässään. Ja haloo, onhan lapsella isäkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikkei olisi käynyt salilla!
Jos oppitunti loppuu klo 15.45, luuletteko, että opettaja on ennen neljää ulkona koulusta vaikka kuinka yrittäisi pitää kiirettä. Joten lapsen isä ehti joka tapauksessa päiväkodille ennen äitiä, joten miten niin hoitopäivä piteni kuntoilun kustannuksella???
ei se välttämättä ole helppoa silloinkaan, kun aamupalaa on syöty aina pian heräämisen jälkeen... meillä ei esikoinen syö muutenkaan kovin hyvin ja aamupalan kanssa se on aikalaista hoputtelua.
lapset ovat yksilöitä. Mietin vaan sitäkin, että jos lapsi tottuu siihen, ettei syö aamupalaa (lasken sen siksi, jos ei syö pariin tuntiin herättyään mitään), miten se homma mahtaa toimia, kun lapsi on kouluiässä. Koulussa lounas on vasta noin klo 11 ja aamupalaahan ei ole siellä tarjolla, vaan se pitäisi mättää kitusiin kiireessä ennen kouluun lähtöä.
Tämän ongleman edessä olemme pian. Kun esikoispoika menee kouluun, joudumme tosiaankin panostamaan oikeisiin aamupaloihin kotona. Ajatuksenani on opetella sitä tässä kesän aikana sitten... Olen minäkin aikanani sen oppinut, olen myös oppinut pois aamupalalta ja takaisin aamupalan syöntiin ja nyt taas olen vaiheessa, etten syö aamupalaa. Mutta olet ihan oikeassa. Tästä kannan itsekin huolta :-)
Eikä siinä taustalla tarvitse olla mitään äidin ilkeyttä tai syvää pahuutta, pelkkä kiintymyssuhteen häiriö riittää oikein hyvin.
Tuollaisesta jutusta paistaa todella vahvasti läpi se, että äidin ja lapsen suhde ei ole ihan normaali. JOs noin vähäisellä päivittäisellä yhdessäololla viikonloputkin tuntuvat olevan liikaa, pitäisi äidillä hälytyskellojen soida oikeasti ja kovaa!
Eikä se mene edes niin, että onnellisen äidin lapsetkin ovat onnellisia. JOs äidin onni syntyy pelkistä itsekkäistä ratkaisuista, se ei varmasti ole lapsille parhaaksi.
omiin lapsiin välillä menee hermo kyllä, mutta on todella surullista, että lapsia tehdään mutta niiden kanssa ei haluta olla, selitellään sitten asiat parhain päin. meilläkin asuinalueen puistossa (asumme suht varakkaalla alueella) näitä yksinäisiä lapsia pyörii ja voi että kun reppanat ovat iloisia, kun heidän kanssaan puistossa touhuaa jne. omat vanhemmat kun eivät ikinä vaivaudu lastensa kanssa ulkoilemaan tms.
lapselle voisi antaa vähän mitä tahansa valmisvelliä tai jogurttia tms, että jaksaisi hyvin päiväkodin aamupalaan asti, ei olisi iso vaiva
Kuntosalilla käynti on kuin pistäisi rahaa pankkiin koko perheelle, sitä en todellakaan moittisi
Jutun esimerkkilapsella on toinenkin vanhempi, mutta jostain syystä täällä nyt lasketaan sekunnin tarkkuudella äidin tekemisiä ja vaaditaan tätä luopumaan omasta elämästään. Olisikohan hieman vanhanaikaista ja moraalisesti arveluttavaa? Millä vuosikymmenellä palstailijat mahtavat oikein elää?
Tosin en uskalla ajatellakaan, millaisia pohdintoja täällä saataisiin aikaan siitä, saako mies ylläpitää fyysistä terveyttään ja sosiaalisia suhteitaan parilla kuntosalikäynnillä viikossa vai ei...
Minä olen yläkoulun opettaja enkä todellakaan JAKSA työskennellä kotona iltaisin lasten nukkumaan menon jälkeen. Aivot ei toimi enää täydellä teholla iltaisin:)
Aloitan työpäiväni klo 8.00 ja lähden kotiin klo 15.00. Kotona teen töitä harvoin. Lasten hoitopäivä on klo 8.00-n. 16.00. Minulla on pitkä työmatka, siksi myöhäinen haku verrattuna töiden lopettamisaikaan. Joskun tosin haen lapset klo 15.00-15.30.
Mies vie lapset aamuisin hoitoon. Jos ei veisi (siis jos olisin yh), olisi lasten hoitopäivä klo 7.00-16.00. En yksinkertaisesti jaksaisi tehdä töitä iltaisin. Lapset menevät nukkumaan klo 20.30.
Jos saan työn lähempää kotia tai muutamme lähemmäs työpaikkaani, lyhenee lasten hoitopäivä.
Kyllä työssäkäyvä äiti (ja isä) saa tehdä työnsä työaikana. Burn out on taattu, jos töitä tehdään päivät, illat ja viikonloput.
mutta olen ammatiltani toimittaja (en tosin Hesarissa) ja voin kertoa, että aika usein on toimittajalle itsellekin yllätys, miten paljon jutusta päätyy lehteen. Ihannetilanne tietysti on, että toimittaja saa olla se, joka valitsee jutun lopullisen version. Mutta varsinkin isommissa lehdissä on toimittajan ja päätoimittajan välissä esimiestoimittaja, joka saa muokata juttua sen pitutta ja otsikkoa myöten. Eli juttu voi vielä muuttua sen jälkeen kun se on sen kirjoittaneen toimittajan käsistä lähtenyt.
Itsekin oikoluetan haastatelluillani juttuja heidän niin pyytäessä, mutta en koskaan tietoisesti lueta "väärää" versiota. Jos juttua tämän jälkeen lyhennetään, siihen on aina joku syy. Ja yleensä sillä ei varsinaisesti ole sen jutun kanssa mitään tekemistä, vaan syy on esim se, että jutun viereen on myyty mainos ja juttua on sen takia lyhennettävä.
Yleensä jutulle on ensin tila ja siihen tilaan sitä käydään tekemään. Joskus ilmoitusmyjät myyvät samalle sivulle mainoksen, ja silloin juttu lyhenee. Se on niin yksinkertaista.
Jutun lyhenemisellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että juttu olisi ollut tylsä tms, vaan se voi johtua siitä, että jutulle ei kerrassaan ole tilaa.
Mutta tätä juttua en siis ole lukenut, enkä tiedä mitä samalla sivulla oli, oliko ilmoituksia vai mitä, että miksi sitä on lyhennetty. Mutta ei se lyhentäjä välttämättä kyllä ole ollut sen jutun kirjoittaja.