Lue keskustelun säännöt.
Tuli paha mieli tämänpäiväisestä Hesarin päivähoitojutusta.
04.05.2009 |
Tai oikeastaan juttu käsitteli erilaisten äitien päivärytmejä. En missään nimessä ole mikään fanaattinen kotihoidon puolustaja, itsekin suunnittelen laittavani lapset hoitoon kunhan kuopus on 1,5 v.
Mutta tuli melkein itku silmään kun luin jutun 1v5kk ikäisen Kaiuksen äidistä. Lapsi viedään päiväkotiin heti kun se aukeaa eli klo 07, ja haetaan klo 16.30, äiti tulee kotiin vasta klo 17 jälkeen, ja jo klo 19 jälkeen lapsi menee nukkumaan. Ruokaakaan ei jutun mukaan ehditä laittaa vaan syödään eineksiä. Eihän niissä mitään pahaa ole, mutta että joka päivä?
Kaiken lisäksi tuntui pahalta kun äiti (opettaja) kertoi ajattelevansa usein sunnuntaisin että pääsee huomenna "töihin lepäämään", ja että kotona ollessa päivät olivat vain sitä että "tuliko kakka ja missä on palikka". :(
Kukin tietenkin tyylillään, mutta oma esikoiseni on nyt 1v7kk enkä voisi ikinä laittaa sen ikäistä noin pitkiksi päiviksi hoitoon ja viettää vain vajaata 2 tuntia lapseni kanssa päivittäin! Tiedän että joillekin tuo on hyvä ratkaisu, enkä tuomiste ketään, sanonpahan vaan että tuli paha mieli lapsen puolesta.
Okei, voitte kivittää minut nyt, kun kerran olen mielipiteeni ilmaissut!!
Kommentit (160)
suuri osa niistä vauvan kanssa kotona olecvista äideistä pitää lapsiaan kokopäivähoidossa ja isä vie ja hakee lapset?
Mä oon vauvan kanssa kotona ja isommat lapset on puolipäivähoidossa. Isä vie lapset töihin mennessään ja mä haen lapset klo 12.30 heti lounaan jälkeen. Mitä ne äidit oikeen sitten koko päivän sen vauvan kanssa tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
totta on että hoitopäivä pienelle oli pitkä, mutta eikö kellään pistänyt silmään se kotiäiti, jonka kotona syötiin vain itsetehtyä luomuruokaa ja lapset leikkivät idylliomakotitalossa, leikkivät vain kehittäviä leikkejä jne.
tuon pienen ihmisen elämästä. Itse laitoin esikoiseni päiväkotiin kaksivuotiaana ja pahaa teki silloinkin, onneksi voin opena jonkin verran vaikuttaa päivieni pituuteen, tai ainakin meidän ymmärtäväinen rehtori kyllä mahdollisuuksien mukaan järkkäsi minun lukkarin aika tiiviiksi, että usein pääsin ja pääsen hakemaan kolmelta eli heti päikkäreiden ja välipalan jälkeen.
Pahalta tuntuivat kyllä nuo jutut klo 7 tarhaan menosta, salille menosta, "töihin lepäämään" pääsemistä, eineksistä jne. Ja ei edes aamulla aamupalaa anneta, kun kerran "päiväkodissa on aamiainen". Joo on se, meillä ainakin vasta klo 8. Voi että, jos tuo lapsi on aamuisin ilman ruokaa kaksi tuntia.
En ois kyllä minäkään kehdannut omalla naamalla tuommoisia mennä hesarissa laukomaan, niinkuin joku toinen tuossa kirjotti, kyllä hävettää tuon opeäidin puolesta!
mutta voin uskoa, että nostaa mullakin niskakarvat pystyyn. Itse olen lasten kanssa kotona ja rakastan kotiäitinä olemista, mutta ymmärrän kyllä, jos joku toinen äiti haluaa olla töissä ja laittaa lapset hoitoon. Sitä en ymmärrä, että lapsia laitetaan päivähoitoon alle 1-1,5-vuotiaana ja pidetään siellä pitkiä päiviä. Tietty jos molemmilla vanhemmilla on töitä tasan klo 8-16 ja työmatkaa vaikka 45 min suuntaansa, jolloin lapsen hoitopäivästä tuleekin jo lähemmäs 10-tuntinen, mutta kyllä aika monen vanhemman työpaikassa voidaan joustaa tai vanhempi voisi tehdä esim. 6 h päivää, jos haluaisi. Mutta eihän se sovi, kun elintaso laskee. Mistäänhän ei voi tinkiä, kun perheeseen tulee lapsia...
Kyllä meidän perheessä menee lapset kaiken muun edelle. Kun lapset ovat pieniä, eletään säästäväisemmin, että voidaan hoitaa lapset kotona ainakin 3-vuotiaaksi. Kun lapset sitten myöhemmin menevät hoitoon, yritetään saada työpäivät sumpittua niin, ettei lapsille tulisi yli 8 h päiviä (mahdollisesti toinen meistä pystyy tekemään 6 h päivää tai 4 päivän työviikkoa), eikä todellakaan mennä omiin harrastuksiin niin, ettei ehditä lapsia hereillä kunnolla näkemään.
Jos lapsi menee jo klo 20 nukkumaan, miksei vanhempi voi mennä sen jälkeen vaikka vuoroiltoina omiin harrastuksiin (jos harrastaa sellaista, mikä ei ole aikaan sidottu)? Eikä niitä kotitöitä kovin paljon illaksi kerry, jos kukaan ei ole koko päivänä kotona syömässä ja sotkemassa... Pyykkiä täytyy tietty pestä, mutta niitä laittaessa ei kovin kauan mene. Kaupassa voi käydä 1-2 krt/vko, niin ei mene siihen joka ilta aikaa. Jos ei ole koiria tai pahasti pölyallergisia asukkaita, kerran viikossa perussiivous riittää. Eli kyllä pitäisi pystyä siihen, että jos lapsi on hoidossa klo 17 saakka ja klo 19 alkaa iltapuuhat. jäisi tossa välissä 2 h aikaa olla kunnolla lapsen kanssa.
Ihanaa, kun itse saan viettää 7 h/vko 24 h/vrk lasten kanssa (toki nukkuvat tuosta ajasta n. 12 h). Tietty käyn itse välillä jumpassa, kaupassa, ystävillä jne. mutta saan olla paljon myös lasten kanssa. Olen 100 % varma, että se luo sellaisen pohjan lasten elämälle, mitä ei tapahdu niille lapsille, jotka ovat 10 kk ikäisestä lähtien 10 h/pvä päiväkodissa, joten ihan kamalasti en ylpeilisi sillä, että 10 kk ikäinen saa pk:sta seuraa, oppii sosiaalisia taitoja jne. jos vaihtoehtona on olla kotona äidin/isän kanssa...
klo 16.25, olisi äiti päässyt/joutunut viettämään lapsensa kanssa 2h45min sen sijaan että äiti nyt vietti lapsensa kanssa kokonaiset 1h25min ennen nukkumaan menoa. Siinä on noin pienelle lapselle iso ero!
Pisti silmään sekin että äiti meni suihkuun vaikka lapsi ei nukahtanut, itselle ei kyllä noin pitkän hoitopäivän jälkeen tulisi mieleen mennä suihkuun ennen kuin olen varma että lapsi on nukahtanut. Mutta kukin tyylillään.
Toivottavasti Kaius pärjää elämässään. Sääliksi kyllä käy!!
Off topic: todellakin se kolmen lapsen opettajaäiti vaikutti aika oudolta tapaukselta... Että libanonilaisia lihapullia sun muuta. Superäiti pilkkoo polttopuut ja lämmittää uunit, isä käy kotona pakkaamassa laukut ja maalaamassa listoja! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
totta on että hoitopäivä pienelle oli pitkä, mutta eikö kellään pistänyt silmään se kotiäiti, jonka kotona syötiin vain itsetehtyä luomuruokaa ja lapset leikkivät idylliomakotitalossa, leikkivät vain kehittäviä leikkejä jne.
ja on sitten puoli tuntia ennen oppituntien alkua jo töissä. Meidän koulussa ei varmaan kukaan tule aamulla niin ajoissa työpaikalle. Ja onkohan sillä oikeasti joka päivä niin kamalasti tunteja, että lapsen pitää aina olla se 9,5 tuntia hoidossa? Meillä voi ainakin itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon niitä oppitunteja on. Itselläni on isommat lapset, joten nyt olen tehnyt 28 tuntia viikossa, mutta silloin, kun lapset olivat pienempiä, minulla oli vain noin 20 tuntia opetusta ja lasten hoitopäivät olivat mukavan lyhyitä.
t. yläkoulun ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta on aikamoista jeesustelua päivästä toiseen vinkua siitä, että alle kaksivuotiaita viedään päivähoitoon. Uhraisittepa joskus ajatuksenkin niille lapsille, joilla on asiat OIKEASTI HUONOSTI; piipahtakaapa vaikka Delhissä tai Saharan eteläisessä Afrikassa katsomassa, miten siellä yksivuotiaat elelevät kadulla. Jonkun tarvitsisi ajaa HEIDÄN asiaansa, mutta energia kuluukin päivähoidon päivittelyyn. Ja juu, kyllä kotihoidosta sekä päivähoidostakin on hyvä puhua ja kehittää niitä, mutta tuntuu, että olette kyllä harvinaisen takapajuisia juntteja ongelminenne.
Sitäpaitsi, jos suomalainen maisterinainen päättää laittaa lapsensa kunnalliseen, lailla säädeltyyn ja valvottuun hoitopaikkaan, sille asialle te ette mahda mitään, vaikka kuinka vinkuisitte av:lla. Oikeasti huono-osaisia lapsia on taas täysin mahdollista auttaa konkreettisesti esim. lahjoituksin.
Te ihan tosissaan jaksatte täällä puida, kuinka monta minuuttia se yksi lehdessä mainittu äiti (jolle pointsit rohkeudesta tässä idioottien maassa) olisi voinut olla enemmän lapsensa kanssa, jos ei olisi mennyt jumppaan tai suihkuun!?!
Ei vittu, ostakaa ihan oikeasti elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaius voi ihan hyvin. Ja onneksi tiedän, ettei hänen äitinsä lue tätä typerää palstaa, en ymmärrä miksi minäkään viitsin. Minusta on ymmärrettävää jos on onnellinen työssäkäynnistä, vauvanhoito on monille ihan normaaleille ihmisille psyykkisesti tosi raskasta. Eikä kukaan hauku mielenhäiriöisiksi kaikkia niitä isiä, jotka pitävät pari viikkoa lomaa ja menevät sitten töihin. Mitä teidän mielestänne pitäisi tehdä, irtisanoutua työstä vai?
i]Eikä siinä taustalla tarvitse olla mitään äidin ilkeyttä tai syvää pahuutta, pelkkä kiintymyssuhteen häiriö riittää oikein hyvin.
Tuollaisesta jutusta paistaa todella vahvasti läpi se, että äidin ja lapsen suhde ei ole ihan normaali. JOs noin vähäisellä päivittäisellä yhdessäololla viikonloputkin tuntuvat olevan liikaa, pitäisi äidillä hälytyskellojen soida oikeasti ja kovaa!
Eikä se mene edes niin, että onnellisen äidin lapsetkin ovat onnellisia. JOs äidin onni syntyy pelkistä itsekkäistä ratkaisuista, se ei varmasti ole lapsille parhaaksi.
[/quote]
oli puoli tuntia Vantaalta Espooseen, eli ei olisi ehtinyt ennen isää hakemaan.
isä haki lapsen vasta klo 16.25. Ja jos äiti olisi hakenut lapsen hoidosta, olisi ehtinyt viettämään vähän enemmän aikaa lapsensa kanssa! Tai pitäisikö sanoa että olisi JOUTUNUT viettämään aikaa oman lapsensa kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...hurjalta tuntuu. Eipä ihme, että lapsi parahti itkuun, kun lopultakin näki äitinsä kuuden aikaan illalla. Seitsemältähän he yrittivät lasta jo nukkumaan!!
Ehkäpä kannattaisi miettiä ennen kuin tekee lapsia. Eikö nykyään olla valmiita luopumaan mistään lapsen takia??
Toivottavasti tuollaiset äidit eivät tee lisää lapsia, kun yhdestäkin on jo noin kamalasti vaivaa...
Huvittavaa myös nämä "pakko" (taloudellisesti) mennä töihin -tyypit. Ymmärrän, että joskus harvoin on tosiaan pakko, mutta yleensä kyse on täysin omista valinnoista: jos haluat asua omistusasunnossa, ajaa uutta autoa, matkustella, on varmaankin pakko pitää vain minimi-äitiyslomat.
Tunnen monia, jotka haluavat asua hyvin (= kalliisti), eikä siinä ole mitään moitittavaa, jokainen tekee omat valintansa. Huvittaa vaan, että ostettuaan uuden asunnon ja tuliterän auton, tuore äiti ääni väristen tilittää hiekkalaatikolla, että hänen on ihan pakko mennä töihin heti äitiysloman jälkeen, eihän heillä ole mitään taloudellisia mahdollisuuksia jäädä kotiin hoitamaan lasta!! :D
Valintoja on monenlaisia, mutta turha keksiä tekosyitä sille, ettei jaksa omaa lastaan kuin iltakuudesta seitsemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että haluaa lapsensa asuvan omistusasunnossa ja pääsevän autolla paikasta toiseen? Parempi on vissiin opettaa vauvasta asti, että kyllä sossusta saa kaiken tarvittavan; tärkeintä on, että äiti ei mene töihin.
Ei siinä paljoa aikaa jää lapsen kanssa oloon, kun klo 19 pitää laittaa lapsi nukkumaan. .
Meillä 2v menee vasta yhdeksältä ja herää jo seitsemältä. Sitten nukkuu 2h päivällä. Kotihoidossa vielä on, kun olen äitiyslomalla pienemmän kanssa, mutta ei kyllä tarvii laittaa seitsemältä nukkumaan sittenkään kun menen töihin. Lähdetään tarhaan aamulla 7.30 ja haen tarhasta 16.15 kun työpäivä päättyy. Päiväunet ovat molemmat silloin jo nukkuneet (siis reilun vuoden päästä tämä päivärytmi, sitten kun palaan töihin) joten yhdessäoloaikaa jää tuo neljästä yhdeksään eli viisi tuntia. Ei kyllä asuta Hesassa ja matkaa päivähoitoon 10min ja siitä vielä töihin 5min.
Aika jännä, että hesalaiset täällä aina kun haukkuvat maalaisia, niin nyt sitten löytyi asia jossa he ovat heikoilla: pitkät työmatkat ja pitkät hoitopäivät. En tiedä täällä "maalla" ketään jolla kuluisi päivähoitovientiin 15 minuuttia kauempaa per sivu autolla. Varmaan 90% selviää vieläkin lyhemmällä ajolla, minusta tuo 15 min on jo tosi pitkä matka.
Ja oikeastaan noin pitkä hoitopäivä on liian pitkä vaikka kyseessä olisi isompikin lapsi!
Puolustelematta mitenkään Hesarin jutun äitiä (tai kohdistamatta tätä viestiä yllä olevan lainauksen kirjoittajalle), haluaisin kertoa, että on tuo hoitopäivän pituus on suht normaali normaalissa töissä käyvillä vanhemmilla. Jopa niillä jotka rakastavat lapsiaan yli kaiken eivätkä ole turhautuneita viikonloppuisin saatikka lapsiinsa. Töissä on kuitenkin monen pakko käydä. Kaikissa työpaikoissa ei ole mahdollista tehdä lyhennettyä päivää, vaan 8 tuntia on normi. Samoin jos esim. pitää omaa liikettä. Jos tarhasta töihin on puolikin tuntia matkaa, niin lapsen tarhapäiväksi muodostuu tuo 9-9,5 tuntia.
Se aika hoidossa ei aina ratkaise, ja on inhottavaa kuulla ulkopuolisten kommentteja ja kyselyjä miten pitkään lapsi on hoidossa. Kaikki pitää aina suhteuttaa tiettyyn perheeseen ja tiettyihin ihmisiin. Yleistämistä pelkänhoitopäivän pituudella ei saa tehdä ellei itse ole Äiti Teresa. Ja harva äiti on...
normaalilta, jos reilu tunti päivässä riittää ja viikonlopun jälkeen ollaan jo kaipaamassa töihin levähtämään. Ja kyllä minun mielestä meidän pitää huolehtia juuri siitä, että meidän omilla pienillä on hyvä olla, koska siihen voimme itse helposti valinnoillamme vaikuttaa. Intian köyhien lapsien hyväksi minun on vaikeampi tehdä yhtään mitään, vaikka se olisi kyllä myöskin tärkeää.
taitaa olla tehokkain vaikutustapasi? Olet kyllä varsinainen maailmanparantaja.
mutta yhtä lailla mua huoletti se kahden lapsen yh, 23 v., ei koulutusta, vanhempi lapsi 4 v., pienempi 1 v. 9 kk. Äiti oli joutunut yllättäen vuorotöihin ennenkuin lasten hoitosysteemit oli kohdallaan. Tukiverkostoa ilmeisesti on, mutta silti. Missään kohdassa jutussa ei mainittu lasten isää (isiä?). Varmaan pärjää hyvin, en oikein tiedä miksi minulle tuli nimenomaan tästä tapauksesta jotenkin huolestunut olo.
mutta yhtä lailla mua huoletti se kahden lapsen yh, 23 v., ei koulutusta, vanhempi lapsi 4 v., pienempi 1 v. 9 kk. Äiti oli joutunut yllättäen vuorotöihin ennenkuin lasten hoitosysteemit oli kohdallaan. Tukiverkostoa ilmeisesti on, mutta silti. Missään kohdassa jutussa ei mainittu lasten isää (isiä?). Varmaan pärjää hyvin, en oikein tiedä miksi minulle tuli nimenomaan tästä tapauksesta jotenkin huolestunut olo.